Kun on ollut ihminen joka ei ole koskaan asettanut mitään tavoitteita (koska ne ei kuitenkaan onnistu) niin tuntuu ekstrapahalta kun on viimein uskaltanut tavoitella jotain eikä sitten saavuta sitä. Ei siis saatu puuttuvaa aginollaa Jyväskylästä kahden päivän kisoista. Ekalta radalta se oli hilkulla, eka rima alas, muuten pukkas priimaa :/ Aikakin oli nopein. Toiselta hyl, koira houkuttui takaakiertoon kun en tajunnut linjata hyppyä/jättää sille tilaa. Sunnuntaina otettiin hypäriltä hyl, koira ei taas kuunnellut vaan oletti että tehdään kolmen sarjaa hyppyjä mun puolelta vaikka kolmas olisikin pitänyt mennä takaa. Agirata taas oli karmeaa, olisi pitänyt tulla kesken radan pois mutta kirmattiin nyt sitten siltä reilulla 5 m/s etenemällä 20 virhepistettä (puomin alastulo, keinun alastulo, pituuden vika palikka ja yksi rima. Järkyttävää. Ja vielä hirveämpää oli tulla sillä radalla kolmanneksi :DD
Ilmeisesti me ei siis vaan yksinkertaisesti ansaita sitä nousua vielä eli jatketaan uurastamista sitten elokuun puolivälissä. Treenilistakin kasvoi, pitää opettaa koira sietämään takanaleikkauksia kontakteilla, sietämään jarrutuksia ja kääntymisiä rimaa tiputtamatta ja ylipäätään varmistella keinua. Hohhoi.
Häärähän täytti siis lauantaina kokonaiset kaksi vuotta. Iso tyttö. Vaikka agin 'etenemättömyys' harmittaa, niin kyllä tuo koira on täyttä rautaa. Ei voi kun ihmetellä ja ihastella sen taitoja, sitkeyttä, halua tehdä ja yrittää. Mainio tyyppi kertakaikkiaan. Toivottavasti siitä saa joskus pikkuHääränkin tänne kasvamaan <3
Helteet jatkuu. Aamut aloitetaan edelleen kävelemällä uimaretkelle Neulaniemeen, minäkin jopa uskallan uida. En ole aikuisiällä viettänyt yhtenäkään kesänä näin paljon aikaa rannalla.. Päivällä koetetaan jaksaa jotain pientä puuhastelua: Jumppaa, etsimistä, temppuja yms. Tai sitten noi vaan makaa ja viilentelee. Tänään käytiin K9:llä jumppailee. Mulla oli omat kamppeet ja kun ne yhdisti hallilla oleviin kamoihin niin ihan hyvin sai tunnissakin kaikki kolme pyöritettyä. Kyhäsin mm. tasapainotyynyradan ja keppiviidakon.
Joskohan minäkin kohta löytäisin tuoreita rellejä niin pääsis koirat taas treenailee.. :)
maanantai 23. heinäkuuta 2018
tiistai 17. heinäkuuta 2018
Agiråkki
Olipa muuten hieno tapahtuma. Paikka huikea ja päivät sujuvia. Kolme päivää aksaa, neljällä eri kentällä. Löydettiin majapaikka ihan vierestä työkaverin entisen opiskelukaverin luota jossa saatiin majailla Tairan ja Häärän kanssa ihan keskenämme. Taira oli niiiin hieno ja rauhallinen turistikoira. Välillä ihan pakahdutti sydäntä ylpeydestä. Mukavasti paikalla oli myös ihan ulkopuolisia ihmisiä joita agility lajina kiinnosti ja ihan hyviä keskusteluja saikin käydä säännöistä ja lajin aloittamisesta. Joka päivä palkintopallilla, mutta sitä puuttuvaa aginollaa ei vaan irrronnut. Taitaa olla että vuosi sitten hyvin vaatimattomalta tuntunut tavoite olla kakkosissa ennen kuin koira on kaksi ei toteudu. Vaan ihan omaa huonouttahan se on, nopsemman kuskin kanssa koira voisi olla vaikka ja missä jo.
Perjantaina mentiin kaksi rataa. Katarina Virkkalan agirata (vitonen, keppien toka väli, kolmanneksi) ja Vesa Sivosen hypäri (hyl, koira kääntyi mun takaaleikkauksen jälkeen väärään suuntaan ja hyppäsi saman hypyn uusiksi).
