Omaa pihaa

Minä rakastan kukkia. Kasveja. Puutarhoja. Perhosia. Yrttejä. Tomaatteja. Satoa tuottavia juttuja. Puutarhurina olen raaka. Äiti toteaa aina et "elä vielä", "ei ne pärjää täällä", "hellemmin". Ajatusmaailmani on että vahvimmat selviää. Keväällä idätetyt taimiparat heitän pihalle mahdollisimman aikaisin, nostan sisälle kun varoittelevat halloista. Jos siis muistan.. Jos paleltuvat niin paleltuvat. Viime syksynä ostin alesta köynnösruusun, jolle kaivelin pikkuisella  lapiolla vähän maata auki ja dumppasin juurakon siihen päälle: Dadaa, tänä kesänä on se on kasvanut hyvin ja kukkii kauniisti usealla kukkatertulla. Keväällä sain daalian juurakon, jolle kaivelin ruokalusikalla vähän kuoppaa ja tungin sen siihen: Kasvi on pidempi kuin minä ja kukkii kauniisti. Olen myös hyvin epähjärjestelmällinen. Suoraan maahan kylvettävät heittelen mihin sattuu ja miten sattuu. Enkä koskaan muista merkitä mitä on missäkin. Puolet kesästä meneekin ihmetellessä, että mikäs se tämä on.

Tässä kuvia tältä päivältä.

Väriminttu

Malva innostui tänä vuonna

Sinipallo-ohdake. Joka ei kyllä ole kovin sininen.

Pinaattia

Tummia ruiskukkia

Tumma lila kurjenpolvi

Työpaikalta saatu lahjoitus-daalia

Suklaakirsikka

Tummempia auringonkukkia

Edellisen asukkaan liljat nousevat ahkerasti keväästä syksyyn :)

Kynttiläkukka(?)

Meidän (periaatteessa) takapiha onkin sitten täysin räjähtäneen näköinen. Sinne on tyhjennetty kaikki mahdolliset siemenpussien jämät ja koska kasvit ovat varjossa noin 22 tuntia vuorokaudessa, ne kasvavat enemmän pituutta ja vihreää kuin kukkivat. Tää loppukesään iskenyt lämmin kausi tosin saattaa saada aikaan kunnioitettavan kukkaloiston, pidetään peukkuja!