Se tunne kun viiden nollavoittokisan putki päättyy kuudensissa kisoissa. Ja kun se päättyy kahteen hyllyyn. Ei edes muuten hienoon rataan, jolta ois tullu vitonen tai kymppi, tai pikkumokaan josta olisi saanyt hylätyn, vaan ihan puhtaasti törkeän huonoon vetoon: Hypärillä koira ei halua hypätä vaan vetää esteistä ohi tai hyppää siivekkeen väärältä puolelta, eli sieltä missä ei ole rimaa. Agiradalle löytyy taas tekemisen ilo, mutta korvat on kyllä jossain ihan muualla ja Riepu vetää ihan omaa rataa. Radalla ainut hyvä osuus on täydellinen juoksupuomi, mutta se ei kyllä paljon lämmitä. Ihan kuin se mystinen viime viikonlopun Varkauden hyppyradalle asti kestänyt yhteys koiraan olisi kadonnut yhtäkkiä kokonaan.
 |
| Kisakirjaan kaivaittais täytettä <3 |
Omat odotukset nousi kyllä vähän liian korkealle kun niin pitkään meni noinkin hyvin. Pettymyksen karvas kalkki.. Onneksi edes koiralla oli vikalla radalla huurrrjan kivaa. Pitää koettaa saada pikkutyyppi pikapikaa hierontaan, josko syy löytyiskin taas jostain jumista eikä esim. juuri tälle kisapäivälle osuneesta ripulista tai vaikka pahimmassa tapauksessa vaikka yhtäkkiä huonontuneesta näöstä. Toisaalta paikka ja esteet olivat meille molemmille uudet ja se aiheuttaa aina Riepulle haasteita.
No, uudet mahdollisuudet viikon päästä Mikkelissä. Tuplakisat!