Lauantaina kirmattiin sitten neljästi: kolme normirataa ja ihka ensimmäinen gambler <3 Aloitettiin Virkkalan agiradalla (vitonen, mun turhan jarrun takia tokan hypyn rima alas, toiseksi) ja jatkettiin Sivosen agiradalla (hyl, aluksi koira lähti jatkamaan suoraan puomille vaikka käännyin itse renkaalle, tuli lopulta laajalla kaarella ohi renkaasta ja hyppäsi sen sitten väärän suuntaan). Sen jälkeen Anne Huittisen agirata (hyl, koira jatkoi mun käännöksestä ja käskytyksestä huolimatta suoraan ja suoritti pituuden väärässä paikassa) ja Sara Mairsin gambler joka oli ihan parasta. Näin jälkikäteen olisin tietty osannut suunnitella vielä paremman ja toimivamman radan, vaan olipa kivaa kun ei ollut niin pilkun tarkkaa ja koira sai mennä, tehdä ja irrota. Tätä lisää Suomeen!
Sunnuntaina jaksettiin vielä Virkkalan agiradalla (15, keppialoitus, kaksi rimaa alas, kolmanneksi) ja Huittisen hypärillä (vitonen, kerrankin en varmistellut niin kolmoshypystä ohi, toiseksi) ennen kuin alettiin ajella kotia kohti.
Musta-pinkit kepit koituivat liioittelematta satojen koirakkojen kompastuskiveksi, ihan suomenmestareillakin. Pitäisi siis koettaa treenata kaikilla mahdollisilla eri väri yhdistelmillä sisäänmenoa ja paria ekaa keppiväliä noin ylipäätään.
Eilen kävin treenaamassa uudelle paikalle muuttaneella Metkalla. Ensin en päässyt varausvahvistuksen koodilla sisään ja epätoivoisen sähköpostittelun, facekommentoinnin ja helteessä hikoilun jälkeen yhdeltä facesivulta löytyi puhelinnumero josta sain apua ja pienen mutkan kautta takaisin hallille ja päästiin sisään. Valoisat, siistit ja uudet tilat. Kuuma myös, mutta missäpä ei näillä helteillä olisi. Matto oli laitettu jotenkin oudosti. Rimoja nostellessa jalka meni kokonaan kahden maton saumakohdasta nelisen senttiä syvään kuoppaan. Iski pieni huoli turvallisuudesta, mutta onneksi juuri sen kohdan päällä oli se hyppy. Toista kenttää en ehtinyt tutkia, jospa se olisi vähän parempi. Mielenkiinnolla odotan miten tuo toimii kisapaikkana.
Perjantaina mentiin kaksi rataa. Katarina Virkkalan agirata (vitonen, keppien toka väli, kolmanneksi) ja Vesa Sivosen hypäri (hyl, koira kääntyi mun takaaleikkauksen jälkeen väärään suuntaan ja hyppäsi saman hypyn uusiksi).
Lauantaina kirmattiin sitten neljästi: kolme normirataa ja ihka ensimmäinen gambler <3 Aloitettiin Virkkalan agiradalla (vitonen, mun turhan jarrun takia tokan hypyn rima alas, toiseksi) ja jatkettiin Sivosen agiradalla (hyl, aluksi koira lähti jatkamaan suoraan puomille vaikka käännyin itse renkaalle, tuli lopulta laajalla kaarella ohi renkaasta ja hyppäsi sen sitten väärän suuntaan). Sen jälkeen Anne Huittisen agirata (hyl, koira jatkoi mun käännöksestä ja käskytyksestä huolimatta suoraan ja suoritti pituuden väärässä paikassa) ja Sara Mairsin gambler joka oli ihan parasta. Näin jälkikäteen olisin tietty osannut suunnitella vielä paremman ja toimivamman radan, vaan olipa kivaa kun ei ollut niin pilkun tarkkaa ja koira sai mennä, tehdä ja irrota. Tätä lisää Suomeen!
Sunnuntaina jaksettiin vielä Virkkalan agiradalla (15, keppialoitus, kaksi rimaa alas, kolmanneksi) ja Huittisen hypärillä (vitonen, kerrankin en varmistellut niin kolmoshypystä ohi, toiseksi) ennen kuin alettiin ajella kotia kohti.
Musta-pinkit kepit koituivat liioittelematta satojen koirakkojen kompastuskiveksi, ihan suomenmestareillakin. Pitäisi siis koettaa treenata kaikilla mahdollisilla eri väri yhdistelmillä sisäänmenoa ja paria ekaa keppiväliä noin ylipäätään.
Eilen kävin treenaamassa uudelle paikalle muuttaneella Metkalla. Ensin en päässyt varausvahvistuksen koodilla sisään ja epätoivoisen sähköpostittelun, facekommentoinnin ja helteessä hikoilun jälkeen yhdeltä facesivulta löytyi puhelinnumero josta sain apua ja pienen mutkan kautta takaisin hallille ja päästiin sisään. Valoisat, siistit ja uudet tilat. Kuuma myös, mutta missäpä ei näillä helteillä olisi. Matto oli laitettu jotenkin oudosti. Rimoja nostellessa jalka meni kokonaan kahden maton saumakohdasta nelisen senttiä syvään kuoppaan. Iski pieni huoli turvallisuudesta, mutta onneksi juuri sen kohdan päällä oli se hyppy. Toista kenttää en ehtinyt tutkia, jospa se olisi vähän parempi. Mielenkiinnolla odotan miten tuo toimii kisapaikkana.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2018
Vepehommia
Kylläpä aika rientää kun on touhua. Annoin arkitöille taas pikkusormen ja nyt on vahdittava ettei mene koko käsi. Kaksi esseetäkin pitäisi raapustella niin kesän opintopistesaldo olisi kasassa eikä tarvitsi tapella Kelan kanssa.
Vepen alkeet oli ja meni ja yllätti todella positiivisesti. Niin koiran toimimisen kuin järjestävän tahon ihmistenkin kannalta. Tykkäsin porukasta ja koulutuksesta :) Kaikista soven liikkeistä saatiin hommat aluilleen, vaikein oli hukkuvan pelastaminen kun tyyppi muuttui pikkukoiria hukutettavakseen houkuttelevaksi näkiksi heti kun se tippui veneestä tai meni muuten vaan veteen. Siinä sitä sitten parilla kerralla rauhassa treenailtiin, ensin ruualla (mä syötin kun katsoo kun varusteita puetaan, setä syöttää välillä, mä leikitän lähellä kun setä täydessä varustuksessa ja lopulta uskalsi leikkiä sedänkin kanssa kunhan oltiin maalla). Veden lähellä oli edelleen pelottava, kunnes menin itse koiran kaveriksi veteen ja lähetin siitä pelastamaan. Saatiin viimeisellä kerralla lyhyen matkan pelastus niin että hukkuva hyppää veneestä ja räpikoi ihan hitusen kun minä olen juuri ja juuri veden puolella. Tästä on hyvä rakentaa.
Veneestä hyppy sujuu 50 metristä ja veneenhaku on ihan huippuhauskaa koiran mielestä vaikka niin kovin rankkaa pienelle. Hirvee vinkuvonku ennen kuin se vapautetaan hakuun. Vinoutta hommaan lisätty vasta ihan vähän. Vientikin saatiin viimein jotenkuten auki, pidemmällä matkalla vaan selkeästi iskee vielä epätietoisuus hommasta ja saattaa pyöriä matkalla ympäri kunnes muistutetaan että minne pitikään menny. Luovutus vaatii vastaanottajalta nopeita otteita. Mutta itse esineen pito rannassa ja vientiin lähtö on mukavaa katsottavaa.
Agin puolella näyttää varmalta että tavoitteeni siitä että Häärä nousisi kakkosiin ennen kuin se on kaksi ei toteudu. Seuraava mahdollisuus on nimittäis just synttäripäivänä ja silloinkin agiratoja on vain yksi. Puristaa puristaa. Ja ahdistaa. Koira vaikuttaa mun takia paljon huonommalta kuin onkaan.
Jussin juoksuissa oli kivaa vaikka meidän suoritukset oli aika surkeita. Kymppi, vitonen ja kaksi hyllyä. Mutta Häärä oli mukava ja rento reissukaveri ja majoitus Kesähotelli Vuorilinnassa oli sijainniltaan ja ulkoilumaastoineen loistava. Ja se aamiaspöytä.. Nam. Eikä ollut kauhean pahan hintaista, koira plus kaksi ihmistä, kaksi yötä, aamiaiset ja 'kylpylän' vapaa käyttö yhteensä 160 €.
Hypyillä käännökset hajoaa käsin: jostain syystä koira kääntyy poikkeuksetta eri tavalla kuin olen tarkoittanut enkä oikein saa kiinni syystä. Kisamöröksi tässä tulee se, että koira hyppää helposti jo suorittamansa esteen uusiksi, kun kääntyy ensin väärin ja joutuu kääntymään sit saman tien uudestaan mun perään sinne 'oikeaan' suuntaan.
Bh-treeneissä ei ole hirveästi edistytty. Tai jotenkin tuntuu siltä. Päästiin testaamaan miesten käskyihin reagointia (tai yhden miehen) ja onneksi ei reagoinut ainakaan niihin. Ongelmana on siis samanlaista äänialaa käyttävät naiset.. Kuinkahan saisin varmistettua pariksi miehen :D Paimennuksessa kulunut "maahan" on ikävä kyllä jollain lailla rikkonut paikkamakuuta niin että aika usein se ponkaisee sieltä salaa ylös. Saanan huijauksiin ei onneksi ihan niin helposti enää lähde, mulkoilee vaan kulmiensa alta että ootpa ilkee kun puijaat pientä koiraparkaa.
