Höpinöitä

http://dogscent.fi/webinars/koiraongelmia-ja-ongelmakoiria/ Tuollaista just nyt, pitäisi kuulemma tulla tallenteena myöhemminkin. Sisältää esittelyn mukaan ainakin tällaista:
"Onko koirallasi jokin huono tapa tai käyttäytyykö se joissain tilanteissa ei toivotulla tavalla?

Ilmaisella Koiraongelmia ja ongelmakoiria Doginaarissa käymme läpi yleisimpiä käytösongelmia remmirähjäämisestä eroahdistukseen ja haukkumisesta aggressiivisuuteen.

Mikä on ongelmakäytöstä, määrittelee sen omistaja itse. Ongelmilla on tapana pahentua ja vaikeutua mitä kauemmin niiden antaa olla tai niitä sietää. Kuitenkin jos ongelma häiritsee elämää ja kiristää hermoja, niin aina kannattaa hakea apua. Tavallisesti ainoa asia mikä asiakkaitani on harmittanut on se, että he eivät ottaneet yhteyttä aikaisemmin."

Viikonloppu meni Tommy Wirenin koulutuksessa, sieltä muistiinpanoja joskus. Mutta huhu, puhdas sheippaus! Rankkaa, kun ei saanutkaan käyttää mitään apua eli koiraa ei saanut auttaa mitenkään eikä käytöksen oppimista helpottaa edes palkan suunnalla. Ajoitus, ajoitus ja ajoitus.

Alkuviikosta pamahti sitten eetteriin ihana Metsästysspanieleiden (nämä) koulutusviikonlopun tapahtumia kuvaava kirjoitus ja video. Valtaisa kiitos tapahtumia kuvanneelle ja esiintuoneelle! Enempää en asiasta viitsi vielä kirjoittaa, se on kokonainen tekstin arvoinen tapahtuma. Mutta huikeaa miten erinäiset isot tahot ja toimijat (mm. Kennelliitto!) ovat tuominneet videolla näkyvät tapahtumat ja metodit! Maailma muuttuu sittenkin. Toivottavasti asia käsitellään, hoidetaan ja tuomitaan napakasti loppuun asti.

Kisailmoja sitä seuraavan viikonlopun kisoihin pohdin tässä. Kai sitä vois taas koiran iloksi käydä neljä rataa kirmaamassa. Oma motivaatio on vähän hukassa.

Helmikuun alkua 2017

Käväistiin Häärän kanssa valvomassa karitsointeja ystävän lampolassa. Häärää ei päästetty häiritsemään lampaita, mutta valvomossa oli hyvä kuunnella niiden ääniä ja nuuskutella hajuja ja silti pystyä rauhoittumaan ja nukkumaan.  Pellolta löytyi myös lempiherkkua eli lampaan paskaa. Yöllä oli niin kaunista, tähtikirkas yö ja kirkas kuutamo. Muutaman kertaan vähän jänskätti kun Häärä pysähtyi aina pimeässä tuijottamaan johonkin ja jännittyi selkeästi. :D

Kaksi karitsaa saattelin itse maailmaan, kuivasin ja opastin syömään. Oli niin kylmä että mahdollisimman huolellinen kuivaus oli tärkeää. Ennen näitä tuli vielä kolmas avustetusti kun oli huonossa asennossa tarjolla. Kyllä riittää muutaman viikon päästä menoa ja meininkiä kun karitsat pääsee rälläämään.

Ensi viikolle lupailtiin paimennusmahdollisuutta. Saa nähdä miten Häärä tällä kolmannella kerralla pelaa. Kova se on käyttämään hampaitaan varsinkin tilanteissa joissa se on vähääkään epävarma. Ei hirveän toivottava ominaisuus paimennuksessa, mutta katsellaan. Vauvahan tuo (vieläkin) on. Vaatteet on vieläkin kauhistus, tuolla Bäkkäri oli ihan tarpeen, mutta pönttö koetti mieluiten vaan levätä seisaaltaan silmät kiinni, kun eihän puettuna voi pötköttää eikä istua.

