keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Mitä olen oppinut pienestä puuceestä 1

1. Se haluaa tehdä. Koko ajan. KOKO AJAN. Tämä ei onneksi ollut yllätys.
2. Lelut jotka ovat säilyneet ehjänä meidän ensimmäiseltä koiralta asti, eivät säily enää.
3. Varsinkin vinkulelut on suolistettava ja sisältä löytyvä vinku on tuhottava.
4. Kaiken voi syödä. Kun meillä muut saattavat pureskella, repiä, silputa yms. ne jättävät sotkun jälkeensä. Jos tätä pikkuotusta ei vahdi, se nielee kaiken sitä mukaa kun sen saa palasia irti.
5. Kaivaminen on parasta. Paitsi ulkona lumessa, jossa se olisi vähiten harmillista.
6. Kaikki ruoka on sen. Ja kaikki paikat missä on ruokaa on sen. Ja kaikki paikat missä on joskus voinut olla ruokaa on sen. Tämä selviää muille koirille kaikella alle puolen vuoden ikäisen penskan uskottavuudella.
7. Se ei tykkää toistoista, ne harmittaa. Kovasti. Harmi on hyvä purkaa ohjaajaan. (Nään tässä niin paljon itseäni, jos en kerralla osaa, en tee!).
8. Pimeässä kävelevät ihmiset on epäilyttäviä. (Erittäin kätevää näin talviaikaan).
9. Hihnassa kävely on tylsää, pysyisi se lähellä ilmankin!
10.  Ihmisten jatkuva lipominen ja lipsuttaminen on parasta, varsinkin kun ne ei tykkää siitä.

+ Se ei tykkää kun sille laitetaan heijastinliivit, valjaat tms. mitään päälle. Pitää kävellä pitkät matkat kuin kissa selkä kyyrys.

Jatkamme toistemme opettelemista. On se rakas tonttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti