maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukuun kuulumisia

Häärän puomiprojekti etenee hyvin, videoita löytyy Youtubesta tunnuksen Antarn alta ja instagrammista nimeltä suvippa :) Tänään ekaa kertaa hyppy ennen ja jälkeen. Ekalla yrityksellä pikkuloikka just kontaktialueen yläpuolelle ja sen jälkeen pelkkiä superhienoja osumia! A:kin on nyt muutaman lyhyen treenikerran jälkeen ihan jees (eli hyvin ehtii senkin vielä pilata). Keinu on ollut treenimäärään nähden jopa loistelias ja pysäriä siihen koetan rakennella. Tänään vaan tuli pari kertaa keskeltä tai vauhdilla päästä läpi. Kepit tuntuivat taas tänään olevan koooovin vaikeat ja aina satunnaiset pari keppiä jäi välistä. Mutta näitähän vaan treenataan lisää :) Paljon työtä mutta hauskaa on.

Lunta on monta metriä. Tai ainakin siltä tuntuu tehtyjen lumitöiden perusteella. Ladut on vedetty kaikille meidän normilenkkipaikoille, joten hiihtäjät riemuitsevat ja me 80-90 prosenttia kansasta kuljemme siellä minne aura-autot joskus ehtivät tai jonkun reippaan tekemillä poluilla. Joille päästäkseen pitää usein kyllä tepastaa ainakin muutama kymmenen metriä latupohjan reunassa ja pelätä että sattuuko kohdalle joku aggressiivinen himohiihtelijä.

Joulukin on jo ihan nurkan takana. Voiku pukki ois taikuri ja tois helpotusta tähän taloudelliseen tilanteeseen.

Netissä on taas tullut pari tuntia väännettyä possarivastustajien kanssa etenkin sanasta ei. Harmi vaan kun tuntuu ettei ne edes lue toisten kommentteja, saati sitten että vaivautuisivat niitä kommentoimaan. Tässä mun kommentti: Ja sitten tää 'sekakäyttäjille' tai 'possarivastustajille' rakas Ei. Mikään sanahan ei ole paha, kaikki sanat ovat alkuun merkityksettömiä. Kunhan sana on hyvin ja oikein opetettu ja koira oikeasti ymmärtää sen merkityksen niin olkoon se vaan rauhassa ei, kissa, perse, hupsista, jätä tai ihan mitä vaan. Useimmilla rivien välistä se ei tuntuu tarkoittavan jonkinlaista luopumista tai keskeyttämistä. Mutta jos se on vain Ei, jonka koiran mystisesti osataan osaavan, tai se on 'opetettu' vaikka tönimällä hyppivää koiraa alas tai sen perään kuuluu se kuuluisa lausumaton "Lopeta nyt tai muuten.." niin ei se tähän ryhmään kuulu. Itse on osaisi käyttää sitä koulutusmielessä muutenkaan koska se tulee jotenkin aina turhan napakasti mun suusta ulos.

Sitten näiltä tulee korkeintaan vastaan jotain että ihan hyviä mun lapsistakin on kasvanut vaikka niille on sanottu ei. Jos koirat kerran vertautuu lapsiin niin mites tää "Tiukka ei ja perusteluperään." Öö, mites sä sen niille koirille perustelet? Plääh.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Ensimmäinen koulutustunnus!

Kiirettä on pukannut, tuntuu että kaikki aika menee tenttikirjojen kanssa sohvalla tai koiratreeneissä. Iloisia uutisia, saatiin kuin saatiinkin tämän vuoden puolella Häärälle RTK1 :) Kun kuulin SPKL:n lisenssistä ensimmäinen ajatus oli että en varmaan maksa ja toinen ajatus että en pystyisikään maksamaan. Alkuvuodesta joutunee muutenkin jättämään monet pitkät jäsenyydet ensimmäistä kertaa taakseen (Sey, Animalia, KLYY...) niin ei puhettakaan mistään ylimääräisistä maksuista.

Takana oli Midogin rallyn alkeiskurssi ja hemmetin iso määrä pennusta asti tehtyjä kehotietoisuus treenejä (Houndy Susan Garrett ja oma pää) kun päätin että kyllä me voidaan tavoitella koulutustunnusta ihan hyvin ennen vuodenvaihdetta :) Kisojen starttaamisen kanssa samaan aikaan pyöri sitten Midogilla Häärän ja mun toinen rallykurssi: Koirakko kisavalmiiksi. Koirahan oli hieno jo ekoissa kisoissa Iisalmessa, valitettavasti minä hyllytin radan uusimalla noin kaksi sekuntia/puoli metriä liian myöhään. Harmitti kun mokasin koiran suorituksen, vaikka yritin olla sitä koiralle näyttämättä. Toiset kisat Varkaudessa ja taas sekoilin, neljä kylttiä jäljellä enkä jännitykseltäni muistanut enää katsoa niitä kun luulin muistavani ne ulkoakin. Vasen täyskäännös väärään kohtaan ja kaksi tehtävää tekemättä :D Oikeesti ei kyllä naurattanut vaan itketti.

Meinasin jo luovuttaa, koska inhoan julkista mokailua ja epäonnistumista. Mutta onneksi ilmot Jyväskylään oli jo tehty (ehkä Sotkamoon ja Joensuuhunkin, en muista). Jyväskylässä luulin (TAAS) tehneeni hemmetin hienon radan ja sit tuloslistaan ilmestyi kymppi! Se pettymyksen määrä. Jätin koiran äidille sisälle ja menin ulos pimeälle autolle itkemään. Miten joko voi olla niin tyhmä ja huono! Aattelin että koiran suoritusta pitää silti juhlistaa ja menin takaisin sisälle niin joku ystävällinen siitä tuloslistan luona puheli ääneen että onpa virhe listassa. Ajattelin ensin että niin, siinä mun kohdalla pitäisi olla nolla koska ei rallyssa saa 10 pistettä.. Mutta me oltiinkin saatu täydet 100 pistettä :) Voi mikä ilo. Sijoituttiin toiseksi koska meillä oli hitaampi aika.

Tästä uudella tarmolla Sotkamon tuplakisoihin. Kunnes tajusin että kasvattaja/omistaja on siellä talkoolaisena. No, kisapäivää jännämään että missä roolissa kasvitäti on ja miten se koiraan vaikuttaa. No, tuomarin sihteerihän se oli ja minä ihan paniikissa. Ja ihan turhaan. Häärä kävi moikkaamassa Salmen ja oli sit vaan no oisko jotain tekemistä. Kaksi hienoa rataa, ekalla 98 pistettä ja sijoituttiin toiseksi. Tokalta 97 pistettä ja koulutustunnus :)

Olin ilmoittautunut itsenäisyyspäivän kisoihin vielä varmuudeksi Joensuuhun ja olisin voinut periaattessa käydä kokeilemassa miten koira kulkee hihnatta avossa. Oishan siellä toki ollut monta meille ihan vierasta tehtävää, mutta ei se ois ollu ongelma. Kokemusta vaan :) Valitettavasti mun kuski olisi kisannut päivän viimeisessä alo-ryhmässä niin olisi tullut molemmille koirille turhan pitkä päivä autossa. Toivottavasti saisi vielä rahat takaisin, 25 € ois iso apu jouluvalmisteluihin. Ensi vuonna tarkoituksena treenata sit avo ja ainakin voi-luokkien kyltit. Molempien puolien seuraaminenkin kaipaa paljon työtä, oikean puolen seuraaminen on tällä hetkellä vain siirtymistä kivasta toiminnasta seuraavaan, ei niinkään seuraamista. Oikealla puolella taas koira pyrkii liian eteen ollen ihan vino :D Hommia riittää.

Saatiin kuulemma väärä "mitali", oikea on tulossa postissa.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Käyttömanuaalia

Löytyiskö? Tuohon pikkumustaan? Esitti nimittäin parasta ja innokkainta seuraamista hyvässä kontaktissa kun alla oli 1,5 tunnin jumppa +  aksa + hömppätempputreenit. Ja sitten kuitenkin käveli hallilta 3,7 kilometriä lähes täydellisen löysällä hihnalla koko matkan. :o

Tällaisia ja pätkiä näistä yritin saada aikaiseksi ja treenailla

 

Ja tällaiselta se todellisuudessa näytti, ainakin välillä.



Sitten tehtiin todella lähelle seinää loppuvia keppejä ja erilaisia keppilähetyksiä. Ja muuta aksaan liittymätöntä hömppää. Huh! Kova setti. Kotona vitskut elikon kitaan ja bäkkäri niskaan. Nyt pitäis itse malttaa lukea tenttiin.


maanantai 18. syyskuuta 2017

Onnidog 2017 to-pe

Lähdettiin torstaina ysin maita ajelee Kuopiosta kohti Jämsää. Oma auto on ollut kuukausia huollossa, joten matkaan äitini uskollisella mutta pienellä Corollalla. Tiivis tunnelma mutta onneksi me kaikki tullaan yleensä hyvin toimeen :D

Perillä Himoksella ilmoittauduin ja näytin koirien rokotustodistukset. Jo tästä isot pisteet, vaikka kaikki eivät välttämättä näyttäneet kaikkien koiriensa papereita niin tuli heti fiilis että täällä välitetään koirien terveydestä. Siitä rynnättiin sitten heti Häärän kanssa Reija Niemisen hakukoulutukseen. Reija oli tosi mukava, rento ja positiivinen kouluttaja. Ryhmässä oli Häärän lisäksi kaksi koiraa joten saatiin jokainen kivasti aikaa. Koska Häärä ei ollut tehnyt mitään hakuun viittaavaakaan aikaisemmin, sen kanssa aloiteltiin ihan vain ihmisten mukavaksi tekemistä. Häärällä kokeiltiin operanttia menetelmää. Minä koiran kanssa tiellä, kaksi avustajaa tien eri puolilla. Minä ja toinen avustaja passiivinen, kun toinen avustaja on aktiivinen. Aktiivinen syötti Häärälle ensin nameja ja meni sitten passiiviseksi, kun tien toisella puolella oleva avustaja taas aktivoitui ja jos Häärä tuli sen luokse alkoi palkata namilla. Pian vaihdettiin namit leikkipalkkaan ja Häärä saikin paljon kehuja leikkitaidoistaan ja halukkuudestaan. Haun aikana vettä satoi kaatamalla ja siellä toisen koiran maalimiehenä märässä pellossa maatessani koinkin saavani täydellisen kokemuksen tästäkin hullusta lajista.


Itseäni jäi mietityttämään miten erilaiset jälkihommat vaikuttaisivat haussa maalimiehen etsintään, saako koiran oikeasti olemaan etsimättä maalimiehet suoraan vain nenällään ja menemään sitä tiettyä hakukaavaa pitkin.

Himoslomat päästi meidät onneksi aikaisemmin mökkiin niin että pääsin ennen verijälkeä vaihtamaan kuivat kamppeet päälle. Verijälki oli vähän huonosti suunniteltu, mentiin melkein kaikki osallistujat tekemään ja merkkaamaan melkein kaikki jäljet joten aikaa meni tähän aika tuhottomasti. Jäljet olivat lyhyitä ja niistä olisi saanut helposti pidemmät jos meidät olisi ensin ryhmänä opastettu tekemään jäljet ja sen jälkeen jaettu meidät jälkipareihin ja olisimme tehneet puuttuvat jäljet pareittain. Tulipa ainakin toistoa ja selkeäksi jäljen teko eli varmasti aloittelijoille hyvä kokemus. Verijälkeen osallistui Riepu ja olipa ihanaa kun "tuollainen räkyttävä puuhka" <3 ajoi superhienosti kuono maassa jäljen alusta loppuun. Kouluttaja toivoi vain selkeämpää makausten merkkausta ja enemmän kiinnostusta sorkkaa kohtaan. Nauratti kun pienenä Riepu söi makaukset ja nyt vaan nuuhki menemään.

Verijäljeltä riensin kiireesti vielä mökkiin taas uusien kuivien vaatteiden vaihtoon ja siitä vielä Häärän leikitystunnille. Säädin muutenkin pari ekaa päivää aikataulujen ja treenipaikkojen kanssa niin että olin jatkuvasti myöhässä :D Leikitystunnilla treenattiin irrottamista varmemmaksi kahden lelun taktiikalla ja tein itsehillintätreeniä heittämällä lelua, vapauttamalla koiran sille ja sitten Jätä-käskyllä ja palkkasin toisella lelulla. Laskettiin myös kierroksia välillä niin että sanoin loppu ja lelu meni pois. Kun koira rentoutui ja lakkasi kaipaamasta lelua, se sai sen takaisin. Taas tyyppi sai kehuja napakasta leikkityylistä.

Mökki oli ihana ja nautin erityisesti takasta. Poltin joka ilta ison kasan puita ja vain nautin tulen loimutuksesta ja tuijottelusta.



Perjantaina ensimmäisenä ohjelmassa oli Häärällä esine-etsintää. Koira istumaan, esine viiden metrin sisälle ruohikkoon, takaisin koiran luokse ja Etsi! Tämä sujui loistavasti ja Häärä jopa kantoi etsittävän esineen minulle. Vaikeuksia tuli siinä kun piilotettiin useampi esine eikä koira millään voinut uskoa että sinne jäi vielä jotain kun se löysi sen yhden. Tässä ehkä kriteeri nousi liian nopeasti. Etsittävä alue kasvoi samalla kuin esineiden määrä lisääntyi viiteen. Tehdään tästä kotona vähän hitaammin vaikeutuvaa treeniä, koira kun tykkäsi hommasta hulluna.

Sitten estraadille pääsi Taira. Kohteet ja korokkeet-koulutus oli Himoshotellin alakerrassa. Taira nautti kun pääsi puuhaamaan osin tuttuja juttuja ja sai paljon kehuja ja nameja. Tehtiin pakitusta alustoille, käsikosketuksia ja kaikkien tassujen laittoa erilaisille asioille.

Sen jälkeen Riepu piipahti agikentällä vähän pärisemässä. Alusta oli liukas jatkuvien sateiden takia joten koetettiin tehdä rauhassa ja turvallisesti. Kivaahan tuolla hurjalla oli :) Koira vaihtoon ja oli taas Tairan vuoro esitellä osaamistaan, tällä kertaa Nose workissa. Harjoiteltiin eucalyptusta ja hyvin se ilmaisi. Vaikka sitkeä oli yhden ainakin muka-hajuttoman purkin valeilmaisukin..

Sitten koirat pääsi vapaalle ja minä menin Piia Laineen luennolle Miten jaksaa pitkää koulutusprosessia? Luennoista kirjoitan myöhemmin lisää kunhan tyypit laittelee matskut meille söhköpostilla. Toki omiakin muistiinpanoja tuli rustattua. Sanottakoon kuitenkin että liikutuin tuolla luennolla useampaan kertaan ja mökkiin mennessä kaappasin Riepun rajuun rutistukseen ja kuiskin sen korvaan että se ei ole sinun vikasi <3




lauantai 16. syyskuuta 2017

Häärän treenilistalla just nyt

Lähdöt:

Vaikka varastamalla ei saavuta mitään niin ei se kuitenkaan ole sammuttanut käytöstä lainkaan. Ilmeisesti se pelkkä riemu omalupastartista on kuitenkin niin vahva, että käytöskin vahvistuu. Mulla ei ole varaa tuhlata treeni aikaa eikä vajavaista aivokapasiteettiä siihen että joudun pohtimaan pysyykö koira lähdössä vai ei, joten tätä on korjattava.

Istu/maahan/seiso:

Varsinkin seiso on vielä ihan alkutekijöissään. Ihan perus-istumisestakin on tullut vaikeaa ja jotenkin kummasti tuo elikko valuu aina maahan. :D

Rauhallisuus jäljellä:

Nenä maassa ja rauhassa jäljellä eteneminen vaikuttaa maailman vaikeimmalta asialta. Kaksi edellistä kurssikertaa olenkin roikkunut puolen metrin päässä tiukalla hihnalla ja vahtinut että edetään vain nenä maassa. Natsijälkiä, siis!

Seuraaminen:

Rakoilee, koira ottaa liikaa etäisyyttä ja palkan jälkeen on vaikea pysyä seuraamispaikalla. Eli koira mieltää välipalkankin vapautukseksi. Korjataan! Myös seuraaminen eri ympäristöissä haastavaa, yleistetään.

Kepit:

Erilaisia sisäänmenoja ja häiriönsietoa.

Kontaktit:

Mattotreeniä, selkeämpi kriteeri takajalkaosumille.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Nyt kelpoo treenata

Oi. Onnidog takana. Kaikki neljä päivää. Onnellinen mutta väsynyt tai jotain sellaista? Tästä tulossa oma päivityksensä myöhemmin. Mutta entäs muut kuulumiset?

Häärä kävi vihdoin pyörimässä virallisissa ja epävirallisissa tarkeissa.
Polvet: 0/0
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne)
Silmät: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Juuso käytti ensin Häärän Tervossa, jossa joukkotarkissa Jari Aho katsoi polvet ja silmät. Nämä tulokset ei vielä(kään) jostain syystä ole ehtineet KoiraNettiin. Pitänee laittaa postia tai soitella perään että mikä mättää.