Paimentamaan ei kesäkuussa hirmuisesti päästy, viidestä kerrasta kaksi siirrettiin heinäkuulle, toinen sateen ja toinen helteen takia ja yhden vaihdoin heinäkuun treeniin että päästiin vepeen. Jospa siihenkin pääsisi taas kiinni, varsinkin kun elokuulle sain uuden viiden kerran sarjan.
Vepen alkeet oli ja meni ja yllätti todella positiivisesti. Niin koiran toimimisen kuin järjestävän tahon ihmistenkin kannalta. Tykkäsin porukasta ja koulutuksesta :) Kaikista soven liikkeistä saatiin hommat aluilleen, vaikein oli hukkuvan pelastaminen kun tyyppi muuttui pikkukoiria hukutettavakseen houkuttelevaksi näkiksi heti kun se tippui veneestä tai meni muuten vaan veteen. Siinä sitä sitten parilla kerralla rauhassa treenailtiin, ensin ruualla (mä syötin kun katsoo kun varusteita puetaan, setä syöttää välillä, mä leikitän lähellä kun setä täydessä varustuksessa ja lopulta uskalsi leikkiä sedänkin kanssa kunhan oltiin maalla). Veden lähellä oli edelleen pelottava, kunnes menin itse koiran kaveriksi veteen ja lähetin siitä pelastamaan. Saatiin viimeisellä kerralla lyhyen matkan pelastus niin että hukkuva hyppää veneestä ja räpikoi ihan hitusen kun minä olen juuri ja juuri veden puolella. Tästä on hyvä rakentaa.
Veneestä hyppy sujuu 50 metristä ja veneenhaku on ihan huippuhauskaa koiran mielestä vaikka niin kovin rankkaa pienelle. Hirvee vinkuvonku ennen kuin se vapautetaan hakuun. Vinoutta hommaan lisätty vasta ihan vähän. Vientikin saatiin viimein jotenkuten auki, pidemmällä matkalla vaan selkeästi iskee vielä epätietoisuus hommasta ja saattaa pyöriä matkalla ympäri kunnes muistutetaan että minne pitikään menny. Luovutus vaatii vastaanottajalta nopeita otteita. Mutta itse esineen pito rannassa ja vientiin lähtö on mukavaa katsottavaa.
Agin puolella näyttää varmalta että tavoitteeni siitä että Häärä nousisi kakkosiin ennen kuin se on kaksi ei toteudu. Seuraava mahdollisuus on nimittäis just synttäripäivänä ja silloinkin agiratoja on vain yksi. Puristaa puristaa. Ja ahdistaa. Koira vaikuttaa mun takia paljon huonommalta kuin onkaan.
Jussin juoksuissa oli kivaa vaikka meidän suoritukset oli aika surkeita. Kymppi, vitonen ja kaksi hyllyä. Mutta Häärä oli mukava ja rento reissukaveri ja majoitus Kesähotelli Vuorilinnassa oli sijainniltaan ja ulkoilumaastoineen loistava. Ja se aamiaspöytä.. Nam. Eikä ollut kauhean pahan hintaista, koira plus kaksi ihmistä, kaksi yötä, aamiaiset ja 'kylpylän' vapaa käyttö yhteensä 160 €.
Hypyillä käännökset hajoaa käsin: jostain syystä koira kääntyy poikkeuksetta eri tavalla kuin olen tarkoittanut enkä oikein saa kiinni syystä. Kisamöröksi tässä tulee se, että koira hyppää helposti jo suorittamansa esteen uusiksi, kun kääntyy ensin väärin ja joutuu kääntymään sit saman tien uudestaan mun perään sinne 'oikeaan' suuntaan.
Bh-treeneissä ei ole hirveästi edistytty. Tai jotenkin tuntuu siltä. Päästiin testaamaan miesten käskyihin reagointia (tai yhden miehen) ja onneksi ei reagoinut ainakaan niihin. Ongelmana on siis samanlaista äänialaa käyttävät naiset.. Kuinkahan saisin varmistettua pariksi miehen :D Paimennuksessa kulunut "maahan" on ikävä kyllä jollain lailla rikkonut paikkamakuuta niin että aika usein se ponkaisee sieltä salaa ylös. Saanan huijauksiin ei onneksi ihan niin helposti enää lähde, mulkoilee vaan kulmiensa alta että ootpa ilkee kun puijaat pientä koiraparkaa.
Paimentamaan ei kesäkuussa hirmuisesti päästy, viidestä kerrasta kaksi siirrettiin heinäkuulle, toinen sateen ja toinen helteen takia ja yhden vaihdoin heinäkuun treeniin että päästiin vepeen. Jospa siihenkin pääsisi taas kiinni, varsinkin kun elokuulle sain uuden viiden kerran sarjan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)