keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Triplat lähenee

Taas on se viikko menossa. Nimittäin se kun hanki kantaa koirat mutta ei ihmistä. Perus 15 min pikainen pissatuslenkki muuttui eilen 48 minuutin hikiseksi taipaleeksi kun lunta oli pahimmillaan puoleen reiteen. Ekaa kertaa uskalsin mennä tuolle lenkkipätkälle kun sitä varten joutuu hetken kulkemaan Pyhällä Hiihtoladulla. Tänään sieltä tulikin sitten vastaan joku koululuokka, onneksi oikeaan hiihtosuuntaan eli nousivat ylös mäkeä niin ehdin rauhassa tallata meille pienen väistötilan. Eikä saatu edes  sauvasta, nuori polvi ei ole ilmeisesti riittävän intohimoista :D

Häärällä on vauva. Sellainen vinkuva kala. Se joutui kyllä jo evakkoon kirjahyllyyn. Samoin kuin sen seuraajaksi valikoitunut rotta. Lisäksi Häärä on luolakoira, se omii Riepun mökin sekä makkarin häkin. Tisseihin sillä pakkaa maito. Ihana emakko. Jospa syksyllä/alkutalvesta hoivailtaisiin jo jotain muuta kuin leluja! ;)

Huomenna pitää ostella leipomistarpeita, lupasin tehdä lauantain rallyn triplakisoihin kasvispiirakkaa sekä lihaisamman version. Sitten on mun ymmärryksen mukaan Hupun tokoon vaadittavat talkoot tehty. Pitkä päivä tulossa, aamulla ysiltä eka rataantutustuminen. Kovalla tahdilla saa paukuttaa, kun seuraava oli muistaakseni 10.30. Jännittää voiko hyvin ratojen putki jatkua. Tehtiin siis viime viikon perjantaina SWAU:n mölleissä hyväksytyt (ja hyvät) suoritukset AVO:ssa ja voittajassa. Ja voitettiin molemmat ja sain kaksi ihanaa Haisuli-korua. Talkoilin myös. Hetken kesti tajuta tuomarin sihteerin homma mutta kolmen ekan jälkeen lomakkeet alkoi ehkä olla sitä mitä piti :D Häärä sai miinuksia vinkuvonkumisesta ja haukkumisesta. Toivottavasti sen pakka kestää kisoissa kun niillä kisakentillä on nyt puolisen vuotta tehty aina aksaa ja fiilis on varmasti sen mukainen. Jospa joka radalla ei ois hyppyä.. *kop kop*.

Mun yöunia lokakuusta asti häirinnyt jyrsijäliikenne on ollut hiljaa jo kaksi yötä. JEEE! Loukkuun meni peräkkäisinä aamuöinä kaksi hiirtä ja yksi vielä seuraavana yönä mellasti, mutta katosi sitten. Jospa se olisi nyt siinä ja rauha palaisi. Se yksi rotta täältä silloin lokakuussa kiikutettiin elävänä pyytävällä loukulla hittoon eli ilmeisesti sen tilalle iski sitten hiirulaiset. Vaikka tykkään eläimistä, niin monta kuukautta niiden takia valvotuista öistä en nauttinut ja viimein riitti niin että suostuin heti tappavaan loukkuun.

Kyllä tää tästä. Tuleva viikonloppu ratkoo paljon kesän rallysuunnitelmia joten la iltana ollaan sen suhteen viisaampia. Ja paluu aksaankin alkaa jo häämötellä. Ennen ekaa Sannan henkkohtvalkkua pitänee käydä tekemässä yksi kepeä hyppytekniikkatreeni ja yksi peruskäskyjen kuuntelutreeni ennen kuin paukkaa ratatreeniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti