maanantai 20. toukokuuta 2019

Heippa ykköset!

Aini, mehän ollaan Häärän kanssa nykyään kakkosluokkalaisia. Olin aina ajatellut että itken kun noustaan viimein kakkosiin, mutta koska noustiin Jyväskylässä sellaiselta radalta jolta luulin että saatiin 20 virhepistettä, ni ei paljon tunteiltu. Muuten kun et nauratti :D Mutta en valita, niin pitkään ollaan tehty lähes täydellisiä ratoja ykkösissä. Ja niitä mun mielestä täydellisiäkin, joissa mun mielestä koira osui puomin alastulolle mutta tuomarin mielestä ei. Päästiin siis korkkaamaan kakkoset SWAUn ekoissa kisoissa. Olipa muuten hienot kisat ja saatiin huippuhyvää palautetta. Turhaa jännäsin. Tosin nyt jännään seuraavia jotka on marraskuussa.

Kakkosissa on ihanaaaaa! Koira pysyy paremmin hanskassa kun sille on vähän tekemistä ja se joutuu kuuntelemaan takaakiertoja ja in-inejä jajajaja.. <3 Nyt on kisoissa taas hyvä fiilis ja muistan miksi rakastan tätä juttua. Tehtiin ekoissa kisoissa yksi voittonolla ja yksi harmittava vitska kun putki ei kutsunutkaan. Ja yksi hyl myös kun putki kutsui vähän liian aikaisin. Toiset kakkosten kisat käytiin kirmaamassa Jykylässä äitienpäivä-kisoissa. Sieltä vitonen koska riemuitsin liikaa tokavikana esteenä olleesta puomin huippuonnistumisesta niin että vikalta hypyltä tuli kielto. Mutta se oli ehdottomasti meidän hienoin Jykyläpuomi koskaan. Josko sitä peikkoa ois viimein oikeasti hätistelty riittävän kauas. Hypärillä hyl kun panoi kepeiltä väärälle hypylle ja sitten tultiinkin aikalailla het seuruussa pois kun koira tuli kolmesta peräkkäisestä hypystä kolisten :K Meni kuppi ihan nurin. Uutta matoa koukkuun ens la Hupun kisoissa. Helatorstaina sitten Varkauteen ja kesäkuu näyttää kisojen suhteen kiireiseltä. Kolmosiin ei oo kiire, on mukava saada vähän enemmän hyviä ratoja ja onnistumisia alle ennen kuninkuusluokkaa.

Meidän "päätavoite" tälle kautta on tehdä hyviä tuloksia Games SM-kisoissa Vierumäellä. :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Huolta häntiin

Kovasti huolta aiheutti tällä kertaa (sormet ristissä että tilanne on nyt ohi) Taira. Se muuttui vähitellen vähän vaisummaksi, närppi vähän ruokaa, hidasteli hypyissä esim. sohvalle tai autoon ja lenkillä sitä sai paikoitellen vetää perässä. Sitten se kieltäytyi yhtenä aamuna syömästä eikä suostunut lähtemään päivälenkille. Illalla se sitten ontui toista etujalkaansa, mutta söi kuitenkin kun ruokaa nosti ylemmäs. Illalla kävely oli vielä normaalia kun käytin sen pissillä. Valvoin koko yön sen takia, se sai läähätyskohtauksia ja lämmöt seilasi 38-39,5 asteessa. Yöllä yhden maita se alkoi kaatuilla ja silmät seilasi päässä. Mä googletin kaikki mahdolliset sairaukset (epilepsia, kasvain, myrkytys, borrelioosi..) ja selvittelin että miten mä saan sen raadon avattavaksi Helsinkiin kun on vappukin huomenna ja kaikkea. Mistä tarpeeksi iso pahvilaatikko ja mihin saan sen kylmään... Karmeaa.

Mentiin heti aamulla Kekin ovelle jonoon ja saatiinkin aamuksi ylimääräinen aika. Eläinlääkäri epäili vestibulaarisyndroomaa ja kun verikokeet tulivat niin nähtiin että tulehdusarvot oli koholla. Sisäkorvatulehdukseen siis Cotrim antibiootti ja pahoinvointiin/huimaukseen Postafen.

Joka päivä näytti pikkuhiljaa paremmalta, kunnes viidentenä päivänä koira alkoi lenkillä saada hyytymiskohtauksia. Ruokakin lakkasi taas maistumasta ja suussa näkyi patti. 8 päivää lääkkeiden aloituksesta toiselle eläinlääkärille. Koira rauhoitettiin ja kuvattiin hampaat ja tutkittiin suu ja korvat. Otettiin verikokeita. Onneksi Karvaisen Kaverin Miriamille tuli jostain outo aavistus ja se tsekkasi laajemman verenkuvan kuin oltiin sovittu. Amylaasit koholla. No, sitten tsekattiin haimaspesifit lipaasit. Niin korkealla että meni klinikan laitteiston mitta-asteikon yli. Kuulemma meille määrätty antibiootti on joskus aiemminkin aiheuttanut haimatulehduksen. Tulehdusarvo oli laskenut paljon mutta oli silti vielä satasen pintaan. Koira sai runsaasti nesteytystä, antibiootti vaihdettiin samalla reissulla toiseen (kesium) ja saatiin kipulääkkeeksi Litalgin. Jopa alkoi tyyppi piristyä ja ruoka maistua. Huimaus paheni koska varmuuden vuoksi lopetettiin myös Postafen, mutta muuten huikeaa edistystä. Normaali Taira palasi, ruokaa kerjättiin, nukuttiin selällään ja pöllittiin ruokaa. Kontrollikäynnillä viikko Cotrimin lopetuksesta sekä haima-arvot että tulehdusarvot olivat viitteissä :) Hurrå!

Kielen patista otettiin näyte ja sekään ei onneksi ollut kasvain, vaan syystä X ärtynyt tulehduspesäke, jota nyt sitten seuraillaan ja jos se kasvaa tai alkaa tuottaa ongelmia niin sen voi poistaa leikkauksella. Olin myös iloinen että röntgenkuvista näki että leuka ja hampaat oli kunnossa. Kallista oli taas, mutta jospa saatiin hyvin vuosia mulle ja sielunpalalle lisää <3

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Työtätyötätyötä

Kaikenlaista säätöä. Alettiin muokata yhä jokaisella yrityksellä eri variaatiota tuottavaa puomikäytöstä niin että mun piti löysätä kriteeriä. Laukanvaihto tapahtuu aina vähän satunnaisessa kohdassa eikä rutiinia ole vieläkään. Ideana etsiä luonnollinen suoritustapa. No, tyyppi sai sitten kaksi kertaa palkan huonosta osumasta ja pudotti sen jälkeen alastulolta toisen laukan pois, enkä saanut sitä takaisin kun kolmannella treenikerralla laittamalla pumpperin 😅 Hyvä osuma tulee siis 2 - 2 - 2 tyylillä. Silloinkin kun itse tyyli on vapaa. Toki tää piti tehdä just ennen kuin palaillaan reilun kahden kk kisatauolta. Ja taas on puomi sekaisin. 🙈

Eilen oltiin Hupun ison kentän treeneissä, koutsina Nina. Hyödynsin palkkaaja-apua ja keskityttiin erilaisiin keppikulmiin. Hienoja onnistumisia ja treenilistalle liikkeen sieto sisäänmenossa. Kun on paikallani kun koira menee sisään, se pysyy siellä vaikka mitä temppuja tekisin, mutta jos liikun kun on välit 1-2 niin se on kauheeeeeaa.

Lauantaina oltiin Ankin valmennuksessa Jatilla. Oli kivaa päästä treenaamaan hiekkapohjalla, pistettiin muutama 60 cm rima eikä se ollut mikään hirveys. Pari rimaa treenin aikana kolisi mutta ne tais kaikki olla 55. Kivat treenit, paljon taas juttuja joita ei itsekseen olisi edes tullut kokeiltua. Puomit oli edellä mainitusta syystä karmeat. Hyvä vinkki selkeämpään in-iniin saatiin.

Ja Jessin Games-viikonloppukin oli tässä välissä. Oli niin siistiä ja hauskaa. Viimein ymmärsin Snookersin säännöt. Nää on niin meidän juttu kun onnistuneeseen suoritukseen ei tarvitse aivan kaiken mennä suunnitelmien mukaan. Vauhtia piisaa. Kesällä kai on uskaltauduttava kisaamaan Vierumäelle.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Näytelmä ja oman olemisen vaikeus

Huh. SWAU suunnittelee uusia kisoja vaikka ensimmäisistäkään ei ole vielä selvitty. Tiedän toki että anomus ei ole sitova, mutta minusta peruminenkin on kovin noloa. Sehän on oikeastaan vain suunnittelun huonoutta ja epäonnistumista, jos sit joutuukin perumaan. Tää ajatusmaailma on mulla vahvana kaikessa minua koskevassa. Oli kyseessä sitten minkä tahansa asian/tapahtuman/tapaamisen peruminen tai vaikka jonkin vaatteen palauttaminen yms. Oi miksi olen minä. Perfektionismi häiritsee. Kerralla oikein ja niin edelleen. Mutta kai tämä merkitsee sitoutumistakin kun kantaa tällaista huolta ja kokee näitä tunteita seuran puolesta. Mutta turha näitä on normaaleille ihmisille selittää 🙈

Häärän elon eka ja vika näyttely on nyt lusittu (ellen sitten innostu ilmaisista veteraanikehistä joskus 😅). Saatiin se H mitä haettiinkin. Houdyn Anita piti Häärälle kaksi tehotreeniä ja vaikka niillä ei tuloksen kannalta ollutkaan merkitystä (kun kaikki tarupitkin (omistajan mukaan)) sen H:n saivat, niin ainakin minua kirpaisi vähemmän poistua noin rajusti mukavuusalueeltani kun ne näyttelykehän tapahtumat olivat treenin kautta vähän tutumpia ja niihin oli valmistautunut. Kehän laidalla oli hyvä meininki kun niin moni agiliitäjä ja muu harrastaja oli tullut sitä hyvää hakemaan ja jokaista sen saanutta tsempattiin.

Arvostelu oli koiran näköinen:
2,5 vuotias innokas, voimakkaan hääräysvietin omaava narttu. Hyvä rungon tilavuus. Kaunis kaula. Teräväkiilainen pää. Rakastaa juosta.

Kun tuomari halusi alkuun katsoa Häärän hampaita, koira pungersi osin tuomarin syliin ja tunki päänsä kainaloon. Ei paljon vieraiden miesten kopelointi tuota koiraa haitannut. Huh, nyt se on ohi ja elämässä on yksi stressinaihe vähemmän.

tiistai 19. helmikuuta 2019

TAITAVA

Olihan triplat.

Rakas tekaisi jokaisella radalla tuloksen. AVO 93, AVO 98 1. ja RTK2 ja VOI 95 ja 3.

Kyllä jännitti viedä koira radoille aitojen välistä sellaiselle kentille, joiden toisella puolella on puoli vuotta tehty AINA aksaa ja radoille joilla kaikilla oli tehtävänä hyppy. Ekalla (93) siis vähennyksiä ohjaajan kovasta komentamisesta (🙈😬) kun hyppy oli ekana tehtävänä ja koira lievästi innoissaan. Mutta tiesin että se on kaikilla muillakin, joten en vaan voinut antaa sen ryysiä suoraan lähdöstä hypylle niin kuin se olisi halunnut. Kehän laidalta tuli kommenttia että ihan korviin kävi, en edes tiennyt että sinusta lähtee noin kova ääni yms. :D Yksi uusinta siellä myös kun koira ei mennyt maahan vaan istui ekalla yrityksellä. Ja kontrollivirhe kun eteenistumisten tehtävässä kolmella askeleella koira oli varpailla. Niin kuin aina treeneissäkin. Tuomarin kommentti: Hieno rata, iloinen koira. Toisella (98) yksi vinous ja yksi kontrollivirhe. Tuomarin kommentti: Iloisen oloinen. Kolmannella (95) tuomari erikseen maininnut että sivulla kolmen askeleen peruutus oli hieno. Sietikin olla, olin kuulemma laskenut askeleet ääneen. Sieltä hypyltä miinuksia vinoudesta ja asennosta. Ja kokonaisvaikutelmasta -3 koska koiralla oli paljon asiaa.  Tuomarin kommentti. Osaava ja sujuva suoritus, ääntelystä väh. kok. Hyvin loogisia oli virheet ja onneksi ne kaikki onkin treenilistalla.

Sunnuntaina käytiin "jäähdyttelemässä" perus hyppytekniikkatreenillä agitauon lopun häämöttäessä. Perussarjalla kahden vikan hypyn välissä ei Häärän mielestä tarvinnut käydä, vaan ne pystyy helposti hyppäämään kerralla. Pystyi, vaan ei saa. No, pistetään kierrosten nousun piikkiin kun pitkästä aikaa pääsi tekemään parhautta. Eilen valmisteltiin agiradalle paluuta myös rallyssä, koska treenin aiheena oli sarjahyppy ja putki. Mun seuraava koira saa opetella heti pennusta sellaisen slow motion-putken eri käskyllä. Tää koituu niin mun ja Häärän kohtaloksi. Sarja hyppy on suoritettava väliseuruilla. Ja sekin on hyyyyyvin vaikeaa.

Itse kisoissa eniten harmia tuotti itsehillintä hypyillä sekä aika hirveät eteentulot. Näitä on saatava paljon varmemmiksi, kun ilman hirmuisia käsiapukaan ei meinaa luonnistua. Ja vaikka ilohyppelyt on kivoja koska tietää että koiralla on kivaa, niin pistemenetykset ei ole kivoja. Eikä jolinakolinanaukumishaukkuminen. Tokotuomarit ei arvosta sitäkään vähää. Onneksi Jyväskylässä on sama tuomari kuin meidän vikalla radalla eilen ja se ei antanut pompuista noottia. Hyvillä mielin lähdetään reissuun, koska kerrankin olisi jopa parempi ettei tehdä tulosta. Muuten tulee hyyyyyvin pitkä kisatauko jos pyritään joukkueessa SM-kisoihin. Toisaalta mestari-luokkaa varten on vielä paaaaaaaljon treenattavaa niin siinä mielessä odotusaika ei käy kyllä tylsäksi.

Tarkoitus oli myös käydä testaamassa meidän käskyt ja miten ne on muistissa ennen varsinaista ratatreeniä, mutta siirtyi nyt kyllä loppuviikkoon. Tai viikonloppuun, koska torstaina on nose-yksäri jossa katellaan myös näyttelyjuttuja. Mutta tänään pääsee Sannan radalle. Osaankohan enää sitäkään vähää mitä reilut kolme viikkoa sitten :D

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Triplat lähenee

Taas on se viikko menossa. Nimittäin se kun hanki kantaa koirat mutta ei ihmistä. Perus 15 min pikainen pissatuslenkki muuttui eilen 48 minuutin hikiseksi taipaleeksi kun lunta oli pahimmillaan puoleen reiteen. Ekaa kertaa uskalsin mennä tuolle lenkkipätkälle kun sitä varten joutuu hetken kulkemaan Pyhällä Hiihtoladulla. Tänään sieltä tulikin sitten vastaan joku koululuokka, onneksi oikeaan hiihtosuuntaan eli nousivat ylös mäkeä niin ehdin rauhassa tallata meille pienen väistötilan. Eikä saatu edes  sauvasta, nuori polvi ei ole ilmeisesti riittävän intohimoista :D

Häärällä on vauva. Sellainen vinkuva kala. Se joutui kyllä jo evakkoon kirjahyllyyn. Samoin kuin sen seuraajaksi valikoitunut rotta. Lisäksi Häärä on luolakoira, se omii Riepun mökin sekä makkarin häkin. Tisseihin sillä pakkaa maito. Ihana emakko. Jospa syksyllä/alkutalvesta hoivailtaisiin jo jotain muuta kuin leluja! ;)

Huomenna pitää ostella leipomistarpeita, lupasin tehdä lauantain rallyn triplakisoihin kasvispiirakkaa sekä lihaisamman version. Sitten on mun ymmärryksen mukaan Hupun tokoon vaadittavat talkoot tehty. Pitkä päivä tulossa, aamulla ysiltä eka rataantutustuminen. Kovalla tahdilla saa paukuttaa, kun seuraava oli muistaakseni 10.30. Jännittää voiko hyvin ratojen putki jatkua. Tehtiin siis viime viikon perjantaina SWAU:n mölleissä hyväksytyt (ja hyvät) suoritukset AVO:ssa ja voittajassa. Ja voitettiin molemmat ja sain kaksi ihanaa Haisuli-korua. Talkoilin myös. Hetken kesti tajuta tuomarin sihteerin homma mutta kolmen ekan jälkeen lomakkeet alkoi ehkä olla sitä mitä piti :D Häärä sai miinuksia vinkuvonkumisesta ja haukkumisesta. Toivottavasti sen pakka kestää kisoissa kun niillä kisakentillä on nyt puolisen vuotta tehty aina aksaa ja fiilis on varmasti sen mukainen. Jospa joka radalla ei ois hyppyä.. *kop kop*.

Mun yöunia lokakuusta asti häirinnyt jyrsijäliikenne on ollut hiljaa jo kaksi yötä. JEEE! Loukkuun meni peräkkäisinä aamuöinä kaksi hiirtä ja yksi vielä seuraavana yönä mellasti, mutta katosi sitten. Jospa se olisi nyt siinä ja rauha palaisi. Se yksi rotta täältä silloin lokakuussa kiikutettiin elävänä pyytävällä loukulla hittoon eli ilmeisesti sen tilalle iski sitten hiirulaiset. Vaikka tykkään eläimistä, niin monta kuukautta niiden takia valvotuista öistä en nauttinut ja viimein riitti niin että suostuin heti tappavaan loukkuun.

Kyllä tää tästä. Tuleva viikonloppu ratkoo paljon kesän rallysuunnitelmia joten la iltana ollaan sen suhteen viisaampia. Ja paluu aksaankin alkaa jo häämötellä. Ennen ekaa Sannan henkkohtvalkkua pitänee käydä tekemässä yksi kepeä hyppytekniikkatreeni ja yksi peruskäskyjen kuuntelutreeni ennen kuin paukkaa ratatreeniin.

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Alkuvuosi

Mitäpä mietin? Kun aksaa koko ajan (onneksi) koetetaan viedä koiran kannalta parempaan ja turvallisempaan suuntaan, niin mikä on tää 2 on 2 off keinulle? Hidastusten katsominen särkee oikein sielua. Kaikki se (turha) rasitus ranteille, kyynärille ja olille 😬 Kertokaa joku et mikä tässä on se pointti?

Meillä vietetään aksataukoa. Yli viikko menty, minua vähän tuskastuttaa ja koira koettaa sitkeästi hallilla pungertaa agikentille 🤭 Otettiin meille kuukaudeksi avain Koiramekan koirakuntosalille eli Houndyn tiloihin. Ihana Anita antoi vielä kaupan päälle viidennen viikon 💖 Pääsee koko poppoo rauhassa treenaamaan ja jumppaamaan.


Hallilla oli perjantaina pientä vesivuoto-ongelmaa katosta, joka onneksi saatiin kai maanantaina korjattua. Tää järjetön lumimäärä ei varmasti auttanut asiaa. Pakkaset on myös aiheuttaneet ongelmia hallin ulko-oven lukolle, joten huippupakkasilla jäi yhdet agitreenit väliin kun ei päästy ovesta sisälle.

Rally-tokon kisatauko päättyi sunnuntaina Mikkelissä kun korkattiin avo Häärän kanssa. 97 pistettä ja tuomarin palkinto. Hirveetä narinaa on ollut monessa paikassa että bortsut ei koskaan saa niitä vaan ne säästetään muille roduille. En siis ihan itse taida uskoa sitä. Miinuspisteet olivat kolme kontrollivirhettä seuruun ilopompuista 🙈💖


Agissa kisattiin Hupulla reilu viikko sitten. Luulin että tehtiin puuttuva nolla, mutta tyyppi ei kait (ainakaan tuomarin mukaan) ottanut puomin alastuloa. Yhyy. Mut muuten oli hyviä ja kivoja ratoja. Yliohjaus kostautui kahdella muulla aiheuttaen hyllyn. Kyllä siellö muuten taas näkyi vaikka minkälaista koiranohjaajaa. Niin epäreilua ja kurjaa koiran kohtelua että olisi tehnyt mieli käydä eräällekin naiselle iskemässä Koiramekan käyttösäännöt luettavaksi. Kai ne säännöt koskee kisojakin 🤔

Eilen Taira ja Häärä kävi Päivillä hoidossa. Riepu toimi seuraneitinä ja näyttäytyi kasvitädille. Tairaa sai aukoa oikein kunnolla. Viimeksi käsitellyt pää/niska ja takapää olivat edelleen auki ja nyt pystyi keskittymään kaikkeen siltä väliltä. Häärä availtiin kokonaan läpi, mutta tyyppi oli paljon parempi kuin ekalla Päivin kerralla ja se jopa nukahti. Taisi olla Sinin viimeviikkoisen hieronnan ansiota että oli valmiiksi auki.


Koin hoitoreissulla taas riemullisia flexi-ihmis hetkiä kun siinä oltiin jo hetki ulkopuolella odoteltu omaa aikaa jonka olisi jo pitänyt alkaa ja väistettiin edellisen hoidokin tieltä oikein kauas niin että heillä on suora poistuminen hierontahuoneen ovelta autolle. No, sieltä aukeaa ovi (jonka taakse omistaja jää itse niin ettei nää meitä) ja mun koirien naamaan karkaa kaksi rähisevää terrieriä ilman mitään kontrollia. Miten voi olla kellekään yllätys, että siellä odottaa seuraava.. Siitäpä taas hyvä kokemus tytöille ja mulla roihahtaa ihan kunnolla. Kaikenlaisia 😣😤