Treenijuhannus

Migreenin ja töiden lisäksi sain nauttia juhannuksena hyvin sujuneista treeneistä. Kaikki neljä pääs enempi vähempi humppaamaan. Tässä Häärän näytteitä :)

Kesäarkea

Dina alkaa olla kunnossa, jo toista päivää lämmöt normaalin sisällä. Ei kuumetta, eikä alilämpöä. Ei kyllä silti uskalla huokaista vielä, mutta paremmalta näyttää. Toivottavasti nää sen muutkin lämmönsäätelyongelmat katoaa niin tyyppi pääsee taas normaalisti autoreissuille ja siirtolapuutarhalle ja hallille.

Agihallin yläkerrassa ollut MustiMirri muutti pois Prisman luokse. Periaatteessa vain tien toiselle puolelle, mutta jalan sinne ei enää niin vaan pikaisesti kipaistakaan. Vähän harmittaa kun oli niin näppärä käydä aina yläkerrassa piipahtamassa punnaamassa koiria, paikkaamassa huvenneita treeninamivarastoja tai mennä sisään halliin jos hallin oma avainlukija ei syystä tai toisesta toiminut. Tulevana talvena varmaan sitten kävellään 45 min takaisin kotiin jos ovi ei aukea :(

Kävin avajaisissa hamstraamassa avajaistarjouksena olleita possunkorvia ja sain ostettua Häärälle juoksupökät. En saanut sellaisia mitkä olisin halunnut, koska ei koot oikein täsmännyt. Sen siitä saa kun koiralla on muhkeet urheilijan reidet ja sitten kapee vyötärö. Joudun ottamaan semmoiset tarrasulkijalliset, niissä mahtuu reisi kinnaamatta liikkumaan. Häärän mielipide pökistä alla. Huomenna nähdään miten treeni kulkee..

Tässä omatekoiset kotipökät :D

Riepu on selkeesti tyytyväinen ajeltuun kuontaloonsa. Se on nukkunut siitä asti sängyssä mun vieressä koko yön. Ennen saatto tulla viereen mutta muutamassa minuutissa tuli niin kuuma että se siirtyi aina lattialle. Nyt se tuhisee ja unijuoksee melkein mun tyynyllä.. Omistaja ei tiedä onko tästä muutoksesta niinkään ilahtunut :D

Juoksunen narttu sotkee kyllä tätä normielämää. Kaveri kysyi että voisinko ottaa sen pojjaat heinäkuun alussa yökylään ja olin ensin et enköhän, varmistan kotona kalenterista. Ja kas, sitten aivot raksutti et ai niin, eihän tänne kannata nyt mitään uroksia ottaa :K Totuttelua siis, ei pelkästään koirilla.

Uimahommia

Lenkkeiltiin eilen Riepun veljen kanssa Haminanlahdessa ja koirat pääsi kahlailee. Hääräkin uskalsi ensin harppoa vähän vedessä järkyttynyt ilme naamallaan ja sai aina palkaksi hurjasti kehuja. Ja kas kummaa, jossain vaiheessa se uskaltautui uimasilleen! Silmät kauhusta pullottaen se haki keppiä. Eikä uimalassa tutuksi tullutta kuolemankiljuntaa ollut lainkaan. Ehkä siitä tuleekin vesipeto..

Tänään oltiin koko porukka yliopiston rannalla kahlailemassa ja jostain syystä siihen päätti paukata sorsapoikue... No todistetusti Dinakin osaa uida. Ja pitkään. Ja Taira myös. Lopputulemana kaivoin niille koloa yhden verkkoaidan ali että saatiin ne oikealle puolelle ja päästiin kotiin. Viilentyipä tuo keuhkotautinenkin, varmaan teki toooosi hyvää.

