Millaisia pentukyselyitä Töhölään toivotaan?

Nyt kun uusintayhdistelmä Mizz - Häärä tuolla Häärän mahassa jo kovasti touhuilee ja viikon sisään heidän toivoisi ulkoistuvan, niin on taas ajankohtaista pohtia että millainen mun mielestä on hyvä pentukysely. Kaikkea ei tarvitse muistaa heti ensimmäisessä yhteydenotossa, mutta tässä asioita jotka olisi mielestäni tärkeää käydä läpi ennen kuin päätetään tuleeko teille pentua ja jos tulee, niin mikä pentu mihinkin kotiin.

Kuka, mitä ja mistä?

Kuka olet, millainen koirakokemus, millainen koiraharrastuskokemus, mistä päin, millainen koti, mitä kotona on ennestään, millainen asuinpaikka, millaiset treenimahdollisuudet, millaista elämää tykkäät koirien kanssa elää.

Miksi tai mihin?

Mihin hommaan pentua haaveilet, mitä olet tehnyt aiempien koiriesi kanssa. Mikä kiinnostaa, mikä ei missään nimessä kiinnosta. Mitä olet valmis kokeilemaan? Oletko nähnyt Töhöjä livenä, onko joku mun tuntema tyyppi vinkannut tästä pentueesta. On aina kiva jos joku tuttu on suositellut :) Voitko harkita hakevasi yhden näyttelyarvostelun joko ihan mielenkiinnosta tai mahdollista valioitumista varten.

Millaista?

Uros vai narttu, vai ei väliä? Itsenäistä, itsepäistä, avointa, helppoa, kilttiä, pitkäkarvaista, lyhytkarvaista.. Mikä olisi mieluinen. Lupailen pennut yleensä niiden ollessa kuusi viikkoa ja luovutan 8 viikkoisena, joten mitään kovin kattavaa luonnekuvausta on tietenkin mahdoton tehdä vielä tuossa iässä, mutta kyllä niistä kaikenlaista kipinää saa aistittua kun niiden kanssa muutaman viikon reissuaa ympäriinsä.

 

Lisäksi arvostan jos kyselijä kertoo avoimesti jos on yhteyksissä muihinkin kasvattajiin, niin tietää että en laita munia liikaa tähän koriin. On kurjaa jos päätät antaa pennun kotiin joka ilmoittaa niiden ollessa viisiviikkoisia että sainkin tiedon että saan koirani muualta. Se ei tarkoita että pentua ei meiltä voi saada, mutta on hyvä tietää että haussa on nimenomaan bortsupentu, ei bortsupentu juuri tästä yhdistelmästä.

Tieto paimenkoiran sielunelämästä on tärkeää. Lisäksi antaa hyvän kuvan jos vanhempiin on tutustuttu ainakin Koiranetin puolelta. Valmius teetättää terveystutkimukset (lonkat, kyynärät, olat, selkä LTV ja VA on ehdoton. Älkää valehdelko tästä, varmasti löytyy myyjiä joita tämä puoli ei kiinnosta yhtään ja sovitte varmasti paremmin yhteen. Ja muistakaa vakuutus ainakin ensimmäiseksi vuodeksi, kuvauksiin asti. Tällä hetkellä Lähitapiola ja Agria taitaa olla ainoat jotka korvaa OC/OCD tutkimukset, hoidon ja kuntoutusta.

Mieltä aina lämmittää jos on nähnyt kasvatteja tai vanhempia livenä jossain ja se on herättänyt mielenkiinnon.

Tylsimmät kyselyt on luokkaa paljonko maksaa ja millon voin tulla hakemaan yhden narttupennun :D

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja minäkin saan laumaani oman Potterin tästä kakkoserästä! Kotiehdokkaat pääsee sitten tutustelee tälle kun pennut ovat lähempänä viittä viikkoa.

Sananlaskut ovat täällä.

 Ompa ollut myllerrystä taas.

Särmän ja Maxin pennut saapuivat maailmaan ensin yllättäen ja rytinällä ja sitten niin hitaasti että potkua haettiin n. 8 tunnin ajan eläinlääkäristä. Toki tämäkään ei riittänyt vielä lommoksi Särmän, minun ja lompakon jaksamiseen vaan alle viikossa Särmästä tuli nirso ja kuumeileva, sisään olo jäänyt jotain joka aiheutti tulehdusta, crp päälle sadan. Pennut ripulille. Siispä kohtu pois. Huoli leikkauksesta, lääkkeiden vaikutuksista pentujen kehitykseen.. Ensimmäisen yön koira on tosi räkäinen, nenästä valuu jotain kudosnesteen tyyppistä ja paksumpaa räkää. Ei ole oikein voinut rentoutua missään välissä kun koko ajan on huoli että joku kuolee.

Katsotaanko vielä pidemmän kaavan mukaan. Huomasin pe 24.2. aamulla että Särmästä roikkuu pussissa jo eloton, kylmettynyt pentu. Pussi auki, elvyttelyä. Ei, siitä se ei enää vironnut. Hyvän kokoinen uros ja hirveä huoli miten synnytys voi olla jo alkanut. Mä olin vasta suunnitellut että sinä päivänä mittaan ekat lämmöt.

Särmä söi aamulla normaalisti, kävi pihalla, ei petaillut, ei ollut levoton. Vaikka merkkejä ei ollut niin silti harmittaa että yksi pentu kuoli siksi että en ollut riittävän tarkkana.

Soitto Juusolle et tarttis päästä lääkäriin kurkkimaan että ovatko sisällä olevatkaan elolla. Murrea kohti, pihassa huomataan että yksi pentu tullut matkalla. Tämä äkkiä klinikalle sisään, lämpöä, hierontaa ja happea. Reipas muksu. Kurkitaan ultralla sisään, hyvin näkyy sykkeitä. Toinen tulee nopeasti perässä, sekin on reipas. Kolmas tuloillaan, saadaan lupa lähteä kotiin synnyttelemään kun kaikki käy niin helposti ja nopeasti. Kolmas syntyy kotona. 

Tulee tauko. Joka kestää, kestää ja kestää. Kävellään, odotellaan, kävellään, odotellaan. Ei mitään, ei supistuksia. Särmä huoltaa pentuja ja kaikki ovat raukeita ja tyytyväisiä. Paitsi minä. Röntgenistä tiedän että odotimme ainakin seitsemää pentua ja ulos on tullut neljä.

Soitto Murreen ja käsky tulla pian. Sykkeet sisällä olevilla edelleen hyvät, vähän laskeneet aiemmista. Otetaan verikokeet, kaikki ok. Kanavassa ei ketään. Supistelee kuitenkin hyvin kun käsi sisällä. Pistetään kalkit ja ensimmäinen oksitosiini. Oksitosiinia taidettiin saada lopulta illan aikana ainakin kolme kertaa.

Taas kopeloidaan ja ultrataan. Neljäs eläväinen on tulossa perse edelle. Ei tunnu jalkoja eikä häntää, pelkkä persuus. Pentua urakoidaan tunteja ulos, hoitaja, eläinlääkäri ja me. Eletään supistuksissa mukana, tsempataan. Viimein se tulee ulos. Parkaisee reippaasti, vähän sinertää, lisähapelle ja tissille. Viides eläväinen tulee oikein päin ja ihan ok. Mutta viimeinen on taas perse edellä. Onneksi myös jalat sojottaa siellä. Henkilökunnalla vuoronvaihto ja me jatketaan. Sietämättömän hitaasti mutta varmasti viimeinen etenee. Särmä on todella väsynyt. Pumpataan kylkeä ja selkää apuna, pidätetään hengitystä kun on aika työntää. Ja viimein kuudes eläväinen on ulkona. Sitten vielä röntgen että varmistetaan että tyhjää on. Ja n. klo 23 päästään kotiin. Väsyneinä, hikisinä, kaikenlaisissa eritteissä mutta kuitenkin kuuden elävän pennun ja elävän emän kanssa. ❤️

Imetys sujuu hyvin ja Särmä haluaa olla lähellä. Pissattaminen on vaikeaa, tulee vaan työnnelleeksi pentuja ympäriinsä tai ympäri. Otan vastuun pissattamisesta ja kakattamisisesta. Vähitellen Särmä alkaa onnistua, kun tajuaa käyttää apuna hetkeä kun roikkuvat tississä tai tukee tassullaan. 

Kunnes tulee kohtutulehdus. Leikkuria, lääkkeet, kauluri. Olen taas vastuussa putsailusta ja hetken myös ruokinnasta. Onneksi haava näyttää paranevan hyvin, joten kauluri saanee jäädä pois.

Tällaista tämä joskus, kasvattamisen ilo. Huolta, murhetta, verta, hikeä ja kyyneliä. Eläinlääkärin laskuja tuli tähän mennessä yhteensä lähemmäs 2000 € edestä, onneksi vakuutus korvasi tuosta ison osan ja yksi korvauspyyntö on vielä sisällä. 

Jospa päästään vielä kiinni siihen iloiseen ja onnelliseen pentuaikaan. Sen jo tiedän että tällaisen taistelun jälkeen haluaisin pitää jokaisen ikuisesti siipieni suojassa. 😂

Aiemmista pentueista en ainakaan heti löytänyt painomerkintöjä, joten pistetään nää talteen. Syntymäpainot ja paino viikon iässä. Plus tieto monentenako päivänä oli tuplannut syntymäpainonsa. 

1. Kuollut uros 282 g. 

2. Trikkiuros 280 g. 1 vk 635 g. Tuplaus 6 pv. 

3. Mv narttu 266 g. 1 vk 616 g. Tuplaus 5 pv. 

4. Trikkinarttu 265 g. 1 vk 611 g. Tup. 5 pv. 

5. Mv uros 300 g. 1 vk 711 g. Tuplaus 6 pv.

6. Trikkiuros 335 g. 1 vk 696 g. Tuplaus 7 pv. 

7. Mv narttu 325 g. 1 vk 689 g. Tuplaus 7 pv. 

Lisää Töhöjä tulossa

Ultrassa näkyi useampi pieni Töhötin, joten heidän saapumistaan odotellaan 27.2.

Tiineys ei kyllä ole pukenut Särmää. Se on ollut ihan masentunut ja surkea. Fyssarillakin katseli vain seiniä kun Ninni koitti kutsua vesijuoksualtaaseen. Jumppaaminenkaan ei maistunut kun namit oli aika ällöjä. Häärä oli mielissään kun kaikki puuha oli hänelle. :D Väliin ruoka ei maistunut ollenkaan ja nyt on puskenut ikävää närästystä. Voisi jopa sanoa että tyypillä puskee läpi vähän epäsosiaalisuutta, kun kaikki ärsyttää ja ottaa päähän. Lähellä ja rakkaudessa kyllä pitäisi olla koko ajan.

Huolta herätti myös viime viikonlopun muutaman veriklöntin vuoto. Onneksi se muuttui kirkkaaksi jo lauantaina ja on pysynyt sellaisena. Toivotaan että asukit pysyy kyydissä ja syntyvät helposti ja terveesti tähän maailmaan. Ultrassa tämän jälkeen siis tosiaan kaikki hyvin. Röntgeniin sitten kun päivät antaa myöten. Pidetään peukkuja jäljellä olevalle kuukaudelle <3

Ajatelmia kasvatuksesta ennen seuraavan pentueen syntymää

Päivitetäänkö myös ajatuksia kasvattamisesta? Monta kertaa olen meinannut aloittaa, mutta jotenkin kaikki on kaatunut ajatukseen "ja jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään". Kaikki on jotenkin kääntynyt kuulostamaan muiden valintojen dissaukselta, vaikka tarkoitus on vain pohtia miten minä asian hoidan. Ja toisaalta eipä tässä nyt hirveästi ole mitään uutta olekaan. Ajatukset ei ole juuri parissa vuodessa muuttuneet suuntaan eikä toiseen.

Meiltä pennut myydään harrastaviin/työtä tarjoaviin koteihin, perheenjäseniksi. Ei pelkiksi harrastusvälineiksi ja ilmeisesti tätä pitää muistaa jatkossa terottaa. Ajattelin jatkossakin pitää mukana 200 € maksunpalautuksen kun viralliset tulokset napsahtaa Koiranettiin. Ja edelleen pitää selvittää miten verottaja suhtautuu tuohon.

Haluaisin käyttää koiria mahdollisimman laajalta rintamalta, jotta mahdollisimman paljon eri yksilöiden geenejä pääsee jatkoon. Etsin siis mieluusti uroksia, joita ei ole käytetty vielä kertaakaan. Olisi hienoa jos näitä ns. vähän unohdettuja peräkamarin poikia saisi enemmän esille. Uskon että varsinkin vanhoja helmiä on meillä Suomi pullollaan. 3/3 astujasta onkin ollut ekakertalaisia ja mieluusti jatkan tällä linjalla. Riski tosin tuntuu silloin isommalta, jos kummaltakaan ei ole vielä jalostusnäyttöä. Ja toisaalta olisi hienoa, jos tätä riskinottoa sitten kunnioitettaisiin sen verran, että odotettaisiin se reilu vuosi ennen uutta pentuetta että nähdään mitä sieltä tuli ulos.

Mielenkiinnolla yritän seurata uroksia kisoissa ja kurkistella sukutauluja aina kun se on mahdollista. Ikävän usein keskittyminen on vain kisasuorituksessa tai koirassa. Ja jotenkin koen vähän vaikeaksi lähestyä ihmisiä sillä mielellä et hei, ootko ajatellut käyttää sun koiraa jalostukseen. Ehkä tää ongelma on vaan mun päässä 🙈

Itse en uskaltaisi käyttää koiraa jolla on aiempi, vielä tutkimaton pentue. Ei saisi olla niin kiire ettei voi rakentaa ajan kanssa turvalliselle, perustellulle pohjalle. Mitä sitten tehdään kun (yleensä urosta) paukutetaan parin viikon tai kuukauden sisään usealle nartulle ja sitten huomataan että paska osuikin tuulettimeen useassa pentueessa? Missä on silloin se vastuullinen kasvatus? Jos yksilö on niin hieno, ottakaa vaikka spermaa talteen siltä varalta että sattuu joku onnettomuus ja koira menehtyy.

Pahimmassa tapauksessa päädytään tuottamaan iso prosentuaalinen osa sukupolvesta koiria, jotka ovat sukua toisilleen ja sukupolvi sukupolvelta tämä vain kertautuu. Toivoisin tähän ehdottomasti tiukempia rajoituksia, jos kerran ei kasvattajien oma järki riitä. Lisäksi voi paljastua että iso osa tätä tuotettua sukupolvea onkin sitten sairas. Kuinka paljon sitten karsiutuu yksilöitä pois jalostuksesta?

Uusintayhdistelmän suhteen huomaan olevani myönteisellä kannalla. Jos aiemmat pennut ovat olleet miellyttäviä, terveitä ja hyväpäisiä, niin en ymmärrä miten tämän toisintaminen satunnaisesti on niin huono asia. Verrattuna moneen muuhun hirveyteen mitä vaikka jo perus Koiranetin pentueita selaamalla tulee vastaan. Mielipiteeni saattaa hyvinkin olla puolueellinen, sillä niiin paljon tekisi mieli omaa Häärä x Mizz pentua.

Bortsuilla olat tuli nyt vuodenvaihteessa pakollisiksi PEVISA:aan ja vuodesta 2025 alkaen sairaaksi kuvattu olka aiheuttaa sen, että kuvauksen jälkeen sekä kuvattu yksilö että syntyneet pennut menevät automaattisesti jalostuskieltoon. Varmistin asian liitosta ja jalostuskielto ei koske ennen kuvausta syntyneitä pentueita.

Avoimuutta tarvittaisiin joka saralle lisää. Ihmisten pitäisi uskaltaa puhua koiriensa terveydestä ja luonteesta ilman pelkoa leimaamisesta tai vähättelystä. Edelleen kuulee että kasvattaja kieltää kuvauttamasta sitä tai tätä, suosittelee epävirallista kuvausta virallisen sijaan yms. paskaa. Tai vähättelee vaikka eroahdistusta. On inhottava saada pommeja syliin sitten jostain satunnaisista keskusteluista tai ylipäätään tietoa sitten kun paska on jo tuulettimessa.

Kertokaa ääniarkuudesta, alusta arkuudesta, reaktiivisuudesta, nirsoudesta, herkästä mahasta, toistuvista korvatulehduksista, närästelystä, ihottumista.. Moni asia voi toki olla myös vääränlaisen ruokinnan tai koulutuksen aikaansaamia virheitä, mutta jos samat asiat sitten ilmenevät useammassa yksilössä niin se on kaikille arvokasta tietoa. Ei vähiten sille kasvattajalle joka koittaa kaikin keinoin piilottaa epämiellyttävät totuudet. Tai vaihtoehtoisesti olla hyvin avoin ja rehellinen. Koiranettiin luvattiin jo kauan sitten omistajan täytettävä Lisätietoa-tyyppinen kohta, johon saisi siis itse kirjoittaa esim. Sappisairaus, ääniarka, TNS-kantaja, atopia yms. asioita. Uskon että se ei ole kokonaan unohtunut vaan on tulossa vielä joskus. Pidetään peukkuja, uudistukset ovat vielä kesken.

Lisäksi jotenkin koen että edelleen kasvattajan merkitystä jopa vähätellään. Jalostukseen käytettävien yksilöiden valinta, tehdyt tutkimukset ja testit. Turvallinen kantoaika, monipuolinen ravitsemus. Ensimmäiset 7-8 viikkoa kuitenkin ovat pennun kasvulle ja kehitykselle erittäin merkitykselliset ja aion panostaa siihen täysillä jatkossakin, jos meille vain pentueita tulee. Toivottavasti myös jatkossa saan tehdä tätä hommaa luotettavien ammattilaisten kanssa. 

Riepun kuulumiset

Riepu täytti joulukuussa 9. 

Sillähän diagnosoitiin mukoseele elokuussa 2021. Nyt sappi on lääkityksestä huolimatta ollut jo reilun vuoden siinä kunnossa että se pitäisi poistaa. Vaan kun on koiralle luvattu että enää ei leikata mitään eikä tarvitse kärsiä toipumisajoista niin meillä mennään edelleen lääkityksellä (Ursochol 150 mg, 1,5 tabl. päivässä), ruokavaliolla ja kontrolliultrilla. Ja ollaan koko ajan valmiina viemään koira lopetukseen jos näyttää siltä että appi on puhjennut. Riepu syö mahdollisimman tiukasti Versele-Lagan Opti lifea, vuosia jo pienten sterkattujen kevyt versiota ja nyt kun sitä ei enää oikein saa mistään niin pelkkää pienten seniorien versiota. Valkuaiset 27,5 %, rasvaa 11,0 %. Lisänä satunnaiset seniorin elämää rikastuttavat ryöstöretket ja niiden tuottama saalis. 

Viime kesänä Riepu oppi nauttimaan suppauksesta. Hän laudalla, aurinko paistaa, aallot liplattaa, kesätuuli suhisee ja bortsut ui perässä. Ah, siinä on sheltin elämä kohdillaan. 

Kyynärien nivelrikon aiheuttamaan kipuun Riepu syö kerran viikossa annettavaa Daxocoxia, 30 mg. Suosittelen lämpimästi. Tällä lääkkeellä oli varmasti myös iso rooli siinä että Riepu tosiaan pystyi viimein nauttimaan suppilaudalla tasapainoilusta, kun kivut saatiin pois.

Sapen aiheuttaman mahdollisen kivun varalle kaapista löytyy myös Litalginia. Muutaman kerran on annettu jos on saanut pihistettyä jotain ekstraa ja selkeästi kipuilee mahaa.

Elämä on edelleen hyvää, varsinkin kun nyt taas pääsee jäälle touhottamaan ja vetämään rallia. Leikkiminen ja jumppa maistuu edelleen. Myös sivistyslenkeillä on useimmiten tosi mukavaa. Riepu valitsee itse haluaako huutaa ohitettaville asioille ja jos hillitsee itsensä, se kääntyy kontaktiin odottamaan palkkaa. Tilaa otetaan myös mahdollisuuksien mukaan. 

Katsotaan miten kauan saadaan vielä nauttia suuren sydämen ja pienen järjen seurasta. Urhein, rohkein ja rakkain. 

Mahku 6 kk

Eilen ikää mittariin puoli vuotta.

Vielä(kään) ei olla tehty juuri mitään harrastusjuttuja, sen verran vie ihan tää arki tuon kanssa voimia. Lenkit vaatii ihan eri tavalla suunnittelua ja aikataulutusta. Jos mennään hihnalenkille niin Mahku tarvitsee periaatteessa yhden ihmisen täyden huomion ja silloin Riepu ei voi olla oikein olla kolmantena isojen bortsujen kanssa koska sen kanssa on sitten vaikeaa hoitaa ohitukset ja palkkaukset oikein. Ja nyt on niin liukasta että melkein kaikki lenkit on olleet hihnalenkkejä. Tuntuu että nää  pakkaspäivät on yhtä ovesta edes takas ramppausta, kun lenkkilähtöjen määrä kasvaa. Vaihdat vaan koiraa aina sisällä pyörähtäessä.

