perjantai 27. syyskuuta 2019

Langat käsistä

Koirien hoito oli poissaollessani ihan jees. Mitä nyt Häärää oli syötetty reippaasti enempi kuin ohjeistus sanoi ja kotona odotti ei vain pennuista pullistunut-koira :D Ja Riepu oli päästetty jahtailemaan maastopyöräilijöitä. Tällaiselle kontrollifriikille kuin minä on kauheaa päästää langat käsistään ja jättää koirat jonkun muun huostaan ja aina kun käy jotain pahaa niin se vahvistaa sitä käsitystä että en yksinkertaisesti voi mennä mihinkään ilman että kaikki kaatuu. Mutta sentään kukaan ei kuollut, joten kaikki on korjattavissa. On vaan esimerkiksi Riepun kohdalla taas iso urakka edessä että päästään ohituksissa siihen  missä oltiin ennen reissuani. Mikään ei ole niin turhauttavaa kun se valtava määrä työtä jota teen koirieni kanssa ja sitten joku muu tulee ja tekee sen kaiken tyhjäksi ja saan aloittaa alusta. Vahinkoja toki sattuu kaikille, mutta ärsyttävää se on silti. Vähän kun rakentaisin taloa yhä uudestaan ja uudestaan ja joku tulee aina ja potkii perustukset palasiksi. Samat säännöt ja käytänteet, aina. Ja silti taas pitäisi muistaa olla kiitollinen että pääsin reissuun. Ja olenhan minä. Kasaan vaan pakkani taas kerran ja lähdetään taas puolisokean sheltin kanssa treenaamaan ohituksia :D

Pentumökki on hankittu. Haettiin se eilen, desinfioin sen ja yön se sai olla viherhuoneessa. Häärä on valeraskaana viihtynyt aina Riepun kevythäkissä, joten tehtiin valinta sen pohjalta. Nisät törröttää ja tissit alkaa olla turvoksissa, mikä vaikuttaa vähän takajalkojen liikkeeseen. Ilmeisesti vähän aristaa. Toivottavasti ei mene ihan juntturaan tuon takia. Ruokaa söisi vaikka koko ajan. Porsas. Mietin viihdykkeeksi uimalareissua, mutta kun ei se sielläkään ole osannut koskaan olla rauhallinen vaan rento kun on niiiiin kiire uimahommiin. Ehkä käytämme uintia sitten kuntoutuksena.

Esine-etsintää helpolla alustalla tyyppi on saanut tehdä, samoin kuin normaaleja metsälenkkejä irtallaan. Lisäksi ollaan koko porukalta taas terästäydytty jumppahumpan saralla ja olohuone on taas koirakuntosali. Liikeratojen avaukset olisi myös syytä kaivellla taas pävittäiseen ohjelmistoon niin pysyy kärryillä siitä missä kenekin kanssa mennään. Yhtä nose-yksäriä yritän myös kaivella kalenteriin ennen Häärän toivottua poksahdusta.

Lokakuuksi tarjottiin vain yksi työviikonloppu, joten loppuvuodesta tulee vielä tiukempi kuin kuvittelin. Tuulta päin!


maanantai 23. syyskuuta 2019

Kiiruhtamista. Ja ultratulokset.

Ompa ollut tiukkaa reissaamista. Ensin la-ke Kuusamossa, ke Kuopiossa yksi yö ja to aamusta Turkuun MM-kisoihin. Eilen puoliltaöin kotia. Mitä ihania muistoja kertyikään matkaan.

Pitkän punniskelun ja pohdinnan jälkeen mukaan pohjoisen reissuun lähti Taira. Lähinnä koska reissuun sisältyi junamatka enkä halunnut Häärää pöpöpesäkkeeseen ja koska Riepu väsyy joskus pidemmillä lenkeillä kovastikin. Siellä sitä sitten tepasteltiin useampi päivä Ruka-Salla-Oulanka-Posio akselilla. Ruska ei ollut vielä ihan parhaimmillaan, mutta aurinkoa ja kirpakoita pakkasaamuja riitti ja kaunista oli. Poroja oli liikkeellä runsaasti, kuukkeli kävi syömässä kädestä ja nähtiin koskikara.






Taira kulki mukana tosi reippaasti, tsekkaili poroja ajon aikana innokkaasti, ohitti kauniisti ihmiset ja eläimet ja oli kaikin puolin täydellinen matkakumppani. Vielä vanha jaksoi hyvin. Junailu tosin jännitti, se taisikin olla mummelin eka kerta. Siilin kohdalla rauhottui nukkumaan, mikä oli sinänsä vähän liian myöhäistä. Junailu ei sujunut ihan kunnialla, kun mulla oli monta viikkoa sitten ostettu lippu ja iso lemmikki-paikka ja junassa ei ollutkaan yhtään vaunua jossa lemmikit olisivat sallittua. Istuttiin sit kuitenkin siinä vaunussa ja sillä paikalla mikä lipussa luki, toivottavasti kukaan allerginen ei kuollut.

MM kisoissa oli ihanaa. Mikä tunnelma, mitä ratoja..Mitä opin? Ohjaa se viimeinenkin este, ohjaa myös ne suoraan koiran linjalla olevat esteet, hyödynnä teidän omat vahvuudet koirakkona, rakenna kepit supervarmoiksi, juoksariylivalta... Majoitus oli persoonallinen ja mukava. Nautin ammeesta, isosta telkkarista Netflixillä ja ihanasta sängystä. Bussimatkailukin sujui ihan jees, varsinkin kun mukana ei ollut kaikkia matkatavaroita :D Junailin ensin Pieksämäelle, sieltä vaihto viereiselle raiteelle Tampereelle ja siellä vaihto Turku-junaan. Ja juna-asemalta suoraan bussilla kaikkien kamojen kanssa kisapaikalle. Huh.

Kaikkia kannustettiin maasta ja tuloksesta riippumatta. Siinäpä se agilityn ydin tulikin esille. Ja oli ihanaa nähdä että vaikka radalla kaikki ei mennyt ihan putkeen, niin suurin osa ihmisistä tuli aina hymyillen ja koiraansa kiittäen maaliin. Muutama kiukuttelija toki mahtui joukkoon, jospa siellä sirunluvussa vahdittiin että turhautumista ei pureta koiraan. Elina ja Etna olivat huikeita, samoin kuin Minna ja Ruu. Näillä riittää se kaivattu vauhti tuolla kansanväliselläkin tasolla! Näytteilleasettajia oli paljon ja olivat ihan hurjia jakamaan näytteitä ja maistiaisia. Kiitoksia miljoonasti, helpotti meidän loppuvuotta kovasti. Toki jotain tuli shoppailtuakin ;)

Tässä kuvassa siis vielä kaikkia erilaisia. Huh. Vasemmalla ostetut.


Ja ainiin. Ultrassa näkyi Häärässa lisäelämää. Toivottavasti pysyvät siellä ja pukkaavat siinä lokakuun puolivälissä ulos. Nyt Häärällä näkyy jo selkeä kumpu <3 Määräarvio oli 3-4, mikä olisi ihan kohtuullista. Niin jännittävää.

Sauvasirkkoja kasvamassa


Ja ainiin. Uuden geenitestin kehittämistä varten otettujen näytteiden tulokset tuli myös meille:


lauantai 7. syyskuuta 2019

Syyskuu

Viimeiset kaksi vuotta ollaan oltu tähän aikaan viettämässä koiravuoden kohokohtaa eli Onnidogia Himoksella. Tänä vuonna tapahtumaa ei järjestetty, toivottavasti vielä tulevaisuudessa kuitenkin uudestaan.  Olen tykännyt tapahtumasta kovasti, vaikka tietty tahti on kova. Siihenhän voi toki vaikuttaa itse, mutta koska kiinnostavia koulutuksia ja luentoja on ollut niin paljon, aikataulusta tuli väkisinkin aika kiihkeä. Toisaalta kun kaikki tapahtuu liki toisiaan niin kävellenkin ehti aika hyvin vaihtamaan paikkojen välissä. Mutta on ollut helppoa varata vain yksi pitkä pätkä koirille ja koiratieteelle, kun järkkäillä useammalle yksittäiselle luennolle tai koulutukseen kyytejä ja järkkäillä työvuoroja.

Häärä aloitti esine-etsinnän treenailun. Ensimmäiset treenit tehtiin lyhyen nurmen alueelta ensin leluilla ja sitten "käyttöesineillä" ja nyt jo metsäautoteiden rajaamalta umpipuskaiselta nelikulmiolta pienten lelujen kanssa. Seuraavaksi metiköstä niitä käyttöesineitä. Riepu ja Taira on saaneet keskittyä nose-hommiin. Verijälkeä pitäisi koettaa ehtiä myös vetää edes yhdet tälle kesälle. Vieraalle vientiä aloitettiin tiistaina. Ensin Häärä oli sitä mieltä että pitää kiertää maalikeppejä. No, aikansa siinä meni ennen kuin saatiin se uimaan veneelle, jossa ei ollut minua eikä Juusoa. Kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Pitää ensi viikolla tehdä samanlainen treeni, eli mulla on monta esinettä ja vene liikkuu jokaisen viennin jälkeen hitusen kauemmaksi. Ja veneestä tulee hyvää palkkaa.

MM-kisat lähestyy. Liput vielä uupuu. Jospa sieltä jonkun kyydillä pääsisi sunnuntaina pois vaikka vapaaehtoisia ei jonoksi asti ilmestynyt :D Neljä päivää ilman mun koiria. En tiedä olenko koskaan ollut niin pitkään poissa. Ehkä ainoa kerta oli se Islannin reissu.. Miten mä selviän. Minusta ei ois ikinä reissaamaan joka vuosi viikkoja siellä ja täällä ilman koiria. Iskisi kauhea ikävä. Ja huoli siitä miten ne pärjää.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Häärän speksit

Aattelin koota ne tähän niin saa kyselijöille selkeässä paketissa kaiken infon.

Häärä eli Tingelbergin Like and Share, 21.7.2016. BH, RTK1, RTK2, TK1.
Näyttelyistä tulevia titteleitä varten haettu pakollinen H. Mittauksessa meni ikävä kyllä maksiksi, 50,5 cm. Mitataan uudestaan joskus tulevaisuudessa. Painoa n. 15 kiloa.


27.7.2019selkä
  nikamien epämuotoisuus
  selän spondyloosi

VA0 (normaali), lukumäärä: 0
SP0 (puhdas)


1.9.2017selkä
  välimuotoinen lanne-ristinikama

LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne)







30.8.2017kyynärnivel
lonkkanivel
0/0
B/B

Silmätarkista pukkasi myös priimaa torstaina.

MyDogDNA tuloksia: https://www.mydogdna.com/crm/animal/fi/870026224283/pass

 
Häärässä parasta on se, että vaikka se on aina valmis töihin ja tekemään, se osaa myös rauhoittua. Lempihetkiäni on kun koirani rallytokon tuplakisoissa unituhisi Koiramekan nurmimattorullan päällä ratojen välissä kytkemättömänä. Siis veti täyttä unta kuorsauksineen ja jalkojen heilumisineen vaikka hallissa oli jatkuvasti menoa ja meininkiä. Kisoissa se osaa nukkua starttien välillä autossa sekä kisapaikalla. Mieluiten kisapaikalla koska ahdistun koirien pitämisestä autossa. Se pötköttää kiltisti paikallaan odottelemassa toimintaa. Lisäksi toki tykkään kovasti sen ulkonäöstä. Reippaat pystyt korvat, ei puuhkaturkkia. Hyvä rakenne, kauniit liikkeet. Sen kanssa pystyy treenaamaan mitä vain, missä vain. Hihnassa se tosin kulkee huonommin kuin irti.. Se näkyi myös BH kokeessa. :D Se pystyy myös vetämään vaikka kolmet eri lajin treenit loistavasti yhden illan aikana, ja silti se pystyy myös olemaan ilman mitään perusolemista kummempaa kodin ulkopuolista toimintaa vaikka viikon ilman että se räjähtää. Jos mä haluan nukkua puolille päivin, mut koiratkin nukkuu puolille päivin ilman mitään ongelmia. Mulle tärkeä puoli.

Häärä ei pelkää ukkosta eikä ääniä. Hätkähtää niin kuin useimmat ja käy sitten katsomassa että mikäs se oli. Mitkään pinnatkaan ei ole sitä koskaan hetkauttanut. Tähän asti Häärä ei leikkinyt jokaisen sen kanssa leikkimistä yrittäneen kanssa, oli kyseessä sitten mies tai nainen, iso tai pieni. Se yrittää aina parhaansa ja haluaa että siihen ollaan tyytyväisiä. Kotona on välillä raskasta kun suutun vaikka uutisille ja koira tulee nuolemaan naamaa ja rauhoittelemaan. Varsinainen rauhanturvaaja. Reissuissa se nukkuu ja on nätisti niin autossa, mökissä kuin hotellihuoneessakin.

Häärän huonoja puolia on sen pieni epävarmuus lasten kanssa, se ei mieluiten kiinnitä niihin mitään huomiota ja väistää ja niin se saakin toimia. Juoksevat lapset herättää sisäisen paimenen ja niille pitää vähän haukkua. Lapset jäi jotenkin välistä sosiaalistumisikkunassa kun en oikein tiennyt ketään fiksuja lapsia, tämä vahinko korjataan tulevien pentujen kanssa niin että niistä ei tule samanlaisia vaan saavat treffata fiksuja lapsia ilman äitinsä läsnäoloa. Muutaman lapsen kanssa Häärä leikkii mielellään vetoleikkiä ja vierailta lapsilta hakee nätisti nameja käsistä. Lisäksi Häärä on tarkka ruuastaan, voivat kyllä koko porukka syödä samassa tilassa ongelmitta mutta jos meidän puolisokea Riepu eksyy liian ajoissa kuppitarkastukselle tai liian liki luiden syömistä niin sen kyllä kuulee. Lähinnä vain murisee, näyttää hampaita ja nostaa karvat ylös, mutta ei vie tilanteita siitä etiäppäin.  Lisäksi autossa Häärän on vaikea pysyä pöksyissään jos ajetaan veperantaan tai aksahallille. Tai johonkin jossa on usein saanut olla irti. Hän laulaa hyvin rasittavasti. Ja märisee. Muuten automatkailu on rauhallista, usein tyyppi nukkuu ajelut rauhassa. Häärä on kiinnostunut hyvin harvasta koirasta, mieluiten se käy moikkaamassa koirakoista ihmispuolen ja jättää koirat huomiotta. Muutamalla irtirallaussessiolla kaikista on tähän asti tullut sellaisia että Häärä tulee niiden kanssa toimeen. Mutta ei siis ekalla kerralla useimmiten lämpiä leikkikaveriksi, varsinkaan hihnassa.


Agility

Meidän päälaji. Koirasta olisi vaikka mihin, kartturi toimii menestyksen jarruna. Hyvä vauhti, tiukat käännökset, yleensä hyvät este-erottelut. Suurimpana ongelmana vireen nousun tuoma korvattomuus ja se että koira "tietää paremmin mihin rata jatkuu", yksittäisenä esteenä puomi tuottaa eniten ongelmia. Joko alastulo tai ylösmeno. Suoritus on vieläkin joka kerta vähän erilaista, mitään vakiintunutta rutiinia ei ole saatu aikaiseksi. Vaihtelee edelleen laukan määrää yms. Lisäksi uskon että suuntakäskyt auttaisi koiraa vielä parempiin suorituksiin kun saisi ennakkoon äänikäskyillä välitettyä enemmän infoa. Tähän lajiin satsataan täysiä ja tähdätään korkealle. Ykkösissä muhittiin sata vuotta koska koira nopea, ohjaaja hidas, radat suoran juoksemista ilman mitään ajatusta eikä koiralla vielä kovin vahvoja suuntavihjeitä. Kakkosissa vähemmän aikaa ja kolmosissa ekoista kisoista asti on ollut nollia :) Videoita löytyy parhaiten instasta @suvippa.


Rally-toko

Rallyn kisaamisesta ollaan taukoiltu nyt reilu puoli vuotta, koska meidän oli tarkoitus edustaa joukkuettamme voittajassa eikä siis olisi saatu saada sieltä enää tulosta koska oltais seuraavasta noustu mestariin. Ja mestarin tehtävien osaaminen ei ollut vielä, eikä ole vieläkään sillä tasolla että niillä pisteillä olisi SM-kisoihin päästy. Vaikeimpana kummituksena messissä ovat tietenkin hypyt ja putki, jotka aiheuttaa aksakoiralla aivojen ydinräjähdyksen. Lisäksi perutuus oikealla puolella on edelleen kammottavaa, peruutus edessä suoritetaan liian matalana, melkein kyynärät maassa jajajaja.. Sanotaanko että työtä riittää. Häärä on taitava keksimään rallyyn täysin uusia tehtäviä. Seuraaminen on myös usein iloista ja pomppivaa.


Toko

Tokosta haettiin kolmella kisalla TK1 ihan vaan koska me voitiin. Hirveää paloa tähän lajiin ei ole, mutta kyllähän tuota ainakin vielä TK2 olisi ihan tehtävissä. Ylemmät tasot veisi ehkä liikaa aikaa muilta, meille tärkeämmiltä lajeilta.


Vesipelastus

Häärä rakastaa uimista. Sovea yritettiin jo kerran, ei riittänyt pisteet koska koira toi veneen 12 metriä maalitolppien yli eikä hakenut hukkuvaa. Toinen yritys kotirannassa kaatui juoksuihin, tää on myös yksi niistä tyhmistä ja vanhakantaisista lajeista joissa juoksut estää kokeisiin osallistumisen. Vepen treenaamisesta Häärä tykkää kun hullu puurosta, ei tarvitse kiskoa rantaan. Vedessä hommat on vaan (vieläkin) usein vähän jännittäviä ja esimerkiksi uinnit rannasta veneelle vaatii vieläkin tsemppaamista veneestä, muuten tyyppi kääntyy takaisin tai jää matkalle uimaan ympyrään. Vepe on meille ennenkaikkea hyvää liikuntaa, erilaista vastapainoa muille lajeille. Hommat ei jää tekemättä suhteellisen pienen takia: Voima korvataan sisulla. Hukkuvaa Häärä jännitti alkeiskurssilla, mutta sitten siitä tuli huippuinnostava tehtävä. Vesipelastuskokeen rakenne on Häärälle vähän rankka, tehtävä ja autoon tunniksi ei ollut sen juttu, kun se toistetaan koepäivänä niin monta kertaa. Varsinkin kun tää syttyy niihin tehtäviin niin räkä poskella ja täysiä. Siksi varmaan ekan soven hukkuva ei sujunut. Tyyppi kyllä haukkui innoissaan ja lähti hakemaan sitä innoissaan, mutta puolivälissä kääntyi takaisin. Ja oli muuten sippi sen päivän jälkeen.


Nose work

Tämä on Häärälle mukavaa mentaalitreeniä. Toki tämänkin Häärä tekee ihan täysiä, usein juosten. Ilmaisuun haetaan vielä rauhaa, muuten tyyppi voisi lähteä kokeeseen. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen. Tähän liittyen myös muita nenähommia on alettua vahvistaa, esimerkiksi kanttarelleja ja verta mejää varten.


Lammastouhut

Häärä on syttynyt lampaille hyvin ja alkeet sujuu hyvin varsinkin jonkun muun kuin minun kanssani. Tarvitsee siis ohjaajan joka osaa lukea lampaita ja ennakoida tilanteita eli ajoittaa käskyt oikein. Häärä tekee kaunista poispäinajoa ja hakeutuu hyvin tasapainoon. Kaaret kaipaisivat vielä paljon lisää ilmaa, samoin koiran luontainen kyky olla puskematta liian liki lampaita. Häärä tarvitsisi luultavasti ne omat lampaat kehittyäkseen tässä oikeasti, ettei kaikki kerrat menisi vain siihen intoiluun että jee lampaita, jee lampaita..


Haaveissa mejä ja viesti, vähän pohjia treenailtu jäljelle.