Neliviikkoiset 2

Huh, aika rientää kun on hauskaa. Ja raskasta. Itketään ilosta ja huolesta ja hymyillään valtavasti. Ja pyykätään :D Ihana saada seurata taas kasvua ja kehitystä. 

Tyypit madotettiin torstaina kun neljä viikkoa tuli täyteen. Mahat meni sekaisin. Kun sitten sisälämpötilat nousi meillä taas 29,6 asteeseen niin se veti pari pentua huonoon kuntoon. Oksensivat ja olivat velttoja, ruoka ei maistunut. Ruiskulla juottoa ja toiselle nesteytystä mahan alle. La illalla olivat jo molemmat taas reippaana. Kyllä se pelästtyttää ja kaikenlaisia tunteita tulee käytöä läpi.

Käytiin ekoilla Houndyn https://houndy.fi/etusivu/ leikkitunneilla tutustumassa tiloihin. Ensimmäinen automatka oli kammottava, kuin lokkiparvi olisi kailottanut takakontissa. Laitoin vielä Häärän sinne häkkiin niiden kanssa ajatuksella että imettäisi matkalla, niin kuin edellisiä. No ei, ei pennut halunneet syödä. Sitten kun ne oli kailottanut 10 min kuumassa autossa niin olikin hyvä käydä unille leikkitilan lattialle. Toisaalta sekin on tärkeä taito, osata nukkua itselleen täysin vieraassa paikassa. Kyllä ne siitä sitten virkosi ja oli ihana että Anitalla ei ollut hoppu, saivat lähteä tutkimaan omaan tahtiinsa kun heräilivät. Anitalla on vaikka mitä hyviä suunnitelmia seuraaville kerroille. Ääniä, hajuja, pintoja, käsittelyä.. Ihana kun matkassa on eläintenkouluttaja. Ja tietää että tilat on pentuja varten turvallisesti siivottu ja suunniteltu.

Häärä oli niin onnellinen kun sai ensimmäisen puoli tuntia puuhailla temppumaassa itsekseen namia etsien kun pennut veti hirsiä sammakkona. Jopa paukatti reissun jälkeen imetyskertojen määrät nousuun. Töitä se mamma tahtoo että jaksaa pentuja. Siispä palaillaan pikkuhiljaa ainakin rallyn pariin niin saa mieli virikettä.

Särmä on ollut mitä ihanin leikkitäti. Mitä nyt ei ihan ymmärrä että miksi vetoleikit ei vielä onnistu ja ole suositeltavia. Mutta kulkee perässä, opettaa hammastelun alkeita, läpsintää, käy pentujen tasolle leikkiin ja nukkuu päikkäreitäkin niiden seurassa.. Riepu haluaa välillä leikkiä ja välillä kertoo napakasti että nyt haluan olla rauhassa. Häärä alkaa jo vähän irroitella tyyppejä tissiltä ja oon siitä tosi iloinen. Edellisten pentujen kanssa se piti pakata tuubihuiviin kun ei olisi millään malttanut lopettaa imettämistä.

Pennut maistelevat ja syövät hyvin eri lihoja. Ensimmäinen nappulakerta pisti sekin mahat sekaisin, kokeilen tällä viikkoa uudelleen.Luita pitäisi käydä hakemassa niin saavat käyttää hampaitaan johonkin fiksuun. 

Vierailut ovat alkaneet, toivotaan paljon eri ikäisiä ja kokoisia ihmisiä.

Tairan vointi romahti reilu viikko sitten. Ensin pissaa alkoi tulla vähän ja yhtäkkiä oli joka yö ja monta kertaa päivässä housut tai matot märkänä. Joi myös valtavasti. Olin varma että nyt meni munuiset. Juuso käytti sen Karvaisessa kaverissa kun ensin metästettiin pissanäyte. Ottivat verikokeet ja yksi munuisarvo oli ihan himpun yli rajan, mutta ei merkittävästi. Muut priimaa. Virtsa meni viljelyyn mutta oli niin laimeaa ettei siihen saatu esille kasvua. Aloitettiin siis Propalin lääkitys. Taira saa 0,5 ml 3 kertaa päivässä 8 tunnin välein. Päivät on jo vuotamattomia, mutta kaikkina öinä on vielä kastellut housut. Juomista seurattiin kun oli vielä helle, kiskoi 5 tunnin aikana 0,75 l. Nyt mitataan uudestaan kun viileni. Pitäisi juoda vähemmän. Huoli oli kyllä kova, hyvästelin sen jo eläinlääkäripäivänä. Vaan vielä se yrittää uuden mutkan matkassa peitota. Meidän mummoin ja monta elämää.

Reilu viikko takana

Tyypit kasvaa ja kehittyy. Kaikella rakkaudella Saatanaksi kutsuttu, neljäntenä syntynyt tyttö paukautti jo eilen kilon rikki. Kunnon muhku. Pienin, ensimmäisenä syntynyt tyttö seurailee omaa kasvukäyräänsä vaikka onkin reilusti yli sadalla grammalla muita pienempi. Mutta oli se pienempi syntyessäänkin.

Tänään on taas aika leikata kynnet. Näiden kohdalla ajattelin kokeilla myös pientä ärsyttelyä, eli hipsuttelen vanupuikolla kaikkien anturat. Toivotaan näistä jo alusta asti paremmin kroppaansa käyttäviä ja tiedostavia kuin ekasta erästä. 

Häärä tahtois jo treenailla. Saa tehdä imettäessä nenäkosketuksia ja esineiden pitoa. Lenkillä seuruuta. Pientä jumppaakin on aloiteltu. On paremmassa kunnossa kun viimeksi synnytyksen jälkeen.

Silmiä ei ole vielä auki. Ehkä huomenna..

He ovat täällä

Huh. Nyt alkaa unien määrä ja yhtenäisen pätkän kesto olla sellainen että jaksaa kirjoittaa.

Pennut syntyivät torstaina, pari päivää aiemmin kuin ajattelin. Ehdin käydä kunnon päivän töissä jännittämässä, valvoin melkein koko ke/to yön kun Häärä vaikutti aika valmiilta. Sitten kotiin ja tuntui että Häärä oli odotellut minua ja sitten alkoi pesän rakentelu, levottomuus ja vaeltelu. Kunnon supistukset alkoi, mutta sen sijaan että pennut ois tulleet ulos, Häär muuttui tuskaisemmaksi ja alkoi huutaa, kiljua ja vinkua. Koska olin röntgenistä asti ollut huolissani siitä että pennut saattaa olla liikaisoja (painon iso nousu, valtava maha mutta vain kuusi pentua) ja koska edellinen synnytys meni rauhassa ja hiljaisesti niin soittelin mäen alle päivystävälle. Häärä huusi myös puhelun ajan, joten kuulivat että hätä sillä on todellinen. Käskivät klinikalle. Häärä huusi automatkan ja odotusajan. Se huusi kun ell tutki, huusi kun ultrattiin. Olin huolissani. Sykkeet oli hyvät ja eka pentu tuntui olevan tulossa, mutta supistukset olivat kadonneet. 

Sitten röntgenhuoneeseen. Oli paha paikka kun piti kävellä vesijuoksumattohuoneen ohi. Edelleen se kiljui. Nostettiin pöydälle, eka kuva. Siististi olisivat kuvan mukaan tulossa. Asennonvaihto mahalleen, ei havaittavia ongelmia. Koira hyppäsi lattialle ilman lupaa. Ja kas. Kunnon supistus ja vedet lattialle. Toivat siihen peiton ja pyyheitä. Muutama supistus ja pentu ulos. 🤷‍♀️ Tsekkasivat ja putsasivat. Alettiin laittaa papereita kuntoon ja kas, toiset vedet.. Odoteltiin vielä toinen pentu ulos ja sitten autoon ja mäkeä ylös kotiin. Yhdet vedet autoon ja kolmas pentu syntyi siellä missä pitikin. Loput tulivatkin ensimmäisen synnytyksen tapaan hiljaisuuden ja pienen tuhinan vallitessa. Ihanaa että kaikki meni lopulta hyvin. 

Saldona neljä tyttöä ja kaksi urosta. Juuri se mitä mieluisan aktiivisilta kuulostavat kotiehdokkaat olivat toivoneet. 

Klinikalla syntynyt oli pienin, kaikki muut olo eilen puolen kilon kerholaisia, pikkulikka jäi 495 g. Syövät hyvin ja Häärä hoitaa pissatukset ja kakatukset. Lähinnä kiukkuavat kun jäävät johonkin pesäntäytteeseen jumiin tai eksyksiin. Yksi hurja huutaa kyllä tissilläkin koko ajan 😂

Taira meni ihan sekaisin ja äiti otti sen evakkoon. Ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kun olla pentujen luona ja Häärän luonnollinen reaktio on puolustaa pentuja kovasti. Riepu puklauttelee ja huolestuu itkuista. Särmä ei oikein tajua, isoihin itkuihin reagoi vinkumalla. 

Meillä on kuuma, sisälläkin muutamana päivänä 27. Yritetään juottaa Häärää paljon ja viilennellä pentuja. Köllivät hetkittäin viilennysalustalla mielellään, muuten ovat useimmiten jakautuneet ympäri pentukotia. 

Viikko jäljellä

Ajatus kesäpennuista tuntui edellisten talvipentujen jälkeen ihanalta, miten helppoa on päästää ne heti ulos ja opettaa ne pidätyskykynsä mukaisesti 'sisäsiisteiksi' jo ennen luovutusta. Lumien sulamista seuratessa iski tajuntaan kuitenkin pieni ongelma. Meillä on jo kaksi kesää ollut pihalla vain tekonurmi. Ja voin kuvitella että tulevien harrastuskoirien omistajat ei ole kovin iloisia jos pennut ovat neljä-viisi viikkoa oppineet pissimään aksanurmelle ja niitä on vielä palkittu siitä 😂

Tänään paremmalle puoliskolle iski inspiraatio ja piha näyttääkin nyt kuvan mukaiselta. Yritetään edes. 

Röntgenissä pentuja näkyi kuusi. Näin kertoivat ensin hoitaja ja sitten lääkäri. Itse löydän vain viisi 🙈 Viimeinen viikko käynnissä, toivottavasti kaikki menee hyvin. Pennut ovat Häärän koosta päätellen isoja, eivätpä jäisi jumiin. Jännittää! 

5/6 tutkittu

VA1 oli pieni yllätys kun poikkesi linjasta kun sitä ei ihan het suvuista löydy. Tosin siellä on niin paljon ulkomaalaisia eikä kaikkia muutenkaan ole tutkittu selän osalta, että mistäs niistä aina tietää. Omistaja ottaa vielä yhteyttä ja selvittelee et mitä siellä tarkemmin on ja missä kohti. Kiitos hirmuisesti kaikille pentunsa jo kuvauttaneille! 

Häärä on ison näköinen ja olo edelleen hankala. Ulkoillaan noin 2-3 tunnin välein, läähättelee ja vaihtele asentoa. Huomenna röntgen!

Kesäpentuja tulossa.

 Ultrassa näkyi maanantaina pentuja. Käydään vielä röntgenissä varmistamassa määrää myöhemmin, kun sen verran näytti ruuhkaisalta.

Oli tämäkin stressiä. Juoksut alkoi noin kaksi kk ennakoitua aiemmin ja Mizzin silmätarkille tuli kiire, sen kun pitää astutushetkellä olla voimassa. Lisäksi Mizzin omistaja tahtoi vielä kuvauttaa Mizzin selän ja olat ja sitten oltiinkin jo niin tärppien äärellä että oli luotettava kuvanneeseen eläinlääkäriin ja lähdettävä astutusreissulle ennen kuin viralliset tulokset ehti Koiranettiin. Priimaa sieltä onneksi pukkasi joka saralla.

Mizz

Olkia jännäsin, kuten avoin tietokanta INCOC kertoo niin Mizzin veljellä tulokset ovat sairas/tulkinnanvarainen. SBCAK Terveystietokantaan on lisätty: "13.1.2019: INCOC-lausunto 12.1.2019: OC vasen sairas, oikea tulkinnanvarainen. Koiralla ei oireita (kuvattaessa 1v 3kk). Päivitys 21.1.2019: CBCT-kuvauksen (21.1.2019) perusteella oikea olkanivel normaali, vasen olkanivel olkanivelnastan takaosassa kasvulinjan lähettyvillä pieni rajallinen muutosalue, pieni (1mm) irtopala näkyvissä. Oireeton." Kyseinen koira harrastaa agilityä ilman oireita nykyisinkin.

Ylläolevan toivon jokaisen pennusta haaveilevan huomioivan. Häärän olat on kuvattu kaksi kertaa epävirallisesti ja molemmissa paikoissa niissä ei huomattu vikoja. Valitettavasti sisaruksiltakaan ei löydy INCOCista olkatuloksia, mutta kukaan ei kasvuiässä eikä aikuisena ole olkiaan tietääkseni oireillut. Täysin sukurasitteettomia yhdistelmiä tuskin tässä rodussa on.

Häärän ensimmäisessä pentueessa kaikkien neljän kuvatun olat ovat olleet terveitä. Lisää tietoa tilanteesta saadaan kun loput kaksi tässä puolen vuoden sisään ehtivät kuviin, mutta se ei enää tähän pentueeseen vaikuta. Riski on kuitenkin aina olemassa.

Treffit sujui hyvin ja luonnollisesti, nalkissa olo oli molemmista vähän tylsää ja ensimmäinen tuntui kestävän 45 minuuttia. Mizziä kummastutti alkuun kun Häärä ei näyttänytkään hampaita ja nurissut :D Kolme astumista.

Häärä on huomattavasti raskaammin kantavana kuin ekalla kerralla. Pidetään häntä hyvin.

Edellisestä pentueesta oppineena tämän toivottavasti syntyvän ja maailman tuuliin lähtevän pentueen tyypeille lähtee omistajan halutessa mukaan Move Wellin Pennun vuosi- jumppakurssi ja jos vaan saan aikataulut sopimaan niin pennut käyvät Kilposen Päivin käsittelyssä että lähtevät jumittomana ja "avoimena" uusiin koteihinsa. Narttu täytyisi tästä sijoittaa kun omiin nurkkiin ei mahdu ;)

Aktiivisia harrastuskoteja mahtuisi kenties listoille vielä, narttuja olisi taas tyypillisesti menossa mutta varsinkin jos uros olisi tervetullut niin laita viestiä tai sähköpostia. Toivotaan näistä ensimmäisen pentueen tapaan terveitä, mutta hitusen paremmin kroppaansa käyttäviä puuhailijoita.

Ja ainiaini! Kasvattajan peruskurssi, koetoimitsijan peruskurssi ja rallytokon koetoimitsijakurssi tuli paukuteltua kuukauden sisään. Kennelnimihakemus pistetty vireille 26.3. mutta ei varmaan ennen näiden pentuje rekisteröintiä ehdi :/

Edit. SBCAK puolsi Kennelnimihakemustani 25.4. Hitaasti mutta varmasti edetään.

2021 ajatuksia

Korona näköjään vei kirjoitusinnon kokonaan. Tai ehkä ei vain ollut mitään kirjoitettavaa.

Eipä ole juuri tapahtumia nytkään. Koronavuoden ainoa saavutus taisi olla Häärän kanssa rallysta napattu RTK4 ja ensimmäinen kolmesta vaadittavasta valiotuloksesta.

Särmä kävi kuvissa ja priimaa pukkasi. https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI53015%2F19&R=297 . Hän on siis viimein päässyt oikeasti aloittelemaan agihommia. Aiemmin en uskaltanut kun sen kropan käyttö on ollut sen verran erilaista kuin Häärällä että olin varma että sen luusto on täyttä sekundaa. Tapaturma-alttius ei helpottanut mun odotuksia luuston suhteen yhtään.

Kaksi muuta pentueesta on myös ehtinyt jo kuviin ja priimaa olivat nämäkin. Sitten odotellaan vielä ainakin yhden kuvat ja päästään miettimään tuleeko Häärälle toinen pentue. Sulhoksi on kosiskeltu upeaa Mizziä https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER53716%2F17&R=297 . Tykkään Mizzissä siitä et se tulee kaikkien kanssa toimeen, sillä on uskomaton kyky käyttää kroppaansa ja siitä että vaikka sillä on kova kiinnostus narttuihin niin se pystyy silti tekemään töitä vaikka porukassa on juoksuisia narttuja. Rally- tai aksatreenit juoksuisten seurassa sujuu. Kun ollaan töissä, ollaan töissä.

Mizz kantaa IGS:ää. Häärä TNS:ää. Muita potentiaalisia ongelmia ei geenitesteissä ole tullut ilmi. Mizz käy myös päivittämässä silmä- ja polvitarkit loppukuun joukkotarkissa. Paljon on vielä huolehdittavaa ennen kuin päästään edes suunnittelemaan astutusreissua.

 

Kaikissa bortsujen linjoissa tuntuu jossain kohtaa vaanivan OC/OCD, epilepsia yms. Häärän linjassa kulkee ainakin joiltain osin mukana spondyloosi, kun veljeltä silloin 2019 löytyi yllärinä SP2. Oireeton oli löydöshetkellä ja oireeton on edelleen. Häärästä löytyy infoa enemmän aiemmasta Maico x Häärä postauksesta ja jos uutta yhdistelmää päästään toteuttamaan niin kirjoitan uuden päivitetyn version.

Yhden Häärän edellisen pentueen olkien välikuvissa näkyi "jotain", mutta Urheilukoiraklinikan Laura Hakala eikä INCOCin Anu Lappalainen pystynyt kuvasta tulkitsemaan että mitä siinä oli. Viralliset kuvat olivat terve/terve eikä Anun mielestä noiden välikuvien vuoksi ole estettä käyttää Häärää uudestaan. Sitten toki jos muilta vielä ennen Häärän seuraavia juoksuja löytyy sairaat olat niin taitaa käydä niin että mun kasvatustyö näillä koirilla loppuu oikeastaan ennen kuin se alkoikaan. Olkavaivat on paska sairaus ja kun tarkoitus on jalostaa aktiivisia harrastuskoiria niin sitä ei ehdoin tahdoin halua kenenkään koiran vaivaksi.

Puheita aina kulkee kylillä, mutta nykytiedon mukaan on voitava luottaa ja perustaa jalostuspäätökset niihin virallisiin kuviin, kun rodun PEVISAankin on laitettu olkakuvaus vuodesta 2023 alkaen, kuvausikänä nimenomaan vähintään 12 kk. Kukaan tuskin tutkituttaa pentunsa ensin esim. 3 kk, 5 kk ja 7 kk iässä ja vasta jos vuosikkaan kuvatkin ovat priimaa niin uskoo että ne ovat terveet. Välikuvat eivät  voi olla merkityksellisemmät kuin viralliset kuvat. Niin pitkään kun itse olisin valmis ottamaan suunnittelemastani yhdistelmästä pennun, olen valmis myös seisomaan sen takana. Pahinta tietysti on se tieto, että jos potentiaalisesta seuraavasta pentueesta löytyy olista vikaa, niin joku pääsee aina iloisena toteamaan että siitäs sait. Mutta moni asia koirapiireissä hoituu näin: Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tieto kelpaa, mutu ei ja tietoa on varmasti tulossa lähivuosina lisää. Kiinnostuneena odotan INCOC tulosten siirtymistä Koiranettiin.

Ensimmäisestä pentueesta yksi on nautojen ystävänä Pesolan pihvitilalla, yksi treenailee homekoirahommia ja loput treenailee agia.