Jouluja!

Seuraavat kaksi viikkoa kuluvat tiiviisti töissä, sisältäen yhden vapaapäivän.. Siispä meiltä kaikilta, teille kaikille satunnaisille lukijoille: Oikein hyvää joulua ja rauhoittavaa uutta vuotta!

Sisäkuvia Tairasta

Taira kävi tänään vaaleanpunaisten elefanttien maassa ja siltä kuvattiin lonkat ja selkä. Syynä tuo jatkuva ristiluun alueelta leviävä kipuilu ja oireilu. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että lonkat A tai B eikä selässä mitään näkyvää vikaa. Mutta koska sain traumat edellisestä tältä alalta oikein kovasti suositellusta lääkäristä joka kertoi Riepun olevan priimaa ja sitten Kennelliitolta tulikin ne D/D:t.. Niin toivon kommentteja mahdollisimman monelta.

2 kk kipulääkekuuri ja sen voimin toivottavasti rauhallisempitahtista lihaskunnon rakentamista ja vahvistamista. Ei repivää liikuntaa. Eli Tairan mielestä TYLSÄT ajat luvassa ja pitkään. Pitää kehittää älytekemistä. Agin suhteen elää kuitenkin vielä toivonkipinä..

Ruokaostoksia

Käydään noin kerran kuussa heittämässä keikka Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä. Siellä kertaostokset on yleensä aika tarkalleen 60 €, tänään ilmeisesti jotenkin innostuin ja maksettavaa kertyi reippaat 80 € vaikka en ees ostanu joululahjoja! Näiden lisäksi hurtat saa satunnaisesti ystäviltä ja tuttavilta erinäköisiä palkinnoksi saatuja nappuloita, joita tulee tarjottua lähinnä silloin kuin kaikki muu on kaapeista loppu ja ei ole vielä saanut aikaiseksi käydä heittämässä tuota kuukausittaista ostosreissua. Jääkaapista saavat myös vanhenemisuhan alta poistettavia tuotteita, kuten rahkoja ja raejuustoja ja vähintään kerta viikkoon kuppiin tipahtaa myös kananmuna. Riepu ei tosin saa keltuaista, kun se edelleen sais keventyä.

Tarjouksista ostetaan lisäksi viikottain ihmislaatuista jauhelihaa ja usein myös maustamattomia broiskun koipia ja siipiä. Heppaa puolestaan ostetaan Savo-Karjalan lihasta, aina kun sitä on tarjolla huippuhintaan 2,80 €/kg. Lisäksi kaupasta ostetaan satunnaisesti joitain tarjouskoiranmakkaroita/märkäruokia. Ja vitamiinihylly noilla on leveämpi kuin meillä ihmisillä. Siksi onkin vaikea vastata tarkasti kysymykseen siitä, paljonko koirien ruokinta kokonaisuudessaan meillä esim. kuukaudessa maksaa. Voisi joskus kokeilla pitää kirjaa..

Tänään saatiin myös teurasherkkuja Koiranotkon lammastilalta, taatusti tuoretta ja läheltä! Enempää ei ikävä kyllä mahtunut pakkaseen ja kun ovat plussaa luvanneet viikonloppuun niin en uskaltanut ottaa säkkejä viherhuoneeseen säilöön. Menisivät kuitenkin pilalle..

Kauas on tultu siitä kun ensimmäinen koira saapui meille Pedigree-säkin kanssa. Tosin senkin ruokaan lisättiin heti muutakin, aattelin että tylsäksihän se käy kun Tellu oli syönyt kaikki yhdeksän vuotta samaa nappulaa. Uutta säkkiä ei koskaan tullut :D

Pakki puuttuu

Takaperin kulkeminen kuulemma lisää koiran tietoisuutta takapäästään ja sen käytöstä. Siispä harjoittelemaan. En kyllä ymmärrä miten kukaan voi tuossa mekkalassa tehdä yhtään mitään tai keskittyä :D Säälistä muokkasin ääniä pienemmälle.. Mutta näkyy Riepu jo saaneen jutun juonesta jotenkin kiinni :) Tairakin on tehnyt jo pari hyvää pakitusta kotona, mutta hallilla sen teki mieli vaan villitä ja aksailla, annoin vähän ehkä periksi koska en tiedä oliko tässä se viimeinen kerta.. Dinan kanssa tehtiin targettitreeniä ja vähän putkia.

Aina ja ikuisesti yhtä vaikeaa: Naksumaksun ajoitus!

Suihkeesta pelastus koirahyökkäyksiin?

Olen vuosien varrella pelästyneenä ja aina järkyttyen lukenut uutisia siitä miten ihmiset ovat olleet ulkoiluttamassa koiraansa/koiriaan ja irtokoira on hyökännyt kimppuun. Jälki on usein todella pahaa, varsinkin jos uhrina on pikkukoira. Nyt uusimman lukemani tapauksen yhteydessä joku mainitsi ostaneensa jotain menthol-suihketta, jota voi suihkuttaa hyökkäävää koiraa kohti/hyökkäävään koiraan, jolloin se lamaantuu ja voi itse omien koiriensa kanssa pelastautua kauemmas ja paeta paikalta. Erilaisia suihkeita löytyy ainakin täältä http://pekkateini.fi/kohderyhmat-ja-koulutustuotteet/turvakerroin-tuotteet

Suihkeesta kerrotaan näin:
Koirasumutin (menthol) on turvallinen ja koiraystävällinen tapa estää irtokoiran hyökkäys. Menthol ei vahingoita hyökkäävää koiraa mitenkään, mutta pysäyttää koiran hyökkäyksen ja sumuttimen käyttäjä ehtii lähteä pois tilanteesta.
Koirasumuttimella pystytään ehkäisemään tehokkaasti vaaratilanteita, purematapauksia sekä vammojen syntyä, niin hyökkäyksen kohteena olevalle kuin hyökkäävälle koiralle.
Ensimmäiset kokemukset sumutteen tehosta on jo saatu ja teho on ollut juuri se mitä on haluttukin!
Käyttötarkoitus: Uhkaavien tilanteiden ja oikeudettomien hyökkäysten torjuminen. Koirasumutin on heti valmis käytettäväksi. Käytettäessä vaikuttava aine (menthol) suunnataan kohteeseen, jolloin sumuttimen käyttäjä saa aikaa paeta. Käyttöetäisyys jopa 5 metriä. Ei kertakäyttötuote!
Käyttöohjeet: Käytä koirasumutinta harkiten ja vain todellisissa uhkatilanteissa sekä vain irrallaan oleviin ja uhkaavasti lähestyviin tai hyökkääviin koiriin.

Tiesimpä heti mitä halusin itselleni joululahjaksi ja turvaksi. Kerran olen joutunut itsekin irrottamaan toisistaan koirapuistossa seonneita omia koiriani (en tänäkään päivänä tiedä mitä ihmettä tapahtui) ja olipa itekseen aika mahdoton tehtävä. Lisäksi ketään ei varmaan auta jos omistaja itse saa osumaa taistelun tuoksinassa ja pelkkä koirien eroon repiminen voi myös aiheuttaa tai pahentaa vammoja. Toisaalta, osuuko suihke myös omaan koiraan vai onko suihkun suunta helposti ohjattavissa? Jos molemmat koirat ovat irti, miten käy omistajalle joka menee pelastamaan suihkuttamisen jälkeen sokaistuneen sen oman, hyökkäyksen kohteeksi joutuneen koiransa. Pureeko koira peloissaan myös lähestyvän omistajan kättä, kun se ei nää? Jos molemmat koirat ovat aktiivisesti tappamisfiiliksellä, mitä tapahtuu kun molemmat ovat sokaistuneita, mutta jos ne silti jatkavat raivokkaasti hyökkäystä, ihan sama minkä kimppuun?

Aloin miettiä myös sitä, että noitahan voi päätyä kenen tahansa käsiin. Joku fifiä ulkoiluttava tätihän voi vaikka "varmuuden vuoksi" suihkuttaa uhkaavasti hihnassa räyhäävää ohikulkevaa koiraakin koska se vaikuttaa agressiiviselta. Ja ties missä rikollisessa toiminnassa näitä voikaan käyttää hyväksi.. Lietsooko tällaisten käyttö vaan turhaan pelkoa?

Agitaukopuuhaa, sukat pois

Tairan ollessa agitauolla siihen asti että saadaan nyt veronpalautuksista kuvattua ainakin lonkat ja selkä, ollaan koettu puuhailla jotain muuta kivaa. Osallistuttiin koirakoulu Vision lahjakorttikisaan, jossa aiheena oli opettaa jokin eläin poistamaan sukka omistajansa jalasta. Ja voitettiin koska mulla oli innokas markkinoijatoveri facebookissa :D Meidän lopputulos näytti tältä:

Palkintona olleella lahjakortilla halusin vähän motivaatiota hihnakäytöstreeneihin. Ostin siis ohituskoulun verkkokurssin.

Yksittäin nää kulkee suht kultaisesti (paitsi Rieppa, joka näkönsä takia tahtoo joikua kaikelle olevalle ja olemattomalle). Mutta porukassa.. Riepu aloittaa ja muut yhtyy hölmöilyyn. Lisäksi oon huomannut että pimeällä isommatkin tytöt ovat hieman epävarmempia ja reaktioherkempiä. Lisäksi Taira vetää AINA, enemmän tai vähemmän. Eli jokaisen kanssa edessä erikseen tapahtuvaa treenailua. Tunteja pimeässä, sohjoisessa ja kylmässä Suomen alkutalvessa.. Lisämotivaatio tulee todellakin tarpeeseen :D

Jospa tässä ois pian aikaa aloittaa, ilmeisesti oikeus noihin verkkomateriaaleihin on voimassa 90 päivää..

Rieppa ui

Riepu käväisi myös uimassa toisen kerran. Vähän jännitti alkuun ja tyyppi ois ollu mielummin heti ovelta lähdössä takaisin kotiin. Uinti sujui kuitenkin taas hyvin ja muutaman kerran rampilta tultiin uimaan itsenäisesti. Käännökset oli jo vähän liiankin hyvin automatisoitunut ja rampille Riepu osaa tulla hirmu hyvin vasemmalta mutta tosi huonosti oikealta. Jatkamme harjoittelua :) Ehkä seuraavan kerran vielä uittajan kanssa ja sitten jo itsenäisesti.

(Koiran) laihdutusprojekti etenee myös. Paino oli tippunut edellisessä punnituksessa 300 grammaa. Toivottavasti sama linja jatkuu. Punnitsen koiran aina maanantaisin agitreenien yhteydessä yläkerran Mustissa ja Mirrissä.

Dina 7 vee!

Tänään juhlistettiin aamulla Didin papereissa olevan syntymäajan mukaan sen seitsemättä syntymäpäivää :) Oikeaahan ikäähän ei tiedä kukaan, harmaata sillä oli naamassa jo tullessaan jolloin sen tarhalta tuoneen arvio oli että se olisi noin 2,5-3 vuotias.

Ihana on ollut tukea ja kasvattaa tuollaista eläintä, jonka suojakuori on viimein kunnolla murtunut ja eläin on tajunnut olevansa pystyvä ja kykenevä Koira isolla Koolla :) Antoisa kokemus, eivätkä Dina ja Taira varmasti jää viimeiseksi rescueiksi. Vaan nyt on seuraavaksi jonkun muun vuoro..

Kakku maistui hyvin ja kaverit protestoivat katkerana viherhuoneen puolelta.

Vähän jännittävä tilanne :D

Talvi saapui

Saatiin kunnolla lunta vihdoin maahan täällä Savossakin ja toki vapaapäivän kunniaksi piti viedä porukka metsään temuamaan. Kääntöpuolena tietty se, että kaupunki vetää kohta joka puolella normaaleille kävelyreiteille ladut, eli liikkuminen metsässä/metsään vaikeutuu huomattavasti. Olisi mielenkiintoista hankkia tai lainata lumikengät. Vois helpottaa talvista liikennöintiä huomattavasti.

 Söpöt. On niin kiva kun Dina ja Riepukin ovat alkaneet leikkiä yhdessä.

Kysyin Tairalta että onko nälkä ja korvat kasvo ainakin viisi senttiä :D

Meillä leikitään tasa-arvoisesti, joukon johtaja vaihtuu aina :D

Satunnaisia muistiinpanoja osa 1.

Minulla on tapana tehdä muistiinpanoja vähän kaikesta, verkkoluennoista, muista livelähetyksistä, keskusteluista, kirjoista, tavallisista luennoista, tapahtumista... Ja kirjoittelen niitä vähän mihin sattuu; vihkojen kansiin, lautasliinoihin, kuitteihin, post it-lappuihin.. Ja sitten ne hukkuu ties minne tai niihin törmää aina hyvin satunnaisissa paikoissa. Joten ajattelin vihdoin ja viimein ryhdistäytyä ja kirjoitella niitä pikku hiljaa ylös, jonnekkin jossa ne pysyvät talteen.

Tässäpä alkuun keittiöstä löytynyt satunnainen vihkonsivu Tommy Wirenin luennolta viime keväältä(?).

Leikkiminen:
- Vaikea saavuttaa ärsykekontrollia
- Tulisi aina olla kouluttajan hallinnassa
- Tulisi aina tapahtua kouluttajan kanssa, ei yksin.

Pallo vs. pallo narun päässä.

Jos haluat parempaa ärsykekontrollia, käytä ruokaa!

Vahvistaminen on prosessi.
Tavoitteen/reaktion ja palkitsemisen välillä pitäisi päästä tapahtumaan mahdollisimman vähän.
Tavoitteesta palkkioon rakentuu silta, joka kulkee esim. reaktio 1, reaktio 2 ja reaktio kolmosen kautta.

Lopulta tehtävästä asiasta tulee tärkeämpi kuin mahdollisesta palkkiosta

Vahvisteen arvoa voi lisätä paremmalla vahvisteella. Ns. siirto.

Oikea-aikaisuus kaiken A ja O.

KAIKKI REAKTIOT NAKSUN JA MAKSUN VÄLILLÄ VAHVISTUVAT
eli palkka mahdollisimman nopeasti toivotun käytöksen lähellä.

Liikaa latenssia käytöksen alussa --> ei naksua

Rajoita ympäristön vahvisteita ja ennen kaikkea, ymmärrä niiden merkitys

Luo harjoituksia joissa eläimen on helppo onnistua

Satunnainen lause: Odotusajan opettaminen. Koitappa käsikikkaa!

Nämähän oli mielenkiintoisia. Mitähän käsikikkaa mun on ollut tarkoitus kokeilla :D

Uimassa koirakylpylä Aaltotassussa

Olen ainakin puolitoista vuotta kuunnellut erinäisten ihmisten valitusta siitä miten huonosti Kuopiossa on tarjolla erilaisia koirapalveluita. Nyt yksi suuri aukko on paikattu ja me ollaan saatu koirille oma sisäuittopaikka: Aaltotassu (Suomeksi: Käyttäkää sitä nyt kun joku rohkea on kerran uskaltanut lähteä yrittämään!).

Rieppa kävi poppoosta ensimmäisenä testaamassa uimalaa, kun kerran iskivät mukavan marrastarjouksen "Yksilöuinnit uittajan kanssa 30e/30min". Tairakin saa luultavasti jossain käydä testaamassa miltä uintihommat maistuisi, tekisi sillekkin hyvää. Sillä edellytyksellä tietty että sen saisi altaaseen ja että se osaisi uida..

Olin niin innoissani etten muistanut ottaa yhtään kuvaa itse uinnista, mutta niitä ehkä sitten seuraavalla kerralla. Halliin mennessä koira huuhdeltiin ja sille laitettiin firman hihna ja uimaliivit. Sitten mentiin ihmettelemään altaan ramppia ja uimaan. Uittaja uitti Riepua kierroksen pari minun kannustaessa altaan ulkopuolelta. Sitten mentiin rampin kautta pois altaasta ja huilittiin hetki. Touhu oli selkeästi epäilyttävää, mutta kyllä sen kerran hiippaili altaaseen ilman erikoisempia houkutteluja. Sen huonon näön takia ei vielä edes testattu lelun hakua vedestä, mutta ei tyyppiä ainakaan niin paljon jänskättänyt että namit ei olisi maistunut ;)

Riepun uintitekniikka oli kuulemma hyvä ja se käytti myös niitä ikuisesti kuntoutettavia takajalkoja voimakkaasti. Jospa polskimisesta olisi apua :) Selkeästi oli raskasta kun sen verran kiihtyi hengitys. Altaasta poistumisen jälkeen huuhtelin Riepun, totuttelin sitä pikkuisen föönaukseen ja join kylpylän tarjoamat kahvit. Tunnelma oli mukava ja palvelu ystävällistä. Mennään toistekkin ja jospa jossain vaiheessa ihan jonkun leikkikaverin kanssa. Kunhan ensin tehdään paikka Riepulle tutuksi ja mieluisaksi.

Rieppa treenaa 2.11.2015

Treeniä tältä päivältä. Kai se on uskaltauduttava kotikisoihin pöljäilemään parin viikon päästä :D Hierojallakin piipahdetaan ennen sitä ja ehkä myös uimassa uudessa koirauimalassa.

Kepit onnistu tietysti taas ekoilla videoimattomilla vedoilla, en ois ikinä uskonut että tyyppi vetää ne vaikka jään noin kauas ja on vielä putki välissä. Tässäpä ei enää malttanutkaan, vaikka vielä kerran satuttiinkin vikalla vuorolla oikeaan väliin ja saatiin tehtyä kaikki kepit. Huh, tuskastuttavaa. Ilmeisesti sekä koiralle että omistajalle.

Ollaan nyt ainakin tän Riepun painonpudotusprojektin ajaksi testailemassa lelupalkkaa, saa nähdä alkaako pelittää. Pitää namilla koittaa vahvistaa myös lelun arvoa, tällä hetkellä herkut kyllä voittaa sata nolla.

Eläinten viikon koiraseminaarin luennot videotallenteina

"Koiraseminaarin luennot ovat nyt katsottavissa SEYn nettisivuilla!
Katso kiinnostavat luennot koiran tunne-elämästä, jalostuksesta ja koulutuksesta. Asiantuntijoina biologi ja tietokirjailija Helena Telkänranta, professori emerita, eläinlääketieteen tohtori Marjatta Snellman sekä eläintenkouluttaja(AT) Miira Hellsten Koira- ja kissakoulu Heiluva häntä."

Täältä

Uusi koira..?

Kun agilitykärpänen on puraissut ja huomaat mieluummin katsovasi netistä tuntemattomien ihmisten kisavideoita kuin tv-sarjoja, kuuntelevasi mieluiten koulutusohjelmia kuin radiota ja viettäväsi harrastuksen parissa enemmän aikaa kuin paremmanhuonomman puoliskosi kanssa.. Ja ennenkaikkea huomaat nauttivasi siitä kaikesta enemmän kuin mistään muusta ja sen tekevän sinusta iloisemman, sosiaalisemman ja mukavamman ihmisen..

Ja SITTEN tajuat että sinulla on kisakavereina  vain puolisokea maanantaikappalesheltti ja jatkuvista juntturoista/motivaatio-ongelmista kärsivä viisvee ex-katulapsi.

Ajatus uudesta koirasta on pyörinyt enemmän tai vähemmän puoli vuotta jatkuvasti päässä (oikeasti siis poden jatkuvaa koirakuumetta, joka ei hellitä edes silloin kun kotona on tuhottu kaikki tai koko poppoo kärsii yhtäaikaisesta mahataudista..). Ainakin taka-alalla. Mutta minkälaisen koiran sitä sitten haluaisi? Harvalla on mahdollisuutta tilata jonkun toisen kouluttamaa ja terveystarkastettua kisavalmista 1,5 vuoden ikäistä koiraa :D

BC on tietty loistava valinta, mutta no.. Jotenkin niin itsestäänselvä ja helppo.
Toista shelttiä en välttämättä haluaisi Riepun kanssa yhtä aikaa, se opettaisi tulokkaalle kamalia tapoja ja sit mulla ois pahimmillaan kaks räksää kiljumassa kilpaa toistensa kanssa.
Kaanaankoirasta vois tehdä ehkä rotunsa ensimmäinen suomalaisen agilityvalion, se ois hienoa. Nimimerkillä tykkään haasteista ja pääni seinään hakkaamisesta. Ainakin joskus. :P
Koolie ois sopiva sekoitus mun lemppariominaisuuksia, mutta sillä ei taitais saada kisata ees SM:eis, kun ei ole virallinen FCI:n hyväksymä rotu. (Ihan kuin musta joskus ees SM-tasolle olisikaan..).
Basenji ois ihana! Ja Shiba!

Mitäs muista siellä radoilla pyörii..
Kelpie ei ehkä myöskään oo mun juttu.
Eikä borderterrieri, en kestäis sitä mahdollista kuulonvievää mölyä. Toisaalta, en mä radalla ollessani kuule Riepankaan huutoa.. Terrierit ei kyl muutenkaan oo mun rotu, ihan niin paljon en pään seinään hakkaamisesta tykkää. :D Lisäksi en jaksais mitään turkkirotua, mitä helppohoitoisempi karva, sitä parempi.

Joku miksaus sopivista roduistakin vois olla mahti, miettikää nyt vaikka jotain whippet/bc:tä! Mestari jo syntyessään. Medikoira ois kiva, tuntuu että siinä luokassa on vähiten kilpatovereita ;)

Ja sit vaikka sulla ois ns. sopivasta rodusta pentu ja vaikka se olisi terveistä vanhemmista useamman sukupolven ajalta. Niin eihän se takaa mitään! Treenaat, kasvatat ja koulutat jotain kisaikään asti ja ennen aloitusta kuvautat sen. Selästä löytyy spondyloosia, lonkat on Ö:tä ja kyynärät Ä:tä. Polvia ei ole ollenkaan. Sitten aloitat taas alusta jonkun uuden kanssa. Se on pelottava ja ahdistava ajatus. Minusta ei ole myöskään siihen että jos koira ei sovellu minun haluamaani harrastukseen, se saa lähteä. Koira tulee kuitenkin ensisijaisesti aina perheenjäseneksi ja ystäväksi, ei vain harrastusvälineeksi. Voihan olla että koira ei vaikka tykkäisikään agilitystä, sitten pitäisi keksiä sille joku muu harraste.

Näissä merkeissä, ei auta kun katsella ympärilleen ja seurata mitä mahdollisuuksia elämä tuo tullessaan. Ja siihen asti, treenaillaan näitä nykyisiä niiden kykyjen ja jaksamisten mukaan ja kehitytään itse siinä samalla toivottavasti sekä ohjaajana että kouluttajana. Ja nautitaan joka hetkestä.

Viimeiset treenit ennen kisoja.

Eilen treenattiin Tairan kanssa kai vikaa kertaa ennen huomisen kisoja. Ellen sitten tänään käy kokeilemassa onnistuisko lähtöodottelu koiran seistessä. Istuessa alkaa rapsuttaa ja tuntuu lataavan hepulin siinä rapsuttelun aikana. Ihan selkeä tapahtumaketju, jos ei päästä tekemään rapsuttelua, ei yleensä tule hepuliakaan. Liekkö joku stressin ilmaisu. Koutsi vinkkas et erilainen lähtö vois höynäyttää Tairan unohtamaan hepuloinnin ja mikä parempi paikka kokeilla uusia juttuja kuin kisat :D

Eka vuoro meni siis lähinnä koiran juostessa hurjaa kyytiä pitkin kenttää, ei puhettakaan mun kanssa tekemisestä. Myös puhelin valmentajan kädessä oli hurrrjan kiinnostava. Sitten välillä kun mentiin vähän aikaa yhdessä niin eipä A:n alta menevä putki innostanutkaan vaan piti aina päästä kiipeämään. Arvatkaa mitä treenataan kisojen jälkeen.. Järkyttävä lentokeinukin tuli nähtyä, onneksi ei tainnut pahemmin sattua ja eikä elukka säikähtänyt. Viimeinen yritys taas meni virheettä ja innokkaasti, pyydettiin vielä hämäysratahenkilö vauvan kanssa kentälle ja Taira oli loistava <3 Ylämäki alamäki ylämäki alamäki..

Riepan kanssa treenattiin viimeiset kunnon treenit 30.8. ja näin pätevä pikkuinen mulla oli:

Kepit on sille edelleen tosi vaikeet. Tai lähinnä se aloitus. Menee yleensä sisään vasta toisesta välistä (näkö + huono ohjaus?) tai sitten tulee hirveällä vauhdilla oikeaan aloitukseen mutta seuraava jää nopeuden takia välistä. Mutta välillä onnistuu ja meillähän on vaikka vuosia aikaa treenata yhdessä ja opetella Riepulle riittävän selkeä keppialoitusohjaus.

Arasta ja pelokkaasta.. Vähän vähemmän araksi ja pelokkaaksi.

Parasta kaikissa harrastuksissa on varmaan se hetki kun kova työ alkaa tuottaa näkyviä tuloksia. Oman koiraurani suurimmat lämpimät läikähdykset sydämessä onkin aiheuttanut varsinkin viimeisen parin kuukauden sisään tapahtuneet muutokset meidän Dinassa.

Dina on ollut meillä hitusen päälle viisi vuotta ja kuten esittelystä saa selville, se pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Käskystä istumisen ja maahanmenon se oppi juuri ja juuri houkuttelemalla, odottamisen niin että heilautti aina kättä jos se koetti poistua paikalla. Siinäpä koko laaja osaamisskaala..

..Kunnes tapahtui ensimmäinen todellinen läpimurto ja naksusta tuli kiva juttu noin vuosi sitten. Dina oppi ensimmäisen temppunsa, eli vilkuttamaan tassulla heiheit. Sittenpä ei hetkeen tapahtunutkaan mitään muuta, kun koira oli niin liikuttavan innoissaan ja ylpeä oppimastaan että se tarjosi sitä joka paikassa ja joka käänteessä. Mutta vähitellen koira rohkaistui yrittämään muutakin. "Entäs jos teen näin tai näin". Ja kun se oli kannattavaa, variaatiot vaan lisääntyivät. Koirasta tuli muutenkin rennompi.

Vastaanotto kotiin saapuessa muuttui riehakkaammaksi, halipula kasvoi ja muutenkin läheisyys alkoi maistua. Satunnainen leikkikin tuttujen ihmisten kanssa kelpasi, eivätkä uudet ihmiset ole enää kovinkaan pelottavia. Dina uskalsi jopa ensimmäistä kertaa varastaa ruokaa noin viikko sitten, vielä ihan keittiötasolta :D Tämän kesän pohjoisen reissu oli paljon rennompi, kun autossa ei ollut paniikissa läähättävää koiruutta. Kuten muunkin koirapoppoon, myös Dinan kanssa tehty jumppailu on parantanut meidän välistä suhdetta hurjasti. Tyyppi uskaltaa jo olla etutassut tasapainotyynyllä pitkiäkin aikoja häntä innosta heiluen ja takajalkojen harjoitusta on myös aloitettu.

Koira, joka ei kolme-neljä vuotta sitten suostunut suurinpiirtein edes tulemaan agihallin pihassa autosta ulos. Koira, joka karkasi aitojen yli hallin ulko-ovelle heti jos sen päästi hallissa irti. Koira joka ei suostunut syömään hallissa. Koira joka mateli mahdollisemman pienenä ja matalana kaikki liikkeensä siellä sisällä:

Koira joka pelkäsi ukkosta, läähätti, pyrki piiloon, vaelteli ja tärisi vielä tunteja ukkosen jälkeenkin, pötkötteli eilen kaikessa rauhassa jo puolisen tuntia viimeisen rytinän jälkeen näin rentona:

Jos olet tehnyt Dinan kanssa virheen, sen näkee kyllä selvästi. Paineistuessaan se menee matalaksi ja usein selälleen. Tästä näkee miten herkkä koira kokee pienen ohjausliikkeen (tuo lyö varmasti!), mutta toipuu siitä todella nopeasti verrattuna vaikka vuoden takaiseen.

Mitä siis vuosien aikana on tehty? Annettu aikaa, oltu helliä, ymmärtäväisiä. Kannustettu yrittämään omia ratkaisuja, palkattu oikeaan suuntaan menemisestä, jätetty rankaisut kokonaan pois, myös ne tahattomat. Ennakoitu mahdolliset pelottavat ja kummastusta herättävät asiat. Muutokset elinpiirissä esitelty hitaasti ja rauhallisesti. Ja kuitenkin viety sitkeästi paikkoihin joissa koiraa jännittää, tehty niistä mukavia. Parannettu luottamusta ihmisen ja koiran välillä, luotu suhdetta. Pelottavia asioita tapahtuu ja kuuluu, mutta niistä ei seuraa mitään kamaluuksia. Monta vuotta tätä jaksoi rakentaa ja hyvä niin :) <3

Kesän viimeinen päivä..

.. Tai niin ne ainakin sanoivat eilen säätiedoissa.

Siispä oli heti aamusta raahauduttava pienelle sienestys- ja marjastusretkelle. Litra mustikkaa ja muutamat kanttarellit ja suppikset tarttui mukaan. Koirien käytöstä pitää kehua, kerrankin pysyivät lähettyvillä ja Tairakin katosi vain muutamaksi minuutiksi kerrallaan ja tuli jo heti ekalla kerralla kutsuttessa 95 %:sesti luokse. Pidän siis jatkossakin tyyppiä vähän vähemmällä ruualla niin minäkin muutun vähän kiinnostavammaksi. Dina on niin uuno että jos siihen jättää hihnan kiinni, se pysyy hyvin mukana. Pötkähtelee vaan runsaimpien mustikkavarpujen ääreen mussuttamaan aina kun ihmisetkin pysähtyy.

Riepulla on mahatauti. Yöllä se pyysi jo useampaan kertaan ulos, mutta oli kuitenkin aamullakin reipas joten se pääsi mukaan metsään touhottamaan. Sitten alkoikin oksentelu (n. 7 kertaa metsäilyn aikana eikä tyyppi jaksanut oikein kävelläkkään koko aikaa. Syliin siis välillä. Kauhea nähdä tuo duraceli tuollaisessa kunnossa :/ Eiku Aptusta naamaan jonkun helposti sulavan ruuan kanssa. Hätäretkievääksi Nyytilään ostettu Best-in makkarakaan ei kyllä kelvannut. Siitä tietää että Riepulla on tosi paha olo, kun se ei ole syömässä kaikkea just-heti-nyt vaikka kääreineen. Mahapullat kyllä kotiutuessa upposi, katsotaan pysyykö sisällä.

Metsäilyn jälkeen mentiin meidän siirtolapuutarhalle. Valettiin taas vähän betonihommia ja keräiltiin taas kypsynyttä satoa mukaan. Lanttunauriita, tomaatteja, kukkasia ja vuonankaalia. Punajuurikkaista ei tänä vuonna tainnut tulla minkäänlaista syötävää, niin onnettoman näköisiä olivat vieläkin.

Kotia kohti mennessä käytiin palkkapäivän kunniaksi ostamassa taas noin kuukauden ruuat koiruuksille Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä. Näiden lisäksi tytöt saa yleemsä kaupasta ihmislaatuisia alelihoja, kananmunia, sisäelimiä ja ison kasan lisäravinteita ja vitamiineja. Syövät siis paljon paremmin kuin me ihmiset ;)

Käytiin vielä hakemassa Honkkarista spray-maaleja, päästään säätämään betoneiden kanssa vielä vähän lisää. Sieltä tarttui matkaan myös
syyslannoite ja vuoden viimoiset perennat. Vahingo!

Kotona sitten piti sitoa ja tukea omia rehuja, mm. ruusu, mongolian vaahtera ja suklaakirsikka joutuivat pakettiin. Sitten olikin hetki aikaa ihastella mitä kaikkea sitä onkaan tänä vuonna saanut maahan laitettua ja pihassa tehtyä. Paras palkkio oli kuitenkin pihassa pyörivät perhoset. Viime päivinä niitä onkin ollut liikkeellä, varmaan parissa päivässä enemmän kuin aiemmin koko menneenä kesänä.

Omaa pihaa

Minä rakastan kukkia. Kasveja. Puutarhoja. Perhosia. Yrttejä. Tomaatteja. Satoa tuottavia juttuja. Puutarhurina olen raaka. Äiti toteaa aina et "elä vielä", "ei ne pärjää täällä", "hellemmin". Ajatusmaailmani on että vahvimmat selviää. Keväällä idätetyt taimiparat heitän pihalle mahdollisimman aikaisin, nostan sisälle kun varoittelevat halloista. Jos siis muistan.. Jos paleltuvat niin paleltuvat. Viime syksynä ostin alesta köynnösruusun, jolle kaivelin pikkuisella  lapiolla vähän maata auki ja dumppasin juurakon siihen päälle: Dadaa, tänä kesänä on se on kasvanut hyvin ja kukkii kauniisti usealla kukkatertulla. Keväällä sain daalian juurakon, jolle kaivelin ruokalusikalla vähän kuoppaa ja tungin sen siihen: Kasvi on pidempi kuin minä ja kukkii kauniisti. Olen myös hyvin epähjärjestelmällinen. Suoraan maahan kylvettävät heittelen mihin sattuu ja miten sattuu. Enkä koskaan muista merkitä mitä on missäkin. Puolet kesästä meneekin ihmetellessä, että mikäs se tämä on.

Tässä kuvia tältä päivältä.

Väriminttu

Malva innostui tänä vuonna

Sinipallo-ohdake. Joka ei kyllä ole kovin sininen.

Pinaattia

Tummia ruiskukkia

Tumma lila kurjenpolvi

Työpaikalta saatu lahjoitus-daalia

Suklaakirsikka

Tummempia auringonkukkia

Edellisen asukkaan liljat nousevat ahkerasti keväästä syksyyn :)

Kynttiläkukka(?)

Meidän (periaatteessa) takapiha onkin sitten täysin räjähtäneen näköinen. Sinne on tyhjennetty kaikki mahdolliset siemenpussien jämät ja koska kasvit ovat varjossa noin 22 tuntia vuorokaudessa, ne kasvavat enemmän pituutta ja vihreää kuin kukkivat. Tää loppukesään iskenyt lämmin kausi tosin saattaa saada aikaan kunnioitettavan kukkaloiston, pidetään peukkuja!

Pohjoisen hommia

Taira edelleen tauolla aktiivisista agitreeneistä, pienet treenit tehtiin kaksi viikkoa sitten medi-esteillä ja meni nätisti ilman oheishäsellystä. Molemmat ovat jatkaneet ahkerasti fyssarin ja dobo-ohjaajan jumppaohjeilla (paitsi tän edellisen viikon kun oltiin lomalla).. Taira koettaa parhaansa mukaan vältellä vasemman jalan jumppaa ja jos kuntoesteradalla tippuu rima niin vasen kinttu sen tiputtaa. Vaaditaan oveluutta ja hermoja että sen saa käyttämään molempia jalkoja tasapainoisesti. Riepu taas jumppaa tunnetulla sheltin innolla ja säpäkkyydellä, sen kanssa pitää panostaa rauhallisuuteen ja keskittymiseen.

Koko koirapoppoo ja me ihmisetkin päästiin n. viikon lomalle pohjoiseen. Koluttiin pari tunturia ja parempihuonompi puolisko kalasteli. Koirat oli jo reissussa aina päivän päätteeksi tosi uuvahtaneita ja sama meno näyttää jatkuvan kotonakin. Alla kuvaspämmiä reissun päältä.

<3