Tiiran luento 5.2.2017

Helmikuu on uuden oppimisen kuukausi. Tiiraa, Wireniä, Vierimaata..

Eilen pitkän työpäiväni jälkeen juoksutettiin reippaasti koirat jäällä ja sitten suunnistin Pohjois-Savon opistolle kuuntelemaan juttuja koiran käyttäytymisen ja persoonallisuuden periytymisestä. Ja geenien ja ympäristön vaikutuksista. Ihan kuin ihmistieteissä, koko illan kattava teema olikin Nature vs. Nurture. Eli meidän puolella: Mikä määrä ihmisen käyttäytymisestä on selitettävissä synnynnäisillä biologisilla ominaisuuksilla kuten geeneillä ja mikä puolestaan kulttuurilla ja kasvatuksella. Tämä kiistely näyttää voivan hyvin myös eläintutkimuksen puolella. Materiaalit lävähtää vielä osallistujille sähköposteihin jossain vaiheessa, tässä omaa pohdintaa ja mielipidettä muistiinpanojen kera.

Tiiran yritys SmartDOG on siis koira-alan asiantuntijayritys ja hänen tieteelliseen tutkimukseen ja koiratestaukseen perustuvat testipaketit ovat kiinnostaneet minua alusta asti ja jos joskus rikastun niin voisin testauttaa kaikki koirani. Testipaketti per koira on siis 198 €, ei siis ihan halpaa huvia. Firman perustamisen taka-ajatuksena on ollut auttaa siirtämään tutkittu tieto "tieteen norsunluutornista" tavallisille koiranomistajille ja käytännön tasolle. Lisäksi Tiira on halunnut testeillään luoda mahdollisuuden selvittää muutakin, kuin mitä perinteinen luonnetesti kertoo.

Heti alkuun tuli vähän karvat nostattavaa settiä kun Tiira väitti tiedemaailman olevan tällä hetkellä yksimielinen siitä että koira on periytynyt sudesta. No, jos keskustelua seuraa yhtään (sitähän ei olisi jos tiede olisi yksimielistä, keskustelua siis..) nousee pintaan ainakin kaksi muutakin vahvasti tutkimuksen alla olevaa teoriaa. 1. Se että koiralla ja sudella on yhteinen esi-isä, joka on kuollut sukupuuttoon aikaa sitten 2. Koirat olisivat kehittyneet lähempänä dingoa/kojoottia olevasta lajista (en koskaan muista kummasta). Ja sitten sekoittuneet suteen ja mahdollisiin muihin koiraeläimiin. Mä en tiedä ollaanko Tiiran kanssa kuunneltu SPARCSissa aivan eri luentoja ja keskusteluja.. Google scholarilla löytänee noita molempia ja paljon muuta.

Kuitenkin materiaalissa luki korrektisti PÄÄOSIN periytynyt sudesta. Takaisinristeystä on tapahtunut useampaan kertaan, eri puolilla maailmaa eri tavalla. Voinen elää tämän kanssa. Se tiedetään että koira on myös kesyyntynyt ainakin kahdella erillisellä kerralla, siitä olen samaa mieltä. Sitten päästiin taas lempidebattiini, eli siihen kesyttikö koira itsensä vai kesyttikö sen ihminen. Molemmilla teorioilla on takanaan tutkimusdataa ja kannatusta, mutta Tiira lukitsi itsensä siihen leiriin joka arvelee ihmisen kesyttäneen koiran ottamalla pentuja niiden emolta ja kasvattaneen ne itse ihmisten parissa. Syynä se että ihminen ei elänyt vielä paikallaan kun koiran oletettu kesyyntyminen tapahtui.

Joka tapauksessa ihmisen vaikutuspiiriin astuminen heikensi luonnonvalinnan merkitystä ja lisäsi ihmisen tahatonta ja tahallista vaikutusta.  Koiraeläimen luonne muuttui vähemmän pelokkaaksi, stressinsietokyky kasvoi, sukukypsyysikä aikaistui ja pentuekoko kasvoi. Eläimen koko ja hampaat pienenivät, turkin väri muuttui ja sille kehittyi luppakorvaa ja kippurahäntää. Toisaalta aktiivista rodunjalostusta on harrastettu vasta 200 vuotta ja rotukirjo on jo nyt näin valtaisa ja erilaisten mutaatioiden aiheuttamia rotujen erityispiirteitä on jo useita.

Vanhakantainen ajatusmalli: Eläin on kuin kone joka vain reagoi mekaanisiin ärsykkeisiin. Vietit ja vaistot vie. Nykykäsitys taas lähtee siitä, että lähes jokainen eläin vain maksimoi hyödyn koettaessaan minimoida haitat.

Hyödyt ja haitat + aikaisemmat kokemukset + persoonallisuus (geenit ja ympäristö) = Käyttäytyminen

Seuraavaksi tuli pohdintaa siitä miten koiran luonne voidaan määritellä. Perinteisesti määritelmät ovat tulleet harrastuspuolelta, erityisesti työkoirilta ja pk-harrastajilta. Sieltä ovat peräisin epäselvät/epätieteelliset käsitteet kovuus, pehmeys, hermorakenne.. Nykyisin ymmärretään että jokainen eläin on erilainen ja jopa kaloilla on yksilöllisiä eroja. Muilla eläimillä tutkimusta onkin tehty jo kauan ja on havaittu että meissä vaikuttavat aivan samat aivojen välittäjäaineet. Tutkimuksen kautta onkin löydetty myös koirista laajempia persoonallisuuskategorioita. Sosiaalisuus, arkuus, uteliaisuus, leikkisyys, aktiivisuus, dominointi..

Eläimen persoonallisuus on sen toistuva tapa toimia. Siihen vaikuttaa eläimen temperamentti ja kasvatus ja koulutus. Erilaiset perinteiset testit ovat ongelmallisia, koska testitilanteessa paikka ja tilanne on koiralle vieras, jolloin arempi koira pelkää eikä se toimi normaalisti. Kotona ja tutuissa paikoissa koira voi olla täysin toisinlainen. Huomioitava on myös se, että arkuus on eri asia kuin välinpitämättömyys. Tiiran esimerkin mukaan koira on arka jos se väistää lähestyvää ihmistä ja jos se pysyy paikallaan mutta ei ole kiinnostunut ihmisestä, se on välinpitämätön. Mielestäni rivien välistä olin ymmärtäväni että Tiiran mielestä MH-luonnekuvaus on parempi kuin perinteinen luonnetesti.

Yhtenä tärkeänä piirteenä koirassa Tiira piti koulutettavuutta eli työhalukkuutta. Tässä on valtavia eroja eri rotujen välillä, samoin kuin tietysti yksilöidenkin välillä. Tiiran mielestä myös dominointi ja hierarkia ovat olemassa ja voivat hyvin, ainakin koirien välillä. Tästäkin hän totesi että yhden ainoan tutkimuksen perusteella olisi kumottu koko hierarkkisuus ja menty toisesta ääripäästä toiseen. Eli ikuisista vuosikymmenen mittaisista dominanssi ja johtajuusongelmista siihen että tälläisiä ongelmia ei ole lainkaan. Itse kyllä olen lukenut enemmänkin tutkimuksia ja kirjallisuutta, mutta toki kun dataa aiheesta on paljon niin sieltä saa jokainen poimittua rusinat pullasta ja laiteltua niitä oman kokemusmaailmansa tueksi. Mutta ei Tiira ole ajatuksensa kanssa yksin, vaikka huomioon ei otettaisi näitä etoletarpeeksikovajohtajakoirallesi-ihmisiä. Esimerkiksi on tutkimukseen nojautuen sitä mieltä, että koirissa on dominointia, jopa ihmistä kohtaan on eläinten käyttäytymisen asiantuntija Patricia McConnell. Mutta molempien mielestä tämä on hyvin harvinaista. Tiiran mukaan kyse on muutamasta harvasta rodusta ja McConnell muistaakseni puhuu siitä että muutama prosentti koirayksilöistä on dominoivia.

Onneksi Tiira myös myönsi että dominanssia ja hierarkiaa ei ole oikeasti tutkittu ihmisen ja koiran välillä mutta silti hän sujuvasti totesi että ihminen, koirat ja muut talouden eläimet muodostavat lauman.. No, valuvikoja.

Joka tapauksessa, aiheeseen. Kaikki yksilön kokemukset kohdusta eteenpäin vaikuttavat eli kasvuympäristöllä ja kokemuksilla on suuri merkitys. Tiira pohti hetken myös sitä, miksi nartun merkitystä yhdistelmissä niin usein vieläkin vähätellään, vaikka merkityksen tulisi olla vähintään 50/50. Oikeasti nartulla on vielä isompi merkitys kuin uroksella, sillä narttu viettää pentujen kanssa erittäin ratkaisevia ensimmäisiä elinviikkoja ja uros ei.

Sitten puhetta epigenetiikasta eli siitä voidaanko (ja miten) jalostuksella vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Monella ongelmalliseksi koetulla käyttäytymispiirteellä on erittäin voimakkaat geneettiset taustat. Esimerkkinä venäläinen turkistarhakoe, jossa koetettiin jalostaa helpommin käsiteltäviä eläimiä ja seurauksena myös eläinten ulkonäkö muuttui. Kukaan ei ole muuten koskaan kertonut että harmittiko tarhaajia turkin värimuutokset.. Jos siis käytöksen muokkaaminen vaikuttaa ulkomuotoon, miksi ulkomuoto edellä tapahtuva jalostus ei muokkaisi käytöstä? Esimerkiksi cockereilla on selkeä yhteys eri värien ja aggressiivisuuden välillä.

Tutkimuksissa on havaittu myös joissain linjoissa ilmevää vahvaa perinnöllistä alttiutta stereotypioihin ja impulsiiviseen käytökseen. Lisäksi jossain kultsulinjassa on erittäin voimakkaasti periytyvää vahvaa aggressiota myös ihmistä kohtaan. Periytymistä on kuitenkin erittäin vaikea arvioida ja hallita ja lisäksi tiedossa on nykyisin vasta muutamia geenejä. Geenit eivät myöskään itsessään määrää mitään, vaan ne voivat vaikuttaa ja altistaa.

Kantoaikakin on merkityksellinen, niin koirilla kuin kaikilla muillakin lajeilla ihminen mukaanlukien. Emonhoivaa koirilla ei ole tutkittu paljon, eikä sitä miten hoivat puute vaikuttaa. Pari tutkimusta löytyi ja yhdessä niistä oli tutkittu hoivan määrän (nuolemisen) vaikutusta pentujen luonteen ja käyttäytymisen kehitykseen. Ne pennut joita emo oli hoitanut vähemmän, olivat muutaman kuukauden iässä vähemmän uteliaita kuin ne pennut joita emo oli hoitanut enemmän. Ensimmäiset kolme viikkoa ovat pennun kehityksen kannalta tärkeimmät eikä tutkimuksen valossa vielä tiedetä paljonko ihminen  voi kompensoida esimerkiksi pentuja huonosti hoitavan emon roolia. Varmaa on kuitenkin se, että nuoruusiän traumoilla voi olla vakavia ja pitkäkestoisia seurauksia. Tästä esimerkkinä Tiiran kertomus emosta jolla napsahti ja joka kävi pentujensa kimppuun. Yhden se ehti tappaa ja kahta höykyyttää ennen kuin saatiin erotettua. Tapahtumahetkellä nukkuneet kehittyivät normaalisti, mutta pennut joiden kimppuun emo hyökkäsi piti lopettaa aikuisena koska niillä oli vakavia käytösongelmia.

Sosiaalistamisen suhteen entinen 12 viikon yläraja ei ehkä ole läheskään niin ehdoton kun on annettu ymmärtää ja tässäkin voi olla rotukohtaisia eroja. Minusta tämä on muutenkin ollut kummallinen käsitys. Jos 12 viikkoa olisi se lopullinen ajankohta kunnolliselle sosiaalistamiselle, miten ikinä ihmiset ovat pärjänneet ulkomaantuontien, rescueiden tai iäkkäiden kotia vaihtavien kanssa, pelkällä kouluttamisella? Eri rodut kehittyvät eri tahtia ja niiden välillä voi olla selkeitä sopeutumiseroja. Tiiralla oli esimerkkinä saksanpaimenkoirat ja labradorit, joista saksanpaimenpennut osasivat selkeästi tietyssä iässä ilmentää pelkoa, toisin kuin lapukat. Perinpohjainen sosiaalistaminen on Tiiran mukaan erittäin tärkeää erityisesti tuoreemmille susiristeytysroduille.

Epigenetiikka on ns. perinteisen perinnöllisyystieteen yläpuolella. Kaikki ei periydy, mutta muutamassa esimerkkitutkimuksessa on havaittu että tavallaan erilaiset elämänkokemukset voivat periytyä myös geeneissä. Hoivanpuute näkyy useammassa sukupolvessa. Tämä todettu rottakokeissa, joissa kehitetty kantoja joissa emot ovat joko hyviä tai huonoja hoitamaan poikasiaan. Tiira pohti tässä kohti myös ns. sektiorotuja, miten se vaikuttaa pentujen hoitoon.

Myös esimerkiksi pelko voi periytyä sukupolvelta toisella. Tätä oli tutkittu hiirikokeilla, joissa hiirtä oli säikäytetty tietyn tuoksun läsnäollessa ja sitten oli seurattu ylisukupolvisesti reagointia näihin hajuihin. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi että altistuksen myötä hiiret periyttivät solutasolla tapahtunutta muutosta, josta seurasi herkistyminen kys. hajulle. Tämä herätti pohdintaa siitä että miksi aina tutkitaan pelon ja negaation kautta ja positiivisena esimerkkina Tiira nosti esiin ihmisen oman tuoksumuistin. Jotkin tuoksut herättävät meissä tunnetiloja vielä vuosienkin päästä. Periytymistä tuskin on ihmisillä kuitenkaan osoitettu. :)

Sitten puhuttiin arkuudesta ja pelokkuudesta, jotka ovat tutkimusten mukaan vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia. Mutta kuten aina, nämä voivat johtua monesta muustakin syystä. Jos kyse ei ole perinnöllisestä alttiudesta vaan jostain ikävästä kokemuksesta, niin mitä nuorempana se on tapahtunut, sitä voimakkaammin se koiraan vaikuttaa. Uudet tilanteet ovat pahoja mutta arjessa ns. selväjärkinen arkakin koira kyllä tottuu toistuviin tapahtumiin ja tuttuihin paikkoihin ja kykenee toimimaan normaalisti.

Tutkimusten mukaan laaja ns. yleistynyt arkuus on vahvasti perinnöllistä arkuutta. Arkuuden yleisyys on ikävää, sillä se on todennäköisin aggression moottori ja laukaisija. Itseni nauratti toteamus pieni koko --> suuri aggressiivisuus. Kuvaa siis minua aika hyvin :D Tässä pohdittiin sitä, että onko pienet koirat vaan helpompi jättää kouluttamatta, jonka seurauksena ne ovat aggressiivisempiä. Itse taas mietin myös sitä, että eikö toisaalta ole luonnollista että pientä koiraa helpommin pelottaa sitä itseään isommat asiat? Kun maailmaa tarkkailee itse vähän tällaisen alamittaisen ihmisen näkökulmasta niin en ihmettelisi yhtään.

Tutkimustuloksia löytyi myös ääniarkuuden periytyvyydestä ja sille on löytynyt muutamia selkeästi altistavia geenejä. Tieteen valossa on mahdotonta myydä äänivarmaksi testattua pentua, sillä yleisimmin ääniarkuus alkaa ilmetä koiran ollessa pari vuotias.Voiko olla että altistava geeni aktivoituu tietyssä iässä? Ääniarkuudesta oli esillä myös joku palautumistutkimus (Dreschel, 2005?), jossa ääniarka koira altistettiin (laukauksen?) äänelle ja siltä mittailtiin mm. kortisoliarvoja jotka nousivat altistushetkellä valtavasti ja pysyivät korkealla vielä pitkän aikaa altistuksen jälkeen. Jäin miettimään että tutkittiinko verrokkina miten ns. normaalikoiran arvot reagoivat. Ainakaan luennolla tuo ei käynyt ilmi. Ääniarkuusherkkyyden yhteyttä esim. diabetekseen tai voimakkaisiin kipuihin kannattaisi Tiiran mielestä myös tutkia.

Lopuksi oli lyhyt käsittely vielä Suomessa epävirallisen diagnoosin takana olevasta koirien ADHDstä, vaikka tutkimuksissa aiheesta on saatu monia viitteitä sen puolesta, että myös koirilla tätä esiintyy. Lohen tutkimuksesta täältä. Muutokset koirilla ovat aivan samansuuntaisia kuin ADHD-ihmisillä, myös aivokemiallisella tasolla. Impulssikontrollia ja itsehillintää koirilla on jo tutkittu samalla periaatteella kuin lapsilla, mutta en pikaetsinnöillä löytänyt miten testitilanne on koirilla suoritettu. Täällä alkuperäinen testitapahtuma lapsilla. Joku uusi versio oli viime vuonna Yle Areenan puolella jossain tiedeohjelmassa. Lopputulemana kuitenkin tieteen alustavasti tukemana: Ihan kaikki ei ehkä riipu koulutuksesta.

Vielä pieni katsaus SmartDOG-testeihin ja siihen  miten siinäkin on Tiiran mukaan käynyt ilmi että kiihtynyt eläin ei osaa ratkaista pitkäkestoisia keskittymistä vaativia ongelmia. Minä mietin, varmaan aina ja ikuisesti että miten koiran kohtaamat koulutusmetodit vaikuttavat tuloksiin ja kerääkö Tiira tästä jotain dataa? Vanhentuneita menetelmiä käyttävillä koira ei välttämättä pysty käyttämään niin paljon omaa ajattelua eikä täten ehkä kehittämään ongelmanratkaisukykyään, koska se ei virheiden pelossa uskalla yrittää. Näkyykö tämä testitilanteessa?

Tähän sattumalta hyvä blogiartikkeli rauhoittumisen ja impulssikontrollin treenaukseen http://blog.smartanimaltraining.com/2013/08/19/impulse-control-the-6-keys-to-teaching-dogs-calm-and-polite-behavior/ Pitäisi ehkä alkaa treenata..

No eli mites se mielipide tästä luennosta? Tiedeihmiseksi Tiira käytti paljon lauseita "olen antanut itseni ymmärtää" ja "ymmärtääkseni" ja "minun mielestäni". Uskaltaisinkohan minä vaikka gradussa vai tulisko laitokselta noottia... Luento keikkui välillä kovin tieteellisen ja välillä taas tavalliselle tallaajalle suunnatun rajoilla. Äänestän kuitenkin jatkoon, kyllä siitä jotain uutta sai irti.

Ps. Kehitin oman älykkyystestin. Olkkarin lattialle laitetaan koroke ja sen päälle ruokaa. Omistaja sanoo koiralle jätä-käskyn (tai mikä tahansa heillä onkaan) ja poistuu kymmeneksi tunniksi. Jos kotiin palatessa ruoka on tallessa, koira on kyllä tottelevainen, mutta tyhmä. Ei jalostukseen. Jos ruoka on syöty, onneksi olkoon! Koirasi osaa toimia omatoimisesti ja fiksusti. Ehheehee..