keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Joulukuu ja vuodenvaihde

Joulukuu on mennyt treenaillessa kaikkea ja vähän kaikkien kanssa. Riepu treenailee kontakteja, kun jotenkin sain pilattua meidän "varmat" juoksukontaktit ja tyyppi loikkasee puomin alastulokontaktin vähän miten sattuu ja keinullakin saa olla tarkkana. A on onneksi säilynyt hienona. Saksalaisia treenataan myös, erityisesti sen huonomman silmän puolelta, lähtee takakiertoon ja kiertää koko hypyn sitä hyppäämättä.. Lisäksi tehotreenissä varmaan ikuisesti erilaiset keppikulmat.

Taira on viimein löytänyt rallyssä takapäänsä ja osaa viimein käännöksissä jo auttavasti käyttää sitä. Jatkamme niitä kuvioita, kenties joskus uskalletaan tänä vuonna starttaamaan kisoissakin. Lisäksi isona ongelmana siellä on se, että koira ei malta pysyä istumassa vaan etsii pienentäkin vinkkiä ja rojahtaa sellaisen löydettyään maahan :D

Häärä touhottaa huippuhienosti ikäisekseen vauhdikkaita agihommia ja kehonhallintaa. Tokohommia ja agilityn tekniikkaa ei niinkään Hampaiden käyttö on vaan turhautuessa kovaa ja nyt se pentele yltää jo jyrskämään leukaakin. Kaikki vähäistäkään hiomista ja toistoa vaativa aiheuttaa haukkumista ja näykkimistä. Ihana kakara <3

Dina treenailee kaikenlaista höpöhassua ja on niin onnellinen kun vaan vähän pääsee puuhastelee. Hirveän herkkä se on omille virheilleen vieläkin, mutta nyt voi jo esimerkiksi kepeillä sanoa että otetaampa uusiksi ilman että se säntää matkoihinsa.



Vuodenvaihde meni yllättävän rauhallisesti. Silloin meille viitisen vuotta sitten tullessaan Dina pelkäsi raketteja. Se läähätti koko paukkuajan ja kulki levottomasti ympäriinsä. Vuosi vuodelta on helpottanut ja nyt jo edellisen vuoden vaihteen käytössä olleet Thundershirt ja Pet-Remedy suihke toimivat niin hyvin että tyyppi lähinnä pötkötteli kylppärissä tai vessassa ja 21 maita se malttoi jo asettua sänkyyn ja kuorsata tyytyväisenä, huippua.

Häärä huomasi pommituksen vasta kun joku ampui ihan tuossa meidän ulko-oven vieressä pururadalla jonkun padan ja Riepu alkoi huutaa sille. Sitten noi pienet räksytti sille hetken ja rauha palasi maahan. Välillä molemmat kallistivat vähän päätään kun kuului kummallisia ääniä. Taira nukkui koko pommituksen ajan selällään tassut ojossa sängyssä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti