Eläinten viikon koiraseminaarin luennot videotallenteina

"Koiraseminaarin luennot ovat nyt katsottavissa SEYn nettisivuilla!
Katso kiinnostavat luennot koiran tunne-elämästä, jalostuksesta ja koulutuksesta. Asiantuntijoina biologi ja tietokirjailija Helena Telkänranta, professori emerita, eläinlääketieteen tohtori Marjatta Snellman sekä eläintenkouluttaja(AT) Miira Hellsten Koira- ja kissakoulu Heiluva häntä."

Täältä

Uusi koira..?

Kun agilitykärpänen on puraissut ja huomaat mieluummin katsovasi netistä tuntemattomien ihmisten kisavideoita kuin tv-sarjoja, kuuntelevasi mieluiten koulutusohjelmia kuin radiota ja viettäväsi harrastuksen parissa enemmän aikaa kuin paremmanhuonomman puoliskosi kanssa.. Ja ennenkaikkea huomaat nauttivasi siitä kaikesta enemmän kuin mistään muusta ja sen tekevän sinusta iloisemman, sosiaalisemman ja mukavamman ihmisen..

Ja SITTEN tajuat että sinulla on kisakavereina  vain puolisokea maanantaikappalesheltti ja jatkuvista juntturoista/motivaatio-ongelmista kärsivä viisvee ex-katulapsi.

Ajatus uudesta koirasta on pyörinyt enemmän tai vähemmän puoli vuotta jatkuvasti päässä (oikeasti siis poden jatkuvaa koirakuumetta, joka ei hellitä edes silloin kun kotona on tuhottu kaikki tai koko poppoo kärsii yhtäaikaisesta mahataudista..). Ainakin taka-alalla. Mutta minkälaisen koiran sitä sitten haluaisi? Harvalla on mahdollisuutta tilata jonkun toisen kouluttamaa ja terveystarkastettua kisavalmista 1,5 vuoden ikäistä koiraa :D

BC on tietty loistava valinta, mutta no.. Jotenkin niin itsestäänselvä ja helppo.
Toista shelttiä en välttämättä haluaisi Riepun kanssa yhtä aikaa, se opettaisi tulokkaalle kamalia tapoja ja sit mulla ois pahimmillaan kaks räksää kiljumassa kilpaa toistensa kanssa.
Kaanaankoirasta vois tehdä ehkä rotunsa ensimmäinen suomalaisen agilityvalion, se ois hienoa. Nimimerkillä tykkään haasteista ja pääni seinään hakkaamisesta. Ainakin joskus. :P
Koolie ois sopiva sekoitus mun lemppariominaisuuksia, mutta sillä ei taitais saada kisata ees SM:eis, kun ei ole virallinen FCI:n hyväksymä rotu. (Ihan kuin musta joskus ees SM-tasolle olisikaan..).
Basenji ois ihana! Ja Shiba!

Mitäs muista siellä radoilla pyörii..
Kelpie ei ehkä myöskään oo mun juttu.
Eikä borderterrieri, en kestäis sitä mahdollista kuulonvievää mölyä. Toisaalta, en mä radalla ollessani kuule Riepankaan huutoa.. Terrierit ei kyl muutenkaan oo mun rotu, ihan niin paljon en pään seinään hakkaamisesta tykkää. :D Lisäksi en jaksais mitään turkkirotua, mitä helppohoitoisempi karva, sitä parempi.

Joku miksaus sopivista roduistakin vois olla mahti, miettikää nyt vaikka jotain whippet/bc:tä! Mestari jo syntyessään. Medikoira ois kiva, tuntuu että siinä luokassa on vähiten kilpatovereita ;)

Ja sit vaikka sulla ois ns. sopivasta rodusta pentu ja vaikka se olisi terveistä vanhemmista useamman sukupolven ajalta. Niin eihän se takaa mitään! Treenaat, kasvatat ja koulutat jotain kisaikään asti ja ennen aloitusta kuvautat sen. Selästä löytyy spondyloosia, lonkat on Ö:tä ja kyynärät Ä:tä. Polvia ei ole ollenkaan. Sitten aloitat taas alusta jonkun uuden kanssa. Se on pelottava ja ahdistava ajatus. Minusta ei ole myöskään siihen että jos koira ei sovellu minun haluamaani harrastukseen, se saa lähteä. Koira tulee kuitenkin ensisijaisesti aina perheenjäseneksi ja ystäväksi, ei vain harrastusvälineeksi. Voihan olla että koira ei vaikka tykkäisikään agilitystä, sitten pitäisi keksiä sille joku muu harraste.

Näissä merkeissä, ei auta kun katsella ympärilleen ja seurata mitä mahdollisuuksia elämä tuo tullessaan. Ja siihen asti, treenaillaan näitä nykyisiä niiden kykyjen ja jaksamisten mukaan ja kehitytään itse siinä samalla toivottavasti sekä ohjaajana että kouluttajana. Ja nautitaan joka hetkestä.