Kuvaukset tehtiin Vaajakoskella Huiskuhännässä. Virallisten kuvien lisäksi kuvattiin vielä koko selkä, ranteet, polvet, nilkat ja leuka yhden puhkeamattoman hampaan vuoksi. Eläinlääkäri totesi heti että kyllä noilla harrastella kelpaa ja olin tyytyväinen palveluun. Olin aika vaatelias asiakas :D Lonkat ei harmittanut niin paljon kuin selkä, olisin halunnut siltä puolelta täysin priimaa tuohon tulevaan käyttöön nähden. Mutta lievin mahdollinen muutos onneksi, pitänee soitella vielä lausujalle ja kysellä tarkempaa faktaa kunhan tässä ehtii. Jos ne minulle mitään suostuvat kertomaan kun en ole omistaja.

Tänään tuli myös viesti että Mydogdna-näytteet ovat tulleet perille, niistä tuloksia 4-6 viikon kuluttua. Sitten on kaveri aika kauttaaltaan tutkittu. Virallinen sydäntutkimus toki vielä jäi puuttumaan, mutta napataan ne tulokset sitten vaikka jonkun toisen käynnin yhteydessä jos mahdollista. Uroksen pitänee sitten olla ihan priimaa kun ei saa olla hammaspuutoksia ja selän pitäisi olla puhdas. Katsellaan miten ne kuviot sitten jossain vaiheessa etenee.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kiihdytyskisat

Tyypit kävi 31.7. kisailemassa Savon seudun vinttikoiraharrastajien kiihdytyskisoissa. Muistelin että aiempina vuosina koiraa sai herätellä ja leikittää vieheellä ennen starttia, tänä vuonna jostain syystä ei. Taira on jo viehekonkari ja se syttyi heti kun kuulikin vieheen ääneen. Häärä ja Riepu oli molemmat ekakertalaisia ja varsinkin Riepua viehe jännitti kovasti. Se juoksi/hölkkäsi viistosti vieheen perässä ja tuli ohi ajanottoporteista. Ei ollu pienten aikuisten hitain kuitenkaan! :D Häärä koetti juosta eteen pysäyttämään mokomaa epäkohteliasta paimennettavaa ja kävi sitten harjas pystyssä nuuskimassa viehettä. Sekin tuli ohi ajanottoporteissa. Taira oli ihan fiiliksissä ja odottikin innolla toista suorituskertaa joita myöskin on joskus aiemmin saanut ostaa. Nyt ei saanut.

Riepu 8,47 s
Taira 6,06 s
Häärä 5,80 s. Häärä sai palkinnoksi nappuloita ja vaahtokarkki-pussin :D

Sinttu Ruuskanen kuvasi kisoja ja oli saanut meidänkin tyypeistä kuvat :)






Mökilläkin piipahdettiin. Häärän ensimmäinen kerta. Menomatka oli veneessä vähän levoton, takaisin päin tullessa jo nukutti. Touhusivat ja juoksivat saaressa ympäriinsä. Häärä ja minä uitiin. Muut ei uskaltaneet.




 

torstai 27. heinäkuuta 2017

Agilityn 12 keppiä..

Hääräpä meni ja oppi keppien alkeet neljässä päivässä, kolmella treenikerralla. On siis aiemmin tehnyt ekaa ja vikaa väliä ja ehkä kerran joku kuukausi sitten mulla on ollut palkkari ja yritettiin kolmea keppiä. Ei oikein sujunu.


Ekan kerran treenaattiin sunnuntaina. Sillon meni käsiohjausavustuksella kolme keppiä ja yhdeksän keppiä (en tajuu miten ne oikeasti lasketaan :D). Itsenäisesti ilman käsiapuja ei mennyt yhtään. Tiistaina meni ohjattuna kaikki, itsenäisesti viisi. Ja eilen kaikki jo välillä noin hyvin. Treenit ei olleet hirveän pitkiä, yhteensä ehkä puoli tuntia kerrallaan Häärän kanssa hallilla ja siinä ajassa oli tietenkin useampi tauko ja treenattiin myös kontakteja varten mattoa. Lisäksi olen pennusta asti naksautellut ja palkannut jos se on sattunut omaehtoisesti juoksemaan keppien läpi tms. ja sanonut että hienot kepit.

Sunnuntaina ekoissa treeneissä koira kuumui järjettömästi. Ei saanutkaan tehdä täysillä ja arvata, vaan piti keskittyä ja tehdä rauhassa. Monta minitaukoa, hirveä jolina, haukku ja pari kertaa hammasta. Kokeilin ohjureita, niistä se hyppi yli ja ne sekoittivat vain pakkaa. Seuraavalla kerralla pureminen jäi pois, mutta mekkala ja kuumuminen oli ennallaan, tehtiin puolet treeneistä tavallisilla kepeillä ja sitten siirryin toiselle kentälle ja virittelin puolikkaan pätkän vinokeppejä. Nyt tuolla videolla olevalla kerralla mölinänkin määrä oli laskenut. Vika kerta tehtiin pelkästään vinokepeillä. Lopuksi koitin saada ne suht suoraan, mutta joka videopätkällä näyttää jokunen olevan enempivähempi vinossa.

Tehdään kerta pari vielä treeniä tavallisilla kepeillä ja sit homma jäihin kunnes kuvaustulokset on selvät.. Jännittäääää!

Tyyppi kävi myös ekaa kertaa hieronnassa Sinillä ja ottaa nyt lepiä pari päivää. Malttoi se lopulta asettua hoidettavaksi, ihan lopussa jo unijalka vipatti. Maailman hienoin laps <3

Paitsi eilen ratatreenissä kun treenattiin viskileikkausta(?). Häärä luuli olevansa niin nerokas että se luuli tajuavansa että minä ohjaan väärin ja uskollisesti pelasti tilanteen. Buuuu, varmaan 50 kertaa se yhteensä kääntyi väärälle siivekkeelle. Jos sen saikin kääntymään oikean siivekkeen puolelle hypyn jälkeen, se ei oikein syönyt palkkaa koska luuli että se on tehnyt väärin. Siinä oli kartturi, koira ja koutsi ihmeissään. Mutta kehitetäämpä siihenkin joku lääke!

Tehtiin myös pikkukeinua, kun se kentällä valmiita oli. Hyvin toimi, ei pelottanut. Ekat synttäritkin vietettiin, Häärälle iskettiin rokotukset niskaan eikä se taaskaan huomannut niitä :D Pöljäpää 1 vee! <3

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kaipuuta

Arki rullaa Dinan lopetuksesta huolimatta normaalisti, ja ehkä hyvä niin. Treenit pyörii, lenkit pyörii, kotoisat koulutustuokiot pyörii.. Hupun möllisäännöt olivat muuttuneet joten Häärä pääsi ekoihin mölleihinsä ja Riepukin pääs kirmaamaan kisaavien radalla. Paukautti ekalla yrittämällä nollan ja oli muutenkin niin polleena kun pääs pitkästä aikaa meininkeihin.

Ollaan oltu paljon siirtolapuutarhalla ja käytetty koiria rannalla kun vielä ei ole isompia levähavaintoja. Koirat ovat väsyneempiä kuin normaalisti. Tai ainakin ne nukkuvat enemmän. Eilenkin kun minulla oli vapaapäivä koirat nukkuivat/makoilivat yli kahteentoista. Aina kun mietin ulos lähtemistä iski hirmuinen sadekuuro, mutta ei noilla kavereilla ollut mikään hätä. Riepu on ollut paljon mummolassa ja ollut sielläkin oikea laiskio. Alettiin jo miettiä että oliko Dinalla sittenkin joku tarttuva tauti ja nyt se on näillä kaikilla..



Ikävä on ihmiselläkin. Voi niitä hetkiä kun kaivat esille neljä ruokakippoa vaikka tarvitsisit vain kolme. Kun katsot pihalta lähtiessänne muiden rynnätessä autoon että minne se mummo taas jäi hidastelemaan.. Kun etsit valjaita neljälle. Kun auton takapenkillä onkin nykyisin iso tila ja sydän pompsahtaa että unohdettiinko me Dina kotiin. Hiljaisempaakin on, Häärä ja mumoski riehuivat aikalailla jatkuvasti ennen kuin sairastaminen alkoi..




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Surua häntiin

Ei Dina toennutkaan. Kuume nousi uudelleen kolmen päivän kuluttua edellisen antibiootin loppumisesta ja mentiin lääkäriin 3.7. Saatiin 10 päivän Doximycin kuuri kun tulehdusarvot olivat taas taivaissa ja hengitys kuulosti raskaalta. Lisäksi saatiin myös purkki tulehduskipulääkettä. Kolme neljä päivää tilanne näytti paranevan, koira alkoi syödä hitusen paremmin ja oli olemukseltaan reippaampi. Sitten alkoi taas alamäki; yhä harvempi herkku maistui, koira alkoi juoda paljon, vaikutti kivuliaalta, leuat lonksuivat omituisesti ja se väsyi todella nopeasti. 10.7. varasin uutta aikaa sen viikon keskiviikolle tarkoituksena katsoa voiko vielä tehdä jotain vai lopetetaanko koira. Aika kuitenkin piti perua kun hoitaja oli sekoillut jotain aikataulujen kanssa.

Eläinkääkäri soitti samaisena maanantaina ja ehdotti testiin vielä kortisonia. Samana päivänä se alkoi saada myös toisen koiramme Gabapentin-lääkettä. Koira alkoikin syödä taas vähän paremmin, mutta se alkoi myös juoda vieläkin enemmän, turposi ja sillä piti pitää sisällä vaippaa koska se alkoi lorautella sisään järkyttäviä lammikoita (sohva meni vaihtoon). Virtsa alkoi myös olla oudon väristä. Keskiviikkona päivällä lääkäri soitti ja sovimme että jos tilanne ei parane niin tullaan perjantaina käymään, jos vointi paranee niin seuraavalla viikolla.

No, sitten ei maistunutkaan enää iltaruoka. Ei herkut, ei mikään. Vettä Dina latki järkyttäviä määriä ja lämpö nousi taas yli 39. Se ei jaksanut hypätä sänkyyn eikä seisoa kauan paikoillaan. Aamulla silmät ja ikenet kellersivät. Juuso vei sen verikokeisiin (ja äiti tunnin päästä uudelleen kun otettu verimäärä ei riittänytkään). Eläinlääkäri soitteli kolmen jälkeen tuloksista ja sanoi että ovat järkyttävän huonot. Toinen maksa-arvo oli reilusti yli 8000 ja toinenkin yli 1000. Myös munuaisarvot olivat sekaisin. Tulehdusarvot olivat antibiootilla laskeneet. Siinä vaiheessa petti kontrolli ja totesin itkun seasta että eiköhän mummon ole nyt aika lähteä. Lääkäri lupasi järjestää aikaa Dinan pikaiselle lopetukselle joten lähdettiin ajamaan kotiin hakemaan koiraa. Äiti itki ajomatkan, Juuso tavattiin eläinlääkäriaseman edessä.

Lopetus meni rauhassa ja kauniisti. Ei sitkuttelua, hengityspuuskia, eikä korinoita. Turvallinen ja kivuton uni. Oltiin Dinan kanssa loppuun asti, itkettiin ja hyvästeltiin. Halasin ja kuiskasin korvaan että vie Tellulle terveisiä. Eläinlääkärikin itki, se oli koskettavaa. Viedään varmasti muitankin koiria Annin hoiviin jatkossa. Oikeasti olisin halunnut kotilopetuksen, koska uskon sen olevan muille koirille selkeämpää. Tähän ei eläimen lisäkärsimyksen ehkäisemiseksi kuitenkaan ollut aikaa.

Sanoin Juusolle että otetaan seuraavaksi vain papukaijoja. Ne eläis meitä pidempään eikä meidän tarvitsi itkeä niiden perään. On kamalin tunne taluttaa oma rakas lopetettavaksi ja poistua lääkäriltä vain valjaiden ja hihnan kanssa. Dinan taistelut on nyt taisteltu eikä kipua ja kärsimystä enää ole. Ikävä ja tuska jää meille ihmisille, muille koirille hämmennys ja ihmetys.

Tuntuu epäreilulta, meiltä jäi kaikki kesken. Se oppi juuri kaikki agiesteet (keinua lukuunottamatta) ja olisi ollut hauskaa käyttää mummo mölleilemässä. Ne muutamat sen lempitemput jäi kuvaamatta. Se oli helpoin koira arjessa. Ei vetänyt, ei riehunut, sen pystyi viemään mihin vain hulinaan ja se vain tepsutti kiltisti mukana. Se piti kaikista ihmisistä kunhan sitä lähestyi rauhassa. Urosten kanssa se heittäytyi lähes pennuksi ja hoidokkinartutkin se sieti.

Mikään ei korvaa sitä tunnetta kun vuosien työllä vihdoin saavutti entisen kaltoin kohdellun katukoiran luottamuksen. Ne hetket kun se ei enää väistänyt jokaista liikettä, kun se lähestyi vapaaehtoisesti ja painoi päänsä mun olalle pyytäen silityksiä. Kun se ensimmäistä kertaa nukahti viereen ja unituhisi. Kun se oppi että virheistä ei seuraa mitään pahaa vaan että hän voi yrittää ja siitä seuraa hyviä asioita. Ensimmäiset naksuttimella opetetut temput. Ensimmäinen vetoleikki. <3

Kiitos rakas Dina. <3








sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Treenijuhannus

Migreenin ja töiden lisäksi sain nauttia juhannuksena hyvin sujuneista treeneistä. Kaikki neljä pääs enempi vähempi humppaamaan. Tässä Häärän näytteitä :)






tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesäarkea

Dina alkaa olla kunnossa, jo toista päivää lämmöt normaalin sisällä. Ei kuumetta, eikä alilämpöä. Ei kyllä silti uskalla huokaista vielä, mutta paremmalta näyttää. Toivottavasti nää sen muutkin lämmönsäätelyongelmat katoaa niin tyyppi pääsee taas normaalisti autoreissuille ja siirtolapuutarhalle ja hallille.

Agihallin yläkerrassa ollut MustiMirri muutti pois Prisman luokse. Periaatteessa vain tien toiselle puolelle, mutta jalan sinne ei enää niin vaan pikaisesti kipaistakaan. Vähän harmittaa kun oli niin näppärä käydä aina yläkerrassa piipahtamassa punnaamassa koiria, paikkaamassa huvenneita treeninamivarastoja tai mennä sisään halliin jos hallin oma avainlukija ei syystä tai toisesta toiminut. Tulevana talvena varmaan sitten kävellään 45 min takaisin kotiin jos ovi ei aukea :(

Kävin avajaisissa hamstraamassa avajaistarjouksena olleita possunkorvia ja sain ostettua Häärälle juoksupökät. En saanut sellaisia mitkä olisin halunnut, koska ei koot oikein täsmännyt. Sen siitä saa kun koiralla on muhkeet urheilijan reidet ja sitten kapee vyötärö. Joudun ottamaan semmoiset tarrasulkijalliset, niissä mahtuu reisi kinnaamatta liikkumaan. Häärän mielipide pökistä alla. Huomenna nähdään miten treeni kulkee..


Tässä omatekoiset kotipökät :D

Riepu on selkeesti tyytyväinen ajeltuun kuontaloonsa. Se on nukkunut siitä asti sängyssä mun vieressä koko yön. Ennen saatto tulla viereen mutta muutamassa minuutissa tuli niin kuuma että se siirtyi aina lattialle. Nyt se tuhisee ja unijuoksee melkein mun tyynyllä.. Omistaja ei tiedä onko tästä muutoksesta niinkään ilahtunut :D


Juoksunen narttu sotkee kyllä tätä normielämää. Kaveri kysyi että voisinko ottaa sen pojjaat heinäkuun alussa yökylään ja olin ensin et enköhän, varmistan kotona kalenterista. Ja kas, sitten aivot raksutti et ai niin, eihän tänne kannata nyt mitään uroksia ottaa :K Totuttelua siis, ei pelkästään koirilla.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Uimahommia

Lenkkeiltiin eilen Riepun veljen kanssa Haminanlahdessa ja koirat pääsi kahlailee. Hääräkin uskalsi ensin harppoa vähän vedessä järkyttynyt ilme naamallaan ja sai aina palkaksi hurjasti kehuja. Ja kas kummaa, jossain vaiheessa se uskaltautui uimasilleen! Silmät kauhusta pullottaen se haki keppiä. Eikä uimalassa tutuksi tullutta kuolemankiljuntaa ollut lainkaan. Ehkä siitä tuleekin vesipeto..


Tänään oltiin koko porukka yliopiston rannalla kahlailemassa ja jostain syystä siihen päätti paukata sorsapoikue... No todistetusti Dinakin osaa uida. Ja pitkään. Ja Taira myös. Lopputulemana kaivoin niille koloa yhden verkkoaidan ali että saatiin ne oikealle puolelle ja päästiin kotiin. Viilentyipä tuo keuhkotautinenkin, varmaan teki toooosi hyvää.



Riepu kävi trimmissä, kyllästyin viimein tuohon sen järkyttävään karvaan ja irtoamattomaan pohjavillaan. Nyt se on tommonen raggari-puliukko :D <3


Viikonloppu meni agin sm-kisojen streameja tuijotellessa. Kaikki muu jäi vähän retuperälle, jospa tässä alkuviikolla sais hommia aikaiseksi niin kotona kuin siirtolapuutarhallakin. Juhannus ollaankin sitten totuttuun tapaan töissä.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Mummoin sairastaa

Muiden kuulumisiakin.

Dinaan iski ilmeisesti joku superpöpö. Maanantaina oli jättänyt aamusta ruuat syömättä (mä olisin jo tässä vaiheessa varannu lekuriaikaa, mutta puoliskon mielestä oli ihan normaalia eikä viitsinyt edes ilmota minulle). Lisäksi oli ollut lenkillä perässävedettävä. Pääsin onneksi silloin ajoissa töissä ja kotiin tullessa ihmettelin kun se ei haukkunut ja toinen koira murisi sille koko ajan. Sitten näin syömättömän ruuan pöydällä ja koira pötkähtikin oudosti melkein heti jalkoihin. Siitä sitten kopeloimaan sitä ja toteamaan että täähän on ihan tulikuuma. Mittari persuuksiin ja kuumetta 40,2. Googlettamaan eläinlääkäriasemien neuvot ja kaikkialla luki vaan että pitkäkestoinen korkea kuume on syy hakeutua lääkäriin. Siispä omatoimihoitoa, kylmäkallea päähän ja niskaan ettei aivot pala ja muuten vaatetta päälle. Juottoa ruiskulla. Sain lämmöt tippumaan 39,5:een ja muutaman tunnin päästä söi jo vähän juustoa. Tiistaina olivat aamulla kuitenkin nousseet taas yli neljäänkymppiin, joten eikun aikaa varamaan.

Monessa paikassa oli täyttä, onneksi Petosella olevassa Lupsakassa oli aikaa. Hammasta piti purra kun koira ei jaksanut itse enää kävellä vastaanotosta eläinlääkärin huoneeseen. Lupsakka oli paikkana meille uusi ja eläinlääkärikin oli vasta valmistunut. Hyvin kuitenkin kuunteli mun selitykset, kysyi tarkennukset ja tutki koiran. Hengitysäänet korostuneet ja edelleen kova kuume. Tulehduskipulääkettä, nesteytystä ja abt suoneen. Kolme tuntia se siellä makasi tipassa. Ajettiin itse Movettiin näytteet, koska labran piti olla auki neljään. Näytteet oli tiskissä 20 vaille ja ilmoittivat vaan että laitteet on jo pesty, menee analyysiin seuraavana aamuna. En ollut tyytyväinen.

Akuuttina hengitystietulehduksena tuota nyt hoidetaan. Ab (Clavaseptin) aamuin illoin ja tulehduskipulääke (Loxicom)niin pitkään kun se riittää. Lisäksi mittailen lämpöjä ainakin kolme kertaa päivässä ja tarjoan herkkujuomista. Toivotaan että tyyppi tästä tokenee <3

Riepu kävi samalla reissulla tsekissä, kun viime viikon keskiviikkona tuikkasin sitä saksilla rintaan kun tein turkkiselvitystä että missä on pohjavillaa niin paljon että pitää ajaa karva kokonaan. Noilla samoilla saksilla äiti leikkasi multa palan korvasta yli 20 vuotta sitten, että terävät ovat.. Riepu oli siis ma-ti välisenä yönä saanut revittyä haavan auki, kun JOKU ei ollut illalla muistanut kiristää haavapukua kunnolla kiinni. Just kun olin sen aktiivisella putsaus+bacibact saanut umpeen. Voin sanoa että ei kaunista kieltä irronnut kun aamulla asian huomasin. Mutta se olikin sitten päivän aikana mennyt umpeen niin että oli pinnalta kuiva kun lääkäri sitä katsoi. Toivottavasti ei tulehdu.

Häärän kesäkuun puolivälin kuulumiset



Häärä kehittyy hienosti :) Joka viikko se handlaa jotain uutta asiaa. Tosin usein hukassa on sitten myös joku jo aiemmalla kerralla osattu asia. Agiliitokin menee hienosti, painotuksena nyt erilaiset ohjaukset, lähdöt ja ohjaajafokus. Toiminta ei jatku jos rima tulee alas tai jos mä ohjaan jonkun kohdan ymmärrettävästi ja koira valitsee silti väärän esteen tai suorittaa väärin päin.

Jäljellä Häärä ajoi eilen ensimmäisen vieraan ihmisen jäljen ja meni paljon tarkemmin ja rauhallisemmin kuin minua jäljestäessä. Nyt pitäisi vaan valjastaa ystäviä ja tuttavia metsään tepsuttelemaan että saadaan lisää treeniä, jatkokurssi kun napsahti ikävästi samalle päivälle kuin tiistaista maanantaille siirtyvä alkeispaimennus. Kurssilla jälkihommia pääsisi siis jatkamaan vasta elokuussa :/

Juoksutkin tuo muikkunen malttoi aloittaa. Eipä oo muuten yhtään niin siisti kun meidän edesmennyt Tellu, joka kulki aina omia jälkiään ja siivosi. Juoksuhousutkin tuolle pitää käydä ostamassa että päästään jatkamaan treenejä. Odotin noiden alkamista niin paljon että unohdin hankkia ne ajoissa ja nythän niitä on kiva mennä sovittelee ja totuttaa tuota vaateinhoajaa niiden käyttöön. Tosin toivon että agi on niin kivaa, että ei niitä ehdi siellä edes huomata. Kuvaushommiakin pääsee nyt suunnittelemaan, pyysin neljästä paikasta kaikkien mahdollisten tutkimusten ja kuvausten pakettihinnan :)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Häärän agitaso kesäkuun alku

Pistetään itsellenikin muistiin vähän mitä penska jo agissa "osaa". Hyppyjen rimat 40 cm. Mitä matalammalla ovat, sitä enemmän räiskii rimoja ja tuijottaa vaan minua.

- Takaakierrot ovat todella vahvoja. Jos niitä pääsee tekemään yhden, koko lopputreeni saattaa mennä sen korjaamiseen. Ei auta huudella hyppy eikä eteen, Häärä on varma että kyseessä on tyhmän ihmisen virhe ja ihminen tarkoittaa huutaa takaa/kierrä :D

- Putkiin irtoaminen/putkilukitukset toimii.

- Pakkovalssit vaikeita

- Saksalaiset toiseen suuntaan (en just muista kumpaanko) vaikeita. 

- Poispäinkäännöt hyvällä mallilla. Persjätöt toimii jos niitä vaan ehtii ajoissa tekemään. Samoin valssit.

- Eteenlähetykset toimivat joskus loistavasti (koira menee kolme hyppyä ja putkeen kunhan muistan paikaltani vain huudella eteen eteen eteen) ja joskus maltti riittää vain yhdelle tai kahdelle hypylle irtoamiseen.

- Käännökset ovat ikään ja kokemukseen nähden huipputiukkoja jo nyt 95 % tapauksissa. Ei paljon linjat valu.

- Sylkkäreitä on treenattu aika paljonkin, en vaan vieläkään ihan tiedä missä mä ehtisin niitä käyttää :D

- Japskit lukee hyvin, kunhan ohjaaja merkkaa käännökset napakasti.

- Häärä on puuhannut vaan ensimmäistä ja viimeistä keppiväliä. En ole vieläkään varma millä metodilla noita sitten alkaa oikeasti opettamaan kun ikää on riittävästi.

- Rengasta olen tehnyt puhtaasti sheippaamalla. Ensin matalalla ja nyt täyskorkealla. Mutta ei todellakaan vielä asiaa tehdä sitä radan osana..

- Pituutta on tehty muistaakseni kahdella palikalla, voisi varmaan hyvinkin lisätä jo kolmannen.

- Muuria tehty minikorkeudella, sujuu. Pitäisi vahvistella sitäkin ihan erillisenä esteenä ja pikkuhiljaa korotella.

- Pussi on vaarallinen, tulee sellaisella vauhdilla että pelkään tosissani että tulee kolmessa osassa sieltä ulos. Koira ei pelkää, ohjaaja pelkää. Täytyy panostaa siihen että sieltä juostaan aina suorassa ulos eikä kammeta pussin sisällä ohjaajan puolelle.

- Kontaktit. Häärä osaa pakittaa puomin ja A:n alastulolle. Puomia on tehty myös ottamalla alastulo maahan ja juoksutettu siitä. Lisäksi ollaan tehty muutaman kerran madalletttua puomia hitaasti ja kävelty normipuomia nameja siltä syöden. En tiedä tästäkään millä metodilla asiat sitten oikeasti opetetaan. Riepu ja Taira vaan aluksi käveli puomia ja saivat palkan kun osuivat alastullessaan kontaktialueelle eli vaan tulivat alas asti. Sitten vähitellen lisättiin vauhtia. Häärän vauhti on jo nyt aloittaessa niin erilainen että tämä mulle tuttu ja turvallinen tapa ei varmasti enää toimi. Keinuun ollaan tutustuttu sen verran että madalletun keinun alastulopuolella ollaan pelattu bang-peliä, eli Häärä painaa tassuilla keinun alas ja hyppää kontaktialueelle. Äänen kanssa ei siis pitäisi tulla ongelmia :)

Suuntia pitäisi alkaa harjoitella!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

'Kesän' alkuja

Pitkä hiljaisuus. Maaliskuussa oli pitkä työputki eikä töiden ja koirahommien lisäksi jaksanut kirjoitella. Ja sitten olikin jo vaikea palata.

Treenattu kuitenkin on. Häärän ensimmäinen paimennuskurssi on käynnissä ja voi piru että tuo koira on (siinäkin) taitava. Jopa niin taitava että luulee että siinä ei muuta tarvitakaan kuin hänet ja lampaat. Viimeksi aloinkin sitten vaatimalla muistutella että lampaat ovat minun ja Häärä tekee töitä mulle. Vaikeaa on kun ei itsekään aina ihan tiedä mitä on tekemässä. Ja sitten pitäisi silti osata ohjata koiraa :D

Ollaan Häärän kanssa myös ekalla jälkikurssilla ja sielläkin se menee tosi hyvin. Namit ei enää kelpaa jäljeltä juuri lainkaan, syö ehkä muutaman. Ollaan tehty suoraa jo normaalilla askelluksella, kulmia ja viimeksi tarkemmalla tallauksella eka siks sakki.

Agilityssä penskalla menee jo lujaa. Itseluottamusta on niin paljon että rataa voi Häärän mielestä suorittaa itsenäisesti myös ohjaajan juostessa jossain ihan muualla. Tää ei kyllä arjessakaan ole mikään kiltti pieni bortsu, vaan napakka resursseista tarkka nartun alku. Juoksuja oottelen kovasti, saisi niitä kuvausaikataulujakin mietittyään tarkemmin.

Entäs muut koirat.. Riepu on ollut kisatauolla eli ahdistaa kun ei saa kisata. Se treenaa aksaa noin kerta viikkoon. Kaikki koirat jumppaa ja Taira rallyilee. Tosin KÄRPÄSFOBIA-sesonki on ovella eikä kipuiluun ole vieläkään saatu selvyyttä. Gabapentin menee nyt liuoksena, toivottavasti se tekisi koirasta kivuttoman. Kisatahan tuo ei edes tuon lääkityksen kanssa saa, mutta kyllä toi yhteinen tekeminen vaan ois jokaisen koiran kanssa tärkeää.

Sää on täyttä paskaa. Jospa saataisiin kompensaationa edes pitkä ja lämmin syksy. Mitään ei ole vieläkään voinut istuttaa ulos :(

torstai 16. helmikuuta 2017

Höpinöitä

http://dogscent.fi/webinars/koiraongelmia-ja-ongelmakoiria/ Tuollaista just nyt, pitäisi kuulemma tulla tallenteena myöhemminkin. Sisältää esittelyn mukaan ainakin tällaista:
"Onko koirallasi jokin huono tapa tai käyttäytyykö se joissain tilanteissa ei toivotulla tavalla?

Ilmaisella Koiraongelmia ja ongelmakoiria Doginaarissa käymme läpi yleisimpiä käytösongelmia remmirähjäämisestä eroahdistukseen ja haukkumisesta aggressiivisuuteen.

Mikä on ongelmakäytöstä, määrittelee sen omistaja itse. Ongelmilla on tapana pahentua ja vaikeutua mitä kauemmin niiden antaa olla tai niitä sietää. Kuitenkin jos ongelma häiritsee elämää ja kiristää hermoja, niin aina kannattaa hakea apua. Tavallisesti ainoa asia mikä asiakkaitani on harmittanut on se, että he eivät ottaneet yhteyttä aikaisemmin."


Viikonloppu meni Tommy Wirenin koulutuksessa, sieltä muistiinpanoja joskus. Mutta huhu, puhdas sheippaus! Rankkaa, kun ei saanutkaan käyttää mitään apua eli koiraa ei saanut auttaa mitenkään eikä käytöksen oppimista helpottaa edes palkan suunnalla. Ajoitus, ajoitus ja ajoitus.

Alkuviikosta pamahti sitten eetteriin ihana Metsästysspanieleiden (nämä) koulutusviikonlopun tapahtumia kuvaava kirjoitus ja video. Valtaisa kiitos tapahtumia kuvanneelle ja esiintuoneelle! Enempää en asiasta viitsi vielä kirjoittaa, se on kokonainen tekstin arvoinen tapahtuma. Mutta huikeaa miten erinäiset isot tahot ja toimijat (mm. Kennelliitto!) ovat tuominneet videolla näkyvät tapahtumat ja metodit! Maailma muuttuu sittenkin. Toivottavasti asia käsitellään, hoidetaan ja tuomitaan napakasti loppuun asti.

Kisailmoja sitä seuraavan viikonlopun kisoihin pohdin tässä. Kai sitä vois taas koiran iloksi käydä neljä rataa kirmaamassa. Oma motivaatio on vähän hukassa.

torstai 9. helmikuuta 2017

Helmikuun alkua 2017




Käväistiin Häärän kanssa valvomassa karitsointeja ystävän lampolassa. Häärää ei päästetty häiritsemään lampaita, mutta valvomossa oli hyvä kuunnella niiden ääniä ja nuuskutella hajuja ja silti pystyä rauhoittumaan ja nukkumaan.  Pellolta löytyi myös lempiherkkua eli lampaan paskaa. Yöllä oli niin kaunista, tähtikirkas yö ja kirkas kuutamo. Muutaman kertaan vähän jänskätti kun Häärä pysähtyi aina pimeässä tuijottamaan johonkin ja jännittyi selkeästi. :D

Kaksi karitsaa saattelin itse maailmaan, kuivasin ja opastin syömään. Oli niin kylmä että mahdollisimman huolellinen kuivaus oli tärkeää. Ennen näitä tuli vielä kolmas avustetusti kun oli huonossa asennossa tarjolla. Kyllä riittää muutaman viikon päästä menoa ja meininkiä kun karitsat pääsee rälläämään.

Ensi viikolle lupailtiin paimennusmahdollisuutta. Saa nähdä miten Häärä tällä kolmannella kerralla pelaa. Kova se on käyttämään hampaitaan varsinkin tilanteissa joissa se on vähääkään epävarma. Ei hirveän toivottava ominaisuus paimennuksessa, mutta katsellaan. Vauvahan tuo (vieläkin) on. Vaatteet on vieläkin kauhistus, tuolla Bäkkäri oli ihan tarpeen, mutta pönttö koetti mieluiten vaan levätä seisaaltaan silmät kiinni, kun eihän puettuna voi pötköttää eikä istua.




maanantai 6. helmikuuta 2017

Tiiran luento 5.2.2017

Helmikuu on uuden oppimisen kuukausi. Tiiraa, Wireniä, Vierimaata..

Eilen pitkän työpäiväni jälkeen juoksutettiin reippaasti koirat jäällä ja sitten suunnistin Pohjois-Savon opistolle kuuntelemaan juttuja koiran käyttäytymisen ja persoonallisuuden periytymisestä. Ja geenien ja ympäristön vaikutuksista. Ihan kuin ihmistieteissä, koko illan kattava teema olikin Nature vs. Nurture. Eli meidän puolella: Mikä määrä ihmisen käyttäytymisestä on selitettävissä synnynnäisillä biologisilla ominaisuuksilla kuten geeneillä ja mikä puolestaan kulttuurilla ja kasvatuksella. Tämä kiistely näyttää voivan hyvin myös eläintutkimuksen puolella. Materiaalit lävähtää vielä osallistujille sähköposteihin jossain vaiheessa, tässä omaa pohdintaa ja mielipidettä muistiinpanojen kera.

Tiiran yritys SmartDOG on siis koira-alan asiantuntijayritys ja hänen tieteelliseen tutkimukseen ja koiratestaukseen perustuvat testipaketit ovat kiinnostaneet minua alusta asti ja jos joskus rikastun niin voisin testauttaa kaikki koirani. Testipaketti per koira on siis 198 €, ei siis ihan halpaa huvia. Firman perustamisen taka-ajatuksena on ollut auttaa siirtämään tutkittu tieto "tieteen norsunluutornista" tavallisille koiranomistajille ja käytännön tasolle. Lisäksi Tiira on halunnut testeillään luoda mahdollisuuden selvittää muutakin, kuin mitä perinteinen luonnetesti kertoo.

