Viikonlopun menoja

Lauantaina pyörähdettiin Vehmersalmella meidän mökillä. Lumikenkäillen jäätä pitkin mökille meni noin tunti, mökillä oltiin nelisen tuntia ja sitten käveltiin takaisin autolle taasen noin tunti. Dina veti pulkan mökille ja Taira veti sen takaisin. Dinaa jänskätti vähän koko matkan, mutta puolivälistä se alkoi jo syödä ja liikkua päättäväisemmin. Tairaa jännitti kanssa vähän ja se pysähteli tuijottelemaan aina olkansa yli epäilyttävää pulkkaa. Varsinkin pulkan liikkeelle vetäminen oli vaikeaa. Jos Tairan selkään sattui, niin joka tapauksessa sen askel on nyt parin päivän ajan vetokeikan jälkeen ollut lennokkaampi. Jatkamme harjoituksia niin että pulkka ei niin pelottaisi.

Noiden valjaiden sopivuus on minulle vieläkin arvoitus, kommentteja?

Mökillä polteltiin risuja ja Häärä yllätti olemalla pelkäämättä tulta. Meillä kaikki muut ovat heti luonnostaan väistäneet kynttilöitä ja nuotioita, jopa palavia tulitikkuja, mutta tää pikkunatiainen ei ymmärtänyt yhtään että se vois olla vaarallista. Vahtimista siis riitti.

Riepun kanssa riitti jännitystä kun melkein heti autosta ulos noustuamme sen etutassut olivat ihan veressä. Potkuri oltiin ehkä keretty ottaa alas auton katolta eli montaa hetkeä eivät ehtineet venerannassa juosta. Vuotokohtaa oli vaikea paikallistaa vaikka siitä ihan tippoja tulikin. Onneksi lumi ja jää hyydytti vuodon nopeasti. Takaisin Riepu pääsi varmuuden vuoksi tädin kuljettamalla potkuriambulanssilla.

Lunta mökillä ei ollut melkein yhtään, eikä jäälläkään mitään hirveitä määriä. Ostin koirille menneellä viikolla muutaman frisbeen ja testailtiin niitä Riepun ja Häärän kanssa. Muutaman napakan kopin Häärä jo nappasi ilmasta. Jatkamme harjoituksia :) Kiva reissu ja takapenkillä oli kerrankin pitkät matkat hiljaista ja rauhallista.

Sunnuntaina oli sitten kisapäivä. Jännityksellä kaivelin aamulla Riepun kinttuja, mutta vuotokohdasta ei ollut jälkeäkään. Kaikki anturat ja kynnet olivat ehjiä ja paikallaan. Päästiin siis pärryyttelee.

Ekalta agilta napattiin huudon siivittämä nolla. Sain pelastettua valuneet linjat ja palautettua koiran oikealle esteelle. Puomilla koira könysi jotain. En nähnyt mitään vaan kuulin että askellus ei ole normaalia. En uskaltanut muuttaa vauhtiani enkä katsoa, ois voinut häiritä koiraa vielä enemmän. Ehjänä tuo sankari tuli alas, onneksi. Toinen agirata vaikutti kivalta ja helpolta ja ehdin jo ajatella että nyt napataan ekat tuplanollat! No ei napattu, kepeillä sisäänmenovirhe ja koira sen jälkeen sitä seuraavan esteen siivekkeeseen. Tultiin sitten kavereiden kannustuksella kuitenkin rata loppuun. <3 Puomilla Riepu vähän arasteli, mikä ei ollut edellisen suorituksen jälkeen yllätys, mutta nyt se pysyi pystyssä koko matkan.

Hypäri oli kyllä kiva mutta hirmuista kiemurtelua eli ei meidän rata. Loppusuora oli hieno. Ylpeä tuosta pikkuisesta karvamörristä pitää olla. Kaikkensa se antaa, joka kerta. Ensi kuussa jatkuu. Kevät menee aikalailla kisat per kk. Liian moni lähistöllä oleva kisoja järjestävä taho on nyt tippunut pois kyydistä, harmi :/

Häärä puoli vuotta!

On se mahtava pieni. Voi kun se ois myös sisältä kunnossa. Luuston kuvaamista ja sen ajankohtaa tulee mietittyä lähes päivittäin. Varmistellaan nyt rauhassa loppukasvua ja kehittymistä. Tommonen honkkelikoipikin kun tuo on ja kova loikkimaan vaikka mistä ja vaikka mihin. Mattoja on entisestään lisätty lattioille ettei vaan liukastele.

Muikunruoto jumppaa ja treenaa

Tänään Häärällä painoa 11,7 kiloa. Pienihän tuo on edelleen, mutta edes hitusen tullut jo massaa luiden päälle, ei oo enää niin ikävä pikkutyyny.

Lauantaina oli SWAUn järkkäämä Houndyn agidobo-päivä. K9 Center täyttyikin tulevaisuuden agitoivoista ja jo kisaavista koirakoista. Kotona muisteltiin vielä puolipalloja. Vieläkin satunnaisesti meinaa lipsua takajalat samalle pallolle, mutta välillä ne löytää ihan hyvin itsenäisesti oman paikkansa :) Varsinaisen dobopallon päälle Anita suosittelee menemään vasta 9 kk iässä enkä nää mitään syytä kyseenalaistaa koulutetun ohjaajan sanomisia. Rauhallisen pennun kanssa asiaa voi kuulemma miettiä aikaisemminkin, mutta no.. Me ei kuuluta rauhallisten pentujen ryhmään :D

Raatikaisen Tiina kiersi välillä ottamassa kuvia, joten pieni osa liikkeistä päätyi myös kameran eteen. Pidän koiran hyvää kuntoa ja kehonhallintaa kaiken perustana, joten toivotaan että hyvin tehty pohjatyö tuottaa meilläkin tulosta. Kotoa meiltä löytyy siis puolipallojen lisäksi jumppahommiin tasapainotyynyt, oisko koon 65 dobopallo, eri kokoisia kartioita ja muovi+pahvilaatikoita, saavi, sankko ja tasapainolauta. Ainakin. Jonkinlainen tikapuuhässäkkä on vielä tarkoitus kyhätä.

Loput jutusta kuvaspämmiä.

Kuvaussessiossa

Häärä ja Taira kävivät Houndyn Anitan ja fysioterapeutti Susanna Vartiaisen kuvattavana tekemässä erilaisia jumppaliikkeitä. Parin tunnin jumppailun, miettimisen ja huomion keskipisteenä olemisen jälkeen leikkiminenkin oli vähän rauhallisempaa ja ennen kaikkea hiljaisempaa. Hauskaa oli taas olla mukana näissä puuhissa :) Materiaalia toivottavasti luvassa kevään mittaan.

Maanantaina oli semmoiset treenit että hermostu sekä ohjaaja että koirat. Riepun kanssa tehtiin sokeen silmän puoleisia saksalaisia ja voi piru kun oli vaikeeta.. Riepu lähti kentältäkin pois välillä kun ketutti kun ei tullut onnistumisia. Pyrin kyllä jatkossa mahdollisuuksien mukaan tekemään ne aina siltä sen paremmalta puolelta, ei voi mahdottomia tuoltakaan pikkuotukselta vaatia.

Häärän kanssa taisteltiin jonkinlaista kontrollia putken oikean pään valitsemiseen. Turhauttavaa treeniä, molemmille. Vaan kyllä onnistuminenkin tuntui sitten makealta.

Nyt pitäisi maksella lisenssi ja ilmoitella Riepu Hupun seuraaviin kisoihin. Ei oo halpaa hommaa tämä(kään).

Loppiaisena jumppailtiin

Taira seisois mielellään kaks tassua per pallo ja Häärän mielestä on tosi vaikeeta laittaa takajalat eri palloille. Mut hienosti :)

Mitä olen oppinut pienestä puuceestä 1

1. Se haluaa tehdä. Koko ajan. KOKO AJAN. Tämä ei onneksi ollut yllätys.
2. Lelut jotka ovat säilyneet ehjänä meidän ensimmäiseltä koiralta asti, eivät säily enää.
3. Varsinkin vinkulelut on suolistettava ja sisältä löytyvä vinku on tuhottava.
4. Kaiken voi syödä. Kun meillä muut saattavat pureskella, repiä, silputa yms. ne jättävät sotkun jälkeensä. Jos tätä pikkuotusta ei vahdi, se nielee kaiken sitä mukaa kun sen saa palasia irti.
5. Kaivaminen on parasta. Paitsi ulkona lumessa, jossa se olisi vähiten harmillista.
6. Kaikki ruoka on sen. Ja kaikki paikat missä on ruokaa on sen. Ja kaikki paikat missä on joskus voinut olla ruokaa on sen. Tämä selviää muille koirille kaikella alle puolen vuoden ikäisen penskan uskottavuudella.
7. Se ei tykkää toistoista, ne harmittaa. Kovasti. Harmi on hyvä purkaa ohjaajaan. (Nään tässä niin paljon itseäni, jos en kerralla osaa, en tee!).
8. Pimeässä kävelevät ihmiset on epäilyttäviä. (Erittäin kätevää näin talviaikaan).
9. Hihnassa kävely on tylsää, pysyisi se lähellä ilmankin!
10.  Ihmisten jatkuva lipominen ja lipsuttaminen on parasta, varsinkin kun ne ei tykkää siitä.

+ Se ei tykkää kun sille laitetaan heijastinliivit, valjaat tms. mitään päälle. Pitää kävellä pitkät matkat kuin kissa selkä kyyrys.

Jatkamme toistemme opettelemista. On se rakas tonttu.

Joulukuu ja vuodenvaihde

Joulukuu on mennyt treenaillessa kaikkea ja vähän kaikkien kanssa. Riepu treenailee kontakteja, kun jotenkin sain pilattua meidän "varmat" juoksukontaktit ja tyyppi loikkasee puomin alastulokontaktin vähän miten sattuu ja keinullakin saa olla tarkkana. A on onneksi säilynyt hienona. Saksalaisia treenataan myös, erityisesti sen huonomman silmän puolelta, lähtee takakiertoon ja kiertää koko hypyn sitä hyppäämättä.. Lisäksi tehotreenissä varmaan ikuisesti erilaiset keppikulmat.

Taira on viimein löytänyt rallyssä takapäänsä ja osaa viimein käännöksissä jo auttavasti käyttää sitä. Jatkamme niitä kuvioita, kenties joskus uskalletaan tänä vuonna starttaamaan kisoissakin. Lisäksi isona ongelmana siellä on se, että koira ei malta pysyä istumassa vaan etsii pienentäkin vinkkiä ja rojahtaa sellaisen löydettyään maahan :D

Häärä touhottaa huippuhienosti ikäisekseen vauhdikkaita agihommia ja kehonhallintaa. Tokohommia ja agilityn tekniikkaa ei niinkään Hampaiden käyttö on vaan turhautuessa kovaa ja nyt se pentele yltää jo jyrskämään leukaakin. Kaikki vähäistäkään hiomista ja toistoa vaativa aiheuttaa haukkumista ja näykkimistä. Ihana kakara <3

Dina treenailee kaikenlaista höpöhassua ja on niin onnellinen kun vaan vähän pääsee puuhastelee. Hirveän herkkä se on omille virheilleen vieläkin, mutta nyt voi jo esimerkiksi kepeillä sanoa että otetaampa uusiksi ilman että se säntää matkoihinsa.

Vuodenvaihde meni yllättävän rauhallisesti. Silloin meille viitisen vuotta sitten tullessaan Dina pelkäsi raketteja. Se läähätti koko paukkuajan ja kulki levottomasti ympäriinsä. Vuosi vuodelta on helpottanut ja nyt jo edellisen vuoden vaihteen käytössä olleet Thundershirt ja Pet-Remedy suihke toimivat niin hyvin että tyyppi lähinnä pötkötteli kylppärissä tai vessassa ja 21 maita se malttoi jo asettua sänkyyn ja kuorsata tyytyväisenä, huippua.

Häärä huomasi pommituksen vasta kun joku ampui ihan tuossa meidän ulko-oven vieressä pururadalla jonkun padan ja Riepu alkoi huutaa sille. Sitten noi pienet räksytti sille hetken ja rauha palasi maahan. Välillä molemmat kallistivat vähän päätään kun kuului kummallisia ääniä. Taira nukkui koko pommituksen ajan selällään tassut ojossa sängyssä..

Joulukuu tiivistetysti kuvina