Häärä eli Tingelbergin Like and Share, 21.7.2016. BH, RTK1, RTK2, TK1.
Näyttelyistä tulevia titteleitä varten haettu pakollinen H. Mittauksessa meni ikävä kyllä maksiksi, 50,5 cm. Mitataan uudestaan joskus tulevaisuudessa. Painoa n. 15 kiloa.
| 27.7.2019 | selkä nikamien epämuotoisuus selän spondyloosi | VA0 (normaali), lukumäärä: 0 SP0 (puhdas) | ||
| 1.9.2017 | selkä välimuotoinen lanne-ristinikama | LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne) | ||
| 30.8.2017 | kyynärnivel lonkkanivel | 0/0 B/B
Silmätarkista pukkasi myös priimaa torstaina.
|
MyDogDNA tuloksia: https://www.mydogdna.com/crm/animal/fi/870026224283/pass
Häärässä parasta on se, että vaikka se on aina valmis töihin ja tekemään, se osaa myös rauhoittua. Lempihetkiäni on kun koirani rallytokon tuplakisoissa unituhisi Koiramekan nurmimattorullan päällä ratojen välissä kytkemättömänä. Siis veti täyttä unta kuorsauksineen ja jalkojen heilumisineen vaikka hallissa oli jatkuvasti menoa ja meininkiä. Kisoissa se osaa nukkua starttien välillä autossa sekä kisapaikalla. Mieluiten kisapaikalla koska ahdistun koirien pitämisestä autossa. Se pötköttää kiltisti paikallaan odottelemassa toimintaa. Lisäksi toki tykkään kovasti sen ulkonäöstä. Reippaat pystyt korvat, ei puuhkaturkkia. Hyvä rakenne, kauniit liikkeet. Sen kanssa pystyy treenaamaan mitä vain, missä vain. Hihnassa se tosin kulkee huonommin kuin irti.. Se näkyi myös BH kokeessa. :D Se pystyy myös vetämään vaikka kolmet eri lajin treenit loistavasti yhden illan aikana, ja silti se pystyy myös olemaan ilman mitään perusolemista kummempaa kodin ulkopuolista toimintaa vaikka viikon ilman että se räjähtää. Jos mä haluan nukkua puolille päivin, mut koiratkin nukkuu puolille päivin ilman mitään ongelmia. Mulle tärkeä puoli.
Häärä ei pelkää ukkosta eikä ääniä. Hätkähtää niin kuin useimmat ja käy sitten katsomassa että mikäs se oli. Mitkään pinnatkaan ei ole sitä koskaan hetkauttanut. Tähän asti Häärä ei leikkinyt jokaisen sen kanssa leikkimistä yrittäneen kanssa, oli kyseessä sitten mies tai nainen, iso tai pieni. Se yrittää aina parhaansa ja haluaa että siihen ollaan tyytyväisiä. Kotona on välillä raskasta kun suutun vaikka uutisille ja koira tulee nuolemaan naamaa ja rauhoittelemaan. Varsinainen rauhanturvaaja. Reissuissa se nukkuu ja on nätisti niin autossa, mökissä kuin hotellihuoneessakin.
Häärän huonoja puolia on sen pieni epävarmuus lasten kanssa, se ei mieluiten kiinnitä niihin mitään huomiota ja väistää ja niin se saakin toimia. Juoksevat lapset herättää sisäisen paimenen ja niille pitää vähän haukkua. Lapset jäi jotenkin välistä sosiaalistumisikkunassa kun en oikein tiennyt ketään fiksuja lapsia, tämä vahinko korjataan tulevien pentujen kanssa niin että niistä ei tule samanlaisia vaan saavat treffata fiksuja lapsia ilman äitinsä läsnäoloa. Muutaman lapsen kanssa Häärä leikkii mielellään vetoleikkiä ja vierailta lapsilta hakee nätisti nameja käsistä. Lisäksi Häärä on tarkka ruuastaan, voivat kyllä koko porukka syödä samassa tilassa ongelmitta mutta jos meidän puolisokea Riepu eksyy liian ajoissa kuppitarkastukselle tai liian liki luiden syömistä niin sen kyllä kuulee. Lähinnä vain murisee, näyttää hampaita ja nostaa karvat ylös, mutta ei vie tilanteita siitä etiäppäin. Lisäksi autossa Häärän on vaikea pysyä pöksyissään jos ajetaan veperantaan tai aksahallille. Tai johonkin jossa on usein saanut olla irti. Hän laulaa hyvin rasittavasti. Ja märisee. Muuten automatkailu on rauhallista, usein tyyppi nukkuu ajelut rauhassa. Häärä on kiinnostunut hyvin harvasta koirasta, mieluiten se käy moikkaamassa koirakoista ihmispuolen ja jättää koirat huomiotta. Muutamalla irtirallaussessiolla kaikista on tähän asti tullut sellaisia että Häärä tulee niiden kanssa toimeen. Mutta ei siis ekalla kerralla useimmiten lämpiä leikkikaveriksi, varsinkaan hihnassa.
Agility
Meidän päälaji. Koirasta olisi vaikka mihin, kartturi toimii menestyksen jarruna. Hyvä vauhti, tiukat käännökset, yleensä hyvät este-erottelut. Suurimpana ongelmana vireen nousun tuoma korvattomuus ja se että koira "tietää paremmin mihin rata jatkuu", yksittäisenä esteenä puomi tuottaa eniten ongelmia. Joko alastulo tai ylösmeno. Suoritus on vieläkin joka kerta vähän erilaista, mitään vakiintunutta rutiinia ei ole saatu aikaiseksi. Vaihtelee edelleen laukan määrää yms. Lisäksi uskon että suuntakäskyt auttaisi koiraa vielä parempiin suorituksiin kun saisi ennakkoon äänikäskyillä välitettyä enemmän infoa. Tähän lajiin satsataan täysiä ja tähdätään korkealle. Ykkösissä muhittiin sata vuotta koska koira nopea, ohjaaja hidas, radat suoran juoksemista ilman mitään ajatusta eikä koiralla vielä kovin vahvoja suuntavihjeitä. Kakkosissa vähemmän aikaa ja kolmosissa ekoista kisoista asti on ollut nollia :) Videoita löytyy parhaiten instasta @suvippa.
Rally-toko
Rallyn kisaamisesta ollaan taukoiltu nyt reilu puoli vuotta, koska meidän oli tarkoitus edustaa joukkuettamme voittajassa eikä siis olisi saatu saada sieltä enää tulosta koska oltais seuraavasta noustu mestariin. Ja mestarin tehtävien osaaminen ei ollut vielä, eikä ole vieläkään sillä tasolla että niillä pisteillä olisi SM-kisoihin päästy. Vaikeimpana kummituksena messissä ovat tietenkin hypyt ja putki, jotka aiheuttaa aksakoiralla aivojen ydinräjähdyksen. Lisäksi perutuus oikealla puolella on edelleen kammottavaa, peruutus edessä suoritetaan liian matalana, melkein kyynärät maassa jajajaja.. Sanotaanko että työtä riittää. Häärä on taitava keksimään rallyyn täysin uusia tehtäviä. Seuraaminen on myös usein iloista ja pomppivaa.
Toko
Tokosta haettiin kolmella kisalla TK1 ihan vaan koska me voitiin. Hirveää paloa tähän lajiin ei ole, mutta kyllähän tuota ainakin vielä TK2 olisi ihan tehtävissä. Ylemmät tasot veisi ehkä liikaa aikaa muilta, meille tärkeämmiltä lajeilta.
Vesipelastus
Häärä rakastaa uimista. Sovea yritettiin jo kerran, ei riittänyt pisteet koska koira toi veneen 12 metriä maalitolppien yli eikä hakenut hukkuvaa. Toinen yritys kotirannassa kaatui juoksuihin, tää on myös yksi niistä tyhmistä ja vanhakantaisista lajeista joissa juoksut estää kokeisiin osallistumisen. Vepen treenaamisesta Häärä tykkää kun hullu puurosta, ei tarvitse kiskoa rantaan. Vedessä hommat on vaan (vieläkin) usein vähän jännittäviä ja esimerkiksi uinnit rannasta veneelle vaatii vieläkin tsemppaamista veneestä, muuten tyyppi kääntyy takaisin tai jää matkalle uimaan ympyrään. Vepe on meille ennenkaikkea hyvää liikuntaa, erilaista vastapainoa muille lajeille. Hommat ei jää tekemättä suhteellisen pienen takia: Voima korvataan sisulla. Hukkuvaa Häärä jännitti alkeiskurssilla, mutta sitten siitä tuli huippuinnostava tehtävä. Vesipelastuskokeen rakenne on Häärälle vähän rankka, tehtävä ja autoon tunniksi ei ollut sen juttu, kun se toistetaan koepäivänä niin monta kertaa. Varsinkin kun tää syttyy niihin tehtäviin niin räkä poskella ja täysiä. Siksi varmaan ekan soven hukkuva ei sujunut. Tyyppi kyllä haukkui innoissaan ja lähti hakemaan sitä innoissaan, mutta puolivälissä kääntyi takaisin. Ja oli muuten sippi sen päivän jälkeen.
Nose work
Tämä on Häärälle mukavaa mentaalitreeniä. Toki tämänkin Häärä tekee ihan täysiä, usein juosten. Ilmaisuun haetaan vielä rauhaa, muuten tyyppi voisi lähteä kokeeseen. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen. Tähän liittyen myös muita nenähommia on alettua vahvistaa, esimerkiksi kanttarelleja ja verta mejää varten.
Lammastouhut
Häärä on syttynyt lampaille hyvin ja alkeet sujuu hyvin varsinkin jonkun muun kuin minun kanssani. Tarvitsee siis ohjaajan joka osaa lukea lampaita ja ennakoida tilanteita eli ajoittaa käskyt oikein. Häärä tekee kaunista poispäinajoa ja hakeutuu hyvin tasapainoon. Kaaret kaipaisivat vielä paljon lisää ilmaa, samoin koiran luontainen kyky olla puskematta liian liki lampaita. Häärä tarvitsisi luultavasti ne omat lampaat kehittyäkseen tässä oikeasti, ettei kaikki kerrat menisi vain siihen intoiluun että jee lampaita, jee lampaita..
Haaveissa mejä ja viesti, vähän pohjia treenailtu jäljelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti