Eilen ikää mittariin puoli vuotta.
Vielä(kään) ei olla tehty juuri mitään harrastusjuttuja, sen verran vie ihan tää arki tuon kanssa voimia. Lenkit vaatii ihan eri tavalla suunnittelua ja aikataulutusta. Jos mennään hihnalenkille niin Mahku tarvitsee periaatteessa yhden ihmisen täyden huomion ja silloin Riepu ei voi olla oikein olla kolmantena isojen bortsujen kanssa koska sen kanssa on sitten vaikeaa hoitaa ohitukset ja palkkaukset oikein. Ja nyt on niin liukasta että melkein kaikki lenkit on olleet hihnalenkkejä. Tuntuu että nää pakkaspäivät on yhtä ovesta edes takas ramppausta, kun lenkkilähtöjen määrä kasvaa. Vaihdat vaan koiraa aina sisällä pyörähtäessä.
Kovasti yritetään käydä myös Mahkun kanssa kaksin piipahtelemassa ulkona, jotta saisi vähän ihan tuota häiriötöntäkin hihnassa kulkemista kontrolliin. Pääsisipä pian jäälle!
Edelleen soitetaan lähes joka päivä ruokailujen yhteydessä erilaisia äänivideoita Youtubesta. Ukkosta, koirien haukkua, liikennettä, lapsen itkua, ilotulitteita, ovikelloa, imuria. Koirien haukku on edelleen pienelläkin volyymilla iso triggeri, joten siinä ei olla kovasti edistytty. Haaveilen siitä että päästään jossain vaiheessa katsomaan agivideoita. Hyvää on tehnyt muillekin; varsinkin ovikello ja koputus videot oli alkuun koko muulle porukalle vaikeat. Mahkua ei taas ne juuri kiinnostaneet kun ei ole vahvistehistoriaa moisista kamaluuksista. Kertaakaan sen täällä asumisen aikana ei ole ovikello soinut.
Hallissa ollaan treenattu lähinnä kontrolloitua leikkimistä ja jännistä asioista luopumista. Kotona sitten vähän jumppailua ja nosea.
Ainakin kolme viikkoa meni ilman vahinkoja sisälle kunnes eilen taas iski inspiraatio sisäpissalle ja tietysti sille kaikista isoimmalle ja hankalimmin pestävälle matolle. Jatkamme harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti