Muutosvastarinta

Häärän tulosta asti mä olen rakentanut sitä (ihan omasta halustani) mahdollisimman moneen suuntaan ihan vain siksi, että saisin sen käyttömahdollisuuksista mahdollisimman paljon näyttöä tulevia pennunostajia varten. Nyt kun kasvattaja päätti (ihan hyvästä syystä) olla käyttämättä Häärää niin tuntui että kaikelta romahti pohja. Tuntui että ne tuhannet eurot ja tunnit on ihan hukkaan heitettyä. Opinnot ja työt oli suunniteltu niin että loppuvuoden aikana minun on mahdollista olla kotona valvomassa seuraavista juoksuista (toivottavasti) syntyvien pentujen kasvua. Eniten pisti kyynelehtimään se eteisessä oleva pentulaatikko, johon olen vuoden alusta kerännyt parhaat päivät nähneitä leluja ja muuta sälää, jota oli tarkoitus heitellä sitten pentulaatikkoon kasvavien nakeroiden virikkeiksi. Ja mä olisin voinut keskittyä pari vuotta vain agiin, missähän lie oltaisiin jos se ois ollut meidän ainoa harraste :K Ja kaikki on vain oman perfektionismiin taipuvaisen luonteeni syytä, halusin olla paras ja aktiivisin sijoituskoti ikinä. Hölmöä, tiedän. Muutenkin on tullut kaikenlaisia suurempia ja pienempiä pettymyksiä tässä muutaman viikon sisään niin tämä ihan normaaleidenkin vaikeuksien ja muutosten sietokyky on vielä tavallista alemmalla tasolla.

Nyt sitten koetan luoda kontakteja tuonne bortsumaailmaan ja etsiä sopivaa urosta, jos Häärän siskon selkä on ok ja jos Häärän selästä ei löydy uusissa kuvissa vikaa. Siltä on ekalla "kuonosta hännänpäähän"-kuvauskeikalla lausuttu jostain syystä vain LTV, nyt tilasin lähetteen muihinkin. Muumimukeja ei riitä enää myytäväksi, mutta jospa jostain saisin käärittyä kasaan ne pari sataa että Vierumäen kisojen jälkeen saataisiin likka röntgenin alle.


Mutta niiden tulosten hakuun. Kolmas tokokoe oli todella myöhäisillan koe Pieksämäellä. Tuomari oli tosi mukava ja juuri ja juuri saatiin raavittua kasaan ykköstulos ja TK1. Nollattiin liikkeestä maahan kun Häärä niiasi ekalla käskyllä ja mun silmään näytti että se meni maahan. Koiraan päin kääntyessä näin että sielläpä se vain hienosti seisoikin :D Itse sekoilin käskyissä mm. luoksetulossa. Koira oli myös huonossa kontaktissa koko illan. Seuruu oli huonoa ja paikkiksessa maasta istumaannousuun tarvittiin toinen käsky kun koira tuijotti vaan hallin ovelle.

Käytiin myös ekassa vepekokeessa kokeilemassa sovea eilen. Vieras paikka, vieras ranta ja hirveä riski kun koira ei viikkoa aiemmin lähtenyt ees kotirannasta tekemään vientiä eikä veneen hakua. Mutta kappas, veneestä hyppy alle metrin ohituksella maalitolpasta, vienti meni hyvin mun vastaanotossa tapahtunutta pikkuvirhettä lukuunottamatta ja veneellekin se tuli ja otti vieraan ja väärän värisen köyden lopulta käskyllä. Ikävä kyllä hinasi veneen 12 metrin päähän maalista. Hukkuvasta olin varma, koska Häärä haki viikko sitten ihan vieraan hukkuvan kaksi kertaa ongelmitta kovalla innolla. Nytkin lähti kovalla tohinalla, ui ehkä 10 metriä ja kääntyi takaisin. Pari kertaa käskytin rannasta uudelleen mutta ei sillä ollut aikomustakaan mennä hukkuvalle asti. Byhyy. Liekkö vepen pitkä päivä ollut koiralle liikaa, kun on totuttu aikalailla lyhyempiin suorituksiin kaikissa muissa meidän touhuissa. Liike --> tunniksi autoon --> liike --> tunniksi autoon --> liike --> tunniksi autoon --> liike saattoi olla liikaa. Varsinkin kun suorituksetkin on pidempiä ja fyysisesti rankempia kuin esim. aksassa, jossa suoritusten määrä saattaa olla sama. Vai oliko epävarmalle koiralle liikaa ensimmäistä kertaa selällään kylki rantaan päin polskiva hukkuva. Kukapa sen tietää. Kaunislahti oli kyllä kisapaikkana todella kaunis ja mukava.

Eipä siinä, vielä kaksi mahdollisuutta yrittää läpipääsyä. Maalitolppien arvon rakentamista ja varmuutta erilaisille hukkuville.

Tairalla on hot spot hännässä. Eilen piti taas ajella lisää karvaa pois kun edellisen kaljun viereen oli tullut uusi märkivä läntti sinne karvojen sekaan. On muuten kipeä eikä koira tykkää hoitotoimenpiteistä yhtään. Jospa selvittäis lääkärittä kuiteskin perinteisellä Betadine + Basibact hoidolla.