Joulut lusittu

Työjoulu takana. Perinteisesti. Nyt takaisin kirjojen maailmaan. Niiden tylsien. Potterit tulikin joululomalla selattua läpi. Unta ei paljon tullu kun töiden, koirailuiden ja kyläilyiden lisäksi ahnehti seitsemän kirjaa 😅

Tänään ensimmäinen Sanna Kataisen henkilökohtainen valkku. Jo ratapiirroksen perusteella näki että työtä teettää. Ja teettihän se. Mun aivoille vaikein oli tuo 14-15 kohta. Lähdin aina juoksemaan 20 hypylle. Ei sopinut päähän et tuollaisen juoksemisen ja ryntäilyn seassa ois pitänyt malttaa pysähtyä ja olla paikoillaan.. Koiralle vaikeimmat oli kasi (halusi kääntyä siltä väärään suuntaan), 16 (vaikea saada se kääntymään tiukasti puomille), puomit tänään molemmat huonot, 22 (mielellään ois menny takaa) eikä keppejä oikein löytynyt. Jospa pääsisi huomenna rällää tän uusiksi.

"Ininit pitkästä matkasta. Kepit avokulma 8m. Pysy edellä!!" Siinäpä Sannan kotiläksyt meille.  Kyl tää tästä, taas uusia yhteyksiä aivoista avattu sekä koiralta että ohjaajalta. Tammikuun kerta onkin melkein het kohta.

Riepu järjesti pientä joulujännitystä taikomalla itselleen jotenkin kirjahyllystä lähes täyden Juhlapöydän konvehtirasian 😑 No, suolasta ja kookosöljystä pallo, paljon tonnikalavettä jota ahne juo niin paljon kuin tarjoaa ja sitten olikin suklaat nätisti kylppärin lattialla. Onkohan se oppinut lentämään..

Alkuperäisissä suunnitelmissa oli että Riepu ois käyny viisvee tarkissa niin et se ois läpikotaisin kuvattu, mutta rahatilanteen vuoksi päädyin käyttämään sen vaan perustarkissa ja otattamaan vain laajan verikuvan. Munuaisarvo oli vähän koholla, siitä pitää ottaa kontrolli jossain vaiheessa. Muuten ei kuulemma mitään huolestuttavaa.

Laboratoriovastaus:

--------------------------------------
AFOS (alkalinen fosfataasi) (S/HP)
Tulos: 9 U/l
Viitearvot: 15-105
--------------------------------------
ALAT (alaniiniaminotransferaasi) (S/HP)
Tulos: 28 U/l
Viitearvot: 20-130
--------------------------------------
Albumiini (S/HP)
Tulos: 35.2 g/l
Viitearvot: 28.0-41.0
--------------------------------------
Bilirubiini, kokonais (S/HP)
Tulos: 1.3 umol/l
Viitearvot: 1.1-14.0
--------------------------------------
Kalsium (Ca) (S/HP)
Tulos: 2.36 mmol/l
Viitearvot: 2.20-3.10
--------------------------------------
CK (kreatiinikinaasi) (S/HP)
Tulos: 92 U/l
Viitearvot: 55-200
--------------------------------------
Kloridi (Cl) (S/HP)
Tulos: 111.5 mmol/l
Viitearvot: 103.0-118.0
--------------------------------------
CRP (C-reaktiivinen proteiini, koira) (S/HP)
Tulos: 1 mg/l
Viitearvot: 0-10
--------------------------------------
Fruktosamiini (S/HP/EP)
Tulos: 364 umol/l
Viitearvot: 0-400
--------------------------------------
GT (glutamyylitransferaasi) (S/HP)
Tulos: 6 U/l
Viitearvot: 1-12
--------------------------------------
Kalium (K) (S/HP!)
Tulos: 4.1 mmol/l
Viitearvot: 3.9-5.4
--------------------------------------
Haimalipaasi, koira (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) (S/HP)
Tulos: 39 U/l
Viitearvot: 1-60
--------------------------------------
Kolesteroli (S/HP/EP)
Tulos: 6.1 mmol/l
Viitearvot: 2.4-8.6
--------------------------------------
Kreatiniini (S/HP/EP)
Tulos: 91 umol/l
Viitearvot: 40-120
--------------------------------------
Natrium (Na) (S/HP)
Tulos: 146 mmol/l
Viitearvot: 142-157
--------------------------------------
Fosfaatti (Pi) (S/HP!)
Tulos: 0.81 mmol/l
Viitearvot: 0.85-2.00
--------------------------------------
Prot (kokonaisproteiini) (S/HP)
Tulos: 71 g/l
Viitearvot: 54-82
--------------------------------------
Urea (S/HP/EP)
Tulos: 11.2 mmol/l
Viitearvot: 1.5-9.0
--------------------------------------
Kortisoli (S/HP)
Tulos: 97.1 nmol/l
Viitearvot: 10.0-100.0
--------------------------------------
T4 (tyroksiini, kokonais) (S/HP)
Tulos: 32.2 nmol/l
Viitearvot: 15.0-53.0
--------------------------------------
Leuk (valkosolut)
Tulos: 10.1 e9/l
Viitearvot: 5.7-14.2
--------------------------------------
Eryt (punasolut)
Tulos: 6.9 e12/l
Viitearvot: 5.7-8.5
--------------------------------------
Hkr (hematokriitti)
Tulos: 51.2 %
Viitearvot: 41.0-58.0
--------------------------------------
Hb (hemoglobiini)
Tulos: 171 g/l
Viitearvot: 141-201
--------------------------------------
MCV (punasolujen keskitilavuus)
Tulos: 74.6 fl
Viitearvot: 64.0-76.0
--------------------------------------
MCH (hemoglobiinin määrä/punasolu)
Tulos: 24.9 pg
Viitearvot: 21.0-26.0
--------------------------------------
MCHC (hemoglobiinin määrä/litra punasoluja)
Tulos: 341 g/l
Viitearvot: 330-360
--------------------------------------
Tromb (verihiutaleiden määrä)
Tulos: 295 e9/l
Viitearvot: 186-545
--------------------------------------
Neutrofiilit %
Tulos: 68.4 %
Viitearvot: 43.0-80.0
--------------------------------------
Neutrofiilit (määrä)
Tulos: 6.9 e9/l
Viitearvot: 3.0-9.6
--------------------------------------
Lymfosyytit %
Tulos: 21.5 %
Viitearvot: 14.0-45.0
--------------------------------------
Lymfosyytit (määrä)
Tulos: 2.2 e9/l
Viitearvot: 1.1-4.5
--------------------------------------
Monosyytit %
Tulos: 4.2 %
Viitearvot: 2.0-9.0
--------------------------------------
Monosyytit (määrä)
Tulos: 0.4 e9/l
Viitearvot: 0.1-1.0
--------------------------------------
Eosinofiilit %
Tulos: 4.9 %
Viitearvot: 1.0-18.0
--------------------------------------
Eosinofiilit (määrä)
Tulos: 0.5 e9/l
Viitearvot: 0.1-2.1
--------------------------------------
Basofiilit %
Tulos: 0.6 %
Viitearvot: 0.1-1.1
--------------------------------------
Basofiilit (määrä)
Tulos: 0.1 e9/l
Viitearvot: 0.0-0.1
--------------------------------------
LUC-solut (large unstained cells) %
Tulos: 0.4 %
Viitearvot: 0.1-1.4
--------------------------------------
LUC-solut (large unstained cells) (määrä)
Tulos: 0.0 e9/l
Viitearvot: 0.0-0.1
--------------------------------------
GLDH (glutamaattidehydrogenaasi) (S/HP)
Tulos: 3 U/l
Viitearvot: 0-10
--------------------------------------

Paitsi että nyt kun näitä katsoo niin kortisoli on melkein ylärajoilla. Stressin piikkiin? Paljon tutkivat. 

Tyypit sai lahjaksi leluja, pureksittavaa ja Vilu-lämpöalustan. Häärälle ostin Hurtan Swimmer liivin. Hyvä joulu oli kaikinpuolin. ☺️

Melkein joulu

Ei tullu tuloksia Lappeenrannasta. Tai hypäriltä olisi tullut, mutta otin yhden kiellon ylimääräisen putken kautta uusiksi. Häärälle on yllättäen kisoissa tosi vaikea irrota kovassa vauhdissa putkista kaukana minusta suoraan oleville hypyille (myös muurille). Paitsi jos kyseessä on takaakierto :D Kepit oli hienot, samoin puomit. Lähtöjen luulin olevan hienot mutta videoiden mukaan ainakin vikalla radalla varasti. Jatkamme työstämistä. Kuitenkin yhdessä. Vaikka joku pitkä- tai nopsakinttuinen tuon kanssa varmaan sen puuttuvan aginollan aika nopeasti nappaisikin. Kiva reissu oli kyllä muuten. Pojat kesti juoksuja lopettelevaa Häärää hyvin vierainaan ja saatiin kaikki suurinpiirtein nukuttuakin. Häärällä oli vielä varuiksi housut jalassa koko ajan ja suljetun oven takana se nukkui lähes koko ajan. Kisoissa tuntui että sen lähtöjä taas hitusen helpotti se matto. Voinko sanoa aina kisoissa että tällä on juoksut että saan sen maton siihen :DD

Hyppytekniikkaa suunnitelmissa tehdä jatkossa kerran viikossa, ratatreeniä kerran viikossa ja lyhkäisiä tekniikkatreenejä (puomi, keinu, hyppy vs. takaa) kerran tai pari viikossa. Ja tauko pitäisi kanssa jossain vaiheessa pitää. Ääk. Puomin alastuloa on nyt käyty hinkkaamassa ja palkalle saa ryysiä vain jos osuu kontaktialueen alimmalle puolikkaalle. Hitaasta vauhdista osuminen siihen alas on ihan järkyttävän vaikeaa ja harvinaista. Kontaktialueelle osuminen alkaa olla jotain luokkaa 98 prosenttia, mutta siihen alas puomin puolivälistä tai vain alastulolta osuminen on vaikeaa. Kun saa tulla koko puomin tai vauhdilla muiden esteiden kanssa, alas osuminen on paljon todennäköisempää. Ota tästä selvää. Jatkamme ahkeraa paukutusta.

Palveluskoiraliiton lisenssi lähtee myös maksuun. Kovasti pohdinnassa mistä löytäisin jonkun ohjaamaan mulle yhden tokon alo yksärin. Kai se on ainakin mentävä katsomaan KPSH:n Tokokisoja 29.12. että näkee mitä siellä pitää tehdä ja millaiset suoritukset on kelvollisia. Luulen että sen ryhmäpaikkiksen oman sivulle istumaan nousun käskyn odottaminen on kaikista vaikeinta.. Ihan hirveästi ei ole alkuvuodelle luvassa lähistölle rallykisoja, mutta Kuopion triplat ja Jykylän kisat lämmittää mieltä mukavasti.

Jäällä käytiin jo varovasti koko porukalla rantoja pitkin tepsuttelemassa. Pitänee odotella ennen pidempiä reissuja pilkkimiesten ilmestymistä tai latupohjien vetoa. Meidän metsän puoleisille normireiteille olikin jo aamulla käyty pohjaa tamppaamassa. :/ Masentavaa. Montako päivää menee varsinaisten latujen vetämisestä ensimmäisen laturaivotyypin kohtaamiseen.. Toivottavasti se joku reipas, joka joka vuosi tepsuttaa polkuja latujen viereen asuu vielä täällä ja tekee taas meille muille polkujen alkuja. Pääsisi talvellakin tuohon lähimetsään <3

Riepukin osasi pitää jo hetken makkaraa suussaan ilman että se silppusi sitä palasiksi. Ja luopuikin siitä nätisti. Se treenasi ensin ihan vain pitämistä, sellaisella ohuella nahkarullalla. Sitten se treenasi sen pitoa niin että siihen oli hierottu nakkia, eli tottui siihen että hampaita ei voi iskeä kiinni toisiinsa. Kovaa oli luopuminen siinä vaiheessa, vähän samaa siis kuin Tairalla. Ei joko halunnut ottaa suuhun ollenkaan, koska ajatteli varmaan että tässä on joku houkuttelu-luopumistreeni tai otti ja irrotti saman tien. Mutta kuvan oton verran kuitenkin jo malttoi. Saa nähdä päätyykö makkarahauskuus joulukorttikuviin.

Kerran vielä pojjaat!

Eli siis me tytöt. Nollajahtiin. Ihan käsittämätöntä että olen pystynyt kykkimään tuollaisen koiran kanssa ykkösissä jo melkein vuoden 😬 Tosin hypäreillähän me vaan aloitettiin, mutta silti. Äsken kattelin Kitusta tuloksia ne monet vitoset ja vitosten jälkeen ihan tarkoituksella otetut hylsyt ja ne kaikki pikkutipluihin hylkääntyneet radat oikein hyökyi päälle. Vaan rakkaudesta lajiin ja uutta matoa koukkuun, Lappeenrannassa.

Me ollaan harrastettu viime aikoina makkaratemppuja. Häärä ja Taira osaa jo pitää makkaraa suussa ja luopua siitä. Riepu ei osaa pitää vielä mitään suussaan, joten sen kanssa aloitellaan sitä. Häärä saa tähdätä makkaranoutoon ja makkaran vientiin 🤭

Ollaan viimein saatu lunta. Kaunista on, vaan jäistä ei tainnut tulla kauniita tänäkään vuonna. Ja meidän suosikkijäät onkin tänä talvena jäähdytysvesiputkien rakennustyömaana, liekö siellä pystyy koko talvena turvallisin mielin tepsuttamaankaan. Tänään kuitenkin käytiin rannassa koko porukalla ihmettelemässä ja rälläämässä.

Olin jo pidempään aatellut että Häärä on vähän outo ja mietin ns. piilojuoksujen mahdollisuutta. Ja sitten Kilposen Päivi, joka on muuten Riepun (💖) kasvattaja, availi Häärältä mm. häpyliitosta ja kas, seuraavana päivä huomasin Nose-work treenien jälkeisellä pissalenkillä että jaahas, juoksut on alkaneet. Ja voimalla alkoivatkin, tuo ei ole koskaan vuotanut noin paljon. Ja se lussuttaa urosten kusia 😑 Alkuun oli vähän vaisu, kai kipeä. Ollaankin saunottu paljon. Saunalukemistakin on löytynyt.

Jyväskylän kisoissa luulin hypärin jälkeen oppineeni juoksemaan, mutta totuus olikin että koira oli kymmenisen sekuntia hitaampi kuin normaalisti. Tehtiin nolla (oikeesti kymppi, kaksi mun mielestä selkeää putkikieltoa.. KYLLÄ. Häärä ei halunnutkaan irrota 😂). Harmi kun hitaus ei jatkunut agiradalla. Sillä tultiinkin sit rimat kaulassa ja lentokeinulla. Vika agi hyl, sama alku kuin tokalla esti koiraa kuuntelemasta minne neloselta piti mennä ja se painoi muistista samoin kuin sillä edellisellä. Ne korvat, ne korvat. Ja se keinu. Ekan agiradan puomi oli 👌

Ensi viikko on pakko painaa essee valmiiksi, oon kyllä hirmuinen laiskio. Mutta pakko on paras motivaattori.

Hiitusen ahdasta

Oi voi. Näin pienessä ja täyteenahdetussa kämpässä kun koettaa tyhjentää remppamiestä varten 1,5 m ikkunoiden sisä- ja ulkopuolelta niin vähän tiukkaa tekeepi. Ensi yö nukutaan suurinpiirtein sängyssä vaatekaapissa tai sohvalla keittiössä 😏

Pro Perron valkkuryhmäpaikka loppuu tänään ja siirryn Sannan henkilökohtaiseen valkkuun. Ryhmäpaikka treenit toi/tuo mulle nykyisin aina vähän stressiä kun ryhmä ei olekaan enää se vanha tuttu kuin vuosia sitten. Ja kun osa vähästä keskittymiskyvystä menee jännitykseen niin ei se hyvää tee. Lisäksi jatkan ihanaa yhteistyötä Sindytrainingin kanssa ja otan Siniltä yksäreitä. Ja etten ihan mökkiinny niin lupaan ostaa välillä myös ryhmäpaikkoja. Niissä saa vähän kisafiiliksiä kun halli raikaa ja on elämää.

Torstaina mennään kokeilee Nose workia koko porukalla. Jännä nähdä mitä Taira ja Riepu vielä muistaa. Huomenna ollaan remppamiestä evakossa ja Taira ja Häärä käyvät Riepun kasvattajalla hoidossa. Ja perjantaina Riepu pääsee viis vee tarkkiin ja Taira käy siinä siivellä antamassa näytteen aineenvaihduntatutkimukseen. La sit kisataan. Vikan kerran tänä vuonna?

Harmaa marras

Kolmiohan tässä ois pitänyt hankkia kun asuntokaupoilla oltiin. Se yksi huone menis kevyesti koirien jumppa- ja treenikamoille. Ja ehkä sinne mahtuisi myös nuo Juuson kalastusroippeet..

Saatiin lupa (ainakin hetkeksi) palata takaisin treenimään. Hauikset ei ole enää turvoksissa eli tulehtuneet ja jänne ei enää hirmuisesti naksu. Jatkamme silti sen tarkkaa seurantaa. Luvan kunniaksi viime vklp kisattiin kolme agirataa, joista yksi oli joukkue PiirM rata. Hauskaa oli vaikka kolme hyllyä tehtailtiin. "Yllättäen" paljon ykkösten ratoja vaikeampi joukkuerata meni paremmin kuin muut. Harmi kun se ei päätynyt videolle.

Sunnuntaina pääsin Lauka-hallille treenimään Juha Oreniuksen kanssa. Mulle tuli niistä treeneistä niin hyvä mieli. Sekä kanssaosallistujien että Juhan suusta tullut palaute ja kehut motivoi ihan hurjasti! Treeneissä oli reilusti aikaa per koirakko ja sain loistavia vinkkejä kaikkiin kolmeen meidän ongelmaan: Ehjempiin ratasuorituksiin, puomille ja itsenäisiin keppeihin. Niin siistiä! Toivottavasti saadaan Juha pian tänne meille Koiramekkaan. Jennaa kaipailisin myös ja Iida Vakkuri ois kanssa toiveissa.

Häärän anturat ei onneksi ole palaneet Mekassa uudestaan. Ehkä kyse oli vain tottumattomuudesta ja liian tiukoista jarrutuksista. Ei tarvitse näillä näkymin muuttaa Iisalmen tai Varkauden halleille 🤭

Lunta ei ole vieläkään saatu. Pakkasta kylläkin jo muutama aste. Taira on tapansa mukaan kasvattanut tiiviin, paksun ja lämpimän turkin. Häärä taas on tyytynyt talvea varten vain tyylikkäisin liehushortseihin. Riepu pitäisi tarkkaan kampailla läpi että turkki pysyisi irtonaisena ja hengittäisi. Tuppaa vaan sähköistymään ja linttaantumaan nyt ja pari ikävää moskaa pukkaavaa talirauhasta on aktivoitunut niskassa ja kyljessä. Niitä saa olla puristelemassa ja putsaamassa koko ajan ja pitämässä siitä karvat lyhyenä.

Koirien joululahjat on tilattu, toivottavasti ovat toimivia ja sopivia. Tytöt (ja minä) saadaan Sporttirakin Vilu-lämpöalustan ja Häärä sai vepeä ja muita uintihommeleita varten Hurtan Swimmer-liivin. Herkkuja tietenkin tuloo myös.

Otin paikalliselta Vipstore jälleenmyyjä Emmi Lavilta testiin Riepulle painonpudotuksen tueksi Versele-Lagan Opti Life nappulaa, joka on tarkoitettu pienille, laihduttaville ja sterkatuille koirille ja Häärälle Trikem Sportin Working Dog sarjan Max Muslea. Näistä lisää kunhan tuotteet loppuu.

