maanantai 23. maaliskuuta 2020

Tikkujuttuja






Särmän ensimmäinen vierailu meidän siirtolapuutarhalla ei mennyt ihan putkeen. Huomasin pari kevennettyä askelta, mut sit tyyppi lähti jatkamaan juoksua Tairan kanssa. Kävin sit varuiksi kurkkaamassa et mikä juttu ja huomasin et joku tikku siinä sojottaa. Kortin napata pois kun aattelin et sen on vaan varpaiden välissä tai tassukarvoissa, mutta eipä ollut eikä lähtenyt 😑 Ja meillä ei edes ole orapihlaja-aitaa, kiitos vaan naapurit. Ei ole edes tän talouden eka kerta kun tuo hirveä piikkikasvi vie koiria lääkäriin.

Sitten soittelemaan klinikoille koira sylissä, Omaeläinsairaalaan ei pääse läpi 20 minuutissa, Kekissä ei ole tilaa.. Mutta onneksi Siilin Karvaiseen kaveriin pääsi ylimääräisenä ja piikki saatiin pois ja antura putsattua. Nyt on vaikea edes nähdä missä reiät on, piti ihan kuvista varmistaa et kumpiko jalka se oli. Toivottavasti tää oli tällä ohi ja paraneminen jatkuu yhtä hyvänä. Kop kop.. Oishan noillekin rahoille ollut taas muuta käyttöä mut minkäs näille teet.

Mut jotain hyvääkin, posti toi tänään koirille edullisia lisäjumppavälineitä karanteeniaikoja varten. Opin myös sen, että 100 pallomeripalloa on todella vähän 😂



keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Poikkeuslaki

Huh. Hommathan lähtee ihan lapasesta. Loput mummoukkikamat, siis huonekalut oli tarkoitus antaa Tukevalle haettavaksi ja myytäväksi. Vaan eivätpä enää koronan vuoksi haekaan tavaraa. Konttiin onneksi sai ainakin vielä vietyä säkillisen ja roskiin toinen samanmoisen. Kirppis ei ymmärrettävästi vedä joten ne tukkii hätävaraksi vuokratun varaston. Jännittäviä aikoja.


Mekka oli tänään vielä auki, joten käytiin heti aamusta treenaamassa. Hallissa vain minä, äiti ja Häärä. Heti ulko-ovelta aloitin desinfioinnin ovikoodilaitteesta ja ovenkahvoista. Sisällä suihkuttelin viinalla vessan ovet ja hanat, ne pöytätasot joita käytin, käyttämäni kentän laitojen yleisimmät kosketuspinnat, omat kengät, rimojen pidikkeet ja muutaman putken pään joita siirsin. Ja toki halliin tullessa ja sieltä lähtiessä pestiin kädet. Ja käytettiin hanskoja. Käyttämäni roskikset suihkin myös. Jos paikan saisi  aina käyntinsä aikana turvallisemmaksi ja puhtaammaksi kuin se oli ennen käyntiä niin eikö siinä voita kaikki?

Jatkossa otan treenireissuille vain yhden koiran, jolloin minun on helpompi keskittyä "puhtaaseen liikkumiseen". Ja käydään siellä vain aamuisin kun siellä ei ole ruuhkaa eli suomeksi yleensä ketään muita. Jospa näillä tästä selviäisi.

Vaikka ihmisten kanssa en useinkaan tule toimeen, niin halli on minulle henkireikä metsän lisäksi. Toivon siis sen toiminnan jatkumista!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Totuus potkii kintuille

Piiri pieni pyörii.. Jotenkin sitä luuli että nää ulossulkemisen kokemukset olisi jääneet ala-asteelle. Tai mieluiten päiväkotiin. Mutta ilmeisesti tätä harrastavat ihmiset tekevät sitä lapsesta aikuisuuteen. Miten paljon olisi pelastunut kun joku niistä joita luulin kaverikseni tai kenties jopa ystäväkseni olisi eilen sanonut että Moi, säkin oot täällä, tuutko meidän kanssa treenaamaan. Mutta ei. Viesti tuli selväksi. Jokainen toki treenaa vapaasti niiden kanssa joiden kanssa haluaa, mutta siinäpä se pointti onkin. Opin etten jatkossa enää tuppaudu kenenkään ei-toivotuksi seuraksi.

Onneksi ollaan tähän astikin pärjätty 'ihan kivasti' 😉 näin kaksisteenkin. Ja mukavaa kun treeneissä on mukana jatkossakin aina se yksi joka tykkää minusta. Se koira nimittäin. Kunpa osaisin olla välittämättä muusta. Mutta nyt kyllä sattui ja paljon. Toisaalta on helpotus tietää missä seisoo. Ja että siellä seisoo yksin.

