perjantai 8. kesäkuuta 2018

(Huono) kesä

Jos edellisen otsikko oli kesä, niin pitäisikö tämän olla Suomen kesä.. Nelisen päivää ollut viluisaa ja sadellut. Tänään tikankonttiretkellä saatiin niskaan sateen lisäksi iso kasa rakeita.

Häärän lääkärikäynnit sai jatkoa, kun normaalien valeraskausoireiden (tissit roikkuu, tyyppi asuu Riepun mökkiluolassa) alapäästä oli ainakin öisin vuotanut jotain ja siitä oli kovin niin vieraat kuin omatkin koirat kiinnostuneita. Keskiviikon BH-treenit olikin ihan järkyttävää kitinää ja paikkamakuut oli karmeaa sokkoleikkiä (ai et kato, nousen, ai et kato, hiivimpä lähemmäs). Onneksi on Salme joka ei lähtenyt mukaan kriiseilyyn vaan vinkkas soittamaan lekuriin.. Mähän näin jo painajaisia et valeraskaus peittää kohtutulehdusta ja tuo elukka kuolee vähintään vuorokauden sisällä käsiin. Käytiin sit varuiksi Karvaisessa kaverissa ja ultrattiin kohtu joka oli siisti ja tyhjä. Kotona tyyppi yrittikin sitten hoivailla lelukalaa ja kovasti yritti saada sitä imemään. Valitettavasti julma lääkäri oli käskenyt estää hoivailut jos niitä ilmenee ja nyt kala on arestissa. En vieläkään tiedä mitä se vuoto oli tai miksi muut on siitä kiinnostuneita, mutta pienen googlettelun mukaan sellaista on ollut muillakin. Mitä lie.

Eilen oli sit rallytreenit jossa oli turistina semmonen 8-9 viikkoinen pentu, jonka kitinän kuuntelu iski kyllä suoraan Häärän huolisieluun. Onneksi olin varustautunut vähän paremmilla treeniherkuilla eli nakeilla niin saatiin jotain tehtyäkin. Naksuttelin väliajalla tyypille metallikapulan nostoa ja pitoa, oli muuten alkuun hyyyyyyvin epämiellyttävä purumateriaali, ihan itketti kun sitä piti koskea hampailla. Mutta niin vaan saatiin lopulta pari noutoakin käteen palautuksella tehtyä. On se super.

Ja super se oli paimennustreeneissäkin. Ajattelin että ne sen kolme aivosolua on kiinni jossain vauvahuuruissa mutta tyyppi olikin taas hommissa ihan työmielellä. Tehtiin ohjaajalle ja koiralle raskaita häkki- ja porttikulkuhommia ja jopas oli koiralla eniten korvia ikinä. Joutui sen verran tiukempiin paikkoihin että ei ihan pokka riittänyt kaikkeen hölmöilyyn itekseen niin kummasti käskyt kelpasi. Tätä tarvitaan niiiiiin paljon lisää, parasta! Parasta oli kun ensimmäisen oikeaoppisen häkityksen ja häkistä haun jälkeen totesin toiselle kouluttajalle että olin ihan varma että se räjäyttää ne portin auetessa joka suuntaan ja koutsi sanoi että niin hänkin oli :D Ja silti laittoi meidät tollaiseen paikkaan. Oikeasti kuljetti ne niiiiin nätisti häkistä ulos. Paras pikkupaimenmuikku!

Riepu on kehittänyt rosvoustaipumuksiaan uudelle tasolle. Se osaa nykyisin avata vetoketjut. Piipahdettiin Ikeassa eilen ja tyyppi oli sillä aikaa kaivannut jalkatilaan ylösalaisin tumpatun repun kuskin paikalle ja kiskonut kaikki kolme repun vetoketjua nätisti auki ja syönyt kaikki Häärän treeneistä jääneet herkut. Tuo pitää kyllä saada videolle joskus. Lisäksi tyyppi hyödyntää tehokkaasti kaikki häiriötilanteet, kuten hoitokoiran saapumiset ja poistumiset. Se käy ensin haukkumassa pihalla ja livahtaa sitten huomaamatta sisälle ja tarkastaa mitä joku onneton ois tällä kertaa jättänyt tarjolle. Pitäisi vaan olla niin pirun paljon tarkempi!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kesä!

