perjantai 30. joulukuuta 2022

Mahku pikkupentuna arjessa

Kirjoitettu marraskuun lopussa.

Jalan lisäksi tuli vielä korona kylään. Kaippa tästä vielä noustaan. 

Mutta asiaan. Millainen on Mahku?

Joku vanhakantainen johtajuushörhö ehkä toteaisi että se on dominoiva. Minä totean että resursseistaan tarkka ja täräkkä tyttö.

8 viikkoisena hän kuopi pihalla pissaamisen jälkeen. Huvittava näky. Heti seuraavalla viikolla taisi tarttua mun käteen kun otin omalta lautaselta tortilla. Not cool. Eläinlääkärillä rokotuksilla meinasi iskeä elliin kiinni kun edessä oli nuolumatto ja elli ois halunnut kuunnella keuhkoja. Se oli jo mun moka, kun tiesin että ei tykkää että syömistä häiritään. Piikin sai kyllä sitten pistää ilman mitään häröilyä eikä se häirinnyt syöntiä ollenkaan eli takapuolella sai tehdä mitä vaan, ruuan lähellä ei. 

Hän ei myöskään anna isoille periksi vaan ottaa tilanteet tosissaan, varsinkin Häärän kanssa vääntävät välillä niin että molemmissa on ollut reikiä. Nyt alkaa ehkä pieni tasapaino löytyä, mutta ei tää kyllä mikään perinteinen pikkupentu ole. 

Ulkona tyyppi on kova haukkumaan. Se ei mene selän taakse piiloon vaan iskee etulinjaan huutamaan peräsuoli pitkällä. Kauhulla odotan että kunhan nyt pääsen yli kuukauden lenkittämistauon jälkeen treenaamaan et mikä on tilanne. Äänetkin on jänniä, esimerkiksi naapurin mattojen tamppaaminen oli kauhu. Epävarmuudestahan se todennäköisimmin kumpuaa, joten itseluottamuksen kasvattamista edessä rutkasti. 

Paljon luopumistreeniä jossain vaiheessa, nyt ollaan enimmäkseen menty vaihtamisella. Koen sen resurssiherkälle helpommaksi. Luopumista sitten vähän vähemmän arvokkaista asioista alkuun, kuten leluista.

Mutta ei se missään nimessä ole vain kimppu ongelmia. Se on innokas tekemään, sitkeä yrittämään, hyvä muistamaan mitä on tehty aiemmin, sen liikkuminen on vaivatonta ja kevyttä (silloin kun se ei jahtaa Särmää), tyyppi ketjuttaa ihanasti, ei herkistele pintoja eikä korkeuksia. Paimenhommiin syttyi hienosti. Tykkää ja osaa käyttää nenäänsä ruuan etsimiseen. Ja se on maailman kainaloisin unikaveri. 

Mahkun Smartdog-yhteenveto

 Käytiin testissä 28.12.

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Uuteen testitilaan saapuessaan (porraskäytävään) Mahkua hieman jänskättää portaat ja
kaikuvat äänet (kenties), mutta kun saavuttiin itse testitilaan sisälle, Mahkusta
kuoriutuu erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka käy tutustumassa reippaasti mutta
rauhallisesti koko testitilaan (joka on sille uusi tila). 

Ensimmäisenä tehdyssä sylinteritestissä Mahkulla näkyy jonkin verran impulsiivisuutta,
sylinterilasiin tulee alkuun pari osumaa / tökkäisyä ja vielä muutama lisää testin
edetessä. Mahku lukee erittäin hyvin ihmisen eleitä saaden kädellä osoittamisen eleet
täysin virheettä suoritettua, vain katseosoittaminen oli sille vaikeampi ymmärtää – siinä
osiossa tuli muutama virhe. Tilaan liittyvän ongelmanratkaisutehtävän Mahku ratkaisi
kuin vanha tekijä, se näytti olevan Mahkulle varsin helppo. Hieman aikaa Mahku
mietiskeli ratkaisua, jonka jälkeen se käveli aidan avoimeen päähän ja sieltä kohti aidan
kärkeä. Hetken Mahku vielä mietiskeli aidan sisällä ollessaan mielenkiintoista puurimaa, kunnes hoksasi, että namithan ovat tuossa nyt syötävissä.