Heti alkuun tuli vähän karvat nostattavaa settiä kun Tiira väitti tiedemaailman olevan tällä hetkellä yksimielinen siitä että koira on periytynyt sudesta. No, jos keskustelua seuraa yhtään (sitähän ei olisi jos tiede olisi yksimielistä, keskustelua siis..) nousee pintaan ainakin kaksi muutakin vahvasti tutkimuksen alla olevaa teoriaa. 1. Se että koiralla ja sudella on yhteinen esi-isä, joka on kuollut sukupuuttoon aikaa sitten 2. Koirat olisivat kehittyneet lähempänä dingoa/kojoottia olevasta lajista (en koskaan muista kummasta). Ja sitten sekoittuneet suteen ja mahdollisiin muihin koiraeläimiin. Mä en tiedä ollaanko Tiiran kanssa kuunneltu SPARCSissa aivan eri luentoja ja keskusteluja.. Google scholarilla löytänee noita molempia ja paljon muuta.

Kuitenkin materiaalissa luki korrektisti PÄÄOSIN periytynyt sudesta. Takaisinristeystä on tapahtunut useampaan kertaan, eri puolilla maailmaa eri tavalla. Voinen elää tämän kanssa. Se tiedetään että koira on myös kesyyntynyt ainakin kahdella erillisellä kerralla, siitä olen samaa mieltä. Sitten päästiin taas lempidebattiini, eli siihen kesyttikö koira itsensä vai kesyttikö sen ihminen. Molemmilla teorioilla on takanaan tutkimusdataa ja kannatusta, mutta Tiira lukitsi itsensä siihen leiriin joka arvelee ihmisen kesyttäneen koiran ottamalla pentuja niiden emolta ja kasvattaneen ne itse ihmisten parissa. Syynä se että ihminen ei elänyt vielä paikallaan kun koiran oletettu kesyyntyminen tapahtui.

Joka tapauksessa ihmisen vaikutuspiiriin astuminen heikensi luonnonvalinnan merkitystä ja lisäsi ihmisen tahatonta ja tahallista vaikutusta.  Koiraeläimen luonne muuttui vähemmän pelokkaaksi, stressinsietokyky kasvoi, sukukypsyysikä aikaistui ja pentuekoko kasvoi. Eläimen koko ja hampaat pienenivät, turkin väri muuttui ja sille kehittyi luppakorvaa ja kippurahäntää. Toisaalta aktiivista rodunjalostusta on harrastettu vasta 200 vuotta ja rotukirjo on jo nyt näin valtaisa ja erilaisten mutaatioiden aiheuttamia rotujen erityispiirteitä on jo useita.

Vanhakantainen ajatusmalli: Eläin on kuin kone joka vain reagoi mekaanisiin ärsykkeisiin. Vietit ja vaistot vie. Nykykäsitys taas lähtee siitä, että lähes jokainen eläin vain maksimoi hyödyn koettaessaan minimoida haitat.

Hyödyt ja haitat + aikaisemmat kokemukset + persoonallisuus (geenit ja ympäristö) = Käyttäytyminen

Seuraavaksi tuli pohdintaa siitä miten koiran luonne voidaan määritellä. Perinteisesti määritelmät ovat tulleet harrastuspuolelta, erityisesti työkoirilta ja pk-harrastajilta. Sieltä ovat peräisin epäselvät/epätieteelliset käsitteet kovuus, pehmeys, hermorakenne.. Nykyisin ymmärretään että jokainen eläin on erilainen ja jopa kaloilla on yksilöllisiä eroja. Muilla eläimillä tutkimusta onkin tehty jo kauan ja on havaittu että meissä vaikuttavat aivan samat aivojen välittäjäaineet. Tutkimuksen kautta onkin löydetty myös koirista laajempia persoonallisuuskategorioita. Sosiaalisuus, arkuus, uteliaisuus, leikkisyys, aktiivisuus, dominointi..

Eläimen persoonallisuus on sen toistuva tapa toimia. Siihen vaikuttaa eläimen temperamentti ja kasvatus ja koulutus. Erilaiset perinteiset testit ovat ongelmallisia, koska testitilanteessa paikka ja tilanne on koiralle vieras, jolloin arempi koira pelkää eikä se toimi normaalisti. Kotona ja tutuissa paikoissa koira voi olla täysin toisinlainen. Huomioitava on myös se, että arkuus on eri asia kuin välinpitämättömyys. Tiiran esimerkin mukaan koira on arka jos se väistää lähestyvää ihmistä ja jos se pysyy paikallaan mutta ei ole kiinnostunut ihmisestä, se on välinpitämätön. Mielestäni rivien välistä olin ymmärtäväni että Tiiran mielestä MH-luonnekuvaus on parempi kuin perinteinen luonnetesti.

Yhtenä tärkeänä piirteenä koirassa Tiira piti koulutettavuutta eli työhalukkuutta. Tässä on valtavia eroja eri rotujen välillä, samoin kuin tietysti yksilöidenkin välillä. Tiiran mielestä myös dominointi ja hierarkia ovat olemassa ja voivat hyvin, ainakin koirien välillä. Tästäkin hän totesi että yhden ainoan tutkimuksen perusteella olisi kumottu koko hierarkkisuus ja menty toisesta ääripäästä toiseen. Eli ikuisista vuosikymmenen mittaisista dominanssi ja johtajuusongelmista siihen että tälläisiä ongelmia ei ole lainkaan. Itse kyllä olen lukenut enemmänkin tutkimuksia ja kirjallisuutta, mutta toki kun dataa aiheesta on paljon niin sieltä saa jokainen poimittua rusinat pullasta ja laiteltua niitä oman kokemusmaailmansa tueksi. Mutta ei Tiira ole ajatuksensa kanssa yksin, vaikka huomioon ei otettaisi näitä etoletarpeeksikovajohtajakoirallesi-ihmisiä. Esimerkiksi on tutkimukseen nojautuen sitä mieltä, että koirissa on dominointia, jopa ihmistä kohtaan on eläinten käyttäytymisen asiantuntija Patricia McConnell. Mutta molempien mielestä tämä on hyvin harvinaista. Tiiran mukaan kyse on muutamasta harvasta rodusta ja McConnell muistaakseni puhuu siitä että muutama prosentti koirayksilöistä on dominoivia.

Onneksi Tiira myös myönsi että dominanssia ja hierarkiaa ei ole oikeasti tutkittu ihmisen ja koiran välillä mutta silti hän sujuvasti totesi että ihminen, koirat ja muut talouden eläimet muodostavat lauman.. No, valuvikoja.

Joka tapauksessa, aiheeseen. Kaikki yksilön kokemukset kohdusta eteenpäin vaikuttavat eli kasvuympäristöllä ja kokemuksilla on suuri merkitys. Tiira pohti hetken myös sitä, miksi nartun merkitystä yhdistelmissä niin usein vieläkin vähätellään, vaikka merkityksen tulisi olla vähintään 50/50. Oikeasti nartulla on vielä isompi merkitys kuin uroksella, sillä narttu viettää pentujen kanssa erittäin ratkaisevia ensimmäisiä elinviikkoja ja uros ei.

Sitten puhetta epigenetiikasta eli siitä voidaanko (ja miten) jalostuksella vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Monella ongelmalliseksi koetulla käyttäytymispiirteellä on erittäin voimakkaat geneettiset taustat. Esimerkkinä venäläinen turkistarhakoe, jossa koetettiin jalostaa helpommin käsiteltäviä eläimiä ja seurauksena myös eläinten ulkonäkö muuttui. Kukaan ei ole muuten koskaan kertonut että harmittiko tarhaajia turkin värimuutokset.. Jos siis käytöksen muokkaaminen vaikuttaa ulkomuotoon, miksi ulkomuoto edellä tapahtuva jalostus ei muokkaisi käytöstä? Esimerkiksi cockereilla on selkeä yhteys eri värien ja aggressiivisuuden välillä.

Tutkimuksissa on havaittu myös joissain linjoissa ilmevää vahvaa perinnöllistä alttiutta stereotypioihin ja impulsiiviseen käytökseen. Lisäksi jossain kultsulinjassa on erittäin voimakkaasti periytyvää vahvaa aggressiota myös ihmistä kohtaan. Periytymistä on kuitenkin erittäin vaikea arvioida ja hallita ja lisäksi tiedossa on nykyisin vasta muutamia geenejä. Geenit eivät myöskään itsessään määrää mitään, vaan ne voivat vaikuttaa ja altistaa.

Kantoaikakin on merkityksellinen, niin koirilla kuin kaikilla muillakin lajeilla ihminen mukaanlukien. Emonhoivaa koirilla ei ole tutkittu paljon, eikä sitä miten hoivat puute vaikuttaa. Pari tutkimusta löytyi ja yhdessä niistä oli tutkittu hoivan määrän (nuolemisen) vaikutusta pentujen luonteen ja käyttäytymisen kehitykseen. Ne pennut joita emo oli hoitanut vähemmän, olivat muutaman kuukauden iässä vähemmän uteliaita kuin ne pennut joita emo oli hoitanut enemmän. Ensimmäiset kolme viikkoa ovat pennun kehityksen kannalta tärkeimmät eikä tutkimuksen valossa vielä tiedetä paljonko ihminen  voi kompensoida esimerkiksi pentuja huonosti hoitavan emon roolia. Varmaa on kuitenkin se, että nuoruusiän traumoilla voi olla vakavia ja pitkäkestoisia seurauksia. Tästä esimerkkinä Tiiran kertomus emosta jolla napsahti ja joka kävi pentujensa kimppuun. Yhden se ehti tappaa ja kahta höykyyttää ennen kuin saatiin erotettua. Tapahtumahetkellä nukkuneet kehittyivät normaalisti, mutta pennut joiden kimppuun emo hyökkäsi piti lopettaa aikuisena koska niillä oli vakavia käytösongelmia.

Sosiaalistamisen suhteen entinen 12 viikon yläraja ei ehkä ole läheskään niin ehdoton kun on annettu ymmärtää ja tässäkin voi olla rotukohtaisia eroja. Minusta tämä on muutenkin ollut kummallinen käsitys. Jos 12 viikkoa olisi se lopullinen ajankohta kunnolliselle sosiaalistamiselle, miten ikinä ihmiset ovat pärjänneet ulkomaantuontien, rescueiden tai iäkkäiden kotia vaihtavien kanssa, pelkällä kouluttamisella? Eri rodut kehittyvät eri tahtia ja niiden välillä voi olla selkeitä sopeutumiseroja. Tiiralla oli esimerkkinä saksanpaimenkoirat ja labradorit, joista saksanpaimenpennut osasivat selkeästi tietyssä iässä ilmentää pelkoa, toisin kuin lapukat. Perinpohjainen sosiaalistaminen on Tiiran mukaan erittäin tärkeää erityisesti tuoreemmille susiristeytysroduille.

Epigenetiikka on ns. perinteisen perinnöllisyystieteen yläpuolella. Kaikki ei periydy, mutta muutamassa esimerkkitutkimuksessa on havaittu että tavallaan erilaiset elämänkokemukset voivat periytyä myös geeneissä. Hoivanpuute näkyy useammassa sukupolvessa. Tämä todettu rottakokeissa, joissa kehitetty kantoja joissa emot ovat joko hyviä tai huonoja hoitamaan poikasiaan. Tiira pohti tässä kohti myös ns. sektiorotuja, miten se vaikuttaa pentujen hoitoon.

Myös esimerkiksi pelko voi periytyä sukupolvelta toisella. Tätä oli tutkittu hiirikokeilla, joissa hiirtä oli säikäytetty tietyn tuoksun läsnäollessa ja sitten oli seurattu ylisukupolvisesti reagointia näihin hajuihin. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi että altistuksen myötä hiiret periyttivät solutasolla tapahtunutta muutosta, josta seurasi herkistyminen kys. hajulle. Tämä herätti pohdintaa siitä että miksi aina tutkitaan pelon ja negaation kautta ja positiivisena esimerkkina Tiira nosti esiin ihmisen oman tuoksumuistin. Jotkin tuoksut herättävät meissä tunnetiloja vielä vuosienkin päästä. Periytymistä tuskin on ihmisillä kuitenkaan osoitettu. :)

Sitten puhuttiin arkuudesta ja pelokkuudesta, jotka ovat tutkimusten mukaan vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia. Mutta kuten aina, nämä voivat johtua monesta muustakin syystä. Jos kyse ei ole perinnöllisestä alttiudesta vaan jostain ikävästä kokemuksesta, niin mitä nuorempana se on tapahtunut, sitä voimakkaammin se koiraan vaikuttaa. Uudet tilanteet ovat pahoja mutta arjessa ns. selväjärkinen arkakin koira kyllä tottuu toistuviin tapahtumiin ja tuttuihin paikkoihin ja kykenee toimimaan normaalisti.

Tutkimusten mukaan laaja ns. yleistynyt arkuus on vahvasti perinnöllistä arkuutta. Arkuuden yleisyys on ikävää, sillä se on todennäköisin aggression moottori ja laukaisija. Itseni nauratti toteamus pieni koko --> suuri aggressiivisuus. Kuvaa siis minua aika hyvin :D Tässä pohdittiin sitä, että onko pienet koirat vaan helpompi jättää kouluttamatta, jonka seurauksena ne ovat aggressiivisempiä. Itse taas mietin myös sitä, että eikö toisaalta ole luonnollista että pientä koiraa helpommin pelottaa sitä itseään isommat asiat? Kun maailmaa tarkkailee itse vähän tällaisen alamittaisen ihmisen näkökulmasta niin en ihmettelisi yhtään.

Tutkimustuloksia löytyi myös ääniarkuuden periytyvyydestä ja sille on löytynyt muutamia selkeästi altistavia geenejä. Tieteen valossa on mahdotonta myydä äänivarmaksi testattua pentua, sillä yleisimmin ääniarkuus alkaa ilmetä koiran ollessa pari vuotias.Voiko olla että altistava geeni aktivoituu tietyssä iässä? Ääniarkuudesta oli esillä myös joku palautumistutkimus (Dreschel, 2005?), jossa ääniarka koira altistettiin (laukauksen?) äänelle ja siltä mittailtiin mm. kortisoliarvoja jotka nousivat altistushetkellä valtavasti ja pysyivät korkealla vielä pitkän aikaa altistuksen jälkeen. Jäin miettimään että tutkittiinko verrokkina miten ns. normaalikoiran arvot reagoivat. Ainakaan luennolla tuo ei käynyt ilmi. Ääniarkuusherkkyyden yhteyttä esim. diabetekseen tai voimakkaisiin kipuihin kannattaisi Tiiran mielestä myös tutkia.

Lopuksi oli lyhyt käsittely vielä Suomessa epävirallisen diagnoosin takana olevasta koirien ADHDstä, vaikka tutkimuksissa aiheesta on saatu monia viitteitä sen puolesta, että myös koirilla tätä esiintyy. Lohen tutkimuksesta täältä. Muutokset koirilla ovat aivan samansuuntaisia kuin ADHD-ihmisillä, myös aivokemiallisella tasolla. Impulssikontrollia ja itsehillintää koirilla on jo tutkittu samalla periaatteella kuin lapsilla, mutta en pikaetsinnöillä löytänyt miten testitilanne on koirilla suoritettu. Täällä alkuperäinen testitapahtuma lapsilla. Joku uusi versio oli viime vuonna Yle Areenan puolella jossain tiedeohjelmassa. Lopputulemana kuitenkin tieteen alustavasti tukemana: Ihan kaikki ei ehkä riipu koulutuksesta.

Vielä pieni katsaus SmartDOG-testeihin ja siihen  miten siinäkin on Tiiran mukaan käynyt ilmi että kiihtynyt eläin ei osaa ratkaista pitkäkestoisia keskittymistä vaativia ongelmia. Minä mietin, varmaan aina ja ikuisesti että miten koiran kohtaamat koulutusmetodit vaikuttavat tuloksiin ja kerääkö Tiira tästä jotain dataa? Vanhentuneita menetelmiä käyttävillä koira ei välttämättä pysty käyttämään niin paljon omaa ajattelua eikä täten ehkä kehittämään ongelmanratkaisukykyään, koska se ei virheiden pelossa uskalla yrittää. Näkyykö tämä testitilanteessa?

Tähän sattumalta hyvä blogiartikkeli rauhoittumisen ja impulssikontrollin treenaukseen http://blog.smartanimaltraining.com/2013/08/19/impulse-control-the-6-keys-to-teaching-dogs-calm-and-polite-behavior/ Pitäisi ehkä alkaa treenata..

No eli mites se mielipide tästä luennosta? Tiedeihmiseksi Tiira käytti paljon lauseita "olen antanut itseni ymmärtää" ja "ymmärtääkseni" ja "minun mielestäni". Uskaltaisinkohan minä vaikka gradussa vai tulisko laitokselta noottia... Luento keikkui välillä kovin tieteellisen ja välillä taas tavalliselle tallaajalle suunnatun rajoilla. Äänestän kuitenkin jatkoon, kyllä siitä jotain uutta sai irti.

Ps. Kehitin oman älykkyystestin. Olkkarin lattialle laitetaan koroke ja sen päälle ruokaa. Omistaja sanoo koiralle jätä-käskyn (tai mikä tahansa heillä onkaan) ja poistuu kymmeneksi tunniksi. Jos kotiin palatessa ruoka on tallessa, koira on kyllä tottelevainen, mutta tyhmä. Ei jalostukseen. Jos ruoka on syöty, onneksi olkoon! Koirasi osaa toimia omatoimisesti ja fiksusti. Ehheehee..