Kyllä on tunteet heitelleet laidasta laitaan viikon sisällä. Helatorstaina kisattiin Varkaudessa ja VIIMEIN pääsin sen tuomarin radoille joille olin ilmoittautunut. Ja siellä Jari Suomalaisen radoilla tekaistiin ensin 20 virhepistettä agiradalla ja sitten agilta ja hypäriltä meidän ekat nollat. Ja ekat tuplat tietty kanssa :) Olipa mahtavaa, kaunista, ihanaa ja upeaa mennä koiraan luottaen. Keinun meinasin itse mokata olemalla myöhässä, mutta käskytyksellä koira kesti siihen takanaleikkauksen. Tän takia mä oon ollu niin kiukkuinen tuomarivaihdoista, koska peli toimi heti kun päästiin meille sopivalle tuomarille. Ja ei, en pidä pahana asiana että tuollainen pieni, nopea, nuori maksikoira ei vielä (tai ehkä koskaan) tule suoriutumaan kaikkien tuomareiden radoista.
No, tuomarionni katosi sitten taas Jyväskylään mentäessä ja Mujusen Salme muuttuikin Sisko Pulkkiseksi äitienpäiväkisoihin. Hehehe. Hypärillä oli niin lyhkäset estevälit että ei mitään jakoja vielä tuon kanssa, kolmannen hypyn rima alas ja viidenneltä ulos :D Agirata oli ihan jees, tuomari antoi vitosen vaan pudonneesta rimasta, minä olisin antanut myös kiellon putkelta ja vitosen A:n alastulolta.
Samaisella kisareissulla käsitys eräästä kanssakisaajasta mukavana ja ihanana ihmisenä romuttui todella ruman koirankäsittelyn