6 päiväiset

Eilen piti leikata tyypeiltä kynnet. Olivat jo niin pitkät että tuntuivat iholla ikäviltä (varmaan myös nisillä) ja tarttuivat aluspyyhkeisiin. Hyvin sujui, helpoimpia kynsienleikkuita ikinä.

Tyyppien pe painot

Häärällä nousi ti-to lämmöt illaksi/yöksi reilumminkin päälle 39 asteen ja se läähätteli hulluna, mutta eläinlääkäri lohdutti että jos ei ole mitään muuta oiretta niin luultavasti johtuu vaan hormonien heittelystä. Aamulla ne onkin olleet tasaisesti 38 pintaan eikä muuta ole onneksi ollut. On tää stressaavaa, saan mahahaavan kun jännitän ja huolehdi kaikesta. Ja googletan kauhuasioita 😅 Hyi mitä kuvia ja tarinoita löytyy esim. nisätulehduksella. Onneksi karvamakkarat kasvaa ja kehittyy ja painot nousee hyvin. Ja hyvää turvaa tuo vakuutus, ei tarvitse rahan takia jättää viemättä vaikka turhaankin tuota vastaanotolle.

3 päiväiset

Tähän asti homma hanskassa. Tosin tajuttiin että Häär on jatkuvasti imettänyt vain samalta kyljeltä ja nyt laitettiin se sitten pötköttelee toiselle puolelle. Siellä oli vähän pakkautumaa parissa nisässä, mutta pienellä lämmöllä ja hieronnalla saatiin maito virtaamaan. Jospa huomattiin ajoissa. Luin ennen synnytystä kauhutarinoita nisätulehduksista ja ne kuvat.... Yäääk.

Soittelin ja viestittelin eilen silmätarkkeja. Jos olisin saanut mennä minne vaan niin oltais menty Huittisiin Elina Pietilälle. Elina toimi Riepun tarkkaajana jo sen ensimmäisessä silmätarkissa ja jatkokäynnillekin ajettiin Riepulaisen kanssa sinne. Ihanaa koirankäsittelyä ja asiaan ottautumista. Elinan loppuvuoden ajat oli kuitenkin jo menneet ja matkakin olisi ollut hurja. Mulle mieluisalta lekurilta (eli sellaiselta josta en ole kuullut pahaa :D) löytyi kohtuullisen matkan päästä (eli Jkl)  tarkkiaika 10.12. Sain äidin lupautumaan reissutoveriksi ja saatiin vielä myöhäinen aikakin niin ei tarvitse het aamusta pimeässä ajella.

Tässä samassa yhteydessä laitoin Lupsakan Pasille viestiä että milloinkahan se saisi tarkkioikeuden. Veikkasi 2-3 vuotta eli ei ihan tähän hätään auttanut :D

Ensimmäinen lapsiperhekäynti ja lampolakäynti on myös alustavasti aikataulutettu ja varailtu :)

Painot kehittyneet hyvin. Pienin tyttö nyt 420 g (272 g syntyessään) ja isoimmat pääsivät jo aamulla päälle 500 g. Viime yönä Häärä ei pyytänyt ekaa kertaa pitkään aikaan yöllä ulos.

Tänään

Riepu sai kurkistaa. Tyrmistyttävä karvakerä.

Tiistaina

He ovat täällä < 3

Tyypit syntyivät eilen. Viiden aikaan aamuyöstä alkoi supistukset näkyä ja oisko menny puolisen tuntia kun eka oli ulkona. Ensimmäiseltä katkaisin itse napanuoran, muut Häärä hoiti mallikkaasti. Yhden vähän liiankin kun ehtiä nyrsiä sen aika olemattomaksi kun olin hetken poissa. Kuten arvelinkin, Häärä söi ja joi koko homman ajan. Kahden ekan pennun jälkeen maistui mm. banaani ja minisalami. Voin edelleen elää sen ajatuksen kanssa että kun mun koirat lakkaa syömästä, kuolema on ovella :D Pieni tulkintatiplu tehtiin puolivälissä hommaa kun Häärä alkoi vinkuvonkukiljua ja ajateltiin että se haluaa vaan mennä Riepun mönkkiin synnyttämään loput kun se oli siellä moneen otteeseen pyörinyt. Vaan ei kun hänellä olikin ulos hätä ja saatiin kunnon ripulit sitten olkkarin matolle ja kuset vielä matkalla viherhuoneen matolle. Sori :K

Kolmea kuvittelin odottelevani, kuusi syntyi ihan hyvällä tahdilla ja pienellä vaivalla. Seitsemännen liikkeet tuntui vatsassa ja sen tulemisessa kestikin kauan verrattuna muihin. Valitettavasti sillä oli niskassa jotain häikkää ja se oli tosi ohut ja veltto, lisäksi pieni tyttö painoi sata grammaa vähemmän kuin pienin eloonjääneistä sisaruksista :( Montaa minuuttia se ei jaksanut tässä maailmassa olla. Mutta siis kuusi pikkumarsua tuolla nyt mönkii, neljä urosta ja kaksi narttua. Nartuille olisi ollut kiinnostuneita useampikin, uroksille vain pari enemmän viestiä laittanutta. Yksi ihana ruskeakin saatiin, harmi kun se on uros ja sekalauma ei oikein kuulosta meidän jutulta. Näissä neliöissä.

Taira meni pennuista ihan sekaisin, koetti tulla aitauksesta yli ja kun se piti vinkumisen ja huutamisen takia laittaa makuuhuoneeseen suljetun oven taakse se koetti tarmokkaasti aukoa ovea hyppimällä ja raapimalla. Synnytysrauhan takaamiseksi se joutuikin viettämään aamulla pari tuntia piuhassa olevassa lämpiävässä autossa ennen kuin äiti heräsi sen verran että se kävi hakemassa Tairan nurkkiinsa. Riepu on myös hyvin huolissaan pentujen itkusta ja kiinnostunut hajuista. Eiköhän noista hyviä tätejä saada sitten kun tilanne on tasoittunut.

Häärä oli kolmen ekan kohdalla lähes hysteerinen kun ne vietiin punnituksen takia hetkeksi pois, siksi katselin sukupuolet uudelleen tarkemmin vähän myöhemmin. Ulkoa on hirveä kiire sisään pentujen luo ja vähän uutta äitiä itkettää itseäänkin jos pennut enemmin itkee. Kovaäänisiä ovat, huh. En tajua että kun jokaiselle riittäisi oma nisä niin aina pitää vähintään kahden tapella yhdestä. Lisäksi pieni tyttö seikkailee koko ajan ja sitten itkettää kun tulee kylmä ja on yksin. Häärä imettää hyvin ja nuoleekin paljon, ihan ei aina oikeasta kohtaa joten viime yönä synnytyksen laukaiseman migreenin toettua vietin aikaa useampaan otteeseen apupissattaja ja kakattaja kostutettujen vanulappujen avulla.

Nyt kun noita olikin noin monta niin kadun vähän etten syöttänyt koiraa enemmän. Maha ja pulleus katosivat totaalisti synnytyksessä ja nyt pitää sitten ruokkia kaksin käsin ettei muikunruoto ihan  kokonaan katoa. Häärä saakin nyt lihan ja sen pentunappulan lisäksi runsaasti kananmuna-laktoositon kerma-vesi-hunaja juomaa vaihtelevin lisäravintein. Tänään olikin ekaa kertaa muutamaan päivään vastassa riemukasta pomppuloikkaa kun tultiin kaupasta kotia. Ripulilla se on myös, jospa rauhoittuisi kun on apuja tarjolla.

Tomeria pulleroita, kaikilla näkyy olevan pää, korvat, neljä tassua, kaikki varpaat ja söpöt viuhuvat hännät.

Juuso suunnitteli pennuille nimiä KuPSin SM-joukkueen pelaajien mukaan, mutta mulla ois myös pari ideaa jota molemmat pidetään yhtä hyvänä ;) Kennelnimi liittynee alkuun ensi vuonna, jos ehtisi kasvattajakurssin läpäistä jossain välissä ja nimen anoa ja saada.

Jos pentu kiinnostaa niin viestit osoitteeseen suvi.paasisalo@gmail.c om tai instassa/facessa alkuun :)

Satunnaisia muistiinpanoja X

Taas näitä laatikon pohjalta löytyneitä lippulappuja.

+ lisätään
- otetaan pois

- Voiko siinä mitä nähdään, olla jotain opittua.
- Kun kääntyy oikeaan suuntaan, "ikävä" käsi lähtee pois.
- Katso miten eläin kokee ja mitä silloin tapahtuu.
- Ensin uusi käyttäytymistapa B, sen yhdistys myöhemmin A:ta.
- Vaihdetaan seurauksia
- Muista huomioda edeltävät asiat
- Sattuma --> Seuraus
- Jos korjaa vain käytöstä tai seurausta, mutta syy on edeltävässä asiassa, se ei korjaannu.
-"Käsi taskuun".
Aina on joku logiikka!
- Sama edeltäjä, silti eri seuraukset.
- "Ihmisen täytyy tehdä jotain vääriin", "Teet jotain väärin".
+ Jos käytös katoaa kun ihminen poistuu --> Syy ihmisessä.
- Kosketus, varusteiden sopivuus, loogisuus
- Ilmiön takana voi olla muutakin kuin kipu.
- Kyseessä saattaa olla uhkailu, puolustautuminen tai huomion haku.
+ Jos yksinkin on outoa käytöstä, syynä voi olla kipu.
- Ei mitään muuta muutosta/tekijää, mutta silti outo käytös = Kipu.
- Onko käytös suhteessa tapahtumiin?
- Eläimet eivät tuhlaa reagoinnissa energiaansa turhaan.
- Tilanteeseen liittymätön käytös/ylireagointia
- Käytös muuttaa muotoaan => kipu
- Opitut tavat! Samanlainen käytös samasta ärsykkeestä.
- Muuttuuko käytös, jos oikeasta palkitaan?
- Työskentely voi lievittää kipua, mutta se palaa työskentelyn aikana.

En mä tiedä onko näistä mulle mitään hyötyä kun en muista edes että kenen luennolta nämä on, mutta saampa taas yhden lappusen paperinkeräykseen.

Mahakas

Välillä on jo kovasti möyrintää mahassa. Tässä pätkä yhden mötkyläisen touhuhetkestä.

Lämpöjä tsekkailtu epäsäännöllisesti jo parin viikon ajan, nyt sit jo aamulla, päivällä ja illalla. Sitkeästi pyörii niinkin alhaisissa lukemissa kuin 37,5.

Syyslomaviikko, joten ei kansalaisopiston pilatesta. Ensi viikolla taisi alkaa hathajooga. Rannetuet on tulleet postiin, pitää käydä hakemassa ennen seuraavaa treeniä. Kuukauden aikana salilla on kipeytyneet lähinnä ranteet ja nilkat. Ja polvet ja olkapäät. Kotona onkin ranteet enimmäkseen paketissa ja nilkatkin teipattuna. Tenttikirjan lukeminenkin särkee. Teippikin loppui, joten on suunnattava täydennys ostoksille. Surkeaa olla tällainen jo näin nuorena.

Yliluonnolliset tulossa

Hyvässä tai pahassa, loppusuora häämöttää. Liikkeitä tuntuu välillä ja tissit on kovasti arat. Niitä pitäisi silitellä koko ajan ja tänään kokeiltiin lämpötyynyä ja sen jälkeen nukkui pitkän pätkän rauhassa. Viileää pyyhettäkin voisi kokeilla mutta ensin mentiin lämmöllä kun saunaankin sillä olisi niin kova hinku. Ulkona voisi Häärän mielestä käydä pissalla parin tunnin välein ja sen jälkeen hipsitään suoraan jääkaapille, koska onhan tehty huikea ainakin minuutin mittainen ulkoilusuoritus.

Vähän ollaan harjoiteltu jo kämpän kahtiajakoa. Tosin ekalla kerralla kokeiltaessa oli Häärä saanut jotenkin kiinnikkeet auki ja kaikki olivat samalla puolella. Tairaa selkeästi rassaa Häärän tilanne ja se viettääkin ihan omasta halustaan suurimman osan ajasta makkarissa sängyssä kellien. Riepu käy kyttäilee nisiä säännöllisesti että joko ruokatarjoilu alkaisi, muuten antaa aika nätisti Häärälle omaa tilaa. Ja sen tilantarve onkin kasvanut.

Naapurusto on kuulemma kovasti pentujen perään, ikävä olla sitten se natsi joka sanoo että ei tänne mitään joukkovaellusta järjestetä. Ei tarvi pariin viikkoon edes kysellä. Desinfiointiaineet ja viinat on kuitenkin jo varattu valmiiksi 😂

Millaiseen kotiin haluan (tai kovasti haluaisin) meiltä lähtevien pentujen päätyvän?

Tämä on myös aiheuttanut muutamia unettomia öitä ja sykkeennousua ja ahdistusta myös päivisin. Jos sieltä nyt mitään jaettavaa onnistuneesti saadaan. Mitäänhän en voi oikeasti luovutuksen jälkeen vaatia, mutta aina voi toivoa. :)

On helppo aloittaa asioilla joita en halua. En halua että koira jätetään vain sohvan nurkkaan pyörimään jos se/sinä/te yhdessä ette toimikaan ja pystykään siihen lajiin jota olet teille ensisijaisesti ajatellut. Koiran tulee silti saada elää mahdollisimman täyttä ja aktiivista elämää ja sinun tehtäväsi on keksiä sille korvaavaa tekemistä. En myöskään halua että koira heitetään tällaisessa tapauksessa toiseen kotiin. Toivon vaaleanpunaisten lasien kanssa että jokainen hankkii koiransa ensisijaisesti rakkaaksi perheenjäseneksi eikä vain välineeksi johonkin harrastukseen.

En halua että sinulla on elämässäsi niin kiire, että koiran kanssa harrastetaan vain hätäisesti ja satunnaisesti niissä pienissä koloissa joissa sinulla on aikaa, vaan että sinä teet sitä aikaa. Koet asian tärkeäksi ja priorisoit. Varsinkin kun pentuaika on niin käsittämättömän tärkeää koiran tasapainoista tulevaisuutta ajatellen, sekä se täällä meillä emon kanssa koettu kuin myös ne ensimmäiset kuukaudet uudessa kodissa. Jos kalenteri on täyteen buukattu jatkuvasti, niin missä välissä se pentu aloittaa häiriötreenit ja sosiaalistumisen? Miten se pääsee pentukurssille, jos sinulla ei ole ikinä vapaata? Miten se oppii parhaiten sisäsiistiksi jos kotoa ollaan poissa joka päivä 10-15 tuntia, ja sitten ihminen tulee kotiin vain nukkumaan? Miten sen kanssa harjoitellaan pienissä erissä yksinoloa jos ihminen on ekasta päivästä asti menossa jatkuvasti? Miten totutellaan häkkiin ja siinä matkustamiseen? Missä välissä rakennetaan kaikki perustaidot? Miten se edistyy jos treeneissä ole mitään jatkuvuutta eikä säännöllisyyttä? Ja sitten samaan aikaan: Älä ylisuorita, koiran tulee pysyä nahoissaan myös, vaikka välillä tekemistä ei tulvisikaan ovista ja ikkunoista. Rauhoittuminen on varsinkin näille koirille tärkeä taito. Ja senkin opettelu vie sitä kuuluisaa aikaa. :)

Luovutusikää pohdin vieläkin. Ketään en seitsemän viikkoisena täältä anna, mutta kahdeksan viikon ikääkin pohdin vielä. Moni on siirtynyt luovuttamaan pennut vasta 9-11 viikkoisena, mutta tästä taitaa löytyä tutkimusdataa vähän puolesta ja vastaan. 12 viikkoisena alkaa olla jo yksimielisesti liian myöhästä, mutta mm. puruoppi emolta puoltaisi 9-10 viikkoa. Pohdittavaa ja datan kaivelua on edessä. En myöskään halua antaa pentuja asumaan pihan perälle/kodinhoitohuoneeseen/auton takakonttiin, vaan olemaan ja touhuilemaan läsnä siinä koiralle sopivassa arjessa. Arjessa jonka sinä rakennat teille molemmille miellyttäväksi. Koira, kuten niin moni muukaan eläin ei ole häkkieläin. Pentu tulee aamiaisseuraksi, lenkille, yhteisiin reissuihin, leffakainaloiseksi, treenikamuksi..Kulkemaan läsnä elämässäsi niistä epävakaista pentuaskelista siihen vanhuksen hidastuneeseen köpöttelyyn. Kaikkine muutoksine ja kasvukipuineen.

Toivon että kaikkia koiria ainakin käytetään lampailla sen verran, että nähdään onko niillä taipumuksia hommaan ja syttyvätkö ne. Vaikka et paimennuksesta mitään harrastusta haluaisikaan, minusta on tärkeää tietää kykeneekö koira (tai onko edes halua) siihen mihin se on tarkoitettu.

Suosittelen rakentelemaan monipuolisesti edes jonkinlaisia pohjia useampaan lajiin, jotta teille jää jotain yhteistä puuhaa jos se päälaji teiltä syystä tai toisesta viedään. On ollut karmeaa seurata koirakoita, joilta jää vaikka aksa pois vamman ja kropan sopimattomuuden vuoksi eikä koira saa mitään hommaa tilalle. Varsinkin työkoiralle soisi aina olevan edes jotain hommaa, oli se hyödyllistä tai ei :D Tämä vaatii myös sitä aikaa, onko sinulla sitä? Kaikessa ei todellakaan tarvitse kisata eikä edes suunnitella kisaavansa, yhteinen hauska tekeminen on tärkeintä.

Viethän koiran virallisiin kuviin? Terveeksi tutkitulla koiralla on turvallista harrastaa ja se auttaa minua tekemään tulevaisuudessa valintoja jalostuskäytön suhteen. Harrastathan vain asioita joihin koira fyysisesti pystyy ja joista sekin pitää. Annathan pennun kehittyä rauhassa sekä fyysisesti että psyykkisesti sitä liikoja kuormittamatta, mutta ethän myöskään kiedo sitä pumpuliin ja suojaa sitä kaikelta. Annan koiran olla koira, anna sen elää. Huolehdithan lajitreenin ulkopuolella siitä että koirasi on sitä ajatellen riittävän hyvässä kunnossa. Agikunto ja siihen sopiva fysiikka rakentuu muualla kuin ratatreeneissä. Naurattaako sinua ajatus vaikka koirahieronnasta ja eläinfysioterapiasta? Silloin kysy pentuja jostain muualta. :) Itse koetan järjestää jokaiselle pennulle MyDogDna peruspaketin tutkimuksen ennen kuin ne lähtevät täältä. Ainakin. https://mydogdna.com/fi

Ruokinta on oma valintasi. Meillä raakailee muut paitsi Riepu-sheltti joka tiputtaa/ylläpitää näppärämmin painoa sille muutaman kokeilun kautta löytyneellä nappulalla. Toivottavasti sekin pääsee pian raakailemaan. Suosin raakaruokaa koska Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälä on näppärästi lähellä, paskan määrä on paljon pienempi kuin nappulalla ja koirat näyttää tosi hyvältä. Kotimainen liha js lähituotanto on huikea plussa ja tehtaanmyymälän valikoimat ovat todella monipuoliset. Nyt kantoajan loppupuolella ja imettäessä Häärä-mamma saa raakailunsa lisäksi kahden eri pentunappulan sekoitusta. Nyt matkaan tarttui Carniloven lohi&kalkkuna ja BritCaren Lammas-Riisi. MM-kisoista asti Häärä on saanut Nutrolinin Puppu & Mom öljyä ja Canius maitohappobakteereja. (Edelleen kyllä ihmetyttää tuo pelkkä jauhemuoto, eikä kapseloitu tavara, mitenhän lie selviää perille asti bakteerit elävänä..). Pyrin tutustuttamaan pennut jo täällä mahdollisimman moneen makuun, yksi mun painajaisista on nirso koira.

Uskotko johtajuushörhöilyyn ja siihen että koirasi pyrkii alfaksi/pomoksi sun yläpuolelle? Ovatko esimerkiksi kolinapurkki tai suihkepullo sinulle mieleisiä koulutusvälineitä? Kysy pentuja jostain muualta. Ja päivitä tietojasi. Toivottavasti tarjoat koirallesi sen tarvitseman hoivan, tilan ja huolenpidon. Minimi on minimi, aina voi tehdä paremmin/enemmän. Pärjääminen on eri asia kun hyvinvointi. Jos et tiedä, kysyt ja selvität. Uskallat jakaa kanssani niin hyvät kuin huonotkin uutiset. En nää koiraa viimeistä kertaa kun autosi perävalot katoavat jouluiseen maisemaan.

Teet viimeisen palveluksesi mieluiten hieman liian aikaisin kuin hetkeäkään liian myöhään. Säästäthän koirasi mahdollisuuksiesi mukaan myös turhalta kivulta ja pelolta? Vahinkoja toki sattuu aina, se on inhimillistä. Huomioithan koirasi yksilölliset ominaisuudet ja persoonallisuuden, etkä tunge sitä samaan muottiin muiden rotunsa edustajien kanssa. Suojelet ja kasvatat koirasi itseluottamusta vähitellen tehtäviä vaikeuttaen ja kriteeriä tiukentaen. Onnistumisten kautta.

Tavoittelenko kuuta taivaalta? Onneksi voi unelmoida ja yrittää tehdä jokaisen koiran kanssa mahdollisimman hyvältä tuntuvia ratkaisuja. Koiran parasta ajatellen, aina. #Yliluonnolliset.

Herättikö ajatuksia? Vaadinko liikaa? Saa laittaa kommettia tai viestiä :)

Uneton Kuopiossa

Hiiret on siirtyneet taas sisätiloihin. Ensimmäinen oli mennyt viime yönä loukkuun. Niin kauniita nekin, mutta ei täällä nuku lainkaan kun juoksevat tuolla seinissä. Surullista.

Onkohan tuolla Häärän mahassa enää ketään.. Oispa röntgenkatse niin vois seurailla herkeämättä eikä vain miettiä että kasvaako mahakin vai vaan tissit. Kurjaa jos kaikki työ ja raha olisi heitetty hukkaan.

Tairalla on huomenna hieroja, jospa saisi tyyppiä taas vetreämmäksi. Liike on kyllä ollut lenkeillä sekä hihnassa että irti pääasiassa oikein komeaa ravia. Onneksi. Ihana mummo se on.

Eilen satoi hurjasti koko päivän. Onneksi koirat on sopeutuvaisia (ja laiskoja) tarvittaessa ja vain pikkulenkit riitti. Muuten talo oli täynnä tyytyväistä unituhinaa koko päivän. Nosea tehtiin vähän.

Oispa jo aamu. Voisi edes laittaa pyykit ja riskit pyörimään.

Hakisinko Top Teamiin? Oisko 2020 mun ja Häärän vuosi? Kaikenlaista. Sormet ja varpaat pystyyn rahoituksen järjestämiseksi.