Pakkotauko

Mä oon maailman nipoin koiratreenari. Mun mielestä koirat ansaitsee joka päivä edes jotain pientä lenkkeilyn lisäksi. Kuten vaikka aamuruuan Fitbonen päällä keikkumisesta tai ruuan etsinnän ympäri asuntoa. Jotain virkistystä ja hauskaa, aina. Nyt kun tiistaina iski angiina ja kun olin reilun vuorokauden niin että mikään ei pysynyt sisällä niin jouduin olemaan pari päivää niin että hyvä että jaksoin puhua noille. Tai pystyinkään. Lähelläolo ja halu kontaktiin ahdisti ja koiratkin oli ihan ihmeissään että mitä toi muija puuhaa kun se vaan nukkuu ja puhisee eikä tee meidän kanssa mitään. Ahdistavaa, kaikille. Mutta tulipa koettua ja siitäkin selvisi kaikki osapuolet elossa. Kiitos KYS ja tipassa suoneen laitettu antibiootti ja kipulääke. Ja Juuso joka hoisi lenkitykset niin että koirien maailma ei ihan kutistunut tänne neljän seinän sisälle niin kuin itselläni.

Paremmalla puolella siis jo, elämä voittaa. Häärä on vielä viikon levossa (eli ei juokse vapaana eikä pääse aksaamaan) sen naksuvan hauisjänteen vuoksi. Sini tulee hieromaan sen ensi viikolla ja toiveissa olisi että se ei enää naksuisi. Jos naksuu niin kait se on jollekin spesialistille vietävä tuonne etelämpään. Kurjuus. Inhoan koirien vammoja, varsinkin noita epäselviä jotka ei näytä koiraa itseään haittaavan ollenkaan mutta joista tietää selvittämättömänä voivan seurata vaikka ja mitä.

Jos (pidetään peukkuja) turvotus on kadonnut ja jänne asettunut niin meillä on seuraavan puolen vuoden treenilistalla aksan suhteen monta K:ta. Korvat, Kontaktit, Kepit, Käännökset.. Tai varmaan loppuelämän treenilistalla :D

Lauantaina kävin Varkauden kisojen jälkeen talkoilemassa Hupun rally-tokokisoissa muutaman tunnin. Oli hauskaa ja opettavaista nähdä niin monta kertaa sama rata suoritettuna niin monen eri koiran kanssa. Varsinkin kun pääsin ajanottajaksi niin suorituksia näki läheltä, vaikka ihan suoraan ei voinutkaan tuijotella. Mieli olisi tehnyt jäädä avuksi loppuun asti, mutta perinteinen kisapäivän jälkeinen migreeni alkoi jomotella otsalohkolla niin koin parhaaksi poistua kotiin makkarin pimeyteen nukkumaan sen pois.

SWAUn rallymölleissä napattiin palkintosijat AVOssa ja VOIssa.

Rallyn treeneissä keskityttiin maanantaina uusiin kylttitehtäviin. Harmi kun sinne tehtäviin ei vieläkään tullut niitä erikoisia puolenvaihtoja edessä mitä Häärä harrastaa :D Istu-puolen vaihto takana-istu tehtävässä Häärä haluaisi vaihtaa etukautta. Kierros myötäpäivään sujuu hienosti, mutta kierros vastapäivään tehtävässä Häärä haluaisi vain vaihtaa oikealta vasemmalle eikä palata takaisin oikealle asti. Istu-seiso-istu-maahan tehtävä vaatii vähän treeniä. Koira kun on kaksi vuotta oppinut että kun ihminen pysähtyy niin pitää istua... Hivenin siis vaatii uusia toistoja ja rutiinia että se muuttuu. Ja niitä aginkin puolelle toivottuja korvia. Kuuntele, elä arvaa. Mutta hirveinhän tuo tehtävä olisi jos se olisi istu-maahan-seiso-istu tai istu-maahan-istu-seiso. Mutta ehkä sen kuuntelun varmistamiseksi noita täytyy tehdä myös tuollaisessa erilaisessa järjestyksessä.

Taira on päässyt hallille monta kertaa pentutreeniseuralaiseksi ja onkin yllättänyt suvaitsevaisuudellaan ja leikkihalullaan. Mummero painaa penskan kanssa innoissaan ympäri ämpäri ja tekee välillä myös vähän hommia mielenvirkistykseksi. Sini sai viime hieronnalla tosi hyvin sen pitkään kipeänä ja jumissa olleen selän auki. Huippua. Riepukin on päässyt treeniseuralaiseksi muutaman kerran. Sitä tosin lähinnä vain kiukuttaa kun koko ajan ei ole sen vuoro. Se on tehnyt vähän aksahommia ja on aina niin polleena kun hän on niiiiin taitava. Omassa päässään ainakin :D

Pitääkö treenaamisen olla aina kivaa?

Tätä aina säännöllisen epäsäännöllisesti pohditaan koiramaailman blogeissa, artikkeleissa ja julkaisuissa. Mä mietin tätä eilen kun migreenin myllätessä pakkasin koiran ja itseni iltahämäriin rallyn ulkotreeneihin ja siellä pää jomottaen ja silmät kivusta vuotaen sateessa ja kylmässä tein koiran kanssa rataa. Siitä aletaan toivottavasti olla yhtä mieltä, että koiralle treenin tulisi aina olla kivaa. Tai ainakin sille pitäisi jäädä fiilis että olisin voinut vielä kerran yrittää ja olisin vielä halunnut jatkaa. Jää kipinä seuraavaan kertaan.

Vaan mites ohjaaja? Voiko päästä huipulle jos treenaa vain silloin kun mieli ja kroppa on täydessä terässä? Ehkä joku voi, mutta en usko että minä voisin. En ole niin taitava kouluttaja että esim. kerta viikkoa aksaa riittäisi viemään koiraa maan huipulle. Plus mä olen niin mukavuudenhaluinen ja epäsosiaalinen että jos mä treenaisin vain silloin kun 'kaikki on hyvin ja kivaa' niin en mä hirveästi täältä kotinurkista ja sängyn pohjalta poistuisi. Jos mä en treenaisi silloin kun mua ei oikeasti huvittaisi, ei montaa treenirastia kalenteriin tulisi. Jos en treenaisi pienissä nuhissa ja pääkivuissa, en mä paljon treenaisi. Ja vaikka mun mielestä se treenaaminen on useimmiten joka tapauksessa kivaa ja treenit menee pääsääntöisesti hyvin, niin ei se sinne lähteminen useinkaan ole mukavaa. On sellainen fiilis ettei haluaisi nähdä ketään eikä varsinkaan esitellä omaa osaamattomuuttaan muiden edessä.

Varsinkin näin syksyn sateilla ja talven kylmyydessä olisi helppo unohtua kotiin möllöttämään. Vaan onneksi halu menestyä koiran kanssa ei anna sellaista mahdollisuutta, vaan treeneihin on raahauduttava vaikka omat tähdet ei ihan kohdillaan olisikaan. Ja onneksi on niitä mukavia ihmisiä jotka muistuttelee että minäkin olen noissa piireissä ihan kaivattu seuralainen 🙂

Töissä viimeinen arkihommapäivä. Ilmoitin että seuraavan kerran olen käytössä arkisin joulukuussa. Pakko kääriä hihat ja malttaa istua tenttikirjojen ääreen, vaikka rahakin toki kelpaisi. Vaan muuten suuttuu Kela ja sitten ollaan pulassa.

Ollaan käyty paljon sienessä ja tytöt on olleet niin kilttejä *kop kop*. Tairakin ihan istuu vierelle tai käy maate kun löytyy hyvä sienipaikka. Suppiloita on paljon ja koetan nyt nauttia niistä vielä ennen kuin pakkaset vie ne.

Onnidog18, 2

Lauantaiaamu startattiin hirmuisella jännityksellä. Onneksi ennen BH-koetta oli hakua, jossa koira pääsi touhuamaan ja omistaja sai ajatuksia muualle. Sää oli aika kostea, joten kengät sain metikössä märäksi. Olin alkuun parin muun ukkona ja sitten tehtiin Häärälle alkeistreeniä, jossa ukko huutaa metsästä ja heiluttaa lelua ja piiloutuu ja minä lähetän Häärän löytämään sen. Hyvin löytyi. Sitten tehtiin niin että että yksi huuteli metsästä lelun kanssa, jätettiin se sinne ja laitettiin koira etsimään tien toisella puolella oleva ukko pienen vinkkihuutelun jälkeen. Hyvin etsi kuono apuna molemmat. Sitten meidät laskettiin odottelemaan koetta ja muut ryhmästä jatkoivat treeniä.

Kokeesta kirjoitin jo aiemmin. Tulokset ei ole muuten vieläkään koiranetissä.. Hmm. Kokeen takia missasin Jirka Vierimaan luennon Perustekniikoita pidemmälle - Kohteet ja luopuminen. Mutta ehdin onneksi Miiran loistavalle Koiran elekieli ja stressi luennolle juuri kokeen jälkeen hikisenä mutta hymyissä suin :) Luennolta piti livistää ikävä kyllä vähän ennenaikaisesti että ehdin Tairan kanssa kohteisiin ja korokkeisiin. Taira oli tosi pätevänä ja saatiin tunnin pitäjän FinAnimalWorksin Mariannen kanssa nauraa ja ihmetellä mummon juttuja. Ei tarvinnut unta houkutella mökissä, sammuin kuin saunalyhty.

Sunnuntaina on aina vähän hätä, kun pitäisi ehtiä viimeisille tunneille ja luennoille ja kuitenkin saada omalta osalta siivottua mökkiä ja pakattua kamppeet koska luovutus on 12.00 ellei halua maksaa yli 50 € neljästä tunnista :D Mun lähtöpäivä oli täynnä luentoja. Ensin Miiran Rähjäämätön ja arkailematon koira Bat 2.0 (loistavuutta) ja sitten heti perään pienen pakollisen jaloittelun ja evästyksen jälkeen Jari Kantoluodon tunteista tekniikkaan (myöskin loistavuutta). Ainoa tuntina ennen kotiinlähtöä oli Häärälle frisbeetä. Viimein opin edes alkeellisesti ajoittamaan heittoja ja heittämään niin että koira saa kopin, jopa ilman sitä hirveän hienoa mutta rankkaa ilmapomppua. Ostokset toki tuli myös suoritettua. Noutokapulaa, pururullia ja luita ja muita herkkuja. Väsyneet koirat autoon ja kotia kohti. Ja olin minäkin väsynyt. Neljä päivää vieraita ihmisiä ja sosialisointia ja hirmuinen jännitys kokeesta. Innokkaana ja toiveikkaana ensi vuoden odotukseen. Mahtava tapahtuma.

Agisyksy18

Agikisoja on ollut ja mennyt ja puuttuvan nollan metsästys alkaa olla jo tuskaista. Tai saatiin me toivetteni mukaan yksi nolla viimeksi Jyväskylästä, harmi että se tuli hypäriltä. Apina roikkuu hiuksissa ja haittaa liikkumista ja peittää silmiä niin että toivoa ei näy :D Tuloksia ja vitskoja tulee, vaan ei sitä kauneinta. Nyt jo aikalailla tarpeen mukaan hyllytellään sit surutta jos on virheitä alla, sillä tuloksella kun ei tee mitään. Kontaktit ja hypyillä kääntymiset on vaikeita koiralle. Koira kääntyy joko väärään suuntaan aiotusta ja tai sitten tiputtaa riman. Edellisissä kisoissa taisteltiin myös keppien kanssa, mä kun koetin varmistella liikaa ja taisin sitten olla joka kohdassa myöhässä. Koira meni sisään oikein mutta sitten tuli pois kun olin niin outona.

Eilen kävin eilen vetää pikatreenit aamulla ennen töitä. Riepu ja Taira sai touhuilla kentällä vuorollaan jotain pientä (muutama este, lelun hakua, käsikosketuksia..) ja Häär teki samaa pätkää joka lauantaina meni hyvin mutta jäi kuvaamatta. No. No. No. Ekalla se Häärän pätkä meni hyvin, vaikka se kääntyikin putkelta vähän hassusti. Olisi pitänyt lopettaa siihen. Vaan ei. Perfektionisti halusi hienomman radan, itseltään paremmat ohjaukset ja koiralta paremmat käännökset. Ja pakkahan meni ihan sekaisin. Häärä alkoi järjestelmällisesti kääntyä suoralta putkelta aina vastakkaiseen suuntaan missä minä olin. Jos siis olin putken oikealla puolella, koira kääntyi putken jälkeen vasemmalle. Ja päin vastoin. Kun sit julmasti en katsonut moista vaan peli meni poikki ja koira hetkeksi maahan, se ei kohta suostunut menemään putkeen ollenkaan. Siis mun putkihullu. :o Lopulta se ei juossutkaan enää, vaan hölkytti. Kun tehtiin hetki eri pätkää, suoritus parani, mutta kun tultiin takaisin niin putkikäännöt oli edelleen sekaisin. En ymmärrä.

Eli siis lauantain huippuhienoista ylpeyttä ja iloa herättäneistä treeneistä sunnuntaiaamun epätoivon alhoon. On tämäkin laji. Vähän sama meininki oli paimennuksessa. Tiistaina tehtiin kaaria jotka oli Häärästä kivoja kun sai juosta kovaa. Ja sit leikkasikin aivot ihan kiinni ja koira ei kuunnellut MITÄÄN. En saanut sitä maahan, pois lampailta, en niihin suuntiin mihin halusin, se ei pystynyt liikkumaan hitaasti vaan vain juosten eikä se toista vuoroaan odottaessaan pystynyt olemaan paikkamakuussa. Ja se on kuitenkin ollut niissä kiltisti koko lammaskesän. Ja sitten jännityksellä mentiin torstaina uusiksi. Se jatkoi ensin tiistaisella linjalla kunnes sanoin että kiitti riitti ja käskin sen ulos pyöröstä. Sen jälkeen oli häivähdys korvia ja ihan mukavaa. Toivottavasti Koiranotko saa järjestettyä jotain paimennuksia myös loppusyksylle ja talvelle, ettei lampaat jää ihan unholaan.

Mulla alkoi kaksi viikkoa sitten pitkästä aikaa Perron treenit. Joka toinen viikko ohjattua treeniä siis. Ja Sinin kanssa tehdään mitä voidaan :) Itekseen tulee siis paljon tahkottua, mutta yritetään ottaa pikkuhiljaa oikeasti selkeät kotitehtävät joita sitten hiotaan. Perron treeneissä tarkoitus on keskittyä isompien kokonaisuuksien ja pidempien pätkien hallintaan ja katella niitä hinkkauksia sitten itekseen. Treenilistalla siis kontaktit, koiran käännökset, mun kääntymisten ja säätämisten sieto = ei tartte tiputtaa rimoja/kaataa siivekkeitä, keinun suoritusvarmuus vaikka ohjaajaan on pitkä matka, erilaiset keppikulmat, lähdöt... Öö, siis niinkuin koko agility? :D

Onnidog 2018, 1

Ja olipa taas kivaa. Mökki oli huonompi kuin viime vuonna, vaikka kuuluikin samaan hintakategoriaan. Sijainti bueno, pääsin kävellen niin tapahtumakentälle kuin luennoillekin. Tänä vuonna luentoja olikin paljon, vaikka lauantain bh koe söikin Jirkan luennon :/

Torstaina siis ajeltiin Himokseen ja koska mökkkien luovutus oli vasta myöhemmin niin hengailtiin koko porukka ensin autossa. Häärällä oli ensin sosiaalista palkkausta. Se vain innostui siitä kovasti, joten hakkua piti kestää jonkin verran. Koiralle se ei myöskään tuntunut tarkoittavan yrittämisen lopettamista niin kuin lelu ja ruokapalkka, vaan päinvastoin koira tuntui käsittävän sen sellaisena "lisää lisää, yritä vain"kannustamisena. Sen jälkeen Taira pääsi ihanan Houndyn Anitan Takateho-jumppaan. Se olisi tullut tarpeeseen kaikille kolmelle, mutta pitää varata taas yksäriä tänne Kuopioon Anitan uusiin tiloihin niin pääsevät kaikki tosissaan jumppamaan. Tairan mielestä oli huippuhauskaa kiivetä, kavuta ja peruutella asioille. Tuttuja juttuja uudessa ympäristössä ja olin ylpeä kun uskalsin luottaa koiraan ja pitää sitä vieraassa paikassa vieraiden koirien ja ihmisten seassa irti. Ja vielä ylpeämpi kun koira oli luottamukseni arvoinen. Sitten oli Häärällä Nouto-paja. Se yhdistettiin toko-ryhmään ja päästiin siinä treenaamaan kapulan pitoa. Marialta tuli hyvää vinkkiä ja se osti meille treeniin sopivan kapulankin. Tavoitteena oli tosi nopeat pidot ettei koira ehdi tarjota/touhuta muuta. Se kun hetkessä alkoi tehdä käsikosketusta kapula suussa, istua, nostaa etutassuja tai pakittaa. Ja mälvätä :/ Mut hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi. Tässä välissä oltiin saatu jo luvattua aiemmin mökin avaimet ja rentoutuminen häämötti ja nurkan takana. Vielä Riepun venyttely, joka saatiin yksärinä kun muita ilmoittautuneita ei tullut paikalle. Riepukin pystyi olemaan irti ja ennen kaikkea hiljaa :O Tehtiin vähän availevia liikkeitä, lämmittelyjä ja jotain hömppää. Sitten kaikki mökkiin uuvahtaneena.

Perjantai aloitettiin Häärän kanssa Jalosen tokolla. Joka oli tietty hauskaa koska ei me olla tokojuttuja tehty enkä edes tiedä mitä kaikkea siellä pitäisi osata. Testailtiin koiran ymmärrystä käskyistä selkä koiraan päin, nopeita maahanmenoja, nopeita luoksetuloja, käytöksen toistetavuutta viiden sarjana. Kysyin sitten neuvoja innokkaan koiran jatkuvaan tarjoamiseen ja siihen että se haluaa suorittaa kaikkien muidenkin käskyt. Hän suositteli meille vahvan puskurikäytöksen rakentamista, eli kun koira alkaa ns. pursuta käytöksiä, pyydän sen vaikka kulkemaan selän takana hetken ja sillä nollaamaan tilanne. Koska tarjoaminen on lähtökohtaisesti hyvä asia, ilman sitä ei rakenneta uusia käytöksiä. On vain tilanteita jossa niitä ei saisi tehdä. Sitten rauhoitutaan. Sitten hipsittiin ensimmäiselle luennolle, eli Jalosen Palkkaamalla palkattomuuteen. Hyvä luento, josta rustasin muistiinpanojakin. Yritän saada ne puskettua tänne. Tosin muistan nyt että osa (ellei kaikki..) viime vuodenkin luennot ovat vielä purkamatta. Uups.

Luennon jälkeen oli Häärällä vielä Karhun rallytokon avon ratatreeni. Suoritettiin ekana, mutta koirapa hyytyi täysin kun lähdössä heitin taskusta lelun kentän laidalle kun se ei siellä taskussa mahtunut olemaan. Seuraaminen niska kenossa taaksepäin ei ollut hirveän hedelmällistä. Piti ottaa alusta ja käydä laittamassa lelu reppuun asti piiloon. Luopumistreeniä kenties luvassa.. Kun tästä selvittiin niin suoritus oli hieno. Mitä nyt en vieläkään vuosien jälkeen ymmärrä koiran enkä itseni linjoja eli törmäilin itse ja törmäytin koiraa kyltteihin. Vauhdinmuutokset oli kuulemma loistavia. Viimeisimmäksi Riepu pääsi kohteisiin ja korokkeisiin. Mariannen kanssa päästiin käyttämään monia Riepulle jo tuttuja jumppavälineitä. Puolipallojen kanssa Riepulla on aina ollut ongelmia ja miettiinkin et onko siellä kropassa jotain vikaa, jos tassun kaltevalla pinnalla oleminen on jotenkin epämiellyttävää. Muuten se oli taas niiiin kiltti, muutamat kommentit piti heittää viereisille kentille, mutta muuten keskittyminen oli hienosti hommissa.

BH koe läpi

Huh. BH koe suoritettu hyväksytysti. Reilu viikko ennen koetta pistettiin paikkamakuu uusiksi. Uusi vihjesana, uusi treeniliivi minulle ja uusi sääntö että kun mä olen selin koiraan, ei tapahdu mitään mielenkiintoista. Kaikki muu erinomaista paitsi jompi kumpi seuruu erittäin hyvä. Hieno Häär.

Kyllä jännitti. Onneksi ehdittiin tehdä pari päivää treeniä Onnidog-häiriössä vaikka ei ihan oikeaan koepaikkaan satuttukaan treenaamaan. Oli suhteellisen pitkäheinikkoinen niitty siellä seuraamiskaavion pohjana :K Onneksi ehdin tien toisella puolella käydä samanlaisella ruoholla vähän treenailee ennen omaa osuutta. Se ei kyllä luvannut hyvää, kontakti tippui koko ajan kun koira halusi nähdä mihin mennään ja alusta oli epätasainen niin piti jalkoihinkin vilkuilla et mihin kuoppaan tässä tipahtaakaan.

Oltiin numero kuusi ja saatiin onneksi aloittaa paikkiksessa. Seuraaminen itse siihen paikkiskohtaan oli umpisurkeaa ja jännitti hitosti jättää koira siihen. Sitten vaan pönötin kiltisti selkä koiraan päin sydän pakahtuen. Onneksi parilla oli eri käskyt kun meillä, joten maahanmenosta luoksetulokäskynä ollut Tule! ei ollut meille paha. En tiedä miten se ois sellaisen reippaan ja napakan Eteen! kestänyt.. Sitten siitä vaan reippaasti seuraamiskaaviota suorittamaan. Seuraamiskaavio oli peilikuvana siihen nähden mitä olin yli puoli vuotta itselleni jankannut. Mikä onni, meidän käännökset vasemmalle on niiiiin paljon parempia kuin käännökset oikealle joissa koira tiputtaa aina kontaktin. Syynä siis se, että muuten paikkislaiset olisivat joutuneet tien viereen.

En muistanut hengittää varmaan yhtään, käskyt oli kuiskauksia ja kädet tärisi vimmatusti. Onneksi Häär paikkaa heikkohermoista ohjaajaa <3 Kaikki toimi, hihnaseuruussa taisin antaa yhden ylimääräisen Seuraa-käskyn ja jommassa kummassa ihmisryhmässä taisin huikkailla Häär kerran tai pari. Mut huippufiilis oli kun oma vuoro oli ohi. Eteentulokin oli suht suora ja siitä sivulle siirtyminenkin varmaan hienoimpia ilman käsiapuja ikinä. Kaikki muut tais päästä tottiksen läpi, paitsi yksi 'pakote' bokseri. Vaikka kyllä tuolla muutenkin näki taas vaikka minkälaista 'kouluttajaa'.. Kun osaaminen loppuu niin väkivalta alkaa. Kaupunkiosuus kaikilta läpi. Häärä oli eniten kiinnostunut autosta. Me kun kuljetaan paljon muiden kyydissä niin kohdalle hidastava auto on aina tarkoittanut sitä että ollaan menossa kyytiin. Ei se kuitenkaan siitä kuskin ikkunasta hypännyt sisään, vaikka jossain vaiheessa sitäkin pelkäsin. Innoissaan toki oli.

Syksyn tuulet

Ruokatauko, hyvä hetki purkaa kertyneitä ajatuksia.

Häär oli taas hetken saikuttelemassa. Ekoissa Mekan kisoissa paloi joko kenttään tai kontakteihin anturat auki. Itse toivon että kyseessä on uunituoreiden kontaktiesteiden karhea pinta, eikä nurmi. Muuten tulee pitkät treenimatkat Iisalmeen tai Varkauteen :D Tästä ilosta jäikin sitten Jyväskylän kisat välistä, kivituhka ei ois varmaan tehnyt hyvää tassukoille.

Pientä harrastusahdistusta pukkaa. Ja jos joku lulee että siksi että me Häärän kanssa treenataan paljon niin oikeastaan päin vastoin. Ahdistaa se, että juuri mitään näyttöä ei oikeastaan vielä(kään) ole. Eli treenataanko sittenkin liian vähän. Tai ehkä me treenataan jotenkin väärin. Toki se, että en toivo Häärästä vain yhden lajin taitajaa, viivyttää se kisakykyiseksi kypsymistä kaikissa lajeissa, koska niitä on monta. Jos oltaisiin tahkottu vain aksaa, oltaisiin siellä varmasti jo pidemmällä. Mutta kun ollaan rakenneltu pohjia niin moneen muuhunkin hommaan.

Eikä kukaan edes odota meiltä mitään vielä, mutta jotenkin kaikkien muiden nollat, nousut, tittelit ja tulokset vaan alleviivaa mun omassa päässä sitä, että ME EI OSATA. Tässäkin suhteessa tassujen palaminen ottaa päähän; Juuri kontakteilta kun tarvittaisiin nyt tehotreeniä. Aakin on alkanut hajota. Este, jota ei missään vaiheessa ole oikein tarvinnut treenata, kun se suoritus on luonnostaan ollut niin hyvä..

Mitäs 'meidän' lajeille siis kuuluu? Bh kokeeseen oli(si) tarkoitus mennä syyskuussa. Treenilista sinne on kyllä pitkä. Seuraamisen kontaktia pitäisi parantaa, samoin kuin hihnassa seuraamista. Siinä vierellä on ihan eri koira irti kuin kytkettynä. Istumisliikkeen eteentulo on usein vino, koira ennakoi sivulletuloa. Paikkamakuu nyt on ihan oma tarinansa. Yhden kisamaisen treenikerran se on jo pysynyt paikallaan, tosin ei maassa makaamassa. Pitäisi toivoa pariksi möreä-äänistä miestä tai mykkää naista, niin Häärää ei ehkä ihan niin paljon houkuttaisi jumpata toisen koirakon käskyjä :D Ei ole varmaan myöskään ikinä kuultu pyörän kelloa, se pitää ehdottomasti testata ennen koetta.

Rally on ihan hyvällä mallilla ja voidaan hyvin startata avossa heti vuodenvaihteen jälkeen. Ongelmallisimmat tehtävät ylemmistä luokista tällä hetkellä ovat erilaiset puolenvaihdot, sivulla peruuttaminen (talsin viimeksi tassujen päälle ja herkällä koiralla meni pakka sekaisin), putken suorittamisen vauhti, seisomaan nousu, eteentulojen vinous ja se että ohjaaja muistaisi milloin pitää pysähtyä ja milloin vain tohottaa etiäppäin.

Vepessä hukkuvaa ei ole päästy treenaamaan sitten alkeiskurssin, joten odotan sen edelleen olevan ainakin vähän jännittävä. Esineen tuonti onnistuu paremmin kun minä olen vastaanottamassa, koira jää siis usein pyörimään kesken matkan ihan kuin ei näkisi venettä tai muistaisi mitä pitäisi tehdä. Vaatii siis vielä monta lisäkannustusta. Veneen haku ehkä paremmin niin että minä olen rannalla. Veneestä hypyssä ei vielä muita ongelmia, maltti voi jossain vaiheessa olla vähän kadoksissa.

Agissa oikeastaan kaikki kontaktit ovat tällä hetkellä hukassa. Lisäksi meiltä puuttuu vielä lähes täysin este-erottelut, in-init, täysin varmat takaakierrot ja vaikeat keppikulmat. Ja kaikki käännökset. Ollaan jankattu tavalla tai toisella suuntia varmaan vuosi eikä millään lailla tunnuta edistyvän. Tähän pitänee perehtyä ihan tosissaan.

Paimennuksesta on pitkästä aikaa hyvä fiilis. Kesän helteen takia peruttujen vuorojen vuoksi nyt on päästy tiheällä tahdilla lampaille ja se tekee selkeästi hyvää meille molemmille. Ollaan kouluttajan kanssa yhdessä katkottu ongelmallisia piirteitä ja Häärä kulkee ja tekee jo Terhin kanssa tosi hyvin hommia. Meillä kahdella on puolestaan vieläkin kinaa lampaista, mutta pikkuhiljaa sen alkaa saada sieltä pois jo minimaalisilla taisteluilla, muutaman kerran jopa pelkkä 'riittää' on toiminut ja koira tulee onnellisena luokse ja luopuu lampaista. Pienin askelin eteenpäin. Suurinpana haasteena on tilan antaminen, pysäyttämisestä luopuminen ja suunnat, joissa ohjaajakin menee sekaisin kun koira on eri päin kuin ohjaaja :DD

Jälkihommia ei ole tehty yhtään. Ei veri eikä ihmis. Syksy olisi hyvää aikaa ryhdistäytyä, että saisi edes jotain talveksi tuonne koiran päähän muistiin. Tähän saisi nuo muutkin koirat aktivointua mukaan, Riepu ja Taira kun kumpikin tykkää ajaa varsinkin verijälkeä.

Tokossa on ihan pieniä aloituksia tehty. Kapulan nouto sujuu, luovuttamista ollaan tehty, hypätä se osaa. Kaukoja voisi alkaa tehdä enemmän, samoin kuin bh:n treenien ohessa huomattuja ongelmakohtia eli seuraamisen kontaktia ja paikkamakuun häiriönsietoa.

Olikos vielä muuta.. Se viesti polttelisi lajina edelleen, pitäisi päästä jonkun sitä ymmärtävän oppiin :) Näyttelykulkemistakin pitäisi treenailla, huhu. Ja paikallaan seisomista, se tukee sitten myös rallyn käytösruutua.

Sieniä on alkanut sateiden tultua pukata, pitää taas vahvistaa Riepulla ja Tairalla niiden etsintää ja ilmaisua. Ja kai sitä voisi Häärällekin opettaa.

Kaikenkaikkiaan hyvin epäselvillä suunnitelmilla tulevaa kohti! Tuli mitä tuli niin hieno pakkaus on muokattavissa. Perusteita, perusteita, perusteita. Ja hyppytekniikkaa. Ja muutakin tekniikkaa. Huh.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Kun on ollut ihminen joka ei ole koskaan asettanut mitään tavoitteita (koska ne ei kuitenkaan onnistu) niin tuntuu ekstrapahalta kun on viimein uskaltanut tavoitella jotain eikä sitten saavuta sitä. Ei siis saatu puuttuvaa aginollaa Jyväskylästä kahden päivän kisoista. Ekalta radalta se oli hilkulla, eka rima alas, muuten pukkas priimaa :/ Aikakin oli nopein. Toiselta hyl, koira houkuttui takaakiertoon kun en tajunnut linjata hyppyä/jättää sille tilaa. Sunnuntaina otettiin hypäriltä hyl, koira ei taas kuunnellut vaan oletti että tehdään kolmen sarjaa hyppyjä mun puolelta vaikka kolmas olisikin pitänyt mennä takaa. Agirata taas oli karmeaa, olisi pitänyt tulla kesken radan pois mutta kirmattiin nyt sitten siltä reilulla 5 m/s etenemällä 20 virhepistettä (puomin alastulo, keinun alastulo, pituuden vika palikka ja yksi rima. Järkyttävää. Ja vielä hirveämpää oli tulla sillä radalla kolmanneksi :DD

Ilmeisesti me ei siis vaan yksinkertaisesti ansaita sitä nousua vielä eli jatketaan uurastamista sitten elokuun puolivälissä. Treenilistakin kasvoi, pitää opettaa koira sietämään takanaleikkauksia kontakteilla, sietämään jarrutuksia ja kääntymisiä rimaa tiputtamatta ja ylipäätään varmistella keinua. Hohhoi.

Häärähän täytti siis lauantaina kokonaiset kaksi vuotta. Iso tyttö. Vaikka agin 'etenemättömyys' harmittaa, niin kyllä tuo koira on täyttä rautaa. Ei voi kun ihmetellä ja ihastella sen taitoja, sitkeyttä, halua tehdä ja yrittää. Mainio tyyppi kertakaikkiaan. Toivottavasti siitä saa joskus pikkuHääränkin tänne kasvamaan <3

Helteet jatkuu. Aamut aloitetaan edelleen kävelemällä uimaretkelle Neulaniemeen, minäkin jopa uskallan uida. En ole aikuisiällä viettänyt yhtenäkään kesänä näin paljon aikaa rannalla.. Päivällä koetetaan jaksaa jotain pientä puuhastelua: Jumppaa, etsimistä, temppuja yms. Tai sitten noi vaan makaa ja viilentelee. Tänään käytiin K9:llä jumppailee. Mulla oli omat kamppeet ja kun ne yhdisti hallilla oleviin kamoihin niin ihan hyvin sai tunnissakin kaikki kolme pyöritettyä. Kyhäsin mm. tasapainotyynyradan ja keppiviidakon.

Joskohan minäkin kohta löytäisin tuoreita rellejä niin pääsis koirat taas treenailee.. :)

Agiråkki

Olipa muuten hieno tapahtuma. Paikka huikea ja päivät sujuvia. Kolme päivää aksaa, neljällä eri kentällä. Löydettiin majapaikka ihan vierestä työkaverin entisen opiskelukaverin luota jossa saatiin majailla Tairan ja Häärän kanssa ihan keskenämme. Taira oli niiiin hieno ja rauhallinen turistikoira. Välillä ihan pakahdutti sydäntä ylpeydestä. Mukavasti paikalla oli myös ihan ulkopuolisia ihmisiä joita agility lajina kiinnosti ja ihan hyviä keskusteluja saikin käydä säännöistä ja lajin aloittamisesta. Joka päivä palkintopallilla, mutta sitä puuttuvaa aginollaa ei vaan irrronnut. Taitaa olla että vuosi sitten hyvin vaatimattomalta tuntunut tavoite olla kakkosissa ennen kuin koira on kaksi ei toteudu. Vaan ihan omaa huonouttahan se on, nopsemman kuskin kanssa koira voisi olla vaikka ja missä jo.

Perjantaina mentiin kaksi rataa. Katarina Virkkalan agirata (vitonen, keppien toka väli, kolmanneksi) ja Vesa Sivosen hypäri (hyl, koira kääntyi mun takaaleikkauksen jälkeen väärään suuntaan ja hyppäsi saman hypyn uusiksi).

Lauantaina kirmattiin sitten neljästi: kolme normirataa ja ihka ensimmäinen gambler <3 Aloitettiin Virkkalan agiradalla (vitonen, mun turhan jarrun takia tokan hypyn rima alas, toiseksi) ja jatkettiin Sivosen agiradalla (hyl, aluksi koira lähti jatkamaan suoraan puomille vaikka käännyin itse renkaalle, tuli lopulta laajalla kaarella ohi renkaasta ja hyppäsi sen sitten väärän suuntaan). Sen jälkeen Anne Huittisen agirata (hyl, koira jatkoi mun käännöksestä ja käskytyksestä huolimatta suoraan ja suoritti pituuden väärässä paikassa) ja Sara Mairsin gambler joka oli ihan parasta. Näin jälkikäteen olisin tietty osannut suunnitella vielä paremman ja toimivamman radan, vaan olipa kivaa kun ei ollut niin pilkun tarkkaa ja koira sai mennä, tehdä ja irrota. Tätä lisää Suomeen!

Sunnuntaina jaksettiin vielä Virkkalan agiradalla (15, keppialoitus, kaksi rimaa alas, kolmanneksi)  ja Huittisen hypärillä (vitonen, kerrankin en varmistellut niin kolmoshypystä ohi, toiseksi) ennen kuin alettiin ajella kotia kohti.

Musta-pinkit kepit koituivat liioittelematta satojen koirakkojen kompastuskiveksi, ihan suomenmestareillakin. Pitäisi siis koettaa treenata kaikilla mahdollisilla eri väri yhdistelmillä sisäänmenoa ja paria ekaa keppiväliä noin ylipäätään.

Eilen kävin treenaamassa uudelle paikalle muuttaneella Metkalla. Ensin en päässyt varausvahvistuksen koodilla sisään ja epätoivoisen sähköpostittelun, facekommentoinnin ja helteessä hikoilun jälkeen yhdeltä facesivulta löytyi puhelinnumero josta sain apua ja pienen mutkan kautta takaisin hallille ja päästiin sisään. Valoisat, siistit ja uudet tilat. Kuuma myös, mutta missäpä ei näillä helteillä olisi. Matto oli laitettu jotenkin oudosti. Rimoja nostellessa jalka meni kokonaan kahden maton saumakohdasta nelisen senttiä syvään kuoppaan. Iski pieni huoli turvallisuudesta, mutta onneksi juuri sen kohdan päällä oli se hyppy. Toista kenttää en ehtinyt tutkia, jospa se olisi vähän parempi. Mielenkiinnolla odotan miten tuo toimii kisapaikkana.

Vepehommia

Kylläpä aika rientää kun on touhua. Annoin arkitöille taas pikkusormen ja nyt on vahdittava ettei mene koko käsi. Kaksi esseetäkin pitäisi raapustella niin kesän opintopistesaldo olisi kasassa eikä tarvitsi tapella Kelan kanssa.

Vepen alkeet oli ja meni ja yllätti todella positiivisesti. Niin koiran toimimisen kuin järjestävän tahon ihmistenkin kannalta. Tykkäsin porukasta ja koulutuksesta :) Kaikista soven liikkeistä saatiin hommat aluilleen, vaikein oli hukkuvan pelastaminen kun tyyppi muuttui pikkukoiria hukutettavakseen houkuttelevaksi näkiksi heti kun se tippui veneestä tai meni muuten vaan veteen. Siinä sitä sitten parilla kerralla rauhassa treenailtiin, ensin ruualla (mä syötin kun katsoo kun varusteita puetaan, setä syöttää välillä, mä leikitän lähellä kun setä täydessä varustuksessa ja lopulta uskalsi leikkiä sedänkin kanssa kunhan oltiin maalla). Veden lähellä oli edelleen pelottava, kunnes menin itse koiran kaveriksi veteen ja lähetin siitä pelastamaan. Saatiin viimeisellä kerralla lyhyen matkan pelastus niin että hukkuva hyppää veneestä ja räpikoi ihan hitusen kun minä olen juuri ja juuri veden puolella. Tästä on hyvä rakentaa.

Veneestä hyppy sujuu 50 metristä ja veneenhaku on ihan huippuhauskaa koiran mielestä vaikka niin kovin rankkaa pienelle. Hirvee vinkuvonku ennen kuin se vapautetaan hakuun. Vinoutta hommaan lisätty vasta ihan vähän. Vientikin saatiin viimein jotenkuten auki, pidemmällä matkalla vaan selkeästi iskee vielä epätietoisuus hommasta ja saattaa pyöriä matkalla ympäri kunnes muistutetaan että minne pitikään menny. Luovutus vaatii vastaanottajalta nopeita otteita. Mutta itse esineen pito rannassa ja vientiin lähtö on mukavaa katsottavaa.

Agin puolella näyttää varmalta että tavoitteeni siitä että Häärä nousisi kakkosiin ennen kuin se on kaksi ei toteudu. Seuraava mahdollisuus on nimittäis just synttäripäivänä ja silloinkin agiratoja on vain yksi. Puristaa puristaa. Ja ahdistaa. Koira vaikuttaa mun takia paljon huonommalta kuin onkaan.

Jussin juoksuissa oli kivaa vaikka meidän suoritukset oli aika surkeita. Kymppi, vitonen ja kaksi hyllyä. Mutta Häärä oli mukava ja rento reissukaveri ja majoitus Kesähotelli Vuorilinnassa oli sijainniltaan ja ulkoilumaastoineen loistava. Ja se aamiaspöytä.. Nam. Eikä ollut kauhean pahan hintaista, koira plus kaksi ihmistä, kaksi yötä, aamiaiset ja 'kylpylän' vapaa käyttö yhteensä 160 €.

Hypyillä käännökset hajoaa käsin: jostain syystä koira kääntyy poikkeuksetta eri tavalla kuin olen tarkoittanut enkä oikein saa kiinni syystä. Kisamöröksi tässä tulee se, että koira hyppää helposti jo suorittamansa esteen uusiksi, kun kääntyy ensin väärin ja joutuu kääntymään sit saman tien uudestaan mun perään sinne 'oikeaan' suuntaan.

Bh-treeneissä ei ole hirveästi edistytty. Tai jotenkin tuntuu siltä. Päästiin testaamaan miesten käskyihin reagointia (tai yhden miehen) ja onneksi ei reagoinut ainakaan niihin. Ongelmana on siis samanlaista äänialaa käyttävät naiset.. Kuinkahan saisin varmistettua pariksi miehen :D Paimennuksessa kulunut "maahan" on ikävä kyllä jollain lailla rikkonut paikkamakuuta niin että aika usein se ponkaisee sieltä salaa ylös. Saanan huijauksiin ei onneksi ihan niin helposti enää lähde, mulkoilee vaan kulmiensa alta että ootpa ilkee kun puijaat pientä koiraparkaa.

Paimentamaan ei kesäkuussa hirmuisesti päästy, viidestä kerrasta kaksi siirrettiin heinäkuulle, toinen sateen ja toinen helteen takia ja yhden vaihdoin heinäkuun treeniin että päästiin vepeen. Jospa siihenkin pääsisi taas kiinni, varsinkin kun elokuulle sain uuden viiden kerran sarjan.

(Huono) kesä

Jos edellisen otsikko oli kesä, niin pitäisikö tämän olla Suomen kesä.. Nelisen päivää ollut viluisaa ja sadellut. Tänään tikankonttiretkellä saatiin niskaan sateen lisäksi iso kasa rakeita.

Häärän lääkärikäynnit sai jatkoa, kun normaalien valeraskausoireiden (tissit roikkuu, tyyppi asuu Riepun mökkiluolassa) alapäästä oli ainakin öisin vuotanut jotain ja siitä oli kovin niin vieraat kuin omatkin koirat kiinnostuneita. Keskiviikon BH-treenit olikin ihan järkyttävää kitinää ja paikkamakuut oli karmeaa sokkoleikkiä (ai et kato, nousen, ai et kato, hiivimpä lähemmäs). Onneksi on Salme joka ei lähtenyt mukaan kriiseilyyn vaan vinkkas soittamaan lekuriin.. Mähän näin jo painajaisia et valeraskaus peittää kohtutulehdusta ja tuo elukka kuolee vähintään vuorokauden sisällä käsiin. Käytiin sit varuiksi Karvaisessa kaverissa ja ultrattiin kohtu joka oli siisti ja tyhjä. Kotona tyyppi yrittikin sitten hoivailla lelukalaa ja kovasti yritti saada sitä imemään. Valitettavasti julma lääkäri oli käskenyt estää hoivailut jos niitä ilmenee ja nyt kala on arestissa. En vieläkään tiedä mitä se vuoto oli tai miksi muut on siitä kiinnostuneita, mutta pienen googlettelun mukaan sellaista on ollut muillakin. Mitä lie.

Eilen oli sit rallytreenit jossa oli turistina semmonen 8-9 viikkoinen pentu, jonka kitinän kuuntelu iski kyllä suoraan Häärän huolisieluun. Onneksi olin varustautunut vähän paremmilla treeniherkuilla eli nakeilla niin saatiin jotain tehtyäkin. Naksuttelin väliajalla tyypille metallikapulan nostoa ja pitoa, oli muuten alkuun hyyyyyyvin epämiellyttävä purumateriaali, ihan itketti kun sitä piti koskea hampailla. Mutta niin vaan saatiin lopulta pari noutoakin käteen palautuksella tehtyä. On se super.

Ja super se oli paimennustreeneissäkin. Ajattelin että ne sen kolme aivosolua on kiinni jossain vauvahuuruissa mutta tyyppi olikin taas hommissa ihan työmielellä. Tehtiin ohjaajalle ja koiralle raskaita häkki- ja porttikulkuhommia ja jopas oli koiralla eniten korvia ikinä. Joutui sen verran tiukempiin paikkoihin että ei ihan pokka riittänyt kaikkeen hölmöilyyn itekseen niin kummasti käskyt kelpasi. Tätä tarvitaan niiiiiin paljon lisää, parasta! Parasta oli kun ensimmäisen oikeaoppisen häkityksen ja häkistä haun jälkeen totesin toiselle kouluttajalle että olin ihan varma että se räjäyttää ne portin auetessa joka suuntaan ja koutsi sanoi että niin hänkin oli :D Ja silti laittoi meidät tollaiseen paikkaan. Oikeasti kuljetti ne niiiiin nätisti häkistä ulos. Paras pikkupaimenmuikku!

Riepu on kehittänyt rosvoustaipumuksiaan uudelle tasolle. Se osaa nykyisin avata vetoketjut. Piipahdettiin Ikeassa eilen ja tyyppi oli sillä aikaa kaivannut jalkatilaan ylösalaisin tumpatun repun kuskin paikalle ja kiskonut kaikki kolme repun vetoketjua nätisti auki ja syönyt kaikki Häärän treeneistä jääneet herkut. Tuo pitää kyllä saada videolle joskus. Lisäksi tyyppi hyödyntää tehokkaasti kaikki häiriötilanteet, kuten hoitokoiran saapumiset ja poistumiset. Se käy ensin haukkumassa pihalla ja livahtaa sitten huomaamatta sisälle ja tarkastaa mitä joku onneton ois tällä kertaa jättänyt tarjolle. Pitäisi vaan olla niin pirun paljon tarkempi!

Kesä!

Kuukauden helteet ja sateettomuus alkavat olla ohi.Vettä kaipailee kyllä jo ihan koko luonto ja koiratkin muuttunevat aktiivisemmiksi kun ei aurinko paahda joka päivä sen + 20 asteen lämpötilan lisäksi..

Viikosta löytyi vielä sen verran tilaa että ilmosin Häärän vepen alkeiskurssille. Käydään kokeilee miten pikkulikalla sujuu vesihommat ja tsekkaamassa että liikkuuko tuolla vajaan 16 kilon sisupaketilla vene. Hae ja vie käskyjä ollaan treenattu pari kertaa lenkkien ohessa ja voisi muutaman kerran testata myös miten ne sujuu jos toinen ihminen on vaikka polviaan myöten vedessä. Uimahommia ollaan muutenkin tehty nyt vähitellen kasvavin määrin sen taannoisen vesihäntä-episodin jälkeen. Ei liian montaa lelun noutoa peräkkäin ja väliin aina liikettä ja lämpöä auringossa.

 Lisäksi aloin miettiä että kun vuodenvaihteessa kuitenkin maksaa Palveluskoiraliiton lisenssin rallyn takia niin jospa kävis kokeilemassa TK1:stä 'siinä samalla'. Eilen naksuteltiinkin sitten kapulan nostoa ja käteen antamista ja illalla kokeiltiin jo perusasennosta noutoon lähtöä ja perusasentoon sivulle palaamista ja kapulan luovutusta. Heti kun sai kauempaa hakea niin kierrokset nousi niin että luovutus muuttuikin helposti vetoleikiksi ja tyyppi alkoi mälvätä kapulaa. Mutta ekaksi treenipäiväksi ihan hyvä, tästä on kiva lähteä rakentelee. Pitää alkaa treenailla kaikkien mahdollisten asioiden pitämistä.

Kaukoja pitää myös alkaa rakennella. Asennonvaihdot saattaa satunnaisesti jopa onnistua, mutta tyyppi tuppaa liikkumaan likemmäksi jokaisen vaihdon myötä. Joku tassutargetti tai koko kropan mittainen alusta on lie otettava avuksi. Lisäksi tyypille tulee olemaan erittäin haastavaa se, että ryhmäpaikkiksessa ei saakaan kuunnella muiden käskyjä :D

Kesän paimennukset saatiin myös torstaina käyntiin ja olipa hauska nähdä että koiran asento on viimein alkanut painua ja silmää löytyy ihan eri tavalla kuin viime vuonna. Ja toisaalta kaikista touhuista oli kadonnut etäisyydet, niin kaarista kuin kuljetuksistakin. Tämä johti siihen että lampaat paukkas ihan kiinni muhun ja siinä ekalla vuorolla vääntyikin polvi mukavasti kun toiselta puolelta painoi uuhi reittä sisäänpäin ja ja toiselta puolelta uuhi säärtä vastakkaiseen suuntaan. Nyt on siitä asti kipuiltu ja könkätty tuen kanssa. Toki jo paljon parempi, nyt normi tasaisella kävely ei tunnu enää missään pahalta. Jospa huomenna pääsisi aksailee, muuten meni hieno Anna Strömin kurssi aika harakoille kun ensin koira telakalla pari viikkoa, sitten tehtiin vaan pieniä nyhväyksiä viime viikolla ja jos mä en pysty huomenna juoksee. Hukkaan heitettyjä vähiä rahoja, näin voi käydä kun on huonoa tuuria. Vaan pidetään peukkuja että huomenna pystytään painaltamaan :)

Jussin juoksuihin uskalsin ilmota vaikka molempien kannalta vähän epävarmaa että ollaanko kunnossa silloin. Vaan kun kerrankin (ekaa kertaa kuuteen vuoteen?) olin raaskinut pyytää Juhannuksen vapaaksi niin on edes yritettävä saada aikaiseksi jotain kivaa menoa. Siispä nokka kohti Savonlinnaa jo torstaina ja pe agirata plus hypäri ja sama setti lauantaina. Toivottavasti pystytään tekee täysillä vaikka treenit jääkin tosi vähäiseksi ennen sitä. Reilu kuukauden kisatauko takana, jospa olisi tehnyt koiran päälle hyvää vaikka omistajan hermoja onkin kiristellyt ja ahdistanut rankasti.

Jälkiä (veri/ihmis) pitäisi myös ehtiä jossain välissä käydä vetämässä. Kurssille ei ainakaan ihan heti ehditä, ehkä syksyllä sit?

Tapahtumia

Kyllä on tunteet heitelleet laidasta laitaan viikon sisällä. Helatorstaina kisattiin Varkaudessa ja VIIMEIN pääsin sen tuomarin radoille joille olin ilmoittautunut. Ja siellä Jari Suomalaisen radoilla tekaistiin ensin 20 virhepistettä agiradalla ja sitten agilta ja hypäriltä meidän ekat nollat. Ja ekat tuplat tietty kanssa :) Olipa mahtavaa, kaunista, ihanaa ja upeaa mennä koiraan luottaen. Keinun meinasin itse mokata olemalla myöhässä, mutta käskytyksellä koira kesti siihen takanaleikkauksen. Tän takia mä oon ollu niin kiukkuinen tuomarivaihdoista, koska peli toimi heti kun päästiin meille sopivalle tuomarille. Ja ei, en pidä pahana asiana että tuollainen pieni, nopea, nuori maksikoira ei vielä (tai ehkä koskaan) tule suoriutumaan kaikkien tuomareiden radoista.

No, tuomarionni katosi sitten taas Jyväskylään mentäessä ja Mujusen Salme muuttuikin Sisko Pulkkiseksi äitienpäiväkisoihin. Hehehe. Hypärillä oli niin lyhkäset estevälit että ei mitään jakoja vielä tuon kanssa, kolmannen hypyn rima alas ja viidenneltä ulos :D Agirata oli ihan jees, tuomari antoi vitosen vaan pudonneesta rimasta, minä olisin antanut myös kiellon putkelta ja vitosen A:n alastulolta.

Samaisella kisareissulla käsitys eräästä kanssakisaajasta mukavana ja ihanana ihmisenä romuttui todella ruman koirankäsittelyn vuoksi. Koiraparat, sääliksi käy. Lisäksi oli todella kuuma päivä, piti pysähdellä usein, kastella ja juottaa koiria ja raahata mukana kassillinen kylmäkalleja. Kesäiloja ajella autolla jossa ei ole ilmastointia. Lisäksi jossain vaiheessa kotiin tullessa (Naissaari, Ahvenkoski) Häärä teloi tassunsa niin että maanantaina oltiin sitten kolmijalkaisia ja soittelin 40 minuuttia ympäri Kuopion eläinlääkäreitä. Kekkiin ja Punaturkkiin en päässyt siinä ajassa läpi ollenkaan, Lupsakassa aika olisi mennyt tiistaille. Mutta onneksi Siilin Karvainen kaveri pelasti ja saatiin päivän viimeinen vapaa aika 15.45 ja sitten alkoi tuskainen odottelu. Tyyppi piti rauhoittaa, tassu kuvattiin varmuuden vuoksi mutta onneksi kyse oli vain katkenneesta kynnestä joka oli repinyt vähän anturan kärkeäkin auki. Kynsi ja osa kynsiluusta poikkeen ja nyt saikutellaan. Kisataukoakin ainakin kuukausi dopingin vuoksi. Ärsyttää siinä mielessä että tauko oli tarkoitus pitää sitten kesä-heinäkuussa kun ei ole mitään hallia missä treenata :( Välistä jää Laukaan ja Hupun kisat, sekä ilmeisesti vielä Jyväskylän kesäkuun kisat. Pitää laskeskella se vielä. Jospa Jussin juoksuihin kuitenkin joutaisi ja koira paranisi, sehän se on pääasia :)

Ps. Miksi olen viehättänyt paria koiraharrastusihmistä niin, että oli ryhmä ja aihe lähes mikä tahansa (vaikka puutarhanhoito, Evira, ruuanlaitto tms.) niin nämä ihmiset punkeavat vastaamaan ja kommentoimaan mun juttuja ivallisesti ja vittuillen, vaikka heiltä ei vahingossakaan mitään kysyisi. Toivottavasti ei pahemmin törmätä tosielämässä, en nimittäin aio olla se 'fiksumpi' osapuoli joka kiltisti kääntää sen toisenkin posken..

Kevättä kohti

Sen piti vielä sanomani Mikkelin tuomarista, että vaikka en radoista ja rimakorkeuksista välittänyt niin rataantutustumisessa pidetty puhe siitä miten tämän harrastuksen pitäisi olla molemmille kivaa, radalla ollaan yhdessä koirakkona tekemässä ja mokia ei pidä purkaa koiraan nostivat kyllä pisteitä!

Työmatkakäpöstelyt otettu taas ohjelmaan. Yllättävän paljon oli kyllä vielä lunta paikka paikoin ja semmoinen kiva 15-20 cm leveä kantava pätkä jolla piti koettaa pysytellä. Välillä luovutin ja menin ihan metsän puolelle jossa oli lähes sulaa. Riepu sai miljoona hepulia kun se löysi käpyjä tai sattui askeltamaan vesilätäkköön. On se pölvästi.

Sini kävi eilen hieromassa Tairan ja Häärän ja olipa Taira kun eri koira tänään. Tulin töistä niin lönttäs minut polvilleen ja lussutti korvia minkä ehti. Meinasin tukehtua nauruun ja siihen kun yritin saada sitä kauemmaksi. Riepulla ei ollut hierontavarausta joten se oli kovin pettynyt kun tuli ensin venyttelemään Sinin eteen ja kellahti kyljelleen eikä palvelua tippunutkaan. Ensi kerralla sitten :)

Ps. Ihanaa kun rally-toko ryhmässä aktiivisimmin keskustelevat ne, jotka ovat johtajuushöpöhöpö-ihmisiä ja joiden mielestä koko laji on jo vuosia sitten ollut ihan paskaa ja hömppää. Huoh.

Agikuulumisia

Kylläpä on nyt ollut huonoa tuuria tuomarivaihtojen suhteen kisoissa. Varkauteen ei edes ollut ilmoitettuna varatuomaria, vaan piti päästä Mikkilän Sarin radoille joita odotinkin innolla. No, ei päästy. Ykkösille vaihtuikin Marja Lahikainen. Ei huono vaihtoehto, mutta harmitti silti kun Sarin radoille olisin halunnut.

Huonommin kävi nyt lauantaina Mikkelissä, jolloin ilmoittautuessa kahdella radalla piti olla Arto Laitinen ja yhdellä jonkun Leena Rantamäki-Lahtisen, josta kukaan ei ollut kuullutkaan. Kun lähtölistat tuli niin kas kummaa, ykkösiltä oli kadonnut Arto kokonaan ja Leena oli joka radalla. No, yritin lähteä kisapäivään silti hyvällä fiiliksellä, eihän minulla ollut tuomarista mitään kokemusta. Hyvät fiilikset katosi heti minien rataa katsellessa kun tutut kävi vinkkaamassa että tää pitää sitten rimat tapissa! Hei oikeesti, ykkösten kisat ja isolla prosentilla varmaan ensimmäiset ulkokisat ikinä :(
Muutenkin linjat ja estevälit olivat todella outoja. 180 asteen käännös renkaalta, hyppyvälejä joissa nopea maksi ei kerennyt muuta kun laskeutua ja lähteä uuteen hyppyyn. Pikkukoirilla ja hitailla makseilla varmaan olisivat olleet ihan ok ja jopa turvallisia, mutta.. Eipä miltään luokalta paljon tuloksia tullutkaan, rimoja lenteli, tuli kieltoja ja koiria meni hypyistä ali. Mekin voitettiin B-agirata kympillä. Joka sekin ois ollut 15 kun koira ei mun mielestä osunut kontaktille, mutta tuomari ei ehtinyt sitä katsomaan.

Käsittämätöntä. Otti hermoon uudelleen kun Arto oli päivittänyt radat nettiin ja totesi siellä näin: "Kolmosluokissa käytän usien hyppykorkeuksia ns. tapissaan, mutta nyt mentiin keskikorkeuksilla kun ajattelin, että ensimmäisiä kisoja ulkona pehmeähköllä hiekalla. "Joo, jollain on järkeä ja halua ajatella koirien parasta. Kiitos näille tuomareille <3

Eilen oltiin SWAU:n järkkäämässä Sanni Kariniemen koulutuksessa jossa mut muutettiin yhdellä "Ehei, tänään juostaan" -lauseella takaa ohjailevasta kuskista edessä hömpöttäväksi kuskiksi pätkä pätkältä. Niin hienoa. Aina kun luotti koiraan, se teki niin kuin ohjasin. Ei karannut väärille hypyille eikä imeytynyt putkiin. Ihana kun ei annettu nynnyillä vaan piti ohjata ja kirmailla niin kuin aksakoiran kanssa kuuluu! Aalle tuo kyllä imeytyi lujasti kun ois pitänyt mennä takaa ja putkeen. Kiersi hypyn taakse mutta ampui aina aalle :D Saksalaisista pitää saada vankempia. Mulla pulppusi selkärangasta kummallisiin kohtiin valsseja ja ihmeellisiä vastakäännöksiä.. Mutta monta palikkaa viisaampana taas etiäppäin.

Bh-treeneissä tällä hetkellä vaikeinta eteentulo (tulee aina vinoon, ennakoi sivulle tuloa ilmeisesti), perusasennossa malttaminen (vaihtelee asentoa/ei pidä kontaktia) ja ihmisryhmässä minuun keskittyminen (nuuskii ihmisten taskuja ja käsiä ja haluais tutustua).. Työtä riittää.

Rallyssa kaikki oikealla tehtävä on kovin vaikeaa. Tietääpä mihin pitää panostaa.

Takaisin rutiineihin

Oi, Häärän juoksutauko alkaa olla ohi ja päästään taas Midogille treenaamaan. Kovaa tahtia vedetään tässä kuussa, kun korvataan rästiin jääneet kerrat ja jatketaan vakkarivuoroja. Ma ja ke bh-tottista, to ja su rallya ja siihen aksailut päälle. Mahtia.

Oli kyllä eilisen treeniryhmä vähän erilainen kuin se maanantain 'oma ryhmä'. Kurkkarit, kunnon nykimistä, kiroilua, huutoa ja hihnalla räimimistäkin. Ei ihan ois uskonut että olen koirakoulussa jonka sivuilla lukee näin: "MIDOG edustaa positiivista palkitsemiseen perustuvaa koulutustyyliä, jossa yhteinen tekemisenilo on kaikki kaikessa."

Palkkailin sitten vaan Häärää vähän tavallista useammin kun ei ole tottunut tuollaiseen meininkiin ja meteliin. Onneksi rallyssa on vähän eri meininki :) Hyvin koira pelitti, koko tunnin se oli irti ja varsinkin ekalla puolikkaalla seuraaminen oli paikoin jo sitä mitä haen <3 Ja muutama kaunis perusasentokin saatiin, niin että koira malttoi istua asentoaan nykimättä ainakin 2,5 sek ja uskokaa pois, se on sille pitkä aika.. Oikealle kääntymiset ovat muuttuneet, jos mahdollista, vieläkin vaikeammaksi. Koira kääntyy vasemmalle useimmiten todella hienosti, mutta oikealle kääntyessä alkaa aina edistää. Paikkamakuussa minulla alkaa olla jo vaikeampaa kuin koiralla. Miten mä ikinä pystyn seisomaan minuutteja tekemättä mitään. En saa selata edes uutisia! :DD

Saatiin myös agikoutsi takaisin lomalta, tänään päästään taas kirmailemaan tuttuihin ja toimiviin kuvioihin! <3 Kisaamaankin ois tässä kuussa tarkoitus päästä, Varkauteen ja Mikkeliin. Lisäksi vikana viikonloppuna on SWAUn järkkäämä Sanni Kariniemen koulutus. Parhautta siis.

Ja tutkintotodistus tuli! Ja Kelalta opintotukipäätös. Elämä saattaa sitten voittaa olla ihan hyvää :)