sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Toukokuun loppua

Monta aihetta on pulpahtanut parin viikon sisään mieleen, mutta kun niitä ei laita heti ylös niin eihän niitä enää muista. Kevät on edennyt viikossa vauhdilla ja koivut on jo isoilla hiirenkorvilla, ketunleipämeret kukkivat valkoisena ja ensimmäiset tuomenkukatkin oli tänään auki. Meidän normaalisti rauhallisille ulkoilupaikoille on tullut vieläkin lisää liikettä, ilmeisesti geokätköilijätkin ovat aktivoituneet nyt samoille nurkille.


Häärä aloitti juoksut, lipsutteli kusia ensin pari päivää. Puomitreeni pöksyissä ei lämmitä, katsotaan jatketaanko vasta niiden jälkeen. 9 kk juoksuväli on <3 Onneksi se säilyi pennuista huolimatta.

Särmä ja sk-collie Riine jatkoivat uimakouluaan ja tänään Särmä loikki uimaan myös äitinsä perässä. Ilme oli sen mukainen kun tuo järvivesi on iiiihan hitusen kylmempää kuin hallissa. Paimeneen päästiin viime ke ja tulevanakin. Potentiaalia löytyy ja minulta luottoa jo heti enemmän kuin Häärään. Särmä teki hienoja laajoja kaaria, mutta tyylilleen uskollisesti hepuloiden ja noin yksi tassu kerrallaan maassa. Kuulemma voisi syöttää diapamia..


tiistai 19. toukokuuta 2020

Oi Kennelliitto

Sanalla sanoen olo on vieläkin tyrmistynyt. Ensin olin jo tottunut ajatukseen että kesällä ei kisata. Sitten tulikin tieto että kesäkuussa ohjeistukset löysenee merkittävästi ja Agilityliiton kesän kisaamista koskeva tiedote Kennelliitolle kuulosti loistavalla. Jes, tässähän pääsee starttaamaan kesällä!

Vaan ei. Kennelliitto päätti tehdä kisaohjeen kesälle vielä osin tällä hetkellä voimassaolevia ohjeistuksia tiukemmaksi. Ratikseen maks. 5 kerrallaan (täysin tuulesta temmattu ja kisaPÄIVÄN aikana Maks 50 henkeä. Eli puistotkin kiinni kun päivän 50 ihminen on sinne eksynyt? Ei edes että voisi olla porrastetusti aamulla 50 kisaajaa ja vaikka illalla 50 kisaajaa. EDES ULKONA.

Ihan käsittämätöntä. Facebookissa Kennelliitto ei julkaisuunsa laitellut mitään perusteluja, joten oli pakko laitella sähköpostia.

Hei!

Jos teidän kokouksessa ei ollut vielä tiedossa se että koronasuositukset muuttuvat kesäkuulle ja jos sekin on päässyt unohtumaa että agility on urheilua niin tiivistelmänä kokuuntumisrajoitus muuttuu 50 henkilöön kymmenestä ja urheilussa saa olla jopa 500 henkilöä paikalla. Lisäksi missään ei ole perusteluja teidän keksimälle maks viisi henkeä rataantutustumisessa-ohjeelle eikä sille että 50 henkilön kokoontumisrajoitus koskisi väkimäärää vuorokaudessa. Eikä varsinkaan ulkona. Tehkääpä pikainen päivitys ohjeisiin niin kesäkuun tilanne valaistuu ja saatte korjattua tilanteen näyttämään siltä että ette tahdo tarkoituksella ajaa halliyhdistyksiä ja seuroja konkurssiin. 

Ihmetellen ja suunnanmuutos odottaen, Suomen hallituksen, THL:n ja AVI:n ohjeisiin luottava

Vastauksena tuli: 

"Ohjeen valmistelun aikana on toimistotyönä otettu yhteyttä eri koemuotojen hallinnoijiin. Saatuja kommentteja on hyödynnetty yleistä ohjetta laadittaessa (liittyen kommenttiisi rataan tutustumisesta).

Agilityn tunnustettu asema urheilulajina oli vahvasti mukana keskusteluissa, kun yleistä ohjetta käsiteltiin. Muistuttaisin kuitenkin, että kennelliiton toiminta ei painotu urheiluun, vaan yleensä harrastamiseen koirien kanssa. Agilityn kohdalla totesimme, että kunhan AVIn ohjeistus urheilutapahtumiin liittyen täsmentyy, voidaan asiaa tarvittaessa käsitellä uudelleen. Niin kauan kuin puhumme kennelliiton alaisesta harrastustoimiinnasta, pyrimme noudattamaan tiukimpia tulkintoja ”ei-välttämättömien harrastuksiin liittyvien tapahtumien” ohjeistuksista ja suorista vastauksista valtioneuvoston järjestämien tiedotustilaisuuksien yhteydessä esitettyihin kysymyksiin."

Johon vastasin:

Kiitos vastauksesta. 

Itse en ymmärrä miten esim. yleisurheilu, ravit tai jalkapallo ovat sen välttämättömämpiä kuin agility (viitaten siihen että esim. näitä pyritään kiivaasti ongelmia selvittäen järjestämään ja jopa tulevia rajoituksia ylittäen) mutta tämä on varmaan mielipidekysymys.

Miten Kennelliitto aikoo tulla vastaan koiraseuroja, jotka voisivat hallituksen, THL:n ja AVI:n ohjeiden mukaan hoitaa kesän kisat lähes normaalisti hygieniaa ja turvavälejä noudattaen, mutta teidän ohjeenne vuoksi kisoja ei voi pitää joko ollenkaan tai tiedetään jo etukäteen että tappiolla mennään?

Monen seuran tulopohjan muodostaa kisamaksut ja osa seuroista ei voi järjestää kisoja kuin kesällä, koska kisamittaisia sisätiloja ei ole. Sisätilojen kisoista ja muusta käytöstä (eli käyttämättömyydestä) taas on tullut jo monta kuukautta tappiota niitä ylläpitäville seuroille ja halliyhtiöille. Vaikka tukea urheilulle onkin voinut/voi toukokuun loppuun hakea, niin en usko että tilanteessa jossa kisaaminen olisi ollut ylempien tahojen mielestä sallittua, mutta Kennelliitto tekee sen ohjeillaan (lähes) mahdottomaksi, on mahdollista saada mitään tukea muualta.

Jännittävää on ollut seurata Kennelliiton ja ratsastuspuolen eroja. Siellä on kyllä maaliskuusta asti treenattu ja harrastettu rennosti, etsitty toiminnan mahdollistavia ratkaisuja ja tulkittu ohjeistuksia ja rajoituksia itselleen edullisen näkökulman kautta, kun taas koirapuolella päättävillä tahoilla kiristellään jo entistään kireässä tilanteessa ja tunnutaan nostavan kädet pystyyn.

Ja koska tämä tieto että rataantutustumisessa koskien eri koemuotojen hallinnointiin olisi oltu yhteydessä herätti runsaasti kysymyksiä siitä kehen on oltu yhteydessä meidän lajin osalta, niin kysyin sitten sitäkin. Katsellaan mitä paljastuu. On tää soppa. Koiraharrastamista muka puolustava Kennelliitto haluaa ylisuojella koiraharrastukset ja hallit kuoliaaksi.

torstai 7. toukokuuta 2020

Toukokuu

Häärä kävi maanantaina hampaan poistossa. Onneksi on vakuutus niin 460 € jäi maksettavaksi 160 €. Nyt pitäisi malttaa olla saunomatta ja syömättä kovia juttuja vielä reilu viikko. Paremmin lelulla palkkaantuvan koiran täytyy nyt vaan hetki treenailla pehmeillä nameilla. Pyhpah.

Särmä ja Häärä uivat tänään Neulalahdessa eli talviturkit on heitetty. Särmä kävi sunnuntaina colliekaverinsa kanssa uimakoulussa. Uittajan avulla oikea tekniikka löytyi nopeasti. Jospa tästäkin saadaan vesipeto, mutta sellainen jolla on aivot mukana. Ei aaltojen eikä pärskeiden ja niiden heijastusten jahtausta, kiitos.

Kirppishommatkin on saatu taas pyörimään. Jee. Vielä kun alkaisi kisat 😍

Tässä Häärän riemunaama kun pääsi pitkästä aikaa rallytreeniin

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Kevättä

Onneksi korona ei ole vienyt kaikkea treeni-intoa. Vielä(kään). Ollaan nosetettu ahkerasti, vaikka sitä ei olisi uskonut Huikeella olleissa Oonan treeneissä. Kaikki koirat oli hirveitä häsliä ja nenää ei saanut käyttöön oikein millään. Melkein hävetti. Häärä etsi ihan hyvin, mutta ilmaisu oli sellainen lyhyt vilkaisu ja etsintä jatkui. Riepu ilmaisi ihan hyvin, kun nyt häiriöitä (autot, pyörät, jalankulkijat yms.) malttoi. Sisällä etsi laatikoista hyvin ja sitkeästi mutta ei vaan löytänyt oikeaa lootaa ilman apua. Taira oli päiväkävelyllä. Siispä nyt on joka päivä treenattu muutama kätkö ja tänään myös kestoa ilmaisuun. Me pystytään! Otetaan täälläkin nyt listalle ulkotreenit, tuolla pihalla on monta hyvää treenipaikkaa.


Häärältä löytyi lohjennut hammas, vähän se on ollut omituinen ja mm. painanut sen puolen poskea käteen ja jalkaan, jotenka taas kerran suunta Karvaiseen kaveriin. Koira sisään ilman minua koronan takia ja sit hoitaja ohjeisti jatkon, halki on, poistoon. Saatiin aika 4.5. Toivottavasti ei ole kovin kipeä. Sinne menee taas kuukauden tulot, toivottavasti vakuutus auttaa. Oma hammas lohkesi jo pääsiäisenä enkä ole saanut varattua aikaa...

Sain onneksi vapuksi töitä, joten ehkä pääsen jossain välissä täydentämään tyhjentyneitä astma- ja allergialääkevarastoja. Aurinkokin kutsuu lenkkeilemään ja pihahommiin, ei tää koronaelo niiiiin kurjaa ole. Hiekkatien puoleinen pihakin alkaa viimein näyttää siltä että se ei olisi ollut kuukautta koiranpentujen käymälänä 😅

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Se pahin häiriö

Särmän suurin häiriö on ÄITI! Kun molemmat on irti, Särmä kulkee kuono mieluiten Häärän lavassa kiinni tai seisoo paimennuskyyryssä Häärän takana. Ja jos Häärä juoksee niin Särmä roikkuu puoliksi äitinsä päällä/korvassa/jalassa/younameit. Ei siis kovin rentouttavaa, kummallekaan. Särmä menee tästä tiloihin, oikein kunnon paimenpsykoosiin eikä pääsee sieltä itse pois. Se ei kuule eikä nää muuta kuin ÄIDIN!

Jos Särmä on kiinni ja Häär irti, niin se tempoo hihnassa, vinkuu, kiskaisee ja kulkee paimenkyyryssä koko ajan tuijottaen.

Jos Särmä on irti ja Häär kiinni niin tilanne ei ole ihan toivoton, silloin Särmä malttaa välillä irrota kaeummaksi joko kiusaamaan muita tai juoksemaan itsekseen porukan edellä. Toki välillä kiihdyttäen Häärän naamaan tai kylkeen kiinni. Ei kiva. Plus tulee kalliiksi kun Häärää pitää koko ajan availla ja huoltaa.

Siispä Särmää sarvista ja treenisuunnitelman tekoon. Eka treeni eilen yliopistolla. Häärä irti. Askel 1. Ensin Särmä valjaiden rintaosasta kiinnitettynä ja hihna mun vyötäröllä, eli lyhyellä. Kun hihna kireällä, ei liikuta. Kun katsoo mitä tahansa muuta kuin Häärää, niin naks ja palkka. Kun tää sujui niin askel 2 eli hihnan kiinnitys selän puolelle. Vieläkin lyhyt hihna. Kun hihna kiristyy, ei liikuta, kun katsoo minua ja/tai siirtää katseen Häärästä pois niin naks ja nami. Sitten askel 3 eli hihna vyötäisiltä pois, eli normipituinen hihna. Alkuun hirveä hinku äipän luo, mutta edelleen, kun hihna kireällä niin kukaan ei liiku. Sitten päästään taas palkkaamaan äidin tuijottamisesta luopumisesta, kontaktista, löysällä hihnalla kävelystä ja seuruusta. Viimeisenä ultimaattinen haaste eli Särmä irti. Muutama odotettu ryntäys mamman luo, mutta Juuso oli siellä katkomassa käytöstä ja ylipäätään Särmä vastasi huippuhyvin luoksetulokutsuun ja luopui mammasta. Ja mikä parasta, pysyi siinä mun luona eikä tehnyt sitä että juoksee hakemaan minulta palkan ja ryntää takas Häärän kaulaan roikkumaan. Palkkaa sai taas kontaktista, seuruusta ja siitä jos lähti Häärän luo mutta kesken kaiken luopui siitä.

Mitäs sitten? No tietty toista tämä kaikki n. 1000 kertaa :D

PS. Hienosti meni Särmä pikkujäljet, se kulkee hienosti kuono maassa vaikka kuono ei ihan tasan jäljellä pysykään. Matkalta maistuu myös jänön papanat. Hih. Häärän pitkä jälki otettiin alusta uusiksi kun oltiin menty ehkä 1/5. Alkoi kulkea niin vinossa jäljeltä vaikka suunta olikin oikea. Muutama itseluottamus kadoksissa-hetki iski, näitä pitäisi ehkä korjata niillä lyhyillä varmoilla pätkillä joissa on hyvä palkka nopeasti.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Mejäjuttuja

Jos joku olisi vuodenvaihteessa kertonut että tää alkuvuosi ja kevät treenataan tyyppien kanssa enimmäkseen verijälkeä, nosea ja hihnakäytöstä niin olisin nauranut. Nyt lähinnä itkettää. Särmän paras automaattisesti ryhmätreeneissä normaalisti rakentuva itsehillintä, luopuminen ja mun kanssa hommiin keskittyminen menee ihan harakoille.

Mutta mejää siis. Tänäänkin ennen töitä pääsi Taira ja Riepu ajamaan yön yli vanhenneet jäljet. Ja niin nätisti pysyi kerrankin nenät maassa ja jokainen merkattu risukin ohitettiin siltä puolelta miltä jälki oli vedetty. Huippua. Särmykki sai sitten kaikkien oppien vastaisesti ajaa Tairan jo ajaman jäljen ja se meni hyvin <3 Nyt on Häärälle vanhenemassa pidempi jälki ja Särmälle kaksi tosi lyhyttä selkeällä alku- ja loppumakauksella. Jospa sujuisivat. Kaikille muille on rakennettu verijälkeä varten pohjia Pohjois-Savon opiston/Neljän tassun opiston nuuskuttimella, mut Särmän kanssa aloitettiin vaan. Palkkailin sitä kiinnostuksesta alkumakauseen ja eka jälki oli tosi lyhyt ja silti se veti sen tosi hyvin, tosissaan ja tarkasti. Pitää hakea sorkatkin kohta messiin mukaan.

Mejässä on ehkä koulutuksellisesti helpointa saada koira valioksi, sillä moni koira osaa ja ennenkaikkea haluaa ajaa jälkeä ihan automaattisesti. Vaikeaksi sen tekee kokeisiin pääsy, valmisjälkien järkyttävät hinnat tai se jälkien teko kokeeseen eli monen tunnin rämmintä metiköissä tekemässä koejälkiä. Uh.

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Huhtikuu

En oo vielä kupsahtanut vaikka aika varma olen että korona minut vie. Eilen oli kivat nosetreenit yliopistolla ja isot tytöt teki hienoja etsintöjä. Särmäkin pääsi vähän touhuilee ja etsimään hajuja lämpötolpista. Oli ihmeissään et miten näitä piiloja voi olla ulkonakin. Olisi ehkä ylipäätään ollut reilumpaa vahvistella hajua sille etukäteen enemmän.


Uimalareissukin heitettiin. Ihan vaan Häärä ja Särmä. Kovasti se ois tahtonut altaaseen mutta uskallus ei ihan vielä riittänyt. Sen ensimmäisen hallireissun jälkeen se ei ole uinut, mutta kypsyköön siihen hommaan rauhassa omaan tahtiinsa.

Viime viikonloppuna kaikki saivat ajaa lyhyet jäljet ja hyvin osuivat palkalla kaikki neljä. Jospa kuskin ollessa talvilomalla pääsisi vetämään vähän pidemmät jäljet kaikille.

Särmän liikkuminen häiritsee ja pelottaa minua edelleen tosi paljon. Eräs nimeltämainitsematon jätätti sen vahingossa fyssarikäynnin jälkeen oven väliin niin että se roikotti oikeaa jalkaansa hervottomasti sivulle. Tokeni toki siitäkin nopeasti mut edelleen askelluksessa on jotain joka minua häiritsee ja se napsuu jajajajaja.. Voi mun mielenterveys. Siinä rytäkässä saattoi hyvinkin pamahtaa lonkka tai polvi. Muutenkin se on koko ajan ongelmissa, tänään sen naama on jäänyt wc-pytyn kannen ja vetolaatikon väliin. Taukki.


Tänään ois taas viikottaisen kauppareissun aika. Prisman myöhäisillan rauhallisempi myynti kutsuu. Autokin kävi vaihteeksi huollossa eikä tuhatlappunen riittänyt.. Ja mummolaurakka ei ollutkaan ohi, vaan tuli siivoushuomautus. Mm. pistorasioissa oli kuulemma pölyä ja saunan ovessa kalkkijälkiä. Hoh hoijaa. Etsitään jotain firmaa tekemään tuo, nyt ei enää itse pysty.


Huomenna pitäisi muistaa herätä ja hiipastella töihin. Busseihin en oo moneen viikkoon uskaltautunut.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Tikkujuttuja






Särmän ensimmäinen vierailu meidän siirtolapuutarhalla ei mennyt ihan putkeen. Huomasin pari kevennettyä askelta, mut sit tyyppi lähti jatkamaan juoksua Tairan kanssa. Kävin sit varuiksi kurkkaamassa et mikä juttu ja huomasin et joku tikku siinä sojottaa. Kortin napata pois kun aattelin et sen on vaan varpaiden välissä tai tassukarvoissa, mutta eipä ollut eikä lähtenyt 😑 Ja meillä ei edes ole orapihlaja-aitaa, kiitos vaan naapurit. Ei ole edes tän talouden eka kerta kun tuo hirveä piikkikasvi vie koiria lääkäriin.

Sitten soittelemaan klinikoille koira sylissä, Omaeläinsairaalaan ei pääse läpi 20 minuutissa, Kekissä ei ole tilaa.. Mutta onneksi Siilin Karvaiseen kaveriin pääsi ylimääräisenä ja piikki saatiin pois ja antura putsattua. Nyt on vaikea edes nähdä missä reiät on, piti ihan kuvista varmistaa et kumpiko jalka se oli. Toivottavasti tää oli tällä ohi ja paraneminen jatkuu yhtä hyvänä. Kop kop.. Oishan noillekin rahoille ollut taas muuta käyttöä mut minkäs näille teet.

Mut jotain hyvääkin, posti toi tänään koirille edullisia lisäjumppavälineitä karanteeniaikoja varten. Opin myös sen, että 100 pallomeripalloa on todella vähän 😂



keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Poikkeuslaki

Huh. Hommathan lähtee ihan lapasesta. Loput mummoukkikamat, siis huonekalut oli tarkoitus antaa Tukevalle haettavaksi ja myytäväksi. Vaan eivätpä enää koronan vuoksi haekaan tavaraa. Konttiin onneksi sai ainakin vielä vietyä säkillisen ja roskiin toinen samanmoisen. Kirppis ei ymmärrettävästi vedä joten ne tukkii hätävaraksi vuokratun varaston. Jännittäviä aikoja.


Mekka oli tänään vielä auki, joten käytiin heti aamusta treenaamassa. Hallissa vain minä, äiti ja Häärä. Heti ulko-ovelta aloitin desinfioinnin ovikoodilaitteesta ja ovenkahvoista. Sisällä suihkuttelin viinalla vessan ovet ja hanat, ne pöytätasot joita käytin, käyttämäni kentän laitojen yleisimmät kosketuspinnat, omat kengät, rimojen pidikkeet ja muutaman putken pään joita siirsin. Ja toki halliin tullessa ja sieltä lähtiessä pestiin kädet. Ja käytettiin hanskoja. Käyttämäni roskikset suihkin myös. Jos paikan saisi  aina käyntinsä aikana turvallisemmaksi ja puhtaammaksi kuin se oli ennen käyntiä niin eikö siinä voita kaikki?

Jatkossa otan treenireissuille vain yhden koiran, jolloin minun on helpompi keskittyä "puhtaaseen liikkumiseen". Ja käydään siellä vain aamuisin kun siellä ei ole ruuhkaa eli suomeksi yleensä ketään muita. Jospa näillä tästä selviäisi.

Vaikka ihmisten kanssa en useinkaan tule toimeen, niin halli on minulle henkireikä metsän lisäksi. Toivon siis sen toiminnan jatkumista!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Totuus potkii kintuille

Piiri pieni pyörii.. Jotenkin sitä luuli että nää ulossulkemisen kokemukset olisi jääneet ala-asteelle. Tai mieluiten päiväkotiin. Mutta ilmeisesti tätä harrastavat ihmiset tekevät sitä lapsesta aikuisuuteen. Miten paljon olisi pelastunut kun joku niistä joita luulin kaverikseni tai kenties jopa ystäväkseni olisi eilen sanonut että Moi, säkin oot täällä, tuutko meidän kanssa treenaamaan. Mutta ei. Viesti tuli selväksi. Jokainen toki treenaa vapaasti niiden kanssa joiden kanssa haluaa, mutta siinäpä se pointti onkin. Opin etten jatkossa enää tuppaudu kenenkään ei-toivotuksi seuraksi.

Onneksi ollaan tähän astikin pärjätty 'ihan kivasti' 😉 näin kaksisteenkin. Ja mukavaa kun treeneissä on mukana jatkossakin aina se yksi joka tykkää minusta. Se koira nimittäin. Kunpa osaisin olla välittämättä muusta. Mutta nyt kyllä sattui ja paljon. Toisaalta on helpotus tietää missä seisoo. Ja että siellä seisoo yksin.

Mummon muutosta irtosi meille pieni arkkupakastin. Saadaan viimein koirakamat erilleen ihmiskamoista eli ei tarvii kaivaa lankkupottuja hirven jalkojen seasta. Lisäksi saatiin niiden uudet vastaostetut sängyt. Jospa viimein pääsisi nukkumaan kokonaisia öitä. Kaikkea alkaa kohta olla kokeiltu.

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Voihan NoronaCorona.

Täytyyhän tuon olla joku mahatautiversio siitä vessapaperin hamstrauksesta päätellen. Ja kun kerran ensin tyhjeni Prismat ja Äs-Marketit niin täytyy päätellä myös että bonuskansalaiset on joukkopsykoosiin taipuvaisempia kuin K-kansalaiset. Cittareissa ja K-Supermarketeissa oli to-pe paljon paremmin kamaa kuin S-ryhmän isommissa kaupoissa.

Mutta asiaan. Sinne meni tän vuoden koiratittelisuunnitelmat. Mitenkään eivät ainakaan rallyn puolella saa siirrettyä kisoja myöhemmälle vuotta, kun useampikin keskustelu oli jo alkuvuodessa että loppuvuoden kisoihin ei ole enää vapaita tuomareita ja että nyt pitäisi olla varaamassa jo vuoden 2021 kisoihin tuomareita. Maailma vastustaa kovasti Häärän paluuta aksailemaan kun piti maailmanlaajuinen pandemia heittää kehiin :D Eikä mitään toivoa SM-nollien saamisesta. Tosin eihän ne kisat meillä tavoitelistalla olleetkaan. No, vapautuipa töille ja tienaamiselle kaikki viikonloput. Lisätienestit varmaan tippuu kun ihmiset katoaa myös kirpparilta. Toivottavasti seurat palauttaa jo tehtyjen ilmojen maksut, mulla on Poppareilla sisällä 48 € rallyyn ja Hupulla 60 € agiin ja 50 € rallyyn. Ja rallymölliin 16 €. Siinäpä onkin melkein kuukauden palkkatulot. :P

Mut minkäs tälle mahtaa, kovaa treeniä vaan. Ollaampa sitten kesäkuussa valmiimpia. Ja nyt on halleissa tilaa kun hurjimmat seurat peruutti treeninsäkin :O Toivottavasti Top Team ei siirry kun on majoitukset ja kaikki järkätty. Muutenkin miellyttäviä aikoja näin viruspaniikin keskellä kevään koettaessa kun allergisena ja astmaisena niiskutat, pihiset ja yskit ja kanssakulkijat kavahtaa useamman metrin päähän.

Mutta jotain hyvääkin: Woltin Jätä ovelle-vaihtoehto. Karanteeniaika on epäsosiaalisen unelma-aikaa.

torstai 5. maaliskuuta 2020

Maaliskuu20

Mummo ja ukki pääsevät viimein kolmen kuukauden ''hätäsijoituksessa" odottelun jälkeen samaan taloon. Tähän asti toinen on ollut Maaningalla ja toinen Nilsiässä, nyt pääsevät molemmat Nilsiään. Eli muuttohommia tähän kaiken muun lisäksi. Hyvin on niidenniiden kä saatukin vietyä tavaraa roskiin, Konttiin ja kirpparille myyntiin. Mutta kyllä työtä vielä riittää. Uuteen 'kotiin' saa ehkä yhden lipaston, vielä ei tiedetä onko siinä keittiötä, eli tarvitseeko tai saako omia astioita yms.  Hyvä puoli tässäkin revohkassa on se, että on päästy ahkerasti harjoittelemaan koirien kanssa hissikäytöstä ja ylipäätään taas yhdessä vieraassa paikassa olemista ja rauhoittumista.


Koirien uimahommia aloitettiin myös pitkän tauon jälkeen. Ekalla kerralla mukana oli vain Häärä ja Taira, tokalla mukaan pääsi myös Riepu ja Särmä. Särmä kävi nohevana ensikertalaisena ihan omine lupineen uimassa kierroksen mammansa perässä eikä hätääntynyt yhtään. Sitten se kyttäsikin loppuajan innostuneena rampilla kun muut rahtasi hänelle altaasta leluja. Vesijuoksumattoilua ollaan myös jatkettu.

Ensimmäisille rallytokon mes-radoille on ilmottu ja puolisen vuotta mennään kyllä täysin ilman tulostavoitteita. Niin paljon on vielä kehitettävää, mutta meille on tärkeää käydä kokeilemassa tehtäviä myös kisavireessä. Vain kisoissa tuntuu pääsevän tarpeeksi väljille radoille isoille kentille. Treeneissä Häärä on keksinyt joka kerta jotain uusia kuvioita, eilen esim. eteen istumaan tulo oli joka kerta 2on2off asento takajalat tehtäkyltillä. Ja sitkeästi uudestaan ja uudestaan. 🙈😁 Jännityksellä odotamme mitä tapahtuu.

Ekat aksakisat sitten elokuun häämöttää myös ihan nurkan takana. 👌


Särmä pääsee myös tässä kuussa taas fyssarille. Todella epäillen seuraan sen liikkeitä ja kuuntelen rutinoita ja naksumisia. Mutta toki mä olenkin ihan vainoharhainen 😝 Tieto siitä että astuin sen päälle pentujen ollessa pariviikkoisia ei auta mut huoleen yhtään. Olen varmasti pilannut sen. Katsellaan nyt mitä Ninni sanoo ja mietitään sitten välikuvia tms.


keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Hemmo tuli lomille

Hemmo (Ted) tuli meille hiihtolomahoitoon. Jätkä on tosi hieno ja suuri mies. Kynsien leikkuu sujui helpoimmin kuin minkään koiran ikinä tässä talossa ja alussa vaivannut matkapahoinvointi saatiin heti hoitoon eli reissattiin paljon, kivoihin paikkoihin ja mä istuin takapenkillä tukihenkilönä ja namitin aina kun pystyi syömään. Kuolaaminen ja oksentaminen katosi ja nyt menee itse meidän autoon ja häkkiin. Äidin Corollaan pitää nostaa, mutta sielläkään ei enää kuolaa. Käytiin myös mummolassa taas tavarapaljoutta käsittelemässä ja tyyppi tepsutti reippaasti rapussa eikä yhtään kummeksinut hissiä. Ihanaa ainakin kuvitella et omalla pikkupentuvaiheen työllä on ollut merkitystä ja asiat palaa hyvin tyyppien mieleen vaikka ei tämäkään maalaispoika ole tainnut kerrostaloissa meiltä lähdettyään käydä.




Särmällä on ollut tosi hauskaa ja pentujen riemua on ollut ihana katsella. Myös Taira-mummo ja Riepu-sheltti ovat osallistuneet leikitykseen. Lisäksi Hemmo on opetellut etsimään ruokaa ja olikin yllättävän hyvä ja sitkeä etsijä näin aloittelijaksi.

Mutta ilmeisesti hauskaa oli liikaa kun Hemmo olikin yks kaks kolmijalkainen ja itki aina kun olisi pitänyt mennä pötköttämään. Siinä sitten vähän punnailin ja näytti pienisuuri niin surkealta et piti mennä lääkäriin hakemaan kipulääkkeet. Ei lääkäri löytänyt mitään isompaa vikaa, ontuman havaitsi, istuessa jalan kevennystä eikä kaikki ojentelut olleet mieleisiä. Sai sit kipupiikin ja kuurin mukaan. Lääkärin mielestä lihasvamma, luusto ehjää. Ei turvotuksia eikä kuumotuksia vielä silloin enkä minäkään niitä kotona löytänyt. Oli kallista, pieni kopelointi ja lääkkeet 118 €. Jos en olisi ollut niin hädissäni niin olisi pitänyt rauhassa varata aika vakkarilääkärille Siiliin. Tuntui niin pahalta että hoitokoiralle kävi noin. Mutta saipa ainakin kipuun apua nopeasti.

Meni noin kolme tuntia ja tyyppi oli sitä mieltä että ei täällä ole kukaan kipeä, joten sisarukset ovat joutuneet olemaan erillään paljon. Hemmo on syönyt palviluuta ja täytettyjä kongeja ajanvietteenä. Ja toki äitinsä, joka ei ole tähän mennessä tehnyt Hemmon kanssa muuta kuin näyttänyt sille hampaita, innostui heti villitsemään poikaa leikkiin kun ei olisi saanut leikkiä 😅 Kiitos Häärä.


Ninni-fyssari kopaisee pojan vielä tänään läpi, sitten se pääsee Juuson kanssa mun ja Häärän rallyvuorolle katselee muita koiria ja treenailee rauhoittumista ja muista koirista luopumista. Ne tuppaa maalaispoikaa vähän jännittämään. Toivottavasti kyseessä on vain lihasvamma, OCD-peikko kun on aina näiden kanssa kuiskimassa.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

4 kk

Pennut lähestyvät 16 viikon ikää. Muut tuntuvat tehneen jo vaikka mitä, me Särmän kanssa lähdetään vasta palastelemaan ja rakentamaan tehtävää nimeltä leikkiminen. Särmä kyllä tykkää vetoleikistä, mutta jos sille heittää lelua niin yleensä se vaan napottaa tyhmänä että miksi heitit sen pois. Eikä puhettakaan siitä että lelu napattaisiin suuhun ja tuotaisiin takaisin. Häärällä se oli ihan selkeä toimintamalli jo pikkupentuna: Juokse lelulle, nappaa lelu, vie se takaisin ihmiselle jotta leikki jatkuu. Särmä on eri maata 😅 Tää ei siis tosiaan kisaa missään vielä alle pari vuotiaana 🙈 Otamme aikamme.

Eka Top Team leiri on nyt Häärän kanssa takana ja tuntuu etten osaa sanoa oikein mitään. Leirin alussa Häär ei osannut taas keppejä ja sekoili muutenkin. Sunnuntaina oli jo paremmin kuulolla ja se vauhti on jotain ihan mahtavaa. Vähän rasitettuna se tekee aina parempaa duunia.  Hyviä palkkausvinkkejä, irtoamisen hehkuttamista, verbaalisia käskyjä.. Päästään tekemään mattotreeniä sekä äidin että tyttären kanssa. Häärä fokusoi puomilla kyllä kovasti eteenpäin, mutta ei alastulolle vaadittavalla tarkkuudella. Ei olla siinä mallissa vieläkään että vois käskyttää seuraavia esteitä vielä koiran ollessa puomilla.


lauantai 11. tammikuuta 2020

Kehyksiä 2020

Mun ja Häärän tavoitteet vuodelle 2020? Terveyden ja iloisen tekemisen lisäksi RTK4 ja agista hyppyvalion titteli.

En usko et tänä vuonna saataisiin 95 pisteen tuloksia rallystä, siksi tavoitteena ei vielä ole rallytokovalio. Niin moni mestariluokan tehtävä on vielä niin huonosti hanskassa. Mutta RTK4 on ihan mahdollinen jos vaan pääsee ahkerasti kisaamaan ja toivoo riittävästi juuri kunkin päivän vireeseen sopia ratoja 😅

Meidän veperanta tosiaan vaihtui joten saa nähdä miten tehtävät sujuu uudella paikalla. Sove on ehkä mahdollinen. Tokossa pitäisi jaksaa rakentaa avon tehtäviä mutta luulenpa ettei sille jää aikaa.

Särmä on saanut lähinnä vaan olla ja töhöillä, mutta jospa Yodan lähtiessä omaan kotiinsa pääsisi rakentelemaan sitäkin. Arkikäytöksissä on kyllä iso työmaa ennen muita hommia. Särmä on kova reagoimaan äänellä koirien haukkuun (vaikka ääni kuuluisi puhelimesta tai telkkarista) ja ulkona se vain tahtoo paimentaa äitiään eikä kuule mitään vaikka korvat on hienot ja pystyt 🙈 Se jännäsi myös naksua alkuunsa, joten ihan ei samanlaista superstarttia olla saatu harrastehommiin kuin äitinsä pentuaikana. Häärä osasi 9 viikkoisena enemmän asioita kuin Särmä osaa varmaan 16 viikkoisena.

Vaan opetellaan. Asioita ja toisiamme. Reipas ja menevä se on joka tapauksessa.

Pentukurssi alkoi. Yoda saa käydä siellä meidän kanssa pari ensimmäistä kertaa. Juuso osallistuu siis toisen pennun kanssa. Ekalla kerralla vaihdeltiin koiria välillä niin että saatiin kouluttaa molempia. Reippaita olivat. Rokotuksillakin käytiin. Yoda sai nelosen lisäksi jo rabies-rokotteenkin ja niin alkoi lähtölaskenta rajan ylitykseen 💔

My Dog DNA tulokset tuli sekä Särmän että Tedin osalta. Molemmat TNS-kantajia, muuten priimaa. Siellä se Häärän linjoissa sitkeästi kulkee. Onneksi kantajuus ei haittaa ja jos Särmää joskus pääsee käyttämään niin katsellaan vaan ettei sulho ole kantaja. Harmi kun en ole lottovoittaja, olisi ollut niin mielenkiintoista ottaa testit kaikista pennuista. 🤓

lauantai 4. tammikuuta 2020

Pentueen kustannukset

Lähtökohtana kaikelle oli tietty alkuunsa Häärän luustokuvaukset ja muut terveystutkimukset ja niistä kelvot tulokset (294€ + uusi silmätarkki 70 € + VA ja spondyloosikuvaukset iän riittäessä 183 €).

Proge 2 kpl 59 € kerta eli 118 €
Keinosiemennys 500 €
Ultra 60 €
Astutuspalkkana yksi pentu

Rekisteröinti 395 €
Sbcak jäsenyys 34 €
Pentutarkki+sirutus 200 €
Silmätarkit 463 €
Madotukset (pentujen ja Häärän) n. 75 €

Leikkipuistokäynnit Anitalla 180 €
Pentupaketit (hihnat, valjaat, ne pannat jotka ei kaikille enää mahtuneet 🙈, Pentuaapinen, naksutin, leluja, joulusukka Oscarin nameilla..) n. 70 € kpl eli 350 €
Pentuaitaukset kankainen 40€ + metallinen 30€, 3 x kompostikehikko yht. 30€.
Aluset 40€ + 45€

Plus vielä laskemattomat
Astutusmatka X €
Ruoka (Häärän ja pentujen) X €
Muut sosiaalistamisajelut X €
Plus tietty kaikki pieni oheissälä, kuten lisäravinteet, valtava määrä talouspaperia, siivouskamoja/aineita, sata ylimääräistä koneellista pyykkiä.. X €

Virallisten terveystutkimusten jälkeen palautan pennun myyntihinnasta 200€ eli toivottavasti yht. 800 €.

Ja tähän päälle vielä tänä vuonna kasvattajakurssi (70-100 €) ja kennelnimen haku 200 €.

Ja puhutaanko vielä siitä laajan käyttönäytön hakemisen kustannuksista 😜😂 että ylipäätään kehtasi koiraa jalostukseen käyttää.

Seuraavalla kerrallahan pääsee sitten jo halvemmalla 😉 Kop kop.