Mummon muutosta irtosi meille pieni arkkupakastin. Saadaan viimein koirakamat erilleen ihmiskamoista eli ei tarvii kaivaa lankkupottuja hirven jalkojen seasta. Lisäksi saatiin niiden uudet vastaostetut sängyt. Jospa viimein pääsisi nukkumaan kokonaisia öitä. Kaikkea alkaa kohta olla kokeiltu.

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Voihan NoronaCorona.

Täytyyhän tuon olla joku mahatautiversio siitä vessapaperin hamstrauksesta päätellen. Ja kun kerran ensin tyhjeni Prismat ja Äs-Marketit niin täytyy päätellä myös että bonuskansalaiset on joukkopsykoosiin taipuvaisempia kuin K-kansalaiset. Cittareissa ja K-Supermarketeissa oli to-pe paljon paremmin kamaa kuin S-ryhmän isommissa kaupoissa.

Mutta asiaan. Sinne meni tän vuoden koiratittelisuunnitelmat. Mitenkään eivät ainakaan rallyn puolella saa siirrettyä kisoja myöhemmälle vuotta, kun useampikin keskustelu oli jo alkuvuodessa että loppuvuoden kisoihin ei ole enää vapaita tuomareita ja että nyt pitäisi olla varaamassa jo vuoden 2021 kisoihin tuomareita. Maailma vastustaa kovasti Häärän paluuta aksailemaan kun piti maailmanlaajuinen pandemia heittää kehiin :D Eikä mitään toivoa SM-nollien saamisesta. Tosin eihän ne kisat meillä tavoitelistalla olleetkaan. No, vapautuipa töille ja tienaamiselle kaikki viikonloput. Lisätienestit varmaan tippuu kun ihmiset katoaa myös kirpparilta. Toivottavasti seurat palauttaa jo tehtyjen ilmojen maksut, mulla on Poppareilla sisällä 48 € rallyyn ja Hupulla 60 € agiin ja 50 € rallyyn. Ja rallymölliin 16 €. Siinäpä onkin melkein kuukauden palkkatulot. :P

Mut minkäs tälle mahtaa, kovaa treeniä vaan. Ollaampa sitten kesäkuussa valmiimpia. Ja nyt on halleissa tilaa kun hurjimmat seurat peruutti treeninsäkin :O Toivottavasti Top Team ei siirry kun on majoitukset ja kaikki järkätty. Muutenkin miellyttäviä aikoja näin viruspaniikin keskellä kevään koettaessa kun allergisena ja astmaisena niiskutat, pihiset ja yskit ja kanssakulkijat kavahtaa useamman metrin päähän.

Mutta jotain hyvääkin: Woltin Jätä ovelle-vaihtoehto. Karanteeniaika on epäsosiaalisen unelma-aikaa.

torstai 5. maaliskuuta 2020

Maaliskuu20

Mummo ja ukki pääsevät viimein kolmen kuukauden ''hätäsijoituksessa" odottelun jälkeen samaan taloon. Tähän asti toinen on ollut Maaningalla ja toinen Nilsiässä, nyt pääsevät molemmat Nilsiään. Eli muuttohommia tähän kaiken muun lisäksi. Hyvin on niidenniiden kä saatukin vietyä tavaraa roskiin, Konttiin ja kirpparille myyntiin. Mutta kyllä työtä vielä riittää. Uuteen 'kotiin' saa ehkä yhden lipaston, vielä ei tiedetä onko siinä keittiötä, eli tarvitseeko tai saako omia astioita yms.  Hyvä puoli tässäkin revohkassa on se, että on päästy ahkerasti harjoittelemaan koirien kanssa hissikäytöstä ja ylipäätään taas yhdessä vieraassa paikassa olemista ja rauhoittumista.


Koirien uimahommia aloitettiin myös pitkän tauon jälkeen. Ekalla kerralla mukana oli vain Häärä ja Taira, tokalla mukaan pääsi myös Riepu ja Särmä. Särmä kävi nohevana ensikertalaisena ihan omine lupineen uimassa kierroksen mammansa perässä eikä hätääntynyt yhtään. Sitten se kyttäsikin loppuajan innostuneena rampilla kun muut rahtasi hänelle altaasta leluja. Vesijuoksumattoilua ollaan myös jatkettu.

Ensimmäisille rallytokon mes-radoille on ilmottu ja puolisen vuotta mennään kyllä täysin ilman tulostavoitteita. Niin paljon on vielä kehitettävää, mutta meille on tärkeää käydä kokeilemassa tehtäviä myös kisavireessä. Vain kisoissa tuntuu pääsevän tarpeeksi väljille radoille isoille kentille. Treeneissä Häärä on keksinyt joka kerta jotain uusia kuvioita, eilen esim. eteen istumaan tulo oli joka kerta 2on2off asento takajalat tehtäkyltillä. Ja sitkeästi uudestaan ja uudestaan. 🙈😁 Jännityksellä odotamme mitä tapahtuu.

Ekat aksakisat sitten elokuun häämöttää myös ihan nurkan takana. 👌


Särmä pääsee myös tässä kuussa taas fyssarille. Todella epäillen seuraan sen liikkeitä ja kuuntelen rutinoita ja naksumisia. Mutta toki mä olenkin ihan vainoharhainen 😝 Tieto siitä että astuin sen päälle pentujen ollessa pariviikkoisia ei auta mut huoleen yhtään. Olen varmasti pilannut sen. Katsellaan nyt mitä Ninni sanoo ja mietitään sitten välikuvia tms.


keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Hemmo tuli lomille

Hemmo (Ted) tuli meille hiihtolomahoitoon. Jätkä on tosi hieno ja suuri mies. Kynsien leikkuu sujui helpoimmin kuin minkään koiran ikinä tässä talossa ja alussa vaivannut matkapahoinvointi saatiin heti hoitoon eli reissattiin paljon, kivoihin paikkoihin ja mä istuin takapenkillä tukihenkilönä ja namitin aina kun pystyi syömään. Kuolaaminen ja oksentaminen katosi ja nyt menee itse meidän autoon ja häkkiin. Äidin Corollaan pitää nostaa, mutta sielläkään ei enää kuolaa. Käytiin myös mummolassa taas tavarapaljoutta käsittelemässä ja tyyppi tepsutti reippaasti rapussa eikä yhtään kummeksinut hissiä. Ihanaa ainakin kuvitella et omalla pikkupentuvaiheen työllä on ollut merkitystä ja asiat palaa hyvin tyyppien mieleen vaikka ei tämäkään maalaispoika ole tainnut kerrostaloissa meiltä lähdettyään käydä.




Särmällä on ollut tosi hauskaa ja pentujen riemua on ollut ihana katsella. Myös Taira-mummo ja Riepu-sheltti ovat osallistuneet leikitykseen. Lisäksi Hemmo on opetellut etsimään ruokaa ja olikin yllättävän hyvä ja sitkeä etsijä näin aloittelijaksi.

Mutta ilmeisesti hauskaa oli liikaa kun Hemmo olikin yks kaks kolmijalkainen ja itki aina kun olisi pitänyt mennä pötköttämään. Siinä sitten vähän punnailin ja näytti pienisuuri niin surkealta et piti mennä lääkäriin hakemaan kipulääkkeet. Ei lääkäri löytänyt mitään isompaa vikaa, ontuman havaitsi, istuessa jalan kevennystä eikä kaikki ojentelut olleet mieleisiä. Sai sit kipupiikin ja kuurin mukaan. Lääkärin mielestä lihasvamma, luusto ehjää. Ei turvotuksia eikä kuumotuksia vielä silloin enkä minäkään niitä kotona löytänyt. Oli kallista, pieni kopelointi ja lääkkeet 118 €. Jos en olisi ollut niin hädissäni niin olisi pitänyt rauhassa varata aika vakkarilääkärille Siiliin. Tuntui niin pahalta että hoitokoiralle kävi noin. Mutta saipa ainakin kipuun apua nopeasti.

Meni noin kolme tuntia ja tyyppi oli sitä mieltä että ei täällä ole kukaan kipeä, joten sisarukset ovat joutuneet olemaan erillään paljon. Hemmo on syönyt palviluuta ja täytettyjä kongeja ajanvietteenä. Ja toki äitinsä, joka ei ole tähän mennessä tehnyt Hemmon kanssa muuta kuin näyttänyt sille hampaita, innostui heti villitsemään poikaa leikkiin kun ei olisi saanut leikkiä 😅 Kiitos Häärä.


Ninni-fyssari kopaisee pojan vielä tänään läpi, sitten se pääsee Juuson kanssa mun ja Häärän rallyvuorolle katselee muita koiria ja treenailee rauhoittumista ja muista koirista luopumista. Ne tuppaa maalaispoikaa vähän jännittämään. Toivottavasti kyseessä on vain lihasvamma, OCD-peikko kun on aina näiden kanssa kuiskimassa.