Kovasti yritetään käydä myös Mahkun kanssa kaksin piipahtelemassa ulkona, jotta saisi vähän ihan tuota häiriötöntäkin hihnassa kulkemista kontrolliin. Pääsisipä pian jäälle! 

Edelleen soitetaan lähes joka päivä ruokailujen yhteydessä erilaisia äänivideoita Youtubesta. Ukkosta, koirien haukkua, liikennettä, lapsen itkua, ilotulitteita, ovikelloa, imuria. Koirien haukku on edelleen pienelläkin volyymilla iso triggeri, joten siinä ei olla kovasti edistytty. Haaveilen siitä että päästään jossain vaiheessa katsomaan agivideoita. Hyvää on tehnyt muillekin; varsinkin ovikello ja koputus videot oli alkuun koko muulle porukalle vaikeat. Mahkua ei taas ne juuri kiinnostaneet kun ei ole vahvistehistoriaa moisista kamaluuksista. Kertaakaan sen täällä asumisen aikana ei ole ovikello soinut. 

Hallissa ollaan treenattu lähinnä kontrolloitua leikkimistä ja jännistä asioista luopumista. Kotona sitten vähän jumppailua ja nosea.

Ainakin kolme viikkoa meni ilman vahinkoja sisälle kunnes eilen taas iski inspiraatio sisäpissalle ja tietysti sille kaikista isoimmalle ja hankalimmin pestävälle matolle. Jatkamme harjoituksia. 

Mahku pikkupentuna arjessa

Kirjoitettu marraskuun lopussa.

Jalan lisäksi tuli vielä korona kylään. Kaippa tästä vielä noustaan. 

Mutta asiaan. Millainen on Mahku?

Joku vanhakantainen johtajuushörhö ehkä toteaisi että se on dominoiva. Minä totean että resursseistaan tarkka ja täräkkä tyttö.

8 viikkoisena hän kuopi pihalla pissaamisen jälkeen. Huvittava näky. Heti seuraavalla viikolla taisi tarttua mun käteen kun otin omalta lautaselta tortilla. Not cool. Eläinlääkärillä rokotuksilla meinasi iskeä elliin kiinni kun edessä oli nuolumatto ja elli ois halunnut kuunnella keuhkoja. Se oli jo mun moka, kun tiesin että ei tykkää että syömistä häiritään. Piikin sai kyllä sitten pistää ilman mitään häröilyä eikä se häirinnyt syöntiä ollenkaan eli takapuolella sai tehdä mitä vaan, ruuan lähellä ei. 

Hän ei myöskään anna isoille periksi vaan ottaa tilanteet tosissaan, varsinkin Häärän kanssa vääntävät välillä niin että molemmissa on ollut reikiä. Nyt alkaa ehkä pieni tasapaino löytyä, mutta ei tää kyllä mikään perinteinen pikkupentu ole. 

Ulkona tyyppi on kova haukkumaan. Se ei mene selän taakse piiloon vaan iskee etulinjaan huutamaan peräsuoli pitkällä. Kauhulla odotan että kunhan nyt pääsen yli kuukauden lenkittämistauon jälkeen treenaamaan et mikä on tilanne. Äänetkin on jänniä, esimerkiksi naapurin mattojen tamppaaminen oli kauhu. Epävarmuudestahan se todennäköisimmin kumpuaa, joten itseluottamuksen kasvattamista edessä rutkasti. 

Paljon luopumistreeniä jossain vaiheessa, nyt ollaan enimmäkseen menty vaihtamisella. Koen sen resurssiherkälle helpommaksi. Luopumista sitten vähän vähemmän arvokkaista asioista alkuun, kuten leluista.

Mutta ei se missään nimessä ole vain kimppu ongelmia. Se on innokas tekemään, sitkeä yrittämään, hyvä muistamaan mitä on tehty aiemmin, sen liikkuminen on vaivatonta ja kevyttä (silloin kun se ei jahtaa Särmää), tyyppi ketjuttaa ihanasti, ei herkistele pintoja eikä korkeuksia. Paimenhommiin syttyi hienosti. Tykkää ja osaa käyttää nenäänsä ruuan etsimiseen. Ja se on maailman kainaloisin unikaveri.