Mahdottomassa tehtävässä (rasia menee kiinni ruuvilla) Mahku on enemmän itsenäinen
ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun kaikilta
läsnä olevilta (testaajalta sekä myös ohjaajalta ja katsomassa olleelta henkilöltä).
Mahku myös käy välillä tutkimassa testitilaa, kunnes palaa taas uudestaan yrittämään
tehtävän ratkaisua erilaisin tavoin (sekä itsenäisesti että apua pyytämällä). Yksi tavoista
oli mm. pötkötellä ja tassulla koettaa läimiä boksia auki.

Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Mahku selkeästi pystyy matkimaan ihmisen toimintoa. Se
yrittää painaa nappia jo muutaman esimerkkipainamisen jälkeen, ja heti kun testivaihe
alkaa, Mahku koettaa nappia manipuloida. Namikoneen antamat namit olivat ensi alkuun
Mahkulle vähän epämiellyttäviä, joka saattoi osaltaan toimia toiminnan edistymisen
viivästyttäjänä, mutta kun namikoneen antia täydennettiin Mahkun omilla nameilla,
painamisyrityksiä nähtiin jonkin verran enemmän. Välillä Mahku pyyteli apua tähänkin
tehtävään, ja välillä se kävi hieman tutustumassa ympäristöönsä testitilassa. Suoranaista
namikoneen tyhjentämistä ei nähty, mutta selkeää napin painamiseen hakeutumista
kylläkin. Välillä Mahku meni makuulle odottelemaan ongelmanratkaisua, mutta tuli taas
houkuttelun myötä jatkamaan tehtävän ratkaisemista.

Mahku leikki testaajan kanssa vapautuneesti ja sillä oli leikkiesineestä kunnon ote.
Mahkusta oli kiva leikkiä testaajatätin kanssa, eikä niinkään itsekseen. Lelupalkkaus on
Mahkulle toimiva palkkauksen muoto koulutuksen tueksi.

Lisäosana tehdyn alustatestin Mahku suoritti hienosti kaikille alustoille kaikilla
tassuillaan astuen. Tässä testissä ei Mahkussa nähty alustoihin liittyvää pelkoa.
Mahku oli koko testin ajan hyvinkin motivoitunut sekä ruoasta että tehtävistä (poislukien
namikoneen epäilyttävät kovat namit) ja se keskittyi kuuntelemaan tehtävänantoja ja
tekemään tehtäviä hyvinkin keskittyneesti.

Testin jälkeen tuntuu, että Mahkulla on mukavasti harrastuskoiralle tarvittavia ominaisuuksia (toimintamoottoria mutta myös kykyä keskittyä – ja ruoka maistuu ja lelukin käy palkaksi). Porraskäytävä oli sille uusi jännä kokemus, moisia kannattaa käydä sen kanssa nyt pentuiässä mahdollisimman paljon kokemassa. Sopivassa suhteessa ja koiran ehdoilla, ei niinkään määrällisesti
(panostaen siis koiran tunnetilaan eniten).

Mahku suhtautuu testin alussa vieraaseen ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.

Mahku on aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu koko huoneeseen pääasiassa kävellen. Mahkun FitBark-mittarin lukema testin ajalta oli 34, mikä on keskimääräinen pennun aktiivisuustaso.

Itsehillintä

Palkkio näköärsykkeenä häiritsee Mahkua jonkin verran – sylinteritestissä koira tökkäsi muutaman kerran läpinäkyvään lasiin ennen kuin koetti juuri oppimaansa taitoa ottaa ruokaa sylinterin sivusta. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Mahkulla tämä oli 60 %. Testissä saadaan siis esille impulsiivisuutta, mutta ei mitenkään huomattavan paljon.

Eleet

Mahku lukee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 89 % oikein ELEET-osiosta. Käsillä osoittamisen Mahku ymmärtää virheettä, katse on vaikeampi. Hyvin harva koira yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja Mahkulla on myös tämä ominaisuus vahvana.

Ongelmanratkaisu, V-aita

Mahku ratkaisee tehtävän erittäin nopeasti 18 sekunnissa vaikka se käyttää ylimääräistä aikaa myös aidan sisäpuolella ennen namien syöntiä. Mahkua ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä ensin poispäin palkkiosta sen saadakseen. Mahku ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa.

Ongelmanratkaisu, mahdoton tehtävä

Mahku pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen itsenäisesti (54 %). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (19 %). 27 % ajasta koira tekee jotain muuta (tutkii ympäristöään eli testitilaa).

Leikkihalukkuus

Mahku innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Mahku ei halua lopettaa leikkiä, leikkiä voi hyvin käyttää Mahkulle palkkiona koulutuksessa.

Sosiaalinen oppiminen

Mahku manipuloi ensimmäisenä oikeaa nappia ja osoittaa selkeästi kykyä oppia mallista. Namikoneen ruoka oli aluksi Mahkusta epäilyttävää, eikä se ehkä motivoinut koiraa halutulla tavalla yrittämään. Tilannetta paikattiin lisäämällä kuivaruoan sekään Mahkun omia palkkioita, jolloin saatiin enemmän yrittämistä aikaiseksi.

Liukkaat alustat

Mahku kävelee liukkaalla alustalla täysin ongelmitta, ja ilman houkuttelua. Mahku ei juurikaan huomaa alustan vaihdosta. Mahkulla ei näy alustapelkoa tässä testissä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Treenikuviot

Onneksi jotain voi kuitenkin treenata kunhan on apua. Nyt kun jalka on mitä on niin pistellään Sutisen Lauran kanssa keinua ja puomia kuntoon molemmilta.


Sain sekä Häärälle että Särmälle paikat sinne Jyväskylän tuplarallyyn mutta kun tuo kinttu ei parantunut niin nopeasti kun toivoin niin oli pakko perua 😑 Yksi huono puolenvaihto edessä ja jalka ois pahimmassa tapauksessa taas rikki. Enkä tiedä kykenisinkö puolenvaihto jalkojen välistä, juokseminen tai peruuttaminen 😂

Ohjattuja treenejä ei siis rallyssa enää ole eikä mulla ole mitään käsitystä miten meillä se puoli jatkuu. Mulle parasta ois saada treenattua kaikki koirat kerralla, samoilla ajeluilla ja hallikäynneillä. Ja tällä hetkellä sellaista vaihtoehtoa ei ole. Taino, jos ostaisi yksärin ja maksais hallin varauksen. Mitähän lie tekis, 140 €/kerta 🤔 Ehkä ei.

Loppuun Mahku Mokkula. 



lauantai 12. marraskuuta 2022

Surua häntiin

Kuten jo Instassa vähän avauduin, ei ole tää vuoden 2022 loppupuolikas ollut kovin onnistumisten täyteinen. Monelle varmasti aika mitättömiä juttuja, mutta kun näitä vaan kertyy ja vastoinkäymisten sietokyky on kuin kolmevuotiaalla niin vähän synkeissä tunnelmissa mennään. Eikä yleinen tilanne maailmalla kyllä yhtään paranna fiiliksiä.

Isällä syöpä. Nyt jo ihan ok tilanne, suukin saatu hoidettua niin että pääsevät aloittamaan sädehoidot. 

Koko kesä pientä lisäduunia aikaisilla herätyksillä ja säästämistä ja niillä rahoilla ostetaan pentu ajatuksena kasvatuslinjojen leventäminen tulevaisuudessa ja kolme päivää luovutuksesta napatyrä tulee niin selkeästi esille että tällainen maallikkokin sen huomaa. Sitten viestittelyä Kennelliiton, kasvattajan ja Kuluttajaliiton kanssa ja kaikilla on ihan eri linjaus siitä miten tilanne pitäisi hoitaa. Tai jopa Kennelliitolta saa eri neuvoa riippuen kumpi osapuoli sieltä kysyy 🤷‍♀️ Kuluttajaliiton kanssa pitää vielä käydä tilannetta paremmin läpi. Harmittaa ja paljon. Mahku kävi maanantaina leikkurissa ja tyräportti on nyt suljettu ja toipuminen on mennyt tähän asti hyvin 🤞Lääkäri myös veikkasi että kyseessä on sektion seurauksena tullut tyrä eikä ns. geneettinen vika. 

