Viikonlopun menoja

Lauantaina pyörähdettiin Vehmersalmella meidän mökillä. Lumikenkäillen jäätä pitkin mökille meni noin tunti, mökillä oltiin nelisen tuntia ja sitten käveltiin takaisin autolle taasen noin tunti. Dina veti pulkan mökille ja Taira veti sen takaisin. Dinaa jänskätti vähän koko matkan, mutta puolivälistä se alkoi jo syödä ja liikkua päättäväisemmin. Tairaa jännitti kanssa vähän ja se pysähteli tuijottelemaan aina olkansa yli epäilyttävää pulkkaa. Varsinkin pulkan liikkeelle vetäminen oli vaikeaa. Jos Tairan selkään sattui, niin joka tapauksessa sen askel on nyt parin päivän ajan vetokeikan jälkeen ollut lennokkaampi. Jatkamme harjoituksia niin että pulkka ei niin pelottaisi.

Noiden valjaiden sopivuus on minulle vieläkin arvoitus, kommentteja?

Mökillä polteltiin risuja ja Häärä yllätti olemalla pelkäämättä tulta. Meillä kaikki muut ovat heti luonnostaan väistäneet kynttilöitä ja nuotioita, jopa palavia tulitikkuja, mutta tää pikkunatiainen ei ymmärtänyt yhtään että se vois olla vaarallista. Vahtimista siis riitti.

Riepun kanssa riitti jännitystä kun melkein heti autosta ulos noustuamme sen etutassut olivat ihan veressä. Potkuri oltiin ehkä keretty ottaa alas auton katolta eli montaa hetkeä eivät ehtineet venerannassa juosta. Vuotokohtaa oli vaikea paikallistaa vaikka siitä ihan tippoja tulikin. Onneksi lumi ja jää hyydytti vuodon nopeasti. Takaisin Riepu pääsi varmuuden vuoksi tädin kuljettamalla potkuriambulanssilla.

Lunta mökillä ei ollut melkein yhtään, eikä jäälläkään mitään hirveitä määriä. Ostin koirille menneellä viikolla muutaman frisbeen ja testailtiin niitä Riepun ja Häärän kanssa. Muutaman napakan kopin Häärä jo nappasi ilmasta. Jatkamme harjoituksia :) Kiva reissu ja takapenkillä oli kerrankin pitkät matkat hiljaista ja rauhallista.

Sunnuntaina oli sitten kisapäivä. Jännityksellä kaivelin aamulla Riepun kinttuja, mutta vuotokohdasta ei ollut jälkeäkään. Kaikki anturat ja kynnet olivat ehjiä ja paikallaan. Päästiin siis pärryyttelee.

Ekalta agilta napattiin huudon siivittämä nolla. Sain pelastettua valuneet linjat ja palautettua koiran oikealle esteelle. Puomilla koira könysi jotain. En nähnyt mitään vaan kuulin että askellus ei ole normaalia. En uskaltanut muuttaa vauhtiani enkä katsoa, ois voinut häiritä koiraa vielä enemmän. Ehjänä tuo sankari tuli alas, onneksi. Toinen agirata vaikutti kivalta ja helpolta ja ehdin jo ajatella että nyt napataan ekat tuplanollat! No ei napattu, kepeillä sisäänmenovirhe ja koira sen jälkeen sitä seuraavan esteen siivekkeeseen. Tultiin sitten kavereiden kannustuksella kuitenkin rata loppuun. <3 Puomilla Riepu vähän arasteli, mikä ei ollut edellisen suorituksen jälkeen yllätys, mutta nyt se pysyi pystyssä koko matkan.

Hypäri oli kyllä kiva mutta hirmuista kiemurtelua eli ei meidän rata. Loppusuora oli hieno. Ylpeä tuosta pikkuisesta karvamörristä pitää olla. Kaikkensa se antaa, joka kerta. Ensi kuussa jatkuu. Kevät menee aikalailla kisat per kk. Liian moni lähistöllä oleva kisoja järjestävä taho on nyt tippunut pois kyydistä, harmi :/