Pitkän punniskelun ja pohdinnan jälkeen mukaan pohjoisen reissuun lähti Taira. Lähinnä koska reissuun sisältyi junamatka enkä halunnut Häärää pöpöpesäkkeeseen ja koska Riepu väsyy joskus pidemmillä lenkeillä kovastikin. Siellä sitä sitten tepasteltiin useampi päivä Ruka-Salla-Oulanka-Posio akselilla. Ruska ei ollut vielä ihan parhaimmillaan, mutta aurinkoa ja kirpakoita pakkasaamuja riitti ja kaunista oli. Poroja oli liikkeellä runsaasti, kuukkeli kävi syömässä kädestä ja nähtiin koskikara.
Taira kulki mukana tosi reippaasti, tsekkaili poroja ajon aikana innokkaasti, ohitti kauniisti ihmiset ja eläimet ja oli kaikin puolin täydellinen matkakumppani. Vielä vanha jaksoi hyvin. Junailu tosin jännitti, se taisikin olla mummelin eka kerta. Siilin kohdalla rauhottui nukkumaan, mikä oli sinänsä vähän liian myöhäistä. Junailu ei sujunut ihan kunnialla, kun mulla oli monta viikkoa sitten ostettu lippu ja iso lemmikki-paikka ja junassa ei ollutkaan yhtään vaunua jossa lemmikit olisivat sallittua. Istuttiin sit kuitenkin siinä vaunussa ja sillä paikalla mikä lipussa luki, toivottavasti kukaan allerginen ei kuollut.
MM kisoissa oli ihanaa. Mikä tunnelma, mitä ratoja..Mitä opin? Ohjaa se viimeinenkin este, ohjaa myös ne suoraan koiran linjalla olevat esteet, hyödynnä teidän omat vahvuudet koirakkona, rakenna kepit supervarmoiksi, juoksariylivalta... Majoitus oli persoonallinen ja mukava. Nautin ammeesta, isosta telkkarista Netflixillä ja ihanasta sängystä. Bussimatkailukin sujui ihan jees, varsinkin kun mukana ei ollut kaikkia matkatavaroita :D Junailin ensin Pieksämäelle, sieltä vaihto viereiselle raiteelle Tampereelle ja siellä vaihto Turku-junaan. Ja juna-asemalta suoraan bussilla kaikkien kamojen kanssa kisapaikalle. Huh.
Kaikkia kannustettiin maasta ja tuloksesta riippumatta. Siinäpä se agilityn ydin tulikin esille. Ja oli ihanaa nähdä että vaikka radalla kaikki ei mennyt ihan putkeen, niin suurin osa ihmisistä tuli aina hymyillen ja koiraansa kiittäen maaliin. Muutama kiukuttelija toki mahtui joukkoon, jospa siellä sirunluvussa vahdittiin että turhautumista ei pureta koiraan. Elina ja Etna olivat huikeita, samoin kuin Minna ja Ruu. Näillä riittää se kaivattu vauhti tuolla kansanväliselläkin tasolla! Näytteilleasettajia oli paljon ja olivat ihan hurjia jakamaan näytteitä ja maistiaisia. Kiitoksia miljoonasti, helpotti meidän loppuvuotta kovasti. Toki jotain tuli shoppailtuakin ;)
 |
| Tässä kuvassa siis vielä kaikkia erilaisia. Huh. Vasemmalla ostetut. |
Ja ainiin. Ultrassa näkyi Häärässa lisäelämää. Toivottavasti pysyvät siellä ja pukkaavat siinä lokakuun puolivälissä ulos. Nyt Häärällä näkyy jo selkeä kumpu <3 Määräarvio oli 3-4, mikä olisi ihan kohtuullista. Niin jännittävää.
 | |||
| Sauvasirkkoja kasvamassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti