maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kesän päätavoite taputeltu

Mitähän sitä osaisi kirjoittaa kun koira on yhden tapahtuman aikana saanut oikeuden kilpailla kolmosissa, saanut hopeaa maksien AVO-SM:ssä ja hopeaa GAMBLERS-SM:ssä? Muuta kuin sen ainaisen Tuo koira ❤️

Koko päivän on saanut nieleskellä liikutuksen ja onnen kyyneleitä. Tiesin että jos alan itkeä, siitä ei tule loppua. Nyt kun on päässyt pitkästä reissusta kotiin, ulkona sataa ja koko muu poppoo nukkuu makkarissa suljetun oven takana, voi antaa ilon tulla. Ei oo tuolla koiralla ollu helppoa minun kanssa, eikä se sitä ole vieläkään. Onneksi se jo aika usein hoitaa oman tonttinsa ja paikkaa lisäksi lillerilalleri-kartturiaan. Nyt jäämme ansaitulle kisatauolle hetkeksi ja keskitymme viikon levon jälkeen rakentelemaan kolmosissa vaadittavia asioita pikkuhiljaa paremmaksi.

Saatiin reissun aikana tulosten lisäksi (yksi hypäri, neljä agirataa + avofinaali ja gamesit) yksi hyl ja Snookers loppui turhan lyhyeen kun koira tavoistaan poiketen valitsi putken takaakierron sijaan. Koska olen perfektionisti ja gamblerin voitto jäi yhden pisteen päähän niin jossittelen vielä pitkään sitä ylimääräistä putkea (ja varsinkin sitä että koira valitsi sen kauemman pään) mitä koira alkoi suorittaa juuri ja juuri loppugamblen äänimerkin jälkeen. Sillä kahdella pisteellä ois tullu Suomenmestaruus. Vaan jos Janitalle häviää niin ei sitä huonolle häviä 😅 Häärä kyllä rakastaa pelaamista.

Oman radan jälkeen kuulin että mentiin johtoon ja ryntäsin heti jäähkälle niin pitkälle että kentän kuulutukset ei kuuluneet ja sanoin Juusolle että se ei saa kaivella tuloksia. Halusin poistua paikalta hyvin mielin enkä kuulla kuinka kaikki loput reilut 15 koiraa menevät meistä ohi. Ja sitten tultiin kentän laidalle juuri kun viimeinen koira oli lopettanut ja kurkkasin puhelimesta että ystävä oli laittanut taas onnittelut. Epäuskoisena kysyin että mistä, oishan se voinut olla vaikka hienosta radasta. Sitten se laittoi että oltiin tultu muka toiseksi. Radalla, jossa muutin suunnitelmaa vielä siinä kun jätin koiran lähtöön ja vielä kerran kesken radan ja kun loppugamble alkoikin sekunnin pari myöhemmin kun olin laskeskellut niin siinäkin piti säätää. Loppugamblesta olin kyllä ylpeä. 💪 Mun kiituri.

Vierumäki oli kyllä hieno kisapaikka ja siellä oli huikeat ulkoilumahdollisuudet koirien kanssa. Kisakenttien pohja oli hyvä lyllertää ja luulen et toimis muissakin koiralajeissa. Meidän huone oli kyllä epäsiisti, jotain yrjöräkää ulko-ovessa sisäpuolella ja ties mitä mälliä helmalakanassa. Raportoin asiasta avaimia palauttaessa eikä meidän sitten tarvinnut maksaa erillistä eläinsiivousmaksua. Hyvää palvelua siltä osin. Meidän edellä olleet avaimen palauttajat olivat löytäneet sängyn alta käytetyn vaipan 🙈 Monessa paikassa tunnutaan unohtavan eläinhuoneiden kohdalla se, että niiden eläinten lisäksi huoneessa majoittuu myös ihmisiä, joten se perussiisteys ois meistä lemmikillisistäkin ihan kivaa.

Aamupala oli ihan jees ja rivarissa oli vähän enempi omaa rauhaa kuin hotellin puolella. Meillä oli vain yksi hiljainen seinänaapuri kun toisella puolella oli joku luentotila tms. Häärää ilostutti paljon frisbeegolffarit, tennispelaajat ja lentopalloilijat 😂 Mukana menossa ollut Taira oli myös ihana reissutoveri, eikä hännän hot spot vaivannut enää yhtään.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Muutosvastarinta

Häärän tulosta asti mä olen rakentanut sitä (ihan omasta halustani) mahdollisimman moneen suuntaan ihan vain siksi, että saisin sen käyttömahdollisuuksista mahdollisimman paljon näyttöä tulevia pennunostajia varten. Nyt kun kasvattaja päätti (ihan hyvästä syystä) olla käyttämättä Häärää niin tuntui että kaikelta romahti pohja. Tuntui että ne tuhannet eurot ja tunnit on ihan hukkaan heitettyä. Opinnot ja työt oli suunniteltu niin että loppuvuoden aikana minun on mahdollista olla kotona valvomassa seuraavista juoksuista (toivottavasti) syntyvien pentujen kasvua. Eniten pisti kyynelehtimään se eteisessä oleva pentulaatikko, johon olen vuoden alusta kerännyt parhaat päivät nähneitä leluja ja muuta sälää, jota oli tarkoitus heitellä sitten pentulaatikkoon kasvavien nakeroiden virikkeiksi. Ja mä olisin voinut keskittyä pari vuotta vain agiin, missähän lie oltaisiin jos se ois ollut meidän ainoa harraste :K Ja kaikki on vain oman perfektionismiin taipuvaisen luonteeni syytä, halusin olla paras ja aktiivisin sijoituskoti ikinä. Hölmöä, tiedän. Muutenkin on tullut kaikenlaisia suurempia ja pienempiä pettymyksiä tässä muutaman viikon sisään niin tämä ihan normaaleidenkin vaikeuksien ja muutosten sietokyky on vielä tavallista alemmalla tasolla.

Nyt sitten koetan luoda kontakteja tuonne bortsumaailmaan ja etsiä sopivaa urosta, jos Häärän siskon selkä on ok ja jos Häärän selästä ei löydy uusissa kuvissa vikaa. Siltä on ekalla "kuonosta hännänpäähän"-kuvauskeikalla lausuttu jostain syystä vain LTV, nyt tilasin lähetteen muihinkin. Muumimukeja ei riitä enää myytäväksi, mutta jospa jostain saisin käärittyä kasaan ne pari sataa että Vierumäen kisojen jälkeen saataisiin likka röntgenin alle.


Mutta niiden tulosten hakuun. Kolmas tokokoe oli todella myöhäisillan koe Pieksämäellä. Tuomari oli tosi mukava ja juuri ja juuri saatiin raavittua kasaan ykköstulos ja TK1. Nollattiin liikkeestä maahan kun Häärä niiasi ekalla käskyllä ja mun silmään näytti että se meni maahan. Koiraan päin kääntyessä näin että sielläpä se vain hienosti seisoikin :D Itse sekoilin käskyissä mm. luoksetulossa. Koira oli myös huonossa kontaktissa koko illan. Seuruu oli huonoa ja paikkiksessa maasta istumaannousuun tarvittiin toinen käsky kun koira tuijotti vaan hallin ovelle.

Käytiin myös ekassa vepekokeessa kokeilemassa sovea eilen. Vieras paikka, vieras ranta ja hirveä riski kun koira ei viikkoa aiemmin lähtenyt ees kotirannasta tekemään vientiä eikä veneen hakua. Mutta kappas, veneestä hyppy alle metrin ohituksella maalitolpasta, vienti meni hyvin mun vastaanotossa tapahtunutta pikkuvirhettä lukuunottamatta ja veneellekin se tuli ja otti vieraan ja väärän värisen köyden lopulta käskyllä. Ikävä kyllä hinasi veneen 12 metrin päähän maalista. Hukkuvasta olin varma, koska Häärä haki viikko sitten ihan vieraan hukkuvan kaksi kertaa ongelmitta kovalla innolla. Nytkin lähti kovalla tohinalla, ui ehkä 10 metriä ja kääntyi takaisin. Pari kertaa käskytin rannasta uudelleen mutta ei sillä ollut aikomustakaan mennä hukkuvalle asti. Byhyy. Liekkö vepen pitkä päivä ollut koiralle liikaa, kun on totuttu aikalailla lyhyempiin suorituksiin kaikissa muissa meidän touhuissa. Liike --> tunniksi autoon --> liike --> tunniksi autoon --> liike --> tunniksi autoon --> liike saattoi olla liikaa. Varsinkin kun suorituksetkin on pidempiä ja fyysisesti rankempia kuin esim. aksassa, jossa suoritusten määrä saattaa olla sama. Vai oliko epävarmalle koiralle liikaa ensimmäistä kertaa selällään kylki rantaan päin polskiva hukkuva. Kukapa sen tietää. Kaunislahti oli kyllä kisapaikkana todella kaunis ja mukava.

Eipä siinä, vielä kaksi mahdollisuutta yrittää läpipääsyä. Maalitolppien arvon rakentamista ja varmuutta erilaisille hukkuville.

Tairalla on hot spot hännässä. Eilen piti taas ajella lisää karvaa pois kun edellisen kaljun viereen oli tullut uusi märkivä läntti sinne karvojen sekaan. On muuten kipeä eikä koira tykkää hoitotoimenpiteistä yhtään. Jospa selvittäis lääkärittä kuiteskin perinteisellä Betadine + Basibact hoidolla.