Kevättä

Onneksi korona ei ole vienyt kaikkea treeni-intoa. Vielä(kään). Ollaan nosetettu ahkerasti, vaikka sitä ei olisi uskonut Huikeella olleissa Oonan treeneissä. Kaikki koirat oli hirveitä häsliä ja nenää ei saanut käyttöön oikein millään. Melkein hävetti. Häärä etsi ihan hyvin, mutta ilmaisu oli sellainen lyhyt vilkaisu ja etsintä jatkui. Riepu ilmaisi ihan hyvin, kun nyt häiriöitä (autot, pyörät, jalankulkijat yms.) malttoi. Sisällä etsi laatikoista hyvin ja sitkeästi mutta ei vaan löytänyt oikeaa lootaa ilman apua. Taira oli päiväkävelyllä. Siispä nyt on joka päivä treenattu muutama kätkö ja tänään myös kestoa ilmaisuun. Me pystytään! Otetaan täälläkin nyt listalle ulkotreenit, tuolla pihalla on monta hyvää treenipaikkaa.

Häärältä löytyi lohjennut hammas, vähän se on ollut omituinen ja mm. painanut sen puolen poskea käteen ja jalkaan, jotenka taas kerran suunta Karvaiseen kaveriin. Koira sisään ilman minua koronan takia ja sit hoitaja ohjeisti jatkon, halki on, poistoon. Saatiin aika 4.5. Toivottavasti ei ole kovin kipeä. Sinne menee taas kuukauden tulot, toivottavasti vakuutus auttaa. Oma hammas lohkesi jo pääsiäisenä enkä ole saanut varattua aikaa...

Sain onneksi vapuksi töitä, joten ehkä pääsen jossain välissä täydentämään tyhjentyneitä astma- ja allergialääkevarastoja. Aurinkokin kutsuu lenkkeilemään ja pihahommiin, ei tää koronaelo niiiiin kurjaa ole. Hiekkatien puoleinen pihakin alkaa viimein näyttää siltä että se ei olisi ollut kuukautta koiranpentujen käymälänä 😅

Se pahin häiriö

Särmän suurin häiriö on ÄITI! Kun molemmat on irti, Särmä kulkee kuono mieluiten Häärän lavassa kiinni tai seisoo paimennuskyyryssä Häärän takana. Ja jos Häärä juoksee niin Särmä roikkuu puoliksi äitinsä päällä/korvassa/jalassa/younameit. Ei siis kovin rentouttavaa, kummallekaan. Särmä menee tästä tiloihin, oikein kunnon paimenpsykoosiin eikä pääsee sieltä itse pois. Se ei kuule eikä nää muuta kuin ÄIDIN!

Jos Särmä on kiinni ja Häär irti, niin se tempoo hihnassa, vinkuu, kiskaisee ja kulkee paimenkyyryssä koko ajan tuijottaen.

Jos Särmä on irti ja Häär kiinni niin tilanne ei ole ihan toivoton, silloin Särmä malttaa välillä irrota kaeummaksi joko kiusaamaan muita tai juoksemaan itsekseen porukan edellä. Toki välillä kiihdyttäen Häärän naamaan tai kylkeen kiinni. Ei kiva. Plus tulee kalliiksi kun Häärää pitää koko ajan availla ja huoltaa.

Siispä Särmää sarvista ja treenisuunnitelman tekoon. Eka treeni eilen yliopistolla. Häärä irti. Askel 1. Ensin Särmä valjaiden rintaosasta kiinnitettynä ja hihna mun vyötäröllä, eli lyhyellä. Kun hihna kireällä, ei liikuta. Kun katsoo mitä tahansa muuta kuin Häärää, niin naks ja palkka. Kun tää sujui niin askel 2 eli hihnan kiinnitys selän puolelle. Vieläkin lyhyt hihna. Kun hihna kiristyy, ei liikuta, kun katsoo minua ja/tai siirtää katseen Häärästä pois niin naks ja nami. Sitten askel 3 eli hihna vyötäisiltä pois, eli normipituinen hihna. Alkuun hirveä hinku äipän luo, mutta edelleen, kun hihna kireällä niin kukaan ei liiku. Sitten päästään taas palkkaamaan äidin tuijottamisesta luopumisesta, kontaktista, löysällä hihnalla kävelystä ja seuruusta. Viimeisenä ultimaattinen haaste eli Särmä irti. Muutama odotettu ryntäys mamman luo, mutta Juuso oli siellä katkomassa käytöstä ja ylipäätään Särmä vastasi huippuhyvin luoksetulokutsuun ja luopui mammasta. Ja mikä parasta, pysyi siinä mun luona eikä tehnyt sitä että juoksee hakemaan minulta palkan ja ryntää takas Häärän kaulaan roikkumaan. Palkkaa sai taas kontaktista, seuruusta ja siitä jos lähti Häärän luo mutta kesken kaiken luopui siitä.

