TAITAVA

Olihan triplat.

Rakas tekaisi jokaisella radalla tuloksen. AVO 93, AVO 98 1. ja RTK2 ja VOI 95 ja 3.

Kyllä jännitti viedä koira radoille aitojen välistä sellaiselle kentille, joiden toisella puolella on puoli vuotta tehty AINA aksaa ja radoille joilla kaikilla oli tehtävänä hyppy. Ekalla (93) siis vähennyksiä ohjaajan kovasta komentamisesta (🙈😬) kun hyppy oli ekana tehtävänä ja koira lievästi innoissaan. Mutta tiesin että se on kaikilla muillakin, joten en vaan voinut antaa sen ryysiä suoraan lähdöstä hypylle niin kuin se olisi halunnut. Kehän laidalta tuli kommenttia että ihan korviin kävi, en edes tiennyt että sinusta lähtee noin kova ääni yms. :D Yksi uusinta siellä myös kun koira ei mennyt maahan vaan istui ekalla yrityksellä. Ja kontrollivirhe kun eteenistumisten tehtävässä kolmella askeleella koira oli varpailla. Niin kuin aina treeneissäkin. Tuomarin kommentti: Hieno rata, iloinen koira. Toisella (98) yksi vinous ja yksi kontrollivirhe. Tuomarin kommentti: Iloisen oloinen. Kolmannella (95) tuomari erikseen maininnut että sivulla kolmen askeleen peruutus oli hieno. Sietikin olla, olin kuulemma laskenut askeleet ääneen. Sieltä hypyltä miinuksia vinoudesta ja asennosta. Ja kokonaisvaikutelmasta -3 koska koiralla oli paljon asiaa.  Tuomarin kommentti. Osaava ja sujuva suoritus, ääntelystä väh. kok. Hyvin loogisia oli virheet ja onneksi ne kaikki onkin treenilistalla.

Sunnuntaina käytiin "jäähdyttelemässä" perus hyppytekniikkatreenillä agitauon lopun häämöttäessä. Perussarjalla kahden vikan hypyn välissä ei Häärän mielestä tarvinnut käydä, vaan ne pystyy helposti hyppäämään kerralla. Pystyi, vaan ei saa. No, pistetään kierrosten nousun piikkiin kun pitkästä aikaa pääsi tekemään parhautta. Eilen valmisteltiin agiradalle paluuta myös rallyssä, koska treenin aiheena oli sarjahyppy ja putki. Mun seuraava koira saa opetella heti pennusta sellaisen slow motion-putken eri käskyllä. Tää koituu niin mun ja Häärän kohtaloksi. Sarja hyppy on suoritettava väliseuruilla. Ja sekin on hyyyyyvin vaikeaa.

Itse kisoissa eniten harmia tuotti itsehillintä hypyillä sekä aika hirveät eteentulot. Näitä on saatava paljon varmemmiksi, kun ilman hirmuisia käsiapukaan ei meinaa luonnistua. Ja vaikka ilohyppelyt on kivoja koska tietää että koiralla on kivaa, niin pistemenetykset ei ole kivoja. Eikä jolinakolinanaukumishaukkuminen. Tokotuomarit ei arvosta sitäkään vähää. Onneksi Jyväskylässä on sama tuomari kuin meidän vikalla radalla eilen ja se ei antanut pompuista noottia. Hyvillä mielin lähdetään reissuun, koska kerrankin olisi jopa parempi ettei tehdä tulosta. Muuten tulee hyyyyyvin pitkä kisatauko jos pyritään joukkueessa SM-kisoihin. Toisaalta mestari-luokkaa varten on vielä paaaaaaaljon treenattavaa niin siinä mielessä odotusaika ei käy kyllä tylsäksi.

Tarkoitus oli myös käydä testaamassa meidän käskyt ja miten ne on muistissa ennen varsinaista ratatreeniä, mutta siirtyi nyt kyllä loppuviikkoon. Tai viikonloppuun, koska torstaina on nose-yksäri jossa katellaan myös näyttelyjuttuja. Mutta tänään pääsee Sannan radalle. Osaankohan enää sitäkään vähää mitä reilut kolme viikkoa sitten :D