Jumppaluento

Tutkintohakemusta rustailen ja tuskailen, ilmeisen hukkaan mennyt nää yliopistovuodet kun moisen paperin täyttökin on näin vaikeaa. Tai ehkä kyse on ollut mun liiasta opiskeluinnosta kun olen 180 opintopisteen vaadittuun kandin tutkintoon suorittanut 233 opintopistettä :DD

Kävin viime viikon maanantaina DOBOn hyödyt laihduttavalle koiralle-luennolla Punaturkissa ja harmikseni siellä ei ollut ketään muita osallistujia kuin minä. Katukuvaa kun katsoo niin hitusen useammalla ois ehkä ollut tarvetta. Luento oli osa Punaturkin tämän vuoden Letkeät laihduttajat-tarjontaa. Ihan mahtavaa että tuollaista järkätään eli kaikki ylipainoisten lemmikkien omistajat lajiin tai rotuun katsomatta voisivat olla yhteydessä Punaturkin Sini Taskiseen. Ilmeisesti Royal Canin sponssaa ainakin kaikille osallistuville koirille pienen alkupaketin, jolla kevennyshommat saadaan rullaamaan. Tärkeä asia!

Motivaationa tämän järjestämiseen on yksinkertaisesti koirien terveys ja hyvinvointi. Hyvä tahti olisi noin 1 % pudotus per viikko. Laihduttavan koiran kanssa on näppärintä punnita päivän ruoka-annos heti aamusta ja ottaa siitä kiposta sitten myös koulutuksessa ja hemmottelussa päivän mittaan käytettävät namit, jotteivat ne enää kerry päivän ruoka-annoksen (tai annosten) päälle. Toivottavasti myös raakailijoilla on mahdollisuus osallistua.

Luennolla fyssari Susanna Vartiainen kertoi ensin Sirius-sovelluksesta: http://siriusdog.fi/. Myönnettäköön että minun piti ladata se viime sunnuntaihin mennessä, jolloin sen olisi saanut tarjoushintaan kympillä. Itseäni kiinnosti eniten sen treenipäiväkirja-mahdollisuudet ja eri faceryhmien keskustelunaloituksista päätellen näppärä sovellus/palvelu siihen hommaan on monella hakusessa. Sitä puolta voisi tuoda tuolla Siriuksen sivulla enemmän esille, kun se siihen(kin) hommaan loistavasti toimii :) Ohjelmaan saa luotua kaikille koirilleen oman profiilin ja käyttöhistoria tallentuu niin että voi seurata myöhemmin esimerkiksi että mitäs me sillon kuukausi sitten treenattiinkaan. Sovellus sisältää näppäriä treenivideoita, joiden ohjeilla vaikka perus metsälenkistä saa hitusen mielenkiintoisemman ja fyysisemmän. Ruotsi- ja enkkuversiotkin ovat kuulemma harkinnnassa! :)

Susanna painotti myös maaston merkitystä koiran liikuttamisessa. Jos ymmärsin oikein niin oli julkaistu tutkimus, jossa jo neljän kuukauden altistuminen vain tasaisilla pinnoilla liikkumiselle näkyi koiran syvälihaskunnon heikentymisenä. Miettikääpä näitä koiria jotka vaikka 10 vuotta talsii vain asfaltilla, miten paljon vaikeampi niiden on ikääntyessä säilyttää jo vuosikausia heikenneitä lihaksia :o Koiran aktiivisuustasoja olisi myös hyvä seurata liikunnan aikana.

Puhuimme myös Anita Pesolan eli Houdyn siirtymisestä syksyllä avautuvaan Koiramekkaan. Anita suunnittelee sinne innoissaan koirien sisäliikuntapuistoa. Tilojen olisi tarkoitus sisältää muokattavissa olevia rakenteita, jolloin koiralle on aina tarjolla uudenlaisia liikuntamahdollisuuksia ja että Anita pystyisi tarjoamaan hyviä treenimahdollisuuksia myös hajuhommiin. Kuulostaa mahtavalta, en malta odottaa meidän ekoja jumppahumppia siellä.

Anitahan ei ole vain dobo-ohjaaja ja jos minun pitäisi kuvata Anitan jumppaohjausta niin sanoisin häntä koirien kuntovalmentajaksi tai personal traineriksi enkä vain dobo-ohjaajaksi. Niin monipuolista ohjeistusta sieltä saa. Liikuttamisessa olisi hyvä ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan lajityypillisten käytösten toteutuminen. Ajattelua vaativat tehtävät ovat myös energiankulutuksen kannalta merkittäviä. Pienetkin kehon painon tai asennon muutokset vaikuttavat liikkeiden suorittamiseen ja rankkuuteen. Alustaherkkien kanssa treenit aloitetaan aina koiran edistymisvalmiuden mukaan vähän kerrassaan, ihan alkuun voidaan treenata vaikka silikonisen maton päällä seisomista. Jännittyneen ja stressaavan koiran pakkojumppauttamisessa ei ole mitään järkeä, sillä jumppa ei jäkittävällä koiralla mene perille.

Anita muistutteli taas jumppaavan koiran rauhallisuuden tärkeydestä ja siinä meillä on isoimmat ongelmat. Intoa riittää kaikilla kun homma on hauskaa, mutta liikkeiden oikein tekemiseen malteittaisiin keskittyä niinnointuotaniin.. :D Keskittynyt, onnistunut suoritus on aina parempi kuin vain paljon toistoja. Lisäksi Anita muistutteli siitä että liikaa ei kannata tehdä, 2-3 kertaa viikossa rasittavia liikkeitä ja joka päivä halutessaan avaavia liikkeitä. Omaan koiraan syntyy hyvä, konkreettinen tuntemus kun sitä kopeloi säännöllisesti. Oikein tehtyinä liikkeet kehittävät koiran ketteryyttä, tasapainoa ja kehonhallintaa. Lihaskunnon kehittämisen lisäksi tärkeää ovat dynaamiset venytysliikkeet sekä liikeratojen avaukset ja venytykset.

Ennen jumppaa olisi hyvä lämppäillä esim. vartin lenkki, sitten suoritella rauhassa avaavia liikkeitä ja sen jälkeen päästää vasta koira välineille. Liikkeissä tärkeää on hyvän perusasennon säilyttäminen, sekä istumisessa että seisomisessa. Liikkeitä tulisi tehdä tasaisesti molempia puolia rasittaen ja varsinkin alkuun tämän avulla pääsee selville mahdollisista puolieroista. Liikkeitä saa usein rauhoitettua sillä, että koiralle opettaa vahvan luopumisen ja/tai seis-käskyn. Jos koira vain seuraa nenä kiinni namissa liikkeistä tulee usein aika sähellystä. Kuten meillä.

Jumpan jälkeen taas hyvät loppuvenyttelyt ja noin vartin jäähkälenkki. Ylirasituksesta (muuallakin kuin vain jumpassa) voi kertoa se, että koira ei enää osaakaan asiaa, jonka se on aiemmin osannut. Silloin kannattaa keventää ja antaa koiralle aikaa, samoin kuin silloin kuin koira on toipumassa jostain vammasta tai sairaudesta. Koira tarvitsee lepoa 12-16 tuntia vuorokaudessa ja levon laadulla on merkitystä koirallekin. Jumppailun jälkeen (ja kenties ennenkin) on hyvä huomioida nesteytyksen tarve :) Myös tavallista kuumempi tai kylmempi ilma lisää nesteen tarvetta.

Lisästressiä netistä

Jos haluat menettää yöunesi ja osan mielenterveyttäsi niin liityppä ihmeessä Facebook-ryhmään Dog Cancer Series Company. Vaikutti alkuun ihan hyvältä, puhetta raaka-ruuan ja joidenkin lisäravinteiden puolesta. Suht harmitonta. Sitten oli puhetta liiallisesta rokotteista (joissain maissa/osavaltioista vaaditaan kaikki rokotteet annettavaksi vuosittain) ja vasta-ainemäärittelyistä. Tästä aattelin kysäistä Eviralta, että jos kyseessä kerran on luotettava menetelmä niin miksi sitä ei käytetä Suomessakin. Ja jos kyseessä ei ole luotettava menetelmä, niin minkälaisen riskin nämä positiivisen vasta-ainemäärittelyn tuloksen saaneet eli sitä kautta monesta paikasta myös rokotusmerkinnän asiakirjoihin saaneet muodostavat muille koirille. Useampi kymmenen kun on sattunut jo silmään sellaisia, jotta matkustavat näyttelyissä, kisoissa ja lomilla ympäri maailmaa. Muutaman mielestä parhaat holistiset eläinlääkärit ovat niitä, jotka laittavat puumerkit ilman rokotuksia tai edes tuota vasta-ainetestiä..

Suosituksena tuolla ryhmässä näkyy olevan vain pentuna otettavat rokotteet ja sen jälkeen ei muuta kuin korkeintaan nämä vasta-ainemäärittelyt eli 'Titer test'. No, tääkin voi olla ihan jees, mutta sivulle tulee jatkuvasti enemmän tarinoita elukoista jotka eivät liiku, syö eikä juo ja joiden vaan toivotaan toipuvan ruokavaliolla, jollain homeopatialla tai lisäravinteella. IHMISET! Tai koirilta on lopetettu kipu/allergialääkkeet tai antibiootit kesken koska niiden pelätään aiheuttavan syöpää. IHMISET!

Mun pitäisi varmaan poistua melkein kaikista faceryhmistä, ei ne aiheuta kun turhaumaa, ahdistusta ja pahaa mieltä. Mutta se tuntuu aina luovuttamiselta, jos kaikki pienemmänkään järjen omaavat poistuu niin mitä sinne jää.. Hihhuleita lietsomaan toisiaan vielä pahempiin hulluuksiin?

Koiran kipu (ja kuvauttaminen) 2

Itseään toteuttava ennustus, oravanpyörä, you name it: "Terveitä koiria ei tarvitse kuvata --> Kun ei kuvata, utopia/harhakuvitelma koiran/rodun terveydestä säilyy --> Jatkossakaan ei tarvitse kuvata.

Aihe tuntuu monissa paikoissa aiheuttavan aikamoista uhriutumista. Koetaan olevansa huonoja omistajia, jos koiraansa ei kuvauta ja siitä syyllistytään. Osin aiheetta, osin aiheesta.

Minulle kuvauttamisen syy on ensisijaisesti varmistaa että koirani todennäköisesti kestää niitä harrastuksia mitä olen sille suunnitellut ja että sieltä ei löydy mitään selkeää vikaa, mihin pitäisi puuttua tai mikä estäisi meidän suunnitelmat. Ja se, että jos jotain löytyy, niin osaan huomioida sen koiran elämässä. Sen jumppien, kuntoutuksen, liikunnan, elämän ja ruokavalion jne. suunnittelussa. Saan myös arvokasta vertailukohtaa siihen, millainen ranka on ollut silloin ja silloin ja millainen se myöhemmin, joko vuosien tai uusien oireiden vuoksi on silloinjasilloin. Mikä on lähtötilanne, meidän normaali. Mitä siellä sisällä oikeasti on. Toki erikseen sellainen tilanne, missä kuvauttamiseen päädytään jonkun oireilun vuoksi. Totta kuitenkin on, että et voi nähdä ja vannoa että siellä sisällä on kaikki hyvin, jos sinulla ei ole jotain salaisia mutanttikykyjä.

Kun silmä on koirien liikkeiden kehittynyt (niinkin vähän kuin se minulla on)  ja silti näkee koirilla valtavasti epäpuhtaita liikkeitä, ontumista, pomputtamista, keventämistä, liikkeiden ahtautta, huonoa istuma-asentoa, selkä kaarella kulkivia, pihtikinttuisia ja huonon takapotkun omaavia, jalkojaan laahaavia koiria niin aina iskee ahdistus että onkohan tuota tutkittu, saati hoidettu mitenkään. Jos näiden omistajien kanssa pääsee juttusille niin vastaus on useimmiten ei. Ei ole tutkittu ja jos on ylipäätään kiinnitetty mitään huomiota niin on vaan aateltu että se nyt on tämän koiran tapa liikkua.

Kuvistahan olisi tarkoitus saada hyvät, laadukkaat ja selkeät. Informatiiviset. Sitten kun löytää hyvän kuvaajan lisäksi vielä eläinlääkärin, joka osaa etsiä ja arvioida kuvista oikeita asioita ja hyvin niin ollaan jo lähes lottovoiton äärellä. Itse hakisin jokaisin kuviin useamman eläinlääkärin mielipiteen. Hekin ovat ihmisiä ja aina voi jäädä jotain tärkeää huomaamatta. Lisäksi olisi ihanaa jos kuvannut eläinlääkäri ei osaa sanoa mitään faktaa virallisesti lausuttavaksi lähtevistä kuvista, hän ei myöskään sitten sanoisi mitään. Suu kiinni. Ei herätetä turhia toiveita ja unelmia. Kiitos.

Jos kuvataan oireilun vuoksi, niin ne pelkät kuvathan eivät tilannetta paranna millään lailla. Kuvaaminen ei tee oireilevaa koiraa terveeksi, kuten ei myöskään sairaaksi, mutta se tarjoaa potentiaalisesti arvokasta lisätietoa jonka pohjalta koiran hoitoa voidaan suunnitella ja syyn selvittämistä tähdätä johonkin toiseen kohtaan tai koettaa selvittää sitä jollain muulla keinolla. Pääasia kuitenkin mielestäni on se, että kuvaamisen seurauksena voidaan auttaa parantamaan koiran elämää ja pidentämään kivutonta/oireetonta aikaa, jos ongelmiin päästään puuttumaan ja niitä aletaan hoitaa ajoissa. Lisäyksenä sitten vielä on magneetti on aina kipujen ja oireiden määrittämisessä tarkempi (ja hemmetin paljon kalliimpi) kuin vain röntgenit. Jos haluaa suoraan panostaa niin jättää röntgenit välistä ja vaatii suoraan magneettikuvauksen.

Yksi kipuun/sairauksiin liittyvä ja minua jo pidemmän aikaa huolestunut varsin suosittu lause on tässä: Terve koira ei kuppinsa eteen kuole. Joo, ei varmasti. Mutta ihmiset ovat (edelleen!) usein niin huonoja näkemään milloin koira on terve että mites kaikki ne koirat jotka eivät vaan nirsouttaan kieltäydy syömästä, mutta joita silti paastotetaan pahimmillaan viikkotolkulla ettei se vaan pääse oppimaan että ruoka vaihtuu parempaan syömättömyydellä ja pomottamaan jajajaja.. Kun syynä onkin vaikka närästys, se että ruoka tekee yksinkertaisesti huonon olon. Menee vaikka maha kipeäksi tai on allergiaa ja alkaa kutitella sieltä täältä tai pukkaa vaikka hiivaa korviin tai taissuihin. Tai se että ruoka on jo pitkään tehnyt huonon olon ja nyt onkin jo nielussa tulehdus kun happamat nesteet ovat sitä kuukausitolkulla ärsyttäneet ja omistaja on vaan ehkä huomannut että vähänhän tuo livoksii huuliaan. Tai jos kyseessä on vaikka hammasvika, syöminen oikeasti sattuu. Siinähän paastotatte, hallaa teette koiraparallenne.

Meillä tässä pääsee onneksi helpolla. Jos ruokaa ei syödä heti kun se pistetään tarjolle, saa melkein varmasti varautua eläinlääkärireissuun, jos itse se tarjottava ruoka ei pilalla. Silloin joku on aina vialla, mahatauti yms. vähintään tuloillaan. Sheltti saa nirsoilla lohipohjaisten nappuloiden kanssa, sillä on varmasti siihen joku syy ja kun maailma on ruokavaihtoehtoja pullollaan niin en nää mitään syytä miksi haluaisin vääntää asiasta sen kanssa. Joka tapauksessa, onni on hyvän ruokahalun ja ruokailumotivaation omaavat koirat. Helppo terveydentilan mittari!

Miten paljon maailmassa on koiria, joiden epätoivotun käytöksen tai huonon voinnin takana onkin vain yksinkertaisesti kipu. Miten paljon näille jaetaan rankkuja, kun koira ei kivun vuoksi kuuntele, opi tai suorita pyydettyjä käytöksiä. Koira ei hyppää, koira tiputtaa rimoja, ei halua suorittaa keinua, ei mene maahan, suorittaa liikkeet hitaasti.. Miten usein julistetaan että nämä ovat vain niin kovapäisiä ja uhmaamat suurta ja mahtavaa ihmistä? Tai tieteellisemminkin kouluttavat menettävät hermonsa ja ihmettelevät miten tämä koira onkin näin hankala.

Miten usein vieläkin koiran haluttomuus, kiemurtelu, välttely ja pureminen käsittely- ja hoitotilanteissa (esim. kynsienleikkuu, pesu, harjaus, lääkitsemiset) tulkitaan virheellisesti joksikin johtajuushöpöhöpö-ongelmaksi, vaikka kyse olisikin yksinkertaisesti vain kivusta.

Kivun ja sen merkityksen aliarvoiminen ja alidiagnosointi suututtaa. Jos ette huomanneet :D