Yksi kasvatti etsinee uutta kotia ja tietysti tää tuntuu valtavalta epäonnistumiselta. Petin pentuparan luottamuksen enkä osannut valita sille oikeaa kotia. Kaikesta harrastuneisuudesta huolimatta minun hattaramaailmassa koira hankitaan aina perheenjäseneksi ja minun on helpointa hyväksyä ajatus kodinvaihdosta silloin kun kyse on siitä että koiralla on vaikka toimimattomien laumakemioiden vuoksi stressaavaa asua kotonaan. Paljon vaikeampi on hyväksyä se, että koirasta luovuttaisiin esim. siksi että se ei istu sun lajiin, sun ohjaustyyliin tai sun koulutustyyliin. Ne kun on mun mielessä asioita joita voi aina vaihtaa. Toisaalta on varmasti molemmille osapuolille epätervettä jos koiran pitää asua taloudessa jossa siihen ollaan jatkuvasti vähänkin pettyneitä tai jos sitä vertaillaan johonkin toiseen koiraan. Jospa osaan jatkossa valita paremmin, jos jatkoa enää koskaan tulee. Forever dog, not an 'until' dog. Naiivia? Ymmärrän kyllä myös että harvoin tuollaista päätöstä kevyin mielin ja ilman vakavaa harkintaa tehdään. Itselleni vaan vaikea asia. 

Kaiken kruununa olen ollut jo pari viikkoa saikulla paskotun jalan takia. Pohjeluussa pieni murtuma, nilkan ulkosyrjällä ruhje, sisäsyrjältä nivelside tai - siteitä rikki. Edelleen kävely sattuu, jalka on puutunut ja nilkka turpoaa ja siinä on voimakas liikerajoite. Ei taitu ei taitu. Ei pääse kyykkyyn eikä lattialle ja näköjään iso osa mun koirien kanssa touhuamisesta vaatisi sitä 😅

Eli näiden kanssa ei saa tehtyä mitään ja pää hajoaa kun ei pääse ulos ja metsään. Ja se tietysti saa tilanteet ja asiat tuntumaan suuremmilta ja pahemmilta kun niitä ei pääse yhtään nollaamaan.

Jospa kinttu paranee pian edes sen verran että pääsee taas esim. leikkaamaan ja hiomaan koirien kynsiä! Juoksemisesta en tämän vuoden puolella edes haaveile. 

Vuosi 2023, anna hitusen enemmän ilon murusia! 

perjantai 16. syyskuuta 2022

Särmän pentue

 Tässä sulhoksi suunnitellun Maxin (Tyh Max) esittely omistaja Tanjan sanoin.

Max Koiranetissä https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI20206%2F20&R=297

Max on iloinen ja touhukas kohta 3-vuotias bordercollie pääasiassa paimenlinjoista.

Max asuu neljän belgianpaimenkoiran (sekalauma) kanssa maalla ja on oikein mukava koira laumassa. Se ei hae konflikteja eikä se omaa resurssiaggressiivisuutta. Lauman narttujen juoksuihin se reagoi vasta tärppipäivinä. Arjessa Max on erittäin kiva koira, jolla on hyvä on-off kytkin. Kotona se mieluusti makoilee sohvalla joko kainalossa tai päällä, myös ihmisten halailu on Maxin mieleen. Maxilla ei ole ikinä ollut ongelmia yksinolon kanssa. 

Max on bordercollieksi aika iso: n. 57 cm ja 23 kg. Koostaan huolimatta se on erittäin elastinen ja ketterä koira. Max harrastaa agilityä ja kilpailee maxi-3 luokassa. Agilityssä Max on hyvin keskittyvä, vaikka löytyy siltä kiihkeyttäkin. Maxin ehdoton vahvuus on sen erinomainen koulutettavuus ja käytöksen muokattavuus. Maxilla on sopivasti ohjaajapehmeyttä, mutta turhan herkkä se ei ole ja se kestää hyvin toistoja sekä korjauksia.


Agilityssä Maxin paimentaustasta tuleva silmänkäyttö on täytynyt ottaa huomioon, mutta sekin on ollut koulutuksella  hallittava ominaisuus. Ilman asian huomiointia ja riittävää työntekoa Max olisi varmasti vaikeampi ohjattava tänä päivänä. Silmänkäyttö näkyi myös nuorempana hetken kun se olisi halunnut kytätä autoja ja pyöräilijöitä. Fyysisesti Max on kypsynyt hitaasti, ja se on täytynyt  huomioida agilityn lajitaitojen treenauksessa. 

Paimennusta Max on kokeillut neljä kertaa ja kyllä se sukunsa velvoittamana ymmärsi lampaidenkin päälle. Muita lajeja emme ole tehneet, mutta Maxilla on vahva nenänkäyttö ja nenälajit olisivat sille varmasti myös omiaan. Käytän Maxilla pääasiassa lelupalkkaa, mutta esim. juoksareiden pohjat tehtiin ruualla. 


Maxin kanssa on matkusteltu, ja matkoillakin se on todella mukava matkakaveri. Täydet kaapelihissit, turistirysät, ravintolat ja laivat eivät tuota sille ongelmia vaan se on joka paikassa oma hyväntuulinen itsensä ja se kykenee lepäämään joka paikassa. Se ei ole myöskään koskaan reagoinut eri kisapaikkoihin tai häiriöihin kisaradalla. Alustojen suhteen Max on pomminvarma eikä se ole hetkahtanut mitään alustaa tähän mennessä. 


Kovat äänet (laukaukset, raketit) se kuulee, mutta ei pelkää. Ihmisiin Max suhtautuu pääosin avoimesti, joskus tietyissä tilanteissa hieman pidättyväisesti. Se pystyy lenkkeilemään ja oleskelemaan vieraiden urostenkin kanssa, mutta omaa myös dominanssia eikä ole alistuvainen. Pentujen kanssa Max on erittäin luotettava ja ihana leikkisetä. Tähän päivään asti Max on ollut perusterve koira.



2022

Rikotaan reilusti yli vuoden jatkunut blogihiljaisuus.

Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet tässäkin taloudessa. Taira lopetettiin 19.10. Kohta vuosi ilman mun sielunpalaa. Edelleen sattuu. Edelleen on sen valjaat käyttövalmiudessa. Ei vaan pysty vielä laittamaan pois.

Edellisen postauksen pentue on nyt jo päälle vuoden ja 5/6 on kuvattu! Viisi B lonkkaa, yhdet laskeutumattomat kivekset ja yksi LTV1. Muuten täysin priimaa pukannut. Kiitos, kiitos ja kiitos! Mun tekis niiiiin mieli uusia tää yhdistelmä, nää tyypit on ihan huippuja! Just sitä mitä itse koiralta haluan.

Häärästä tuli syksyllä agivalio ja nyt kesällä hyppyvalio. Rallyn valioituminen meitä karttelee. Vepessä päästiin tänä kesänä starttaamaan vain kerran, mun tyhmän taputusvirheen takia ei ykköstulosta ja koska juoksut vei toiset kalenteriin buukatut kokeet niin vielä ensi kesäkin startataan alokkaassa.

Särmää roikutettiin ensin mahdollisia rallyn joukkueSM kisoja varten avossa. Oltiin melkein 5 kk kisaamatta. No, SM-kisoihin ei lähdetty mutta piirinmestiksiin kuitenkin. Sieltä 95 pojoa ja RTK2 eli menolippu voittajaan. Ja epävirallinen joukkuepiirimestaruus meidän Kuopion rallykoirat-joukkueelle. Jännityksellä odotan  miten voittajassa hommat alkaa sujua. Ensi kesänä Särmä saa kokeilla vepen sovea, hukkuva on vielä vähän jännä eikä muillakaan tehtävillä vielä maalitolppien väliin tähtääminen suju. Agility sillä rajoittuu edelleen lähinnä vain hyppytekniikkaan.

25.8. Meille muutti uusi bortsupentu, Strong Sound Jammy Jackpot. Nimeä makusteltiin pitkään, mutta lopulta hänestä tuli Mahku. Jätetään HääräSärmän jatkot sille linjalle ;) Toivottavasti tyyppi on terve ja päästään ymppäämään se Töhöihin.

Tyyppi on tosi mukava, tykkää tehdä, on ahne, nukkuu autoajelut ja on oikea kainaloinen. Jotenkin sitä vaan aina unohtaa että ei nää osaa oikeasti mitään kun ne tulee kotiin. Ei pyytää ulos, ei kävellä jäämättä jalkoihin, ei odottaa paikallaan että kulkee vaikka portista viemään roskat.. Kunnia kaikille niille joiden bortsut ehjänä selviävät aikuiseksi.. Kun sattuu yhtäaikaa väsymys ja kakkariehu niin meno on todella sekopäistä. Särmä rakastaa uutta, välillä tosin rasittavaa, leluaan. Riepukin on jo pariin kertaan leikittänyt, Häärä vaan hymyilee kaunista valkoista hammashymyään..

Särmä ja Häärä käyvät päivittämässä silmä- ja polvitarkkinsa lokakuun alkupuolella. Sormet ristissä, koska..

Särmälle on pentuetoive! Siitä lisää seuraavassa.