Ompa ollut myllerrystä taas.
Särmän ja Maxin pennut saapuivat maailmaan ensin yllättäen ja rytinällä ja sitten niin hitaasti että potkua haettiin n. 8 tunnin ajan eläinlääkäristä. Toki tämäkään ei riittänyt vielä lommoksi Särmän, minun ja lompakon jaksamiseen vaan alle viikossa Särmästä tuli nirso ja kuumeileva, sisään olo jäänyt jotain joka aiheutti tulehdusta, crp päälle sadan. Pennut ripulille. Siispä kohtu pois. Huoli leikkauksesta, lääkkeiden vaikutuksista pentujen kehitykseen.. Ensimmäisen yön koira on tosi räkäinen, nenästä valuu jotain kudosnesteen tyyppistä ja paksumpaa räkää. Ei ole oikein voinut rentoutua missään välissä kun koko ajan on huoli että joku kuolee.
Katsotaanko vielä pidemmän kaavan mukaan. Huomasin pe 24.2. aamulla että Särmästä roikkuu pussissa jo eloton, kylmettynyt pentu. Pussi auki, elvyttelyä. Ei, siitä se ei enää vironnut. Hyvän kokoinen uros ja hirveä huoli miten synnytys voi olla jo alkanut. Mä olin vasta suunnitellut että sinä päivänä mittaan ekat lämmöt.
Särmä söi aamulla normaalisti, kävi pihalla, ei petaillut, ei ollut levoton. Vaikka merkkejä ei ollut niin silti harmittaa että yksi pentu kuoli siksi että en ollut riittävän tarkkana.
Soitto Juusolle et tarttis päästä lääkäriin kurkkimaan että ovatko sisällä olevatkaan elolla. Murrea kohti, pihassa huomataan että yksi pentu tullut matkalla. Tämä äkkiä klinikalle sisään, lämpöä, hierontaa ja happea. Reipas muksu. Kurkitaan ultralla sisään, hyvin näkyy sykkeitä. Toinen tulee nopeasti perässä, sekin on reipas. Kolmas tuloillaan, saadaan lupa lähteä kotiin synnyttelemään kun kaikki käy niin helposti ja nopeasti. Kolmas syntyy kotona.
Tulee tauko. Joka kestää, kestää ja kestää. Kävellään, odotellaan, kävellään, odotellaan. Ei mitään, ei supistuksia. Särmä huoltaa pentuja ja kaikki ovat raukeita ja tyytyväisiä. Paitsi minä. Röntgenistä tiedän että odotimme ainakin seitsemää pentua ja ulos on tullut neljä.
Soitto Murreen ja käsky tulla pian. Sykkeet sisällä olevilla edelleen hyvät, vähän laskeneet aiemmista. Otetaan verikokeet, kaikki ok. Kanavassa ei ketään. Supistelee kuitenkin hyvin kun käsi sisällä. Pistetään kalkit ja ensimmäinen oksitosiini. Oksitosiinia taidettiin saada lopulta illan aikana ainakin kolme kertaa.
Taas kopeloidaan ja ultrataan. Neljäs eläväinen on tulossa perse edelle. Ei tunnu jalkoja eikä häntää, pelkkä persuus. Pentua urakoidaan tunteja ulos, hoitaja, eläinlääkäri ja me. Eletään supistuksissa mukana, tsempataan. Viimein se tulee ulos. Parkaisee reippaasti, vähän sinertää, lisähapelle ja tissille. Viides eläväinen tulee oikein päin ja ihan ok. Mutta viimeinen on taas perse edellä. Onneksi myös jalat sojottaa siellä. Henkilökunnalla vuoronvaihto ja me jatketaan. Sietämättömän hitaasti mutta varmasti viimeinen etenee. Särmä on todella väsynyt. Pumpataan kylkeä ja selkää apuna, pidätetään hengitystä kun on aika työntää. Ja viimein kuudes eläväinen on ulkona. Sitten vielä röntgen että varmistetaan että tyhjää on. Ja n. klo 23 päästään kotiin. Väsyneinä, hikisinä, kaikenlaisissa eritteissä mutta kuitenkin kuuden elävän pennun ja elävän emän kanssa. ❤️
Imetys sujuu hyvin ja Särmä haluaa olla lähellä. Pissattaminen on vaikeaa, tulee vaan työnnelleeksi pentuja ympäriinsä tai ympäri. Otan vastuun pissattamisesta ja kakattamisisesta. Vähitellen Särmä alkaa onnistua, kun tajuaa käyttää apuna hetkeä kun roikkuvat tississä tai tukee tassullaan.
Kunnes tulee kohtutulehdus. Leikkuria, lääkkeet, kauluri. Olen taas vastuussa putsailusta ja hetken myös ruokinnasta. Onneksi haava näyttää paranevan hyvin, joten kauluri saanee jäädä pois.
Tällaista tämä joskus, kasvattamisen ilo. Huolta, murhetta, verta, hikeä ja kyyneliä. Eläinlääkärin laskuja tuli tähän mennessä yhteensä lähemmäs 2000 € edestä, onneksi vakuutus korvasi tuosta ison osan ja yksi korvauspyyntö on vielä sisällä.
Jospa päästään vielä kiinni siihen iloiseen ja onnelliseen pentuaikaan. Sen jo tiedän että tällaisen taistelun jälkeen haluaisin pitää jokaisen ikuisesti siipieni suojassa. 😂
Aiemmista pentueista en ainakaan heti löytänyt painomerkintöjä, joten pistetään nää talteen. Syntymäpainot ja paino viikon iässä. Plus tieto monentenako päivänä oli tuplannut syntymäpainonsa.
1. Kuollut uros 282 g.
2. Trikkiuros 280 g. 1 vk 635 g. Tuplaus 6 pv.
3. Mv narttu 266 g. 1 vk 616 g. Tuplaus 5 pv.
4. Trikkinarttu 265 g. 1 vk 611 g. Tup. 5 pv.
5. Mv uros 300 g. 1 vk 711 g. Tuplaus 6 pv.
6. Trikkiuros 335 g. 1 vk 696 g. Tuplaus 7 pv.
7. Mv narttu 325 g. 1 vk 689 g. Tuplaus 7 pv.