Riepu kävi trimmissä, kyllästyin viimein tuohon sen järkyttävään karvaan ja irtoamattomaan pohjavillaan. Nyt se on tommonen raggari-puliukko :D <3

Viikonloppu meni agin sm-kisojen streameja tuijotellessa. Kaikki muu jäi vähän retuperälle, jospa tässä alkuviikolla sais hommia aikaiseksi niin kotona kuin siirtolapuutarhallakin. Juhannus ollaankin sitten totuttuun tapaan töissä.

Mummoin sairastaa

Muiden kuulumisiakin.

Dinaan iski ilmeisesti joku superpöpö. Maanantaina oli jättänyt aamusta ruuat syömättä (mä olisin jo tässä vaiheessa varannu lekuriaikaa, mutta puoliskon mielestä oli ihan normaalia eikä viitsinyt edes ilmota minulle). Lisäksi oli ollut lenkillä perässävedettävä. Pääsin onneksi silloin ajoissa töissä ja kotiin tullessa ihmettelin kun se ei haukkunut ja toinen koira murisi sille koko ajan. Sitten näin syömättömän ruuan pöydällä ja koira pötkähtikin oudosti melkein heti jalkoihin. Siitä sitten kopeloimaan sitä ja toteamaan että täähän on ihan tulikuuma. Mittari persuuksiin ja kuumetta 40,2. Googlettamaan eläinlääkäriasemien neuvot ja kaikkialla luki vaan että pitkäkestoinen korkea kuume on syy hakeutua lääkäriin. Siispä omatoimihoitoa, kylmäkallea päähän ja niskaan ettei aivot pala ja muuten vaatetta päälle. Juottoa ruiskulla. Sain lämmöt tippumaan 39,5:een ja muutaman tunnin päästä söi jo vähän juustoa. Tiistaina olivat aamulla kuitenkin nousseet taas yli neljäänkymppiin, joten eikun aikaa varamaan.

Monessa paikassa oli täyttä, onneksi Petosella olevassa Lupsakassa oli aikaa. Hammasta piti purra kun koira ei jaksanut itse enää kävellä vastaanotosta eläinlääkärin huoneeseen. Lupsakka oli paikkana meille uusi ja eläinlääkärikin oli vasta valmistunut. Hyvin kuitenkin kuunteli mun selitykset, kysyi tarkennukset ja tutki koiran. Hengitysäänet korostuneet ja edelleen kova kuume. Tulehduskipulääkettä, nesteytystä ja abt suoneen. Kolme tuntia se siellä makasi tipassa. Ajettiin itse Movettiin näytteet, koska labran piti olla auki neljään. Näytteet oli tiskissä 20 vaille ja ilmoittivat vaan että laitteet on jo pesty, menee analyysiin seuraavana aamuna. En ollut tyytyväinen.

Akuuttina hengitystietulehduksena tuota nyt hoidetaan. Ab (Clavaseptin) aamuin illoin ja tulehduskipulääke (Loxicom)niin pitkään kun se riittää. Lisäksi mittailen lämpöjä ainakin kolme kertaa päivässä ja tarjoan herkkujuomista. Toivotaan että tyyppi tästä tokenee <3

Riepu kävi samalla reissulla tsekissä, kun viime viikon keskiviikkona tuikkasin sitä saksilla rintaan kun tein turkkiselvitystä että missä on pohjavillaa niin paljon että pitää ajaa karva kokonaan. Noilla samoilla saksilla äiti leikkasi multa palan korvasta yli 20 vuotta sitten, että terävät ovat.. Riepu oli siis ma-ti välisenä yönä saanut revittyä haavan auki, kun JOKU ei ollut illalla muistanut kiristää haavapukua kunnolla kiinni. Just kun olin sen aktiivisella putsaus+bacibact saanut umpeen. Voin sanoa että ei kaunista kieltä irronnut kun aamulla asian huomasin. Mutta se olikin sitten päivän aikana mennyt umpeen niin että oli pinnalta kuiva kun lääkäri sitä katsoi. Toivottavasti ei tulehdu.

Häärän kesäkuun puolivälin kuulumiset

Häärä kehittyy hienosti :) Joka viikko se handlaa jotain uutta asiaa. Tosin usein hukassa on sitten myös joku jo aiemmalla kerralla osattu asia. Agiliitokin menee hienosti, painotuksena nyt erilaiset ohjaukset, lähdöt ja ohjaajafokus. Toiminta ei jatku jos rima tulee alas tai jos mä ohjaan jonkun kohdan ymmärrettävästi ja koira valitsee silti väärän esteen tai suorittaa väärin päin.

Jäljellä Häärä ajoi eilen ensimmäisen vieraan ihmisen jäljen ja meni paljon tarkemmin ja rauhallisemmin kuin minua jäljestäessä. Nyt pitäisi vaan valjastaa ystäviä ja tuttavia metsään tepsuttelemaan että saadaan lisää treeniä, jatkokurssi kun napsahti ikävästi samalle päivälle kuin tiistaista maanantaille siirtyvä alkeispaimennus. Kurssilla jälkihommia pääsisi siis jatkamaan vasta elokuussa :/

Juoksutkin tuo muikkunen malttoi aloittaa. Eipä oo muuten yhtään niin siisti kun meidän edesmennyt Tellu, joka kulki aina omia jälkiään ja siivosi. Juoksuhousutkin tuolle pitää käydä ostamassa että päästään jatkamaan treenejä. Odotin noiden alkamista niin paljon että unohdin hankkia ne ajoissa ja nythän niitä on kiva mennä sovittelee ja totuttaa tuota vaateinhoajaa niiden käyttöön. Tosin toivon että agi on niin kivaa, että ei niitä ehdi siellä edes huomata. Kuvaushommiakin pääsee nyt suunnittelemaan, pyysin neljästä paikasta kaikkien mahdollisten tutkimusten ja kuvausten pakettihinnan :)

Häärän agitaso kesäkuun alku

Pistetään itsellenikin muistiin vähän mitä penska jo agissa "osaa". Hyppyjen rimat 40 cm. Mitä matalammalla ovat, sitä enemmän räiskii rimoja ja tuijottaa vaan minua.

- Takaakierrot ovat todella vahvoja. Jos niitä pääsee tekemään yhden, koko lopputreeni saattaa mennä sen korjaamiseen. Ei auta huudella hyppy eikä eteen, Häärä on varma että kyseessä on tyhmän ihmisen virhe ja ihminen tarkoittaa huutaa takaa/kierrä :D

- Putkiin irtoaminen/putkilukitukset toimii.

- Pakkovalssit vaikeita

- Saksalaiset toiseen suuntaan (en just muista kumpaanko) vaikeita. 

- Poispäinkäännöt hyvällä mallilla. Persjätöt toimii jos niitä vaan ehtii ajoissa tekemään. Samoin valssit.

- Eteenlähetykset toimivat joskus loistavasti (koira menee kolme hyppyä ja putkeen kunhan muistan paikaltani vain huudella eteen eteen eteen) ja joskus maltti riittää vain yhdelle tai kahdelle hypylle irtoamiseen.

- Käännökset ovat ikään ja kokemukseen nähden huipputiukkoja jo nyt 95 % tapauksissa. Ei paljon linjat valu.

- Sylkkäreitä on treenattu aika paljonkin, en vaan vieläkään ihan tiedä missä mä ehtisin niitä käyttää :D

- Japskit lukee hyvin, kunhan ohjaaja merkkaa käännökset napakasti.

- Häärä on puuhannut vaan ensimmäistä ja viimeistä keppiväliä. En ole vieläkään varma millä metodilla noita sitten alkaa oikeasti opettamaan kun ikää on riittävästi.

- Rengasta olen tehnyt puhtaasti sheippaamalla. Ensin matalalla ja nyt täyskorkealla. Mutta ei todellakaan vielä asiaa tehdä sitä radan osana..

- Pituutta on tehty muistaakseni kahdella palikalla, voisi varmaan hyvinkin lisätä jo kolmannen.

- Muuria tehty minikorkeudella, sujuu. Pitäisi vahvistella sitäkin ihan erillisenä esteenä ja pikkuhiljaa korotella.

- Pussi on vaarallinen, tulee sellaisella vauhdilla että pelkään tosissani että tulee kolmessa osassa sieltä ulos. Koira ei pelkää, ohjaaja pelkää. Täytyy panostaa siihen että sieltä juostaan aina suorassa ulos eikä kammeta pussin sisällä ohjaajan puolelle.

- Kontaktit. Häärä osaa pakittaa puomin ja A:n alastulolle. Puomia on tehty myös ottamalla alastulo maahan ja juoksutettu siitä. Lisäksi ollaan tehty muutaman kerran madalletttua puomia hitaasti ja kävelty normipuomia nameja siltä syöden. En tiedä tästäkään millä metodilla asiat sitten oikeasti opetetaan. Riepu ja Taira vaan aluksi käveli puomia ja saivat palkan kun osuivat alastullessaan kontaktialueelle eli vaan tulivat alas asti. Sitten vähitellen lisättiin vauhtia. Häärän vauhti on jo nyt aloittaessa niin erilainen että tämä mulle tuttu ja turvallinen tapa ei varmasti enää toimi. Keinuun ollaan tutustuttu sen verran että madalletun keinun alastulopuolella ollaan pelattu bang-peliä, eli Häärä painaa tassuilla keinun alas ja hyppää kontaktialueelle. Äänen kanssa ei siis pitäisi tulla ongelmia :)

Suuntia pitäisi alkaa harjoitella!

'Kesän' alkuja

Pitkä hiljaisuus. Maaliskuussa oli pitkä työputki eikä töiden ja koirahommien lisäksi jaksanut kirjoitella. Ja sitten olikin jo vaikea palata.

Treenattu kuitenkin on. Häärän ensimmäinen paimennuskurssi on käynnissä ja voi piru että tuo koira on (siinäkin) taitava. Jopa niin taitava että luulee että siinä ei muuta tarvitakaan kuin hänet ja lampaat. Viimeksi aloinkin sitten vaatimalla muistutella että lampaat ovat minun ja Häärä tekee töitä mulle. Vaikeaa on kun ei itsekään aina ihan tiedä mitä on tekemässä. Ja sitten pitäisi silti osata ohjata koiraa :D

Ollaan Häärän kanssa myös ekalla jälkikurssilla ja sielläkin se menee tosi hyvin. Namit ei enää kelpaa jäljeltä juuri lainkaan, syö ehkä muutaman. Ollaan tehty suoraa jo normaalilla askelluksella, kulmia ja viimeksi tarkemmalla tallauksella eka siks sakki.

Agilityssä penskalla menee jo lujaa. Itseluottamusta on niin paljon että rataa voi Häärän mielestä suorittaa itsenäisesti myös ohjaajan juostessa jossain ihan muualla. Tää ei kyllä arjessakaan ole mikään kiltti pieni bortsu, vaan napakka resursseista tarkka nartun alku. Juoksuja oottelen kovasti, saisi niitä kuvausaikataulujakin mietittyään tarkemmin.

Entäs muut koirat.. Riepu on ollut kisatauolla eli ahdistaa kun ei saa kisata. Se treenaa aksaa noin kerta viikkoon. Kaikki koirat jumppaa ja Taira rallyilee. Tosin KÄRPÄSFOBIA-sesonki on ovella eikä kipuiluun ole vieläkään saatu selvyyttä. Gabapentin menee nyt liuoksena, toivottavasti se tekisi koirasta kivuttoman. Kisatahan tuo ei edes tuon lääkityksen kanssa saa, mutta kyllä toi yhteinen tekeminen vaan ois jokaisen koiran kanssa tärkeää.

Sää on täyttä paskaa. Jospa saataisiin kompensaationa edes pitkä ja lämmin syksy. Mitään ei ole vieläkään voinut istuttaa ulos :(