Mitäs sitten? No tietty toista tämä kaikki n. 1000 kertaa :D

PS. Hienosti meni Särmä pikkujäljet, se kulkee hienosti kuono maassa vaikka kuono ei ihan tasan jäljellä pysykään. Matkalta maistuu myös jänön papanat. Hih. Häärän pitkä jälki otettiin alusta uusiksi kun oltiin menty ehkä 1/5. Alkoi kulkea niin vinossa jäljeltä vaikka suunta olikin oikea. Muutama itseluottamus kadoksissa-hetki iski, näitä pitäisi ehkä korjata niillä lyhyillä varmoilla pätkillä joissa on hyvä palkka nopeasti.

Mejäjuttuja

Jos joku olisi vuodenvaihteessa kertonut että tää alkuvuosi ja kevät treenataan tyyppien kanssa enimmäkseen verijälkeä, nosea ja hihnakäytöstä niin olisin nauranut. Nyt lähinnä itkettää. Särmän paras automaattisesti ryhmätreeneissä normaalisti rakentuva itsehillintä, luopuminen ja mun kanssa hommiin keskittyminen menee ihan harakoille.

Mutta mejää siis. Tänäänkin ennen töitä pääsi Taira ja Riepu ajamaan yön yli vanhenneet jäljet. Ja niin nätisti pysyi kerrankin nenät maassa ja jokainen merkattu risukin ohitettiin siltä puolelta miltä jälki oli vedetty. Huippua. Särmykki sai sitten kaikkien oppien vastaisesti ajaa Tairan jo ajaman jäljen ja se meni hyvin <3 Nyt on Häärälle vanhenemassa pidempi jälki ja Särmälle kaksi tosi lyhyttä selkeällä alku- ja loppumakauksella. Jospa sujuisivat. Kaikille muille on rakennettu verijälkeä varten pohjia Pohjois-Savon opiston/Neljän tassun opiston nuuskuttimella, mut Särmän kanssa aloitettiin vaan. Palkkailin sitä kiinnostuksesta alkumakauseen ja eka jälki oli tosi lyhyt ja silti se veti sen tosi hyvin, tosissaan ja tarkasti. Pitää hakea sorkatkin kohta messiin mukaan.

Mejässä on ehkä koulutuksellisesti helpointa saada koira valioksi, sillä moni koira osaa ja ennenkaikkea haluaa ajaa jälkeä ihan automaattisesti. Vaikeaksi sen tekee kokeisiin pääsy, valmisjälkien järkyttävät hinnat tai se jälkien teko kokeeseen eli monen tunnin rämmintä metiköissä tekemässä koejälkiä. Uh.

Huhtikuu

En oo vielä kupsahtanut vaikka aika varma olen että korona minut vie. Eilen oli kivat nosetreenit yliopistolla ja isot tytöt teki hienoja etsintöjä. Särmäkin pääsi vähän touhuilee ja etsimään hajuja lämpötolpista. Oli ihmeissään et miten näitä piiloja voi olla ulkonakin. Olisi ehkä ylipäätään ollut reilumpaa vahvistella hajua sille etukäteen enemmän.

Uimalareissukin heitettiin. Ihan vaan Häärä ja Särmä. Kovasti se ois tahtonut altaaseen mutta uskallus ei ihan vielä riittänyt. Sen ensimmäisen hallireissun jälkeen se ei ole uinut, mutta kypsyköön siihen hommaan rauhassa omaan tahtiinsa.

Viime viikonloppuna kaikki saivat ajaa lyhyet jäljet ja hyvin osuivat palkalla kaikki neljä. Jospa kuskin ollessa talvilomalla pääsisi vetämään vähän pidemmät jäljet kaikille.

Särmän liikkuminen häiritsee ja pelottaa minua edelleen tosi paljon. Eräs nimeltämainitsematon jätätti sen vahingossa fyssarikäynnin jälkeen oven väliin niin että se roikotti oikeaa jalkaansa hervottomasti sivulle. Tokeni toki siitäkin nopeasti mut edelleen askelluksessa on jotain joka minua häiritsee ja se napsuu jajajajaja.. Voi mun mielenterveys. Siinä rytäkässä saattoi hyvinkin pamahtaa lonkka tai polvi. Muutenkin se on koko ajan ongelmissa, tänään sen naama on jäänyt wc-pytyn kannen ja vetolaatikon väliin. Taukki.

Tänään ois taas viikottaisen kauppareissun aika. Prisman myöhäisillan rauhallisempi myynti kutsuu. Autokin kävi vaihteeksi huollossa eikä tuhatlappunen riittänyt.. Ja mummolaurakka ei ollutkaan ohi, vaan tuli siivoushuomautus. Mm. pistorasioissa oli kuulemma pölyä ja saunan ovessa kalkkijälkiä. Hoh hoijaa. Etsitään jotain firmaa tekemään tuo, nyt ei enää itse pysty.

Huomenna pitäisi muistaa herätä ja hiipastella töihin. Busseihin en oo moneen viikkoon uskaltautunut.