sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Huolta häntiin

Kovasti huolta aiheutti tällä kertaa (sormet ristissä että tilanne on nyt ohi) Taira. Se muuttui vähitellen vähän vaisummaksi, närppi vähän ruokaa, hidasteli hypyissä esim. sohvalle tai autoon ja lenkillä sitä sai paikoitellen vetää perässä. Sitten se kieltäytyi yhtenä aamuna syömästä eikä suostunut lähtemään päivälenkille. Illalla se sitten ontui toista etujalkaansa, mutta söi kuitenkin kun ruokaa nosti ylemmäs. Illalla kävely oli vielä normaalia kun käytin sen pissillä. Valvoin koko yön sen takia, se sai läähätyskohtauksia ja lämmöt seilasi 38-39,5 asteessa. Yöllä yhden maita se alkoi kaatuilla ja silmät seilasi päässä. Mä googletin kaikki mahdolliset sairaukset (epilepsia, kasvain, myrkytys, borrelioosi..) ja selvittelin että miten mä saan sen raadon avattavaksi Helsinkiin kun on vappukin huomenna ja kaikkea. Mistä tarpeeksi iso pahvilaatikko ja mihin saan sen kylmään... Karmeaa.

Mentiin heti aamulla Kekin ovelle jonoon ja saatiinkin aamuksi ylimääräinen aika. Eläinlääkäri epäili vestibulaarisyndroomaa ja kun verikokeet tulivat niin nähtiin että tulehdusarvot oli koholla. Sisäkorvatulehdukseen siis Cotrim antibiootti ja pahoinvointiin/huimaukseen Postafen.

Joka päivä näytti pikkuhiljaa paremmalta, kunnes viidentenä päivänä koira alkoi lenkillä saada hyytymiskohtauksia. Ruokakin lakkasi taas maistumasta ja suussa näkyi patti. 8 päivää lääkkeiden aloituksesta toiselle eläinlääkärille. Koira rauhoitettiin ja kuvattiin hampaat ja tutkittiin suu ja korvat. Otettiin verikokeita. Onneksi Karvaisen Kaverin Miriamille tuli jostain outo aavistus ja se tsekkasi laajemman verenkuvan kuin oltiin sovittu. Amylaasit koholla. No, sitten tsekattiin haimaspesifit lipaasit. Niin korkealla että meni klinikan laitteiston mitta-asteikon yli. Kuulemma meille määrätty antibiootti on joskus aiemminkin aiheuttanut haimatulehduksen. Tulehdusarvo oli laskenut paljon mutta oli silti vielä satasen pintaan. Koira sai runsaasti nesteytystä, antibiootti vaihdettiin samalla reissulla toiseen (kesium) ja saatiin kipulääkkeeksi Litalgin. Jopa alkoi tyyppi piristyä ja ruoka maistua. Huimaus paheni koska varmuuden vuoksi lopetettiin myös Postafen, mutta muuten huikeaa edistystä. Normaali Taira palasi, ruokaa kerjättiin, nukuttiin selällään ja pöllittiin ruokaa. Kontrollikäynnillä viikko Cotrimin lopetuksesta sekä haima-arvot että tulehdusarvot olivat viitteissä :) Hurrå!

Kielen patista otettiin näyte ja sekään ei onneksi ollut kasvain, vaan syystä X ärtynyt tulehduspesäke, jota nyt sitten seuraillaan ja jos se kasvaa tai alkaa tuottaa ongelmia niin sen voi poistaa leikkauksella. Olin myös iloinen että röntgenkuvista näki että leuka ja hampaat oli kunnossa. Kallista oli taas, mutta jospa saatiin hyvin vuosia mulle ja sielunpalalle lisää <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti