Joulukuun kuulumisia

Häärän puomiprojekti etenee hyvin, videoita löytyy Youtubesta tunnuksen Antarn alta ja instagrammista nimeltä suvippa :) Tänään ekaa kertaa hyppy ennen ja jälkeen. Ekalla yrityksellä pikkuloikka just kontaktialueen yläpuolelle ja sen jälkeen pelkkiä superhienoja osumia! A:kin on nyt muutaman lyhyen treenikerran jälkeen ihan jees (eli hyvin ehtii senkin vielä pilata). Keinu on ollut treenimäärään nähden jopa loistelias ja pysäriä siihen koetan rakennella. Tänään vaan tuli pari kertaa keskeltä tai vauhdilla päästä läpi. Kepit tuntuivat taas tänään olevan koooovin vaikeat ja aina satunnaiset pari keppiä jäi välistä. Mutta näitähän vaan treenataan lisää :) Paljon työtä mutta hauskaa on.

Lunta on monta metriä. Tai ainakin siltä tuntuu tehtyjen lumitöiden perusteella. Ladut on vedetty kaikille meidän normilenkkipaikoille, joten hiihtäjät riemuitsevat ja me 80-90 prosenttia kansasta kuljemme siellä minne aura-autot joskus ehtivät tai jonkun reippaan tekemillä poluilla. Joille päästäkseen pitää usein kyllä tepastaa ainakin muutama kymmenen metriä latupohjan reunassa ja pelätä että sattuuko kohdalle joku aggressiivinen himohiihtelijä.

Joulukin on jo ihan nurkan takana. Voiku pukki ois taikuri ja tois helpotusta tähän taloudelliseen tilanteeseen.

Netissä on taas tullut pari tuntia väännettyä possarivastustajien kanssa etenkin sanasta ei. Harmi vaan kun tuntuu ettei ne edes lue toisten kommentteja, saati sitten että vaivautuisivat niitä kommentoimaan. Tässä mun kommentti: Ja sitten tää 'sekakäyttäjille' tai 'possarivastustajille' rakas Ei. Mikään sanahan ei ole paha, kaikki sanat ovat alkuun merkityksettömiä. Kunhan sana on hyvin ja oikein opetettu ja koira oikeasti ymmärtää sen merkityksen niin olkoon se vaan rauhassa ei, kissa, perse, hupsista, jätä tai ihan mitä vaan. Useimmilla rivien välistä se ei tuntuu tarkoittavan jonkinlaista luopumista tai keskeyttämistä. Mutta jos se on vain Ei, jonka koiran mystisesti osataan osaavan, tai se on 'opetettu' vaikka tönimällä hyppivää koiraa alas tai sen perään kuuluu se kuuluisa lausumaton "Lopeta nyt tai muuten.." niin ei se tähän ryhmään kuulu. Itse on osaisi käyttää sitä koulutusmielessä muutenkaan koska se tulee jotenkin aina turhan napakasti mun suusta ulos.

Sitten näiltä tulee korkeintaan vastaan jotain että ihan hyviä mun lapsistakin on kasvanut vaikka niille on sanottu ei. Jos koirat kerran vertautuu lapsiin niin mites tää "Tiukka ei ja perusteluperään." Öö, mites sä sen niille koirille perustelet? Plääh.

Ensimmäinen koulutustunnus!

Kiirettä on pukannut, tuntuu että kaikki aika menee tenttikirjojen kanssa sohvalla tai koiratreeneissä. Iloisia uutisia, saatiin kuin saatiinkin tämän vuoden puolella Häärälle RTK1 :) Kun kuulin SPKL:n lisenssistä ensimmäinen ajatus oli että en varmaan maksa ja toinen ajatus että en pystyisikään maksamaan. Alkuvuodesta joutunee muutenkin jättämään monet pitkät jäsenyydet ensimmäistä kertaa taakseen (Sey, Animalia, KLYY...) niin ei puhettakaan mistään ylimääräisistä maksuista.

Takana oli Midogin rallyn alkeiskurssi ja hemmetin iso määrä pennusta asti tehtyjä kehotietoisuus treenejä (Houndy Susan Garrett ja oma pää) kun päätin että kyllä me voidaan tavoitella koulutustunnusta ihan hyvin ennen vuodenvaihdetta :) Kisojen starttaamisen kanssa samaan aikaan pyöri sitten Midogilla Häärän ja mun toinen rallykurssi: Koirakko kisavalmiiksi. Koirahan oli hieno jo ekoissa kisoissa Iisalmessa, valitettavasti minä hyllytin radan uusimalla noin kaksi sekuntia/puoli metriä liian myöhään. Harmitti kun mokasin koiran suorituksen, vaikka yritin olla sitä koiralle näyttämättä. Toiset kisat Varkaudessa ja taas sekoilin, neljä kylttiä jäljellä enkä jännitykseltäni muistanut enää katsoa niitä kun luulin muistavani ne ulkoakin. Vasen täyskäännös väärään kohtaan ja kaksi tehtävää tekemättä :D Oikeesti ei kyllä naurattanut vaan itketti.

Meinasin jo luovuttaa, koska inhoan julkista mokailua ja epäonnistumista. Mutta onneksi ilmot Jyväskylään oli jo tehty (ehkä Sotkamoon ja Joensuuhunkin, en muista). Jyväskylässä luulin (TAAS) tehneeni hemmetin hienon radan ja sit tuloslistaan ilmestyi kymppi! Se pettymyksen määrä. Jätin koiran äidille sisälle ja menin ulos pimeälle autolle itkemään. Miten joko voi olla niin tyhmä ja huono! Aattelin että koiran suoritusta pitää silti juhlistaa ja menin takaisin sisälle niin joku ystävällinen siitä tuloslistan luona puheli ääneen että onpa virhe listassa. Ajattelin ensin että niin, siinä mun kohdalla pitäisi olla nolla koska ei rallyssa saa 10 pistettä.. Mutta me oltiinkin saatu täydet 100 pistettä :) Voi mikä ilo. Sijoituttiin toiseksi koska meillä oli hitaampi aika.

Tästä uudella tarmolla Sotkamon tuplakisoihin. Kunnes tajusin että kasvattaja/omistaja on siellä talkoolaisena. No, kisapäivää jännämään että missä roolissa kasvitäti on ja miten se koiraan vaikuttaa. No, tuomarin sihteerihän se oli ja minä ihan paniikissa. Ja ihan turhaan. Häärä kävi moikkaamassa Salmen ja oli sit vaan no oisko jotain tekemistä. Kaksi hienoa rataa, ekalla 98 pistettä ja sijoituttiin toiseksi. Tokalta 97 pistettä ja koulutustunnus :)

Olin ilmoittautunut itsenäisyyspäivän kisoihin vielä varmuudeksi Joensuuhun ja olisin voinut periaattessa käydä kokeilemassa miten koira kulkee hihnatta avossa. Oishan siellä toki ollut monta meille ihan vierasta tehtävää, mutta ei se ois ollu ongelma. Kokemusta vaan :) Valitettavasti mun kuski olisi kisannut päivän viimeisessä alo-ryhmässä niin olisi tullut molemmille koirille turhan pitkä päivä autossa. Toivottavasti saisi vielä rahat takaisin, 25 € ois iso apu jouluvalmisteluihin. Ensi vuonna tarkoituksena treenata sit avo ja ainakin voi-luokkien kyltit. Molempien puolien seuraaminenkin kaipaa paljon työtä, oikean puolen seuraaminen on tällä hetkellä vain siirtymistä kivasta toiminnasta seuraavaan, ei niinkään seuraamista. Oikealla puolella taas koira pyrkii liian eteen ollen ihan vino :D Hommia riittää.

Saatiin kuulemma väärä "mitali", oikea on tulossa postissa.