Siispä oli heti aamusta raahauduttava pienelle sienestys- ja marjastusretkelle. Litra mustikkaa ja muutamat kanttarellit ja suppikset tarttui mukaan. Koirien käytöstä pitää kehua, kerrankin pysyivät lähettyvillä ja Tairakin katosi vain muutamaksi minuutiksi kerrallaan ja tuli jo heti ekalla kerralla kutsuttessa 95 %:sesti luokse. Pidän siis jatkossakin tyyppiä vähän vähemmällä ruualla niin minäkin muutun vähän kiinnostavammaksi. Dina on niin uuno että jos siihen jättää hihnan kiinni, se pysyy hyvin mukana. Pötkähtelee vaan runsaimpien mustikkavarpujen ääreen mussuttamaan aina kun ihmisetkin pysähtyy.
Riepulla on mahatauti. Yöllä se pyysi jo useampaan kertaan ulos, mutta oli kuitenkin aamullakin reipas joten se pääsi mukaan metsään touhottamaan. Sitten alkoikin oksentelu (n. 7 kertaa metsäilyn aikana eikä tyyppi jaksanut oikein kävelläkkään koko aikaa. Syliin siis välillä. Kauhea nähdä tuo duraceli tuollaisessa kunnossa :/ Eiku Aptusta naamaan jonkun helposti sulavan ruuan kanssa. Hätäretkievääksi Nyytilään ostettu Best-in makkarakaan ei kyllä kelvannut. Siitä tietää että Riepulla on tosi paha olo, kun se ei ole syömässä kaikkea just-heti-nyt vaikka kääreineen. Mahapullat kyllä kotiutuessa upposi, katsotaan pysyykö sisällä.
Metsäilyn jälkeen mentiin meidän siirtolapuutarhalle. Valettiin taas vähän betonihommia ja keräiltiin taas kypsynyttä satoa mukaan. Lanttunauriita, tomaatteja, kukkasia ja vuonankaalia. Punajuurikkaista ei tänä vuonna tainnut tulla minkäänlaista syötävää, niin onnettoman näköisiä olivat vieläkin.
Kotia kohti mennessä käytiin palkkapäivän kunniaksi ostamassa taas noin kuukauden ruuat koiruuksille Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä. Näiden lisäksi tytöt saa yleemsä kaupasta ihmislaatuisia alelihoja, kananmunia, sisäelimiä ja ison kasan lisäravinteita ja vitamiineja. Syövät siis paljon paremmin kuin me ihmiset ;)
Käytiin vielä hakemassa Honkkarista spray-maaleja, päästään säätämään betoneiden kanssa vielä vähän lisää. Sieltä tarttui matkaan myös
syyslannoite ja vuoden viimoiset perennat. Vahingo!
Kotona sitten piti sitoa ja tukea omia rehuja, mm. ruusu, mongolian vaahtera ja suklaakirsikka joutuivat pakettiin. Sitten olikin hetki aikaa ihastella mitä kaikkea sitä onkaan tänä vuonna saanut maahan laitettua ja pihassa tehtyä. Paras palkkio oli kuitenkin pihassa pyörivät perhoset. Viime päivinä niitä onkin ollut liikkeellä, varmaan parissa päivässä enemmän kuin aiemmin koko menneenä kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti