keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Loppuvuoden ja alkuvuoden suunnitelmia

Huh. Joulukuu häämöttää jo ihan nurkan takana. Pitää järjestellä jo alkuvuoden kursseja ja ilmoittautumisia. Koska taloutemme ainoa kuski ei näytä vieläkään innostuvan mun ajo-opettajaksi niin pitänee yhdistellä kursseja niin että samalla kyydillä pääsee treenaamaan useamman koiran kerralla. Riepu ja vaihtuvana toverina Häärä/Taira pääsevät Agidobo-jumpparyhmään Houdylle ja Taira ja Häärä saavat käydä yhdessä läpi Midogin Harrastuskoiran perustottista ja rally-tokon ratakurssia. Täydentänevät toisiaan hyvin ja tulee tunnille parempi käyttöaste kun treeniaika/koira ei kasva liian suureksi :)

Agilityä jatketaan myös, tietenkin. Omatoimitreeniä avainoikeudella, Sindy Trainingin koutsauksen alla ja Perron irtovuoroilla. Lisäksi panostin kerrankin nettivalmennukseen ja liityin Handling360:iin, mutta sitten ne rontit meni ja avasi Recallerssin ilmoittautumisen Cyber mondayn kunniaksi.. Onneksi Handling360:ssä oli 30 päivän rahat takaisin-takuu, joten vaihdoinkin Recallerssin puolelle. Oletan että siitä hyötyvät kaikki koirat jollain tavoin, myös nää agiliitämättömät. Toivottavasti se on kaiken rahan arvoista.

Näiden lisäksi kaikkien kanssa pyritään tekemään temppu-ja kehonhallinta treeniä kotosalla. Pitikös tässä muuta elämää ollakkaan.

Ja joo, kisoissa pyörähdettiin. Kaikki tavoitteet tuloksista karisi siinä vaiheessa kun aamulenkillä kuuden maissa oksensin tuonne ulos pari kertaa ja vielä minuutti ennen kisapaikalle lähtöä olin pää lavuaarissa purjoamassa. Oli niiiin tukkoista eteneminen että huh.  Agiradoilta Hyl, nolla/6 ja hypäriltä hyl. Taistelunolla! Ei meistä ihan tullu Piirimestareita :D Vuoden viimeiset kisat sit parin viikon päästä.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kisavalmisteluja

Viime viikonloppuna päästiin taas painattaa ison kentän treeniä. Lauantaina kävin tutustumassa rataan ja tehtiin se kerran korjauksien kera alusta loppuun. Sunnuntaina aamulla painateltiin sit koko rata hienosti. Puomille piti tehdä heti alkuun pientä sääntöä. La ja sunnuntain ekalla kerralla Riepu malttoi juosta juuri ja juuri puomin loppuun vaikka jäin odottamaan seuraavalle esteelle. Sitten se alkoikin hyppiä alas miten sattui (äiti elä jätä minua tänne!) ja sen kanssa piti säätää muutamaan kertaan. Videolle tais tulla myös ekaa kertaa toimiva takanaleikkaus. En kyllä tiedä uskaltaisiko siihen luottaa kisoissa, mutta ainakin hätätilanteessa se on vaihtoehto joka voisi onnistua.


Seuraavat kisat siis viikonloppuna. Kaksi kuukautta edellisistä kisoista. Ja toki starttaan sunnuntaina koko homman ja siellä on minun mittapuuni mukaan hirmuisesti osallistujia. Miten siellä rataantutustumisessa mahtuu edes liikkumaan. Ahdistaa. Huomenna onkin hyvään saumaan osuva henkisen valmentautumisen luento. Jospa sieltä saisi jotain käyttökelpoisia keinoja.

Mitäs muuta. Tyypit kävi joulukorttikuvissa ja olin niiiiin ylpeä. Alakerrassa oli mätsärit joten myymälänkin puolella pyöri koiria ja ihmisiä. Ja nää vaan napotti kiltisti kuvauspaikalla. Häärä piti muutaman kerran pyytää takaisin ja Riepukin tais kerran käydä oikomassa jäseniään. Isot vaan vaihteli paikkaa ja asentoa välillä. Kokonaisuutena meni siis paljon paremmin kuin olisin koskaan voinut odottaa. Häärästä otettiin myös "koulukuva", se olikin jo vaikeampaa kun muu tukijoukko vietiin autoon. Mutta monta hyvää kuvaa saatiin siitäkin. Fiksu laps! On sitä jotain osannut tehdä oikein.  

Häärä on startannut pentukurssinsa ja Riepu aloitti eilen rauhoittumiskurssin. Taira käy vielä menneen rallytokokurssinsa rästiin jääneitä kertoja pari. Lisäksi aksaillaan ja jumppaillaan. Näin aika kuluu mukavasti.

tiistai 8. marraskuuta 2016

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Lokakuun puuhasteluja



Saatiin lunta tänne. Pentu ei oikein tuntunut huomaavan että mikään oli muuttunut. Mitä nyt kiskoo innoissaan lunta kitusiinsa minkä ehtii :D Tarpeet tulee pihalle myös "tuohon outoon aineeseen". Nyt ollaan treenailtu Häärän kanssa paljon purkkien ja kartoiden kiertämistä ja vähitellen yhdistetty niihin oikeaa ja vasenta sanallisella käskyllä. Pelkkä kiertäminenkin helpottaa lenkkeilyä huimasti, kun ei tarvitse itse selvitellä kun koira puikkasee vaikka valopylvään väärältä puolelta. Sana "kierrä" ja koira osaa tulla samaa tietä takaisin. Agilityä varten haluan myös tutuksi heti alkuun ainakin sanat vasen ja oikea. Vaikka ohjaajakaan ei niitä aina muista :D

Lisäksi "odota" käytöstä pitää vahvistaa, muutaman kerran penska puikkassut asunnon ja auton ovesta ulos ihan miten sattuu.

Tairan kanssa tehotreenissä pitäisi olla seuraaminen. Riepun kanssa agikentillä ollaan harjoitettu ahkerasti käskyjä suoralle hypylle ja takakierrolle. Lisäksi este-erottelut on edelleen treenikohteena. Hupu järkkäsi viime lauantaina halliin koko kentän mittaisen radan jota sai varailla ja avaimelliset saivat käydä treenaamassa sitten niillä ajoilla joita varaajilta jäi. Videolla Riepun viimeinen veto, eli vauhtia normaaliakin alhaisempi. Mutta hieno koira! Pääsin ohjaamaan myös kaverin koiraa ja voi että oli kivaa ohjata koiraa jota ei tarvinnut viedä kirjaimellisesti lähes kiinni jokaiseen esteeseen..


Nyt ollaan parin viikon sisään päästy tekemään tosi kivoja lenkkejä agipiireistä tuttujen tyyppien ja heidän koiriensa kanssa. Tuo vaihtelua omaankin ulkoiluun ja koirien on hyvä päästä pelaamaan hyväkäytöksisten koirien kanssa.



Videolla treenaa siis pikkuHäärä 10 viikkoisena. Huomenna kilahtaa mittariin jo 14 viikkoa <3

perjantai 14. lokakuuta 2016

Pentuelämää

Jokainen tilanne on mahdollisuus oppia. Sen muistaa kun talossa on pentu joka on kuin tyhjä taulu. Se näyttää siltä mitä sinä siihen maalaat.

Itseään on muistutettava ettei se osaa asioita luonnostaan. Sille sana odota on ihan yhtä merkityksetön kuin sauna, telkkari tai juomalasi. Tai sana alas.. Se ei automaattisesti osaa varoa aukeavia ovia, kuumaa uunin luukkua tai sulkeutuvia laatikostoja. Se ei ymmärrä että teesi kupissa on kuumaa ja sattuu kuonoon jos sen törkkää kuppiin. Koko ajan pitää olla tarkkana tai sitten elämä opettaa ikävällä tavalla. Tai omistaja parka joutuu käyttäytymään ihmisiksi ja siirtymään syömään ruokapöytään sohvan sijaan. Luopumistreeniä!

Häkissä voi nukkua ja syödä, jos sinne on saanut mennä omatoimisesti. Häkkiin nameilla huijaaminen saa aikaan järkyttävän vastalausemyrskyn ja sitten odottelenkin että pentu rauhoittuu ja ovi aukeaa. Häkkitreeniä! Sen mielestä on mukavampaa pissiä makuuhuoneeseen ja kakkia saunaan, kuin pyytää ulos. Vaikka ulkona suoritettuna näistä toimenpiteistä saa namia ja hirmuisesti kehuja. Jonka johdosta ulkona ei maltakkaan pissiä sitten kaikkea kerralla, vaan vähän ja sitten kiireellä palkalla. Loput voi tehdä sitten sisällä.. Sisäsiisteystreeniä!

Jokainen kantamasi esine on potentiaalinen lelu, jota kannattaa väsymättömästi tavoitella. Mikään ei ole liian korkealla eikä hän voi koskaan olla niin korkealla että sieltä ei voisi hypätä pois.. Odota, jätä ja alas on siis otettava ahkerammin koulutuslistalle. Samoin kuin hihnakäytös. Miten petollisen helppoa on antaa pienen pennun (ihan vähän vaan) vetää. Vuoden päästä se ei olekkaan enää yhtään hauskaa :D Hihnatreeniä!

Ihanan alustavarma tuo on. Nurmi (oikea/keino), hiekka, sora, muta, laminaatti, kaakeli, olki, muovi, kivikko, kallio, tasapainotyynyt ja iso tasapainolauta. Ilmekkään ei värähdä eikä toiminta lopu. Nirsokaan se ei ole, kaikki tähän asti tarjottu on kelvannut. Muidenkin kupeille mennään isottelemaan ja omaa ruokaa puolustetaan hurjasti. Pitänee alkaa ruokkia tyyppejä hitusen kauempana toisistaan ja pitää huoli että toisten kupeille mennään vasta kun se tyhjennetty. Resurssitreeniä!

Ainoa pelottava asia tähän asti sattui tietysti ensimmäisellä "kaupunkilenkillä" agihallilta kotia kohti. Moottoripyörä painoi kaasua juuri meidän kohdalla ja pikkuHäärä säntäsi niin pitkälle pientareelle kuin hihna antoi myöten ja maastoitui. Tästä toivuttiin nopeasti, mutta heti perään katsastusasemalla painettiin tööttiä ja ohi meni mopo. Matkalla vielä joku ajoi ruohonleikkuria ja kotipihassa talonyhtiön porukka testaili moottorisahaa. Jokaisella kerralla samanlainen maastoutumisreaktio.

Itse koetin olla reagoimatta jokaisella kerralla ja pyysin muutaman kerran istu-ylös komboa. Nousihan se häntä sieltä ja askel muuttui taas lennokkaaksi. Ilme oli silti epäilevä vielä pitkään. Pari päivää sitten ohitettiin kuitenkin lehtipuhallin ilman näkyvää reaktiota. Luoksetuloa pitää (tietenkin) treenata ja vahvistaa kaikissa tilanteissa ja paikoissa. Ja käydä keskustassa tepsuttelemassa ja ihmettelemässä. Pentukurssi starttaa muistaakseni marraskuun 8. Päästään treenaamaan juttuja hyvässä häiriössä.

Tyyppi siis 12 viikkoa. Osaa jotenkuten istua, odottaa ruokakupin laskemista lattialle, mennä maahan, antaa tassua, kosketuskepin, kosketusalustan, odottaa niin että menen muutaman metrin päähän ja palaan palkkaamaan, irrottaa lelusta kesken leikin Jätä-sanalla ja oman nimensä. Ollaan käyty tutustumassa kahteen agihalliin, doboiluun, lampaisiin, koiranruokakauppoihin, koirauimalaan ja parin tutun kotiin. Ja järveen. Sinne juostiin pää edellä upposukkeluksiin ja sen jälkeen ei tultu edes lähelle vaikka miten houkuttelin :D

Leikki sujuu kaikkien kanssa. Riepun kanssa leluilla, Tairan ja Dinan kanssa hurjaa painia. Kukaan ei koskaan tajua itse lopettaa niin ihmisen pitää toimia tuomarina ja laittaa joku aina nukkumaan. Muistavat sitten juoda ja nukkuakin välillä. Toinen korva taistelee edelleen painovoimaa vastaan olemalla puoliluppa. Pidetään peukkuja että saadaan siitä täyspäinen jäsen pystykorvajengiin. Painoa tänään ekalla rokotuksella 7,1 kiloa. Potra tyttö!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Eläinten päivä!


Tänään ohjelmassa Häärän ja Riepun agitreeniä ja illemmalla Tairan ja Riepun uimalakeikka. Ehkä muutkin pääsee sinne mukaan :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Pentu tuli taloon

Yli vuoden sitkeän pentukuumetaistelun, sopivan koirarodun ja pennun etsinnän jälkeen annoin periksi ja lauman neljänneksi jäseneksi muutti viikko sitten Tingelbergin Like and Share, työnimeltä Häärä. Vuosien painostus teki tehtävänsä ja sorruin puuceehen <3 :D

Selkeästi tässä hommassa on joku kaava. Pari vuotta haaveilen uutta koiraa, teen pentukyseilyitä, kattelen kodittomia yms. Sitten kun asiasta on sovittu niin oon hermoraunio ja mietin mihin mä oon itteni taas laittanu. Viimeisen viikon ennen hakua oon paniikissa, ahdistunut ja migreenialtis. Ja sitten kun se uusi koira saapuu kotiin niin minut valtaa rauha. Selviän, pystyn, kykenen ja näin sen piti mennäkkin. Nyt on sama olo, lauma on taas koossa. Tellun poismenon jättämä puuttuva palanen on hitusen pienempi. Rahatilanteen suhteen koiran hankinta nyt oli typerää, mutta ajankäytön suhteen loistava paikka. Pystyn panostamaan pentuvaiheeseen ja olemaan paljon kotona. Lisäksi uusi harrastuskoiran alku oli hyvä saada kasvamaan :)

Häärä on sijottinarttu ja toiveissa on harrastella ainakin agia, rallytokoa, käydä kattoo mitä tuumaa lampaista ja sit minua on alkanut kiinnostaa viestikoirahommat. Mutta kaikki on tietysti kiinni siitä miten terve tuosta kasvaa ja mistä se on itse kiinnostunut. Näytelmistä pitää myös käydä joku tulos hakemassa. Ennen kaikkea toivon että nyt on kaikki tähdet kohdallaan ja koira ois priimaa (tai lähes) sisältä. Ettei ois tekosyitä eikä selityksiä, vaan sais tehdä niin paljon kuin koira tykkää ja kaikki ois omasta koulutuksesta kiinni.

Pitäkää meille peukkuja, me halutaan että meistä tulee isona jotain suurta!

torstai 15. syyskuuta 2016

Rieppa kisaa


Nasahtihan se kohdilleenkin. Varkaudessa kisattiin yksi virallinen rata sekä joukkue-pm rata. Viralliselta siis meidän ensimmäinen kolmosluokan nolla. Joukkueradalta napattiin vitonen, kepit jäi kesken. En muistanut hokea keppejä loppuun asti kun keskityin seuraavaan hankalaan pyöräytykseen ja siinä samalla kun hiljenin niin Riepu lopetti. Eikun alusta uusiksi, meillä ei tehdä vajaita keppejä. :) Hittaitahan myö ollaan ja varmaan hitaina pysytäänkin koska turvallisuus on meille tärkeintä. Mutta varmasti käännöksissä ja linjoissa on parantamisen varaa.

Treenattavaakin löytyi. Riepu tulee jostain syystä ulkokisoissa aina A:lta huonosti alas, ilmeisesti esteen loppu ja kentän alku on vaikea havaita. Käy aika kovasti lapohin ja usein iskee puikkonokankin maahan. Tätä on vaan vaikea treenata, kun ongelmaa tosiaan esiintyy (ainakin tähän asti) vain ulkona. Mutta kiinnetään treeneissä tähänkin huomiota.

Lisäksi tehotreenissä erilaiset keppikulmat ja putki/puomi ja putki/A-erottelut. Lisäksi pitäisi tehdä putki/hyppy-erotteluja, ne on tosi vaikeita.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ikuinen kakkonen

Kun Riepun kanssa päästiin sille tasolle että tiesin sen pystyvän suorittamaan turvallisesti kokonaisia ratoja keppeineen ja kontakteineen aloin pohtia (tietenkin) kisaamista. Pystyykö se, pystynkö minä ja kannattaako edes aloittaa? Meistähän ei koskaan voi tulla nopeita ja parhaita. Sitten yhtäkkiä osattiinkin tehdä voittavia ykkösluokan tuloksia. Mietin että tässä on meidän raja, tämä on sopivan helppoa ja turvallista. Kiinnostuin kuitenkin jo tässä vaiheessa "ikuisesta" siirrosta kakkosiin ja googlettelin että miten homma toimii. Ajattelin että kakkosluokan radat ovat meidän osaamisen yläpäässä ja sinne voitais sopia.

Siirryttiin ykkösistä kakkosiin. Tykkäsin kakkosten radoista, osallistujien määrän vähäisyydestä, voittomahdollisuuksista ja kisapäivän lyhyydestä. Eli kaikesta. Tehtiin voittavia kakkosten ratoja. Sitten oltiinkin yhtäkkiä kolmosissa. Olin kaksijakoisissa tunnelmissa. Mehän päästiin viimein tekemään sellaisia ratoja mitä tehtiin treeneissäkin. Voisin testailla kolmosia jonkun aikaa ja sitten anoa siirtoa kakkosiin. Tai voisin suoraan anoa siirtoa kakkosiin. Tai voisin pysyä kolmosissa ja katsoa antaako tää meidän huikea taival vieläkin jotain enemmän. Yhtenä ratkaisevana tekijänä mielessäni kummittelee pelko ainoan näkevän silmän menettämisestä. Tai jos sen näkö alkaakin huonontua nopeasti. Ja voihan tuo maanantaikappale rikkoa itsensä muutenkin. Sellainen puristava, toki hieman vainoharhainen ajatus siitä että loppuuko meidän aika. Ehditäänkö tehdä kaikki. Miten paljon voin vaatia, miten pitkälle koiraa viedä. En halua että minun kunnianhimoni tarpeettomasti vaarantaa koirani.

Sitten tää pikkutyyppi onkin oppinut tekemään kepit ensimmäisellä kerralla todennäköisemmin kuin että se onnistuisi vasta toisella. Se on näyttänyt pieniä merkkejä siitä että se osaa irrota. Se on useamman kuin kerran pelastanut omalla toiminnallaan mun huonon ohjauksen. Se opettelee este-erottelua. Sitä ei tarvitse sytyttää radoille, se rakastaa lajiaan. Ja sitten se mokoma meni ja otti ensimmäisen kolmosluokan voittonsa toisissa kisoissa ja jäi sertistä 0.29 sekuntia. (Ketuttaa, myönnän!). Ketutus tosin lieveni sillä että ensimmäisellä radalla Riepu yritti hyppiä lähinnä rimojen varjojen mukaan ja arasteli kaikkia sille uusia kontakteja ja kaatoi pituuden sivukepit. Oltiin siis Kajaanissa ensimmäistä kertaa meille uudessa paikassa, uusilla esteillä ja ulkona.

Lopputulema. Meillä tulee aina olemaan haasteemme, erilaiset ratasuunnitelmat ja ohjaukset, mutta väliäkö sillä. Kumpikin saa tehdä sitä mitä rakastaa, sen kanssa jota rakastaa. Näillä mennään, niin pitkälle kun mennään. Mitä tulevaisuudessa tapahtuu tai on tapahtumatta, ei ole minun hallinnassani. Minulla on ihanat ja osaavat kannustus- ja valmennusjoukot takana. Nautitaan nyt! <3

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Oman pihan ja siirtolapuutarhan syksyä





















Kolmosten korkkaus Riepun kanssa

Ihan turhaa jännäsin kolmosia. Kisapäivä oli ehkä hauskin ja tapahtumarikkain ikinä. Paikalla monta kannustavaa seuratoveria ja muita tuttuja. Pitkähän tuo päivä oli, näin ykkösiin ja kakkosiin tottuneelle.

Ekalla radalla Riepu päättikin että hänhän osaakin nykyisin irrota hienosti ja ryntäsi putkelta keppien sijaan noin kolmen metrin päässä olevalle hypylle. No, siitä sitten nätisti ensiyrittämällä kepeille, mutta irtoamisbuumi jatkui ja keppien jälkeen tyyppi kipaisi suorittamassa niin ikään kolmen metrin päässä olevan muurin. Hylsy eli nolla kahdella ylimääräisellä hypyllä. Tämä vitsi muuttui todeksi kun listoille oli merkitty meille tulokseksi nolla! No, rehellisenä ihmisenä kävin selittämässä tilanteen järjestävän seuran henkilöille ja näin ensimmäinen nolla pyyhkäistiin meiltä pois. Rehellisyydestä kuitenkin palkittiin ilmaisella startilla tuleviin kisoihin :)

Toisella radalla kepeille mentiin vasta toisella yrittämällä ja A voitti ylivoimaisesti putken, siispä hyl. Viimeisenä olleelta hypäriltä saatiin eka kolmosten tulos, vitonen kun Riepu törmäsi siivekkeeseen ja vitonen kun tyhmyri-kartturi ei ohjannut viimeistä estettä. Jouduttiin palaamaan ja suorittamaan se uusiksi. Tästä kaikesta seurauksena myös yliaikaa muutama sekunti.

Mutta, kivaa oli. Hilpi Yli-Jaskari oli ihan huippumukava tuomarituttavuus!




perjantai 26. elokuuta 2016

Kuulumisia

Mitäpä tässä.

Mikkelin tuplakisat men päin puuta. Piti ihan luntata tuloksia. La HYL ja HYL, su HYL ja HYL. Yhdeltä radalta lähdettiin ehkä viidennen esteen jälkeen pois, ei vaan koira keskittynyt mihinkään. Muuta kamaluutta en edes muista. Mutta itse reissu oli kiva, elämyksellinen. Kisat starttasivat lauantaina seitsemältä joten Kuopiosta lähdettiin... No, ajoissa :D Kisapäivän jälkeen koittivat leirintäalueella laittaa meidät ensiksi mökkiin jossa oli selkeitä luteen jätöksiä noin 40 vuotta vanhoissa patjoissa. Yäääk! Aikamme surkuteltuamme menimme valittamaan ja pääsimme vähän pienempään mutta paljon siistimpään mökkiin. Ja lähemmäs rantaa. Kivat maastot oli lenkkeillä ja muitakin agikisaajia majottui vieressä. Sunnuntaina oli kevyempi päivä (ei niin aikainen herätys ja lyhkäisemmät kisat) ja reissutoveri paukutti yllättävällä kepittömällä radalla nousunollan kakkosiin :)
Eli ei ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä.

Viime lauantaina paukuteltiin sitten Hupun kisoissa Sorsasalossa kieltovitonen, rimavitonen ja nollavoitto = triplavoitot ja siirto kolmosiin.

Hirvee kasa palkintoja ja kaikki Riepun!

Nyt jännittää ihan hirmusti tulevan sunnuntain kisat. Rataantutustumisessa on miljuuna ihmistä enemmän mihin oon tottunut ja eihän me osata mitään este-erotteluja vielä oikeastaan ollenkaan. Ja eilen treeneissä tajusin (Sanna-koutsin avustuksella) että mä en vaan tule enää ehtimään tehdä joka kohtaan turvallista, varmistelevaa ja väärän vaihtoehdon poissulkevaa valssia tai pakkovalssia, vaan mun pitää ystävystyä typerien japsien ja muiden kamaluuksien kanssa. Yh! Mutta tietääpä mitä pitää treenata.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Niska kyyryyn ja kohti parempia yrityksiä

Se tunne kun viiden nollavoittokisan putki päättyy kuudensissa kisoissa. Ja kun se päättyy kahteen hyllyyn. Ei edes muuten hienoon rataan, jolta ois tullu vitonen tai kymppi, tai pikkumokaan josta olisi saanyt hylätyn, vaan ihan puhtaasti törkeän huonoon vetoon: Hypärillä koira ei halua hypätä vaan vetää esteistä ohi tai hyppää siivekkeen väärältä puolelta, eli sieltä missä ei ole rimaa. Agiradalle löytyy taas tekemisen ilo, mutta korvat on kyllä jossain ihan muualla ja Riepu vetää ihan omaa rataa. Radalla ainut hyvä osuus on täydellinen juoksupuomi, mutta se ei kyllä paljon lämmitä. Ihan kuin se mystinen viime viikonlopun Varkauden hyppyradalle asti kestänyt yhteys koiraan olisi kadonnut yhtäkkiä kokonaan.

Kisakirjaan kaivaittais täytettä <3

Omat odotukset nousi kyllä vähän liian korkealle kun niin pitkään meni noinkin hyvin. Pettymyksen karvas kalkki.. Onneksi edes koiralla oli vikalla radalla huurrrjan kivaa. Pitää koettaa saada pikkutyyppi pikapikaa hierontaan, josko syy löytyiskin taas jostain jumista eikä esim. juuri tälle kisapäivälle osuneesta ripulista tai vaikka pahimmassa tapauksessa vaikka yhtäkkiä huonontuneesta näöstä. Toisaalta paikka ja esteet olivat meille molemmille uudet ja se aiheuttaa aina Riepulle haasteita.

No, uudet mahdollisuudet viikon päästä Mikkelissä. Tuplakisat!


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Sadepäivän hommia

Pihahommiakin on paiskittu urakalla, mutta mitään kovin näkyvää ei ole saatu aikaiseksi. Tänään sitten iski inspiraatio ja meidän kävelytien puoleinen piha pääsi pienen uudistuksen uhriksi.

Lähtötilanne.

Puoliväli.

Märät sanomalehdet alle ja koristehiekkaa päälle. Ehkä puolisen säkkiä tarviis vielä.


Sitten voisikin kaivella energiaa noiden laattavälien ja laatikoiden reunuksien siivoukseen.. Saattaa joutua jonkin aikaa odottamaan.. :D

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kisakuulumisia

Huh mikä viikko! Sunnuntaina Iisalmessa nousu ekalla agiradalla kakkosiin ja sieltä kakkosista agilta HYL ja hypäriltä ohjaajan keppien eteen sijoittumisen takia vitonen.

 https://www.youtube.com/watch?v=chxPlxw-Ic4

Sitten Mikkeliin ja sieltä tiistain kakkosten iltakisoista 10, nollavoitto ja luva sekä vitosella hypäriltä kolmanneksi. Riepu on peli! <3 http://mah.fi/wordpress/wp-content/uploads/2013/09/MAH-tulokset-7.6.2016.pdf

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Virbac testissä


Ruokatestin loppu lähenee ja samoin käy nappulapussin pohjalle. Sekös Riepua surettaa. (Joku toinenkin on vaanimassa jos sattuis saamaan ylimääräisen ruoka-annoksen).


Meillä oli siis testissä Virbacin leikatuille ja helposti lihoville pienille koirille tarkoitettu versio. Riepu on sterkattu mutta aktiivinen agilitykoira, jolta ikävä kyllä löytyy myös leikkauksella korjattua kinnervikaa ja huononsorttiset lonkat. Siksi erityisesti meillä painonhallinta on tärkeää. Riepu laihtuikin testijakson aikana 7,2 kilosta 6,7 kiloon, mikä alkaa olla jo lähellä ihannetta. Olen todella tyytyväinen. Lisäksi olin ennen testiä hieman huolissani siitä että riittääkö nappularuokavaliolla energiat aktiiviiseen treenaukseen, varsinkin kun kyseessä oli painonhallintaruoka, mutta onneksi ihan turhaan. Hyvin tuo pieni sähikäinen radalla pörisi, tehtiin testijakson aikana meidän ensimmäiset nollavoitotkin :)

Kuvaaja Iita Sillanpää

Kuvaaja Iita Sillanpää
Ruoka maistui loistavasti alusta asti ja siirtyminen siihen raakaruuasta sujui helposti. Riepu onkin toisaalta aina ollut ahne ja teräsvatsa, mutta tämä nappula maistui talouden muillekkin hurtille hätävarana kun sitä jatkoa ajatellen testattiin. Loistavaa että on ainakin yksi nappula, joka uppoaa kaikille. Tämä oli vielä niin maukasta että se toimi hyvin myös treeninamina kaikilla kolmella. Testijakson aikana taskut ja sormet ovatkin pysyneet hyvinkin siisteinä verrattuna siihen että siellä olisi ollut vaikka nakkia tai lihapullia :)

Kuvaaja Iita Sillanpää

Mitään muuta moitittavaa en oikein keksinyt kuin sen nappula vs. raaka takuuongelman eli tavaran tulo peräpäästä lisääntyy nappularuokavaliolla valtaisasti. Jatkuvaan käyttöön tätä en siis ota vaan lauma jatkaa raakailulla, mutta tämä menee ehdottomasti hankintalistalle reissuja, hoitopaikkoja ja treenejä ajatellen. Kun sama nappula kerran maistui kaikille ja kaikki meidän tytöt ovat leikattuja, on tässä näppärä ruoka esimerkiksi pohjoisen lomia varten, jolloin täysipainoisen raakaruokalun toteuttaminen tuntuu haastavalta. Hoitoon viedessäkin nappulapussi on ollut paljon toivotumpi seuralainen kuin erilaiset lihapaketit lisineen. Jos syöttäisin pelkkää nappulaa, tämä olisi meidän valinta!

+ Maistuvuus
+ Helppous
+ Painon pudotus
+ Turkki
+ Hengitys on haissut vähemmän
- Jätösten määrä


tiistai 17. toukokuuta 2016

Kisakuvia 14.5.2016

Kuvia lauantailta Sorsasalosta, jopa kahden eri kuvaajan ikuistamana.

Iita Sillanpää

Iita Sillanpää

Iita Sillanpää

Iita Sillanpää

Juha Saastamoinen

Juha Saastamoinen

Juha Saastamoinen

Juha Saastamoinen

maanantai 16. toukokuuta 2016

Työ tuottaa tulosta

Jihaa! Viimein heitettiin apina selästä ja alettiin takoa Riepun kanssa tulosta!

Ensimmäinen nollavoitto Acen Wappu Ässähässäköistä lauantaina 30.4. Esa Muotkan agiradalta.




Toinen nollavoitto heti seuraavista Hupun kisoista Sorsasalosta 14.5. Henri Luomalan hypäriltä. Kesän ekat ulkokisat, ihana sää, kivat radat!




Mahdollinen nousu ja kakkosluokan vaikeammat keppikulmat jännittää kovasti. Huh! Saattaa olla että oon vähän liikuttunut ja ylpee tästä kaikesta. <3


lauantai 7. toukokuuta 2016

Mejä-kausi korkattu

Neljän Tassun opiston järkkäämässä maastopäivässä tehtiin lyhyet jäljet ja ajettiin ne samana päivänä. Tairalle tein viime kesän jälkitraumoista johtuen tosi lyhyen höpöhöpö jäljen kahdella kulmalla ja hyvinhän se tällä kertaa veti, kun ohjaaja muisti aluksi rauhassa keskittää koiran ajatukset jäljen alkuun. Oli vaan niin tuore että mentiin ilmavainulla koko jälki.

Riepun jälki oli noin 100-100-100 metriä kahdella kulmalla. Ensimmäinen noin pitkä jälki sille ikinä. Alku sujui hyvin ja Riepu lähti tarkasti seuraamaan jälkeä.Välillä epäilytti takana tuleva yleisö kovasti ja sinne taakse piti tuijotella usein ja pitkään. Ja vähän puhista ja haukkua samalla. Välillä tyyppejä piti myös käydä nuuskimassa. Eli hiiiiiidasta oli heti kun keskittyminen herpaantui. Myös hihnan pienikin kiristyminen (esim. tarttuminen vähän jäkälään) aiheutti pysähtymistä. Aika ei siis olisi riittänyt. Ekalta kulmalta hukka ja keskustelua siitä että Riepu on varmasti oikeakätinen ja siksi se halusi kovasti etsiä jäljen jatkoa kulmasta oikealle. Seuraava kulma menikin sitten vauhdista ja päästiin me kaadolle asti. Lisää vaan treeniä niin tulee varmuutta ja vauhtia. Ja aina porukkaa mukaan jäljen ajoon. Kehuja tarkkuudesta ja sopivasta etenemisvauhdista. Siis silloin kun edettiin :D

Kuvat Minna Sirviö, Neljän Tassun opisto