Kuukauden helteet ja sateettomuus alkavat olla ohi.Vettä kaipailee kyllä jo ihan koko luonto ja koiratkin muuttunevat aktiivisemmiksi kun ei aurinko paahda joka päivä sen + 20 asteen lämpötilan lisäksi..

Viikosta löytyi vielä sen verran tilaa että ilmosin Häärän vepen alkeiskurssille. Käydään kokeilee miten pikkulikalla sujuu vesihommat ja tsekkaamassa että liikkuuko tuolla vajaan 16 kilon sisupaketilla vene. Hae ja vie käskyjä ollaan treenattu pari kertaa lenkkien ohessa ja voisi muutaman kerran testata myös miten ne sujuu jos toinen ihminen on vaikka polviaan myöten vedessä. Uimahommia ollaan muutenkin tehty nyt vähitellen kasvavin määrin sen taannoisen vesihäntä-episodin jälkeen. Ei liian montaa lelun noutoa peräkkäin ja väliin aina liikettä ja lämpöä auringossa.

 Lisäksi aloin miettiä että kun vuodenvaihteessa kuitenkin maksaa Palveluskoiraliiton lisenssin rallyn takia niin jospa kävis kokeilemassa TK1:stä 'siinä samalla'. Eilen naksuteltiinkin sitten kapulan nostoa ja käteen antamista ja illalla kokeiltiin jo perusasennosta noutoon lähtöä ja perusasentoon sivulle palaamista ja kapulan luovutusta. Heti kun sai kauempaa hakea niin kierrokset nousi niin että luovutus muuttuikin helposti vetoleikiksi ja tyyppi alkoi mälvätä kapulaa. Mutta ekaksi treenipäiväksi ihan hyvä, tästä on kiva lähteä rakentelee. Pitää alkaa treenailla kaikkien mahdollisten asioiden pitämistä.

Kaukoja pitää myös alkaa rakennella. Asennonvaihdot saattaa satunnaisesti jopa onnistua, mutta tyyppi tuppaa liikkumaan likemmäksi jokaisen vaihdon myötä. Joku tassutargetti tai koko kropan mittainen alusta on lie otettava avuksi. Lisäksi tyypille tulee olemaan erittäin haastavaa se, että ryhmäpaikkiksessa ei saakaan kuunnella muiden käskyjä :D

Kesän paimennukset saatiin myös torstaina käyntiin ja olipa hauska nähdä että koiran asento on viimein alkanut painua ja silmää löytyy ihan eri tavalla kuin viime vuonna. Ja toisaalta kaikista touhuista oli kadonnut etäisyydet, niin kaarista kuin kuljetuksistakin. Tämä johti siihen että lampaat paukkas ihan kiinni muhun ja siinä ekalla vuorolla vääntyikin polvi mukavasti kun toiselta puolelta painoi uuhi reittä sisäänpäin ja ja toiselta puolelta uuhi säärtä vastakkaiseen suuntaan. Nyt on siitä asti kipuiltu ja könkätty tuen kanssa. Toki jo paljon parempi, nyt normi tasaisella kävely ei tunnu enää missään pahalta. Jospa huomenna pääsisi aksailee, muuten meni hieno Anna Strömin kurssi aika harakoille kun ensin koira telakalla pari viikkoa, sitten tehtiin vaan pieniä nyhväyksiä viime viikolla ja jos mä en pysty huomenna juoksee. Hukkaan heitettyjä vähiä rahoja, näin voi käydä kun on huonoa tuuria. Vaan pidetään peukkuja että huomenna pystytään painaltamaan :)

Jussin juoksuihin uskalsin ilmota vaikka molempien kannalta vähän epävarmaa että ollaanko kunnossa silloin. Vaan kun kerrankin (ekaa kertaa kuuteen vuoteen?) olin raaskinut pyytää Juhannuksen vapaaksi niin on edes yritettävä saada aikaiseksi jotain kivaa menoa. Siispä nokka kohti Savonlinnaa jo torstaina ja pe agirata plus hypäri ja sama setti lauantaina. Toivottavasti pystytään tekee täysillä vaikka treenit jääkin tosi vähäiseksi ennen sitä. Reilu kuukauden kisatauko takana, jospa olisi tehnyt koiran päälle hyvää vaikka omistajan hermoja onkin kiristellyt ja ahdistanut rankasti.

Jälkiä (veri/ihmis) pitäisi myös ehtiä jossain välissä käydä vetämässä. Kurssille ei ainakaan ihan heti ehditä, ehkä syksyllä sit?