Kuten jo Instassa vähän avauduin, ei ole tää vuoden 2022 loppupuolikas ollut kovin onnistumisten täyteinen. Monelle varmasti aika mitättömiä juttuja, mutta kun näitä vaan kertyy ja vastoinkäymisten sietokyky on kuin kolmevuotiaalla niin vähän synkeissä tunnelmissa mennään. Eikä yleinen tilanne maailmalla kyllä yhtään paranna fiiliksiä.
Isällä syöpä. Nyt jo ihan ok tilanne, suukin saatu hoidettua niin että pääsevät aloittamaan sädehoidot.
Koko kesä pientä lisäduunia aikaisilla herätyksillä ja säästämistä ja niillä rahoilla ostetaan pentu ajatuksena kasvatuslinjojen leventäminen tulevaisuudessa ja kolme päivää luovutuksesta napatyrä tulee niin selkeästi esille että tällainen maallikkokin sen huomaa. Sitten viestittelyä Kennelliiton, kasvattajan ja Kuluttajaliiton kanssa ja kaikilla on ihan eri linjaus siitä miten tilanne pitäisi hoitaa. Tai jopa Kennelliitolta saa eri neuvoa riippuen kumpi osapuoli sieltä kysyy 🤷♀️ Kuluttajaliiton kanssa pitää vielä käydä tilannetta paremmin läpi. Harmittaa ja paljon. Mahku kävi maanantaina leikkurissa ja tyräportti on nyt suljettu ja toipuminen on mennyt tähän asti hyvin 🤞Lääkäri myös veikkasi että kyseessä on sektion seurauksena tullut tyrä eikä ns. geneettinen vika.
Yksi kasvatti etsinee uutta kotia ja tietysti tää tuntuu valtavalta epäonnistumiselta. Petin pentuparan luottamuksen enkä osannut valita sille oikeaa kotia. Kaikesta harrastuneisuudesta huolimatta minun hattaramaailmassa koira hankitaan aina perheenjäseneksi ja minun on helpointa hyväksyä ajatus kodinvaihdosta silloin kun kyse on siitä että koiralla on vaikka toimimattomien laumakemioiden vuoksi stressaavaa asua kotonaan. Paljon vaikeampi on hyväksyä se, että koirasta luovuttaisiin esim. siksi että se ei istu sun lajiin, sun ohjaustyyliin tai sun koulutustyyliin. Ne kun on mun mielessä asioita joita voi aina vaihtaa. Toisaalta on varmasti molemmille osapuolille epätervettä jos koiran pitää asua taloudessa jossa siihen ollaan jatkuvasti vähänkin pettyneitä tai jos sitä vertaillaan johonkin toiseen koiraan. Jospa osaan jatkossa valita paremmin, jos jatkoa enää koskaan tulee. Forever dog, not an 'until' dog. Naiivia? Ymmärrän kyllä myös että harvoin tuollaista päätöstä kevyin mielin ja ilman vakavaa harkintaa tehdään. Itselleni vaan vaikea asia.
Kaiken kruununa olen ollut jo pari viikkoa saikulla paskotun jalan takia. Pohjeluussa pieni murtuma, nilkan ulkosyrjällä ruhje, sisäsyrjältä nivelside tai - siteitä rikki. Edelleen kävely sattuu, jalka on puutunut ja nilkka turpoaa ja siinä on voimakas liikerajoite. Ei taitu ei taitu. Ei pääse kyykkyyn eikä lattialle ja näköjään iso osa mun koirien kanssa touhuamisesta vaatisi sitä 😅
Eli näiden kanssa ei saa tehtyä mitään ja pää hajoaa kun ei pääse ulos ja metsään. Ja se tietysti saa tilanteet ja asiat tuntumaan suuremmilta ja pahemmilta kun niitä ei pääse yhtään nollaamaan.
Jospa kinttu paranee pian edes sen verran että pääsee taas esim. leikkaamaan ja hiomaan koirien kynsiä! Juoksemisesta en tämän vuoden puolella edes haaveile.
Vuosi 2023, anna hitusen enemmän ilon murusia!
