Kesän viimeinen päivä..

.. Tai niin ne ainakin sanoivat eilen säätiedoissa.

Siispä oli heti aamusta raahauduttava pienelle sienestys- ja marjastusretkelle. Litra mustikkaa ja muutamat kanttarellit ja suppikset tarttui mukaan. Koirien käytöstä pitää kehua, kerrankin pysyivät lähettyvillä ja Tairakin katosi vain muutamaksi minuutiksi kerrallaan ja tuli jo heti ekalla kerralla kutsuttessa 95 %:sesti luokse. Pidän siis jatkossakin tyyppiä vähän vähemmällä ruualla niin minäkin muutun vähän kiinnostavammaksi. Dina on niin uuno että jos siihen jättää hihnan kiinni, se pysyy hyvin mukana. Pötkähtelee vaan runsaimpien mustikkavarpujen ääreen mussuttamaan aina kun ihmisetkin pysähtyy.

Riepulla on mahatauti. Yöllä se pyysi jo useampaan kertaan ulos, mutta oli kuitenkin aamullakin reipas joten se pääsi mukaan metsään touhottamaan. Sitten alkoikin oksentelu (n. 7 kertaa metsäilyn aikana eikä tyyppi jaksanut oikein kävelläkkään koko aikaa. Syliin siis välillä. Kauhea nähdä tuo duraceli tuollaisessa kunnossa :/ Eiku Aptusta naamaan jonkun helposti sulavan ruuan kanssa. Hätäretkievääksi Nyytilään ostettu Best-in makkarakaan ei kyllä kelvannut. Siitä tietää että Riepulla on tosi paha olo, kun se ei ole syömässä kaikkea just-heti-nyt vaikka kääreineen. Mahapullat kyllä kotiutuessa upposi, katsotaan pysyykö sisällä.

Metsäilyn jälkeen mentiin meidän siirtolapuutarhalle. Valettiin taas vähän betonihommia ja keräiltiin taas kypsynyttä satoa mukaan. Lanttunauriita, tomaatteja, kukkasia ja vuonankaalia. Punajuurikkaista ei tänä vuonna tainnut tulla minkäänlaista syötävää, niin onnettoman näköisiä olivat vieläkin.

Kotia kohti mennessä käytiin palkkapäivän kunniaksi ostamassa taas noin kuukauden ruuat koiruuksille Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä. Näiden lisäksi tytöt saa yleemsä kaupasta ihmislaatuisia alelihoja, kananmunia, sisäelimiä ja ison kasan lisäravinteita ja vitamiineja. Syövät siis paljon paremmin kuin me ihmiset ;)

Käytiin vielä hakemassa Honkkarista spray-maaleja, päästään säätämään betoneiden kanssa vielä vähän lisää. Sieltä tarttui matkaan myös
syyslannoite ja vuoden viimoiset perennat. Vahingo!

Kotona sitten piti sitoa ja tukea omia rehuja, mm. ruusu, mongolian vaahtera ja suklaakirsikka joutuivat pakettiin. Sitten olikin hetki aikaa ihastella mitä kaikkea sitä onkaan tänä vuonna saanut maahan laitettua ja pihassa tehtyä. Paras palkkio oli kuitenkin pihassa pyörivät perhoset. Viime päivinä niitä onkin ollut liikkeellä, varmaan parissa päivässä enemmän kuin aiemmin koko menneenä kesänä.

Omaa pihaa

Minä rakastan kukkia. Kasveja. Puutarhoja. Perhosia. Yrttejä. Tomaatteja. Satoa tuottavia juttuja. Puutarhurina olen raaka. Äiti toteaa aina et "elä vielä", "ei ne pärjää täällä", "hellemmin". Ajatusmaailmani on että vahvimmat selviää. Keväällä idätetyt taimiparat heitän pihalle mahdollisimman aikaisin, nostan sisälle kun varoittelevat halloista. Jos siis muistan.. Jos paleltuvat niin paleltuvat. Viime syksynä ostin alesta köynnösruusun, jolle kaivelin pikkuisella  lapiolla vähän maata auki ja dumppasin juurakon siihen päälle: Dadaa, tänä kesänä on se on kasvanut hyvin ja kukkii kauniisti usealla kukkatertulla. Keväällä sain daalian juurakon, jolle kaivelin ruokalusikalla vähän kuoppaa ja tungin sen siihen: Kasvi on pidempi kuin minä ja kukkii kauniisti. Olen myös hyvin epähjärjestelmällinen. Suoraan maahan kylvettävät heittelen mihin sattuu ja miten sattuu. Enkä koskaan muista merkitä mitä on missäkin. Puolet kesästä meneekin ihmetellessä, että mikäs se tämä on.

Tässä kuvia tältä päivältä.

Väriminttu

Malva innostui tänä vuonna

Sinipallo-ohdake. Joka ei kyllä ole kovin sininen.

Pinaattia

Tummia ruiskukkia

Tumma lila kurjenpolvi

Työpaikalta saatu lahjoitus-daalia

Suklaakirsikka

Tummempia auringonkukkia

Edellisen asukkaan liljat nousevat ahkerasti keväästä syksyyn :)

Kynttiläkukka(?)

Meidän (periaatteessa) takapiha onkin sitten täysin räjähtäneen näköinen. Sinne on tyhjennetty kaikki mahdolliset siemenpussien jämät ja koska kasvit ovat varjossa noin 22 tuntia vuorokaudessa, ne kasvavat enemmän pituutta ja vihreää kuin kukkivat. Tää loppukesään iskenyt lämmin kausi tosin saattaa saada aikaan kunnioitettavan kukkaloiston, pidetään peukkuja!

Pohjoisen hommia

Taira edelleen tauolla aktiivisista agitreeneistä, pienet treenit tehtiin kaksi viikkoa sitten medi-esteillä ja meni nätisti ilman oheishäsellystä. Molemmat ovat jatkaneet ahkerasti fyssarin ja dobo-ohjaajan jumppaohjeilla (paitsi tän edellisen viikon kun oltiin lomalla).. Taira koettaa parhaansa mukaan vältellä vasemman jalan jumppaa ja jos kuntoesteradalla tippuu rima niin vasen kinttu sen tiputtaa. Vaaditaan oveluutta ja hermoja että sen saa käyttämään molempia jalkoja tasapainoisesti. Riepu taas jumppaa tunnetulla sheltin innolla ja säpäkkyydellä, sen kanssa pitää panostaa rauhallisuuteen ja keskittymiseen.

Koko koirapoppoo ja me ihmisetkin päästiin n. viikon lomalle pohjoiseen. Koluttiin pari tunturia ja parempihuonompi puolisko kalasteli. Koirat oli jo reissussa aina päivän päätteeksi tosi uuvahtaneita ja sama meno näyttää jatkuvan kotonakin. Alla kuvaspämmiä reissun päältä.

<3