Tämä on myös aiheuttanut muutamia unettomia öitä ja sykkeennousua ja ahdistusta myös päivisin. Jos sieltä nyt mitään jaettavaa onnistuneesti saadaan. Mitäänhän en voi oikeasti luovutuksen jälkeen vaatia, mutta aina voi toivoa. :)
On helppo aloittaa asioilla joita en halua. En halua että koira jätetään vain sohvan nurkkaan pyörimään jos se/sinä/te yhdessä ette toimikaan ja pystykään siihen lajiin jota olet teille ensisijaisesti ajatellut. Koiran tulee silti saada elää mahdollisimman täyttä ja aktiivista elämää ja sinun tehtäväsi on keksiä sille korvaavaa tekemistä. En myöskään halua että koira heitetään tällaisessa tapauksessa toiseen kotiin. Toivon vaaleanpunaisten lasien kanssa että jokainen hankkii koiransa ensisijaisesti rakkaaksi perheenjäseneksi eikä vain välineeksi johonkin harrastukseen.
En halua että sinulla on elämässäsi niin kiire, että koiran kanssa harrastetaan vain hätäisesti ja satunnaisesti niissä pienissä koloissa joissa sinulla on aikaa, vaan että sinä teet sitä aikaa. Koet asian tärkeäksi ja priorisoit. Varsinkin kun pentuaika on niin käsittämättömän tärkeää koiran tasapainoista tulevaisuutta ajatellen, sekä se täällä meillä emon kanssa koettu kuin myös ne ensimmäiset kuukaudet uudessa kodissa. Jos kalenteri on täyteen buukattu jatkuvasti, niin missä välissä se pentu aloittaa häiriötreenit ja sosiaalistumisen? Miten se pääsee pentukurssille, jos sinulla ei ole ikinä vapaata? Miten se oppii parhaiten sisäsiistiksi jos kotoa ollaan poissa joka päivä 10-15 tuntia, ja sitten ihminen tulee kotiin vain nukkumaan? Miten sen kanssa harjoitellaan pienissä erissä yksinoloa jos ihminen on ekasta päivästä asti menossa jatkuvasti? Miten totutellaan häkkiin ja siinä matkustamiseen? Missä välissä rakennetaan kaikki perustaidot? Miten se edistyy jos treeneissä ole mitään jatkuvuutta eikä säännöllisyyttä? Ja sitten samaan aikaan: Älä ylisuorita, koiran tulee pysyä nahoissaan myös, vaikka välillä tekemistä ei tulvisikaan ovista ja ikkunoista. Rauhoittuminen on varsinkin näille koirille tärkeä taito. Ja senkin opettelu vie sitä kuuluisaa aikaa. :)
Luovutusikää pohdin vieläkin. Ketään en seitsemän viikkoisena täältä anna, mutta kahdeksan viikon ikääkin pohdin vielä. Moni on siirtynyt luovuttamaan pennut vasta 9-11 viikkoisena, mutta tästä taitaa löytyä tutkimusdataa vähän puolesta ja vastaan. 12 viikkoisena alkaa olla jo yksimielisesti liian myöhästä, mutta mm. puruoppi emolta puoltaisi 9-10 viikkoa. Pohdittavaa ja datan kaivelua on edessä. En myöskään halua antaa pentuja asumaan pihan perälle/kodinhoitohuoneeseen/auton takakonttiin, vaan olemaan ja touhuilemaan läsnä siinä koiralle sopivassa arjessa. Arjessa jonka sinä rakennat teille molemmille miellyttäväksi. Koira, kuten niin moni muukaan eläin ei ole häkkieläin. Pentu tulee aamiaisseuraksi, lenkille, yhteisiin reissuihin, leffakainaloiseksi, treenikamuksi..Kulkemaan läsnä elämässäsi niistä epävakaista pentuaskelista siihen vanhuksen hidastuneeseen köpöttelyyn. Kaikkine muutoksine ja kasvukipuineen.
Toivon että kaikkia koiria ainakin käytetään lampailla sen verran, että nähdään onko niillä taipumuksia hommaan ja syttyvätkö ne. Vaikka et paimennuksesta mitään harrastusta haluaisikaan, minusta on tärkeää tietää kykeneekö koira (tai onko edes halua) siihen mihin se on tarkoitettu.
Suosittelen rakentelemaan monipuolisesti edes jonkinlaisia pohjia useampaan lajiin, jotta teille jää jotain yhteistä puuhaa jos se päälaji teiltä syystä tai toisesta viedään. On ollut karmeaa seurata koirakoita, joilta jää vaikka aksa pois vamman ja kropan sopimattomuuden vuoksi eikä koira saa mitään hommaa tilalle. Varsinkin työkoiralle soisi aina olevan edes jotain hommaa, oli se hyödyllistä tai ei :D Tämä vaatii myös sitä aikaa, onko sinulla sitä? Kaikessa ei todellakaan tarvitse kisata eikä edes suunnitella kisaavansa, yhteinen hauska tekeminen on tärkeintä.
Viethän koiran virallisiin kuviin? Terveeksi tutkitulla koiralla on turvallista harrastaa ja se auttaa minua tekemään tulevaisuudessa valintoja jalostuskäytön suhteen. Harrastathan vain asioita joihin koira fyysisesti pystyy ja joista sekin pitää. Annathan pennun kehittyä rauhassa sekä fyysisesti että psyykkisesti sitä liikoja kuormittamatta, mutta ethän myöskään kiedo sitä pumpuliin ja suojaa sitä kaikelta. Annan koiran olla koira, anna sen elää. Huolehdithan lajitreenin ulkopuolella siitä että koirasi on sitä ajatellen riittävän hyvässä kunnossa. Agikunto ja siihen sopiva fysiikka rakentuu muualla kuin ratatreeneissä. Naurattaako sinua ajatus vaikka koirahieronnasta ja eläinfysioterapiasta? Silloin kysy pentuja jostain muualta. :) Itse koetan järjestää jokaiselle pennulle MyDogDna peruspaketin tutkimuksen ennen kuin ne lähtevät täältä. Ainakin. https://mydogdna.com/fi
Ruokinta on oma valintasi. Meillä raakailee muut paitsi Riepu-sheltti joka tiputtaa/ylläpitää näppärämmin painoa sille muutaman kokeilun kautta löytyneellä nappulalla. Toivottavasti sekin pääsee pian raakailemaan. Suosin raakaruokaa koska Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälä on näppärästi lähellä, paskan määrä on paljon pienempi kuin nappulalla ja koirat näyttää tosi hyvältä. Kotimainen liha js lähituotanto on huikea plussa ja tehtaanmyymälän valikoimat ovat todella monipuoliset. Nyt kantoajan loppupuolella ja imettäessä Häärä-mamma saa raakailunsa lisäksi kahden eri pentunappulan sekoitusta. Nyt matkaan tarttui Carniloven lohi&kalkkuna ja BritCaren Lammas-Riisi. MM-kisoista asti Häärä on saanut Nutrolinin Puppu & Mom öljyä ja Canius maitohappobakteereja. (Edelleen kyllä ihmetyttää tuo pelkkä jauhemuoto, eikä kapseloitu tavara, mitenhän lie selviää perille asti bakteerit elävänä..). Pyrin tutustuttamaan pennut jo täällä mahdollisimman moneen makuun, yksi mun painajaisista on nirso koira.
Uskotko johtajuushörhöilyyn ja siihen että koirasi pyrkii alfaksi/pomoksi sun yläpuolelle? Ovatko esimerkiksi kolinapurkki tai suihkepullo sinulle mieleisiä koulutusvälineitä? Kysy pentuja jostain muualta. Ja päivitä tietojasi. Toivottavasti tarjoat koirallesi sen tarvitseman hoivan, tilan ja huolenpidon. Minimi on minimi, aina voi tehdä paremmin/enemmän. Pärjääminen on eri asia kun hyvinvointi. Jos et tiedä, kysyt ja selvität. Uskallat jakaa kanssani niin hyvät kuin huonotkin uutiset. En nää koiraa viimeistä kertaa kun autosi perävalot katoavat jouluiseen maisemaan.
Teet viimeisen palveluksesi mieluiten hieman liian aikaisin kuin hetkeäkään liian myöhään. Säästäthän koirasi mahdollisuuksiesi mukaan myös turhalta kivulta ja pelolta? Vahinkoja toki sattuu aina, se on inhimillistä. Huomioithan koirasi yksilölliset ominaisuudet ja persoonallisuuden, etkä tunge sitä samaan muottiin muiden rotunsa edustajien kanssa. Suojelet ja kasvatat koirasi itseluottamusta vähitellen tehtäviä vaikeuttaen ja kriteeriä tiukentaen. Onnistumisten kautta.
Tavoittelenko kuuta taivaalta? Onneksi voi unelmoida ja yrittää tehdä jokaisen koiran kanssa mahdollisimman hyvältä tuntuvia ratkaisuja. Koiran parasta ajatellen, aina. #Yliluonnolliset.
Herättikö ajatuksia? Vaadinko liikaa? Saa laittaa kommettia tai viestiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti