Punkkimyrkyt

Keskustelupalstat käy taas tähän aikaan vuodesta kuumana. Vaihtoehtoja on monia yksisarvispölystä kaikki koirat tappaviin myrkkyihin, joten kerrotaampa miten meidän lauma suojautuu.

Tänä vuonna Riepuun iski heti kelien lämmettyä joka lenkillä joku punkki. Riepu saikin nyt ekaa kertaa testiin Seresto-pannan eikä sen laiton jälkeen ole löytynyt yhtään punkkia. Ei kiinnittynyttä eikä juoksentelevaa. Eikä ainakaan vielä ole ilmennyt mitään oiretta, panta on ollut kaulassa maanantaista asti.

Häärä sai Bravecton. Viime kesän Häärä meni ilman mitään, koska siitä löytyi vain muutama punkki ja ne kaikki oli kuolleita. Häärä sai siis Bravecton 2017, mutta ei 2018. Tänä vuonna tabletti iskettiin kitusiin heti kun ensimmäinen imeskelijä siitä löytyi.

Taira ei ole saanut vielä mitään, suunnitelmissa joko Seresto tai Nexgard. Ei Bravectoa tälle kesälle koska sillä oli tuo haima/vestibulaari ongelma ja sisäelimet ovat varmasti saaneet ihan tarpeeksi ylimääräistä työtä tälle kesälle. Nexgard annetaan useammin joten kerta-annos olisi houkuttelevasti pienempi. MUTTA. Jokainen Tairasta tänä vuonna löydetty punkki on ollut kuivanut tai kuolemaisillaan. Taira sai Bravecton viime kesänä, joten näkyy potkua vielä riittävän..

Bravectosta sananen. Kukaan ei varmasti kiellä että se on myrkky. Onhan se. Mutta meillä se on toiminut enemmän kuin loistavasti. Eikä koskaan ole ollut mitään oireita. Kop kop. Vaikka sen ei luvata karkottavan, meillä tablettien antoon on joka vuosi loppunut myös elävien punkkien kantautuminen sisälle asuntoon. Seresto vaikuttaa myös hyvältä, mutta en ota Häärän kanssa sitä riskiä että en kisatessa muistaisi ottaa sitä kuitenkaan pois 🙈 Tairalle pannan laitto mietityttää koska se nukkuu joka ikinen yö meidän vieressä, mitä ilmeisesti ei suositella. Plussaa kuitenkin siitä että sen kanssa voi uida.

Valkosipulia kokeilin ensimmäisen koiran kanssa vuosia sitten ja 'toimihan' se. Paitsi kun täällä Neulamäessä alkoikin punkkimäärä kasvaa.. Tämä vuosi vaikuttaa oikein kunnon punkkivuodelta joten suojatkaa rakkaanne jollain toimivalla ja punnitkaa mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Itse näen yleistyvän pukkitorjunnan hyvänä asiana, ompahan vähemmän niitä lenkkipolun varteen tippuvia imeneitä jotka munii sata uutta vihulaista. Muistakaa myös tuhota jokainen löytämänne punkki oikeaoppisesti. Ne ei huku kaivoon eikä vessanpönttöön, vaan ne tulee polttaa ja/tai paloitella. Ja haudata tontin eri kulmille ja heittää suolaa tikkiden alta kävellessä. Taistoon!

Heippa ykköset!

Aini, mehän ollaan Häärän kanssa nykyään kakkosluokkalaisia. Olin aina ajatellut että itken kun noustaan viimein kakkosiin, mutta koska noustiin Jyväskylässä sellaiselta radalta jolta luulin että saatiin 20 virhepistettä, ni ei paljon tunteiltu. Muuten kun et nauratti :D Mutta en valita, niin pitkään ollaan tehty lähes täydellisiä ratoja ykkösissä. Ja niitä mun mielestä täydellisiäkin, joissa mun mielestä koira osui puomin alastulolle mutta tuomarin mielestä ei. Päästiin siis korkkaamaan kakkoset SWAUn ekoissa kisoissa. Olipa muuten hienot kisat ja saatiin huippuhyvää palautetta. Turhaa jännäsin. Tosin nyt jännään seuraavia jotka on marraskuussa.

Kakkosissa on ihanaaaaa! Koira pysyy paremmin hanskassa kun sille on vähän tekemistä ja se joutuu kuuntelemaan takaakiertoja ja in-inejä jajajaja.. <3 Nyt on kisoissa taas hyvä fiilis ja muistan miksi rakastan tätä juttua. Tehtiin ekoissa kisoissa yksi voittonolla ja yksi harmittava vitska kun putki ei kutsunutkaan. Ja yksi hyl myös kun putki kutsui vähän liian aikaisin. Toiset kakkosten kisat käytiin kirmaamassa Jykylässä äitienpäivä-kisoissa. Sieltä vitonen koska riemuitsin liikaa tokavikana esteenä olleesta puomin huippuonnistumisesta niin että vikalta hypyltä tuli kielto. Mutta se oli ehdottomasti meidän hienoin Jykyläpuomi koskaan. Josko sitä peikkoa ois viimein oikeasti hätistelty riittävän kauas. Hypärillä hyl kun panoi kepeiltä väärälle hypylle ja sitten tultiinkin aikalailla het seuruussa pois kun koira tuli kolmesta peräkkäisestä hypystä kolisten :K Meni kuppi ihan nurin. Uutta matoa koukkuun ens la Hupun kisoissa. Helatorstaina sitten Varkauteen ja kesäkuu näyttää kisojen suhteen kiireiseltä. Kolmosiin ei oo kiire, on mukava saada vähän enemmän hyviä ratoja ja onnistumisia alle ennen kuninkuusluokkaa.

Meidän "päätavoite" tälle kautta on tehdä hyviä tuloksia Games SM-kisoissa Vierumäellä. :)

Huolta häntiin

Kovasti huolta aiheutti tällä kertaa (sormet ristissä että tilanne on nyt ohi) Taira. Se muuttui vähitellen vähän vaisummaksi, närppi vähän ruokaa, hidasteli hypyissä esim. sohvalle tai autoon ja lenkillä sitä sai paikoitellen vetää perässä. Sitten se kieltäytyi yhtenä aamuna syömästä eikä suostunut lähtemään päivälenkille. Illalla se sitten ontui toista etujalkaansa, mutta söi kuitenkin kun ruokaa nosti ylemmäs. Illalla kävely oli vielä normaalia kun käytin sen pissillä. Valvoin koko yön sen takia, se sai läähätyskohtauksia ja lämmöt seilasi 38-39,5 asteessa. Yöllä yhden maita se alkoi kaatuilla ja silmät seilasi päässä. Mä googletin kaikki mahdolliset sairaukset (epilepsia, kasvain, myrkytys, borrelioosi..) ja selvittelin että miten mä saan sen raadon avattavaksi Helsinkiin kun on vappukin huomenna ja kaikkea. Mistä tarpeeksi iso pahvilaatikko ja mihin saan sen kylmään... Karmeaa.

Mentiin heti aamulla Kekin ovelle jonoon ja saatiinkin aamuksi ylimääräinen aika. Eläinlääkäri epäili vestibulaarisyndroomaa ja kun verikokeet tulivat niin nähtiin että tulehdusarvot oli koholla. Sisäkorvatulehdukseen siis Cotrim antibiootti ja pahoinvointiin/huimaukseen Postafen.

Joka päivä näytti pikkuhiljaa paremmalta, kunnes viidentenä päivänä koira alkoi lenkillä saada hyytymiskohtauksia. Ruokakin lakkasi taas maistumasta ja suussa näkyi patti. 8 päivää lääkkeiden aloituksesta toiselle eläinlääkärille. Koira rauhoitettiin ja kuvattiin hampaat ja tutkittiin suu ja korvat. Otettiin verikokeita. Onneksi Karvaisen Kaverin Miriamille tuli jostain outo aavistus ja se tsekkasi laajemman verenkuvan kuin oltiin sovittu. Amylaasit koholla. No, sitten tsekattiin haimaspesifit lipaasit. Niin korkealla että meni klinikan laitteiston mitta-asteikon yli. Kuulemma meille määrätty antibiootti on joskus aiemminkin aiheuttanut haimatulehduksen. Tulehdusarvo oli laskenut paljon mutta oli silti vielä satasen pintaan. Koira sai runsaasti nesteytystä, antibiootti vaihdettiin samalla reissulla toiseen (kesium) ja saatiin kipulääkkeeksi Litalgin. Jopa alkoi tyyppi piristyä ja ruoka maistua. Huimaus paheni koska varmuuden vuoksi lopetettiin myös Postafen, mutta muuten huikeaa edistystä. Normaali Taira palasi, ruokaa kerjättiin, nukuttiin selällään ja pöllittiin ruokaa. Kontrollikäynnillä viikko Cotrimin lopetuksesta sekä haima-arvot että tulehdusarvot olivat viitteissä :) Hurrå!

Kielen patista otettiin näyte ja sekään ei onneksi ollut kasvain, vaan syystä X ärtynyt tulehduspesäke, jota nyt sitten seuraillaan ja jos se kasvaa tai alkaa tuottaa ongelmia niin sen voi poistaa leikkauksella. Olin myös iloinen että röntgenkuvista näki että leuka ja hampaat oli kunnossa. Kallista oli taas, mutta jospa saatiin hyvin vuosia mulle ja sielunpalalle lisää <3