He ovat täällä < 3

Tyypit syntyivät eilen. Viiden aikaan aamuyöstä alkoi supistukset näkyä ja oisko menny puolisen tuntia kun eka oli ulkona. Ensimmäiseltä katkaisin itse napanuoran, muut Häärä hoiti mallikkaasti. Yhden vähän liiankin kun ehtiä nyrsiä sen aika olemattomaksi kun olin hetken poissa. Kuten arvelinkin, Häärä söi ja joi koko homman ajan. Kahden ekan pennun jälkeen maistui mm. banaani ja minisalami. Voin edelleen elää sen ajatuksen kanssa että kun mun koirat lakkaa syömästä, kuolema on ovella :D Pieni tulkintatiplu tehtiin puolivälissä hommaa kun Häärä alkoi vinkuvonkukiljua ja ajateltiin että se haluaa vaan mennä Riepun mönkkiin synnyttämään loput kun se oli siellä moneen otteeseen pyörinyt. Vaan ei kun hänellä olikin ulos hätä ja saatiin kunnon ripulit sitten olkkarin matolle ja kuset vielä matkalla viherhuoneen matolle. Sori :K

Kolmea kuvittelin odottelevani, kuusi syntyi ihan hyvällä tahdilla ja pienellä vaivalla. Seitsemännen liikkeet tuntui vatsassa ja sen tulemisessa kestikin kauan verrattuna muihin. Valitettavasti sillä oli niskassa jotain häikkää ja se oli tosi ohut ja veltto, lisäksi pieni tyttö painoi sata grammaa vähemmän kuin pienin eloonjääneistä sisaruksista :( Montaa minuuttia se ei jaksanut tässä maailmassa olla. Mutta siis kuusi pikkumarsua tuolla nyt mönkii, neljä urosta ja kaksi narttua. Nartuille olisi ollut kiinnostuneita useampikin, uroksille vain pari enemmän viestiä laittanutta. Yksi ihana ruskeakin saatiin, harmi kun se on uros ja sekalauma ei oikein kuulosta meidän jutulta. Näissä neliöissä.

Taira meni pennuista ihan sekaisin, koetti tulla aitauksesta yli ja kun se piti vinkumisen ja huutamisen takia laittaa makuuhuoneeseen suljetun oven taakse se koetti tarmokkaasti aukoa ovea hyppimällä ja raapimalla. Synnytysrauhan takaamiseksi se joutuikin viettämään aamulla pari tuntia piuhassa olevassa lämpiävässä autossa ennen kuin äiti heräsi sen verran että se kävi hakemassa Tairan nurkkiinsa. Riepu on myös hyvin huolissaan pentujen itkusta ja kiinnostunut hajuista. Eiköhän noista hyviä tätejä saada sitten kun tilanne on tasoittunut.

Häärä oli kolmen ekan kohdalla lähes hysteerinen kun ne vietiin punnituksen takia hetkeksi pois, siksi katselin sukupuolet uudelleen tarkemmin vähän myöhemmin. Ulkoa on hirveä kiire sisään pentujen luo ja vähän uutta äitiä itkettää itseäänkin jos pennut enemmin itkee. Kovaäänisiä ovat, huh. En tajua että kun jokaiselle riittäisi oma nisä niin aina pitää vähintään kahden tapella yhdestä. Lisäksi pieni tyttö seikkailee koko ajan ja sitten itkettää kun tulee kylmä ja on yksin. Häärä imettää hyvin ja nuoleekin paljon, ihan ei aina oikeasta kohtaa joten viime yönä synnytyksen laukaiseman migreenin toettua vietin aikaa useampaan otteeseen apupissattaja ja kakattaja kostutettujen vanulappujen avulla.

Nyt kun noita olikin noin monta niin kadun vähän etten syöttänyt koiraa enemmän. Maha ja pulleus katosivat totaalisti synnytyksessä ja nyt pitää sitten ruokkia kaksin käsin ettei muikunruoto ihan  kokonaan katoa. Häärä saakin nyt lihan ja sen pentunappulan lisäksi runsaasti kananmuna-laktoositon kerma-vesi-hunaja juomaa vaihtelevin lisäravintein. Tänään olikin ekaa kertaa muutamaan päivään vastassa riemukasta pomppuloikkaa kun tultiin kaupasta kotia. Ripulilla se on myös, jospa rauhoittuisi kun on apuja tarjolla.

Tomeria pulleroita, kaikilla näkyy olevan pää, korvat, neljä tassua, kaikki varpaat ja söpöt viuhuvat hännät.

Juuso suunnitteli pennuille nimiä KuPSin SM-joukkueen pelaajien mukaan, mutta mulla ois myös pari ideaa jota molemmat pidetään yhtä hyvänä ;) Kennelnimi liittynee alkuun ensi vuonna, jos ehtisi kasvattajakurssin läpäistä jossain välissä ja nimen anoa ja saada.

Jos pentu kiinnostaa niin viestit osoitteeseen suvi.paasisalo@gmail.c om tai instassa/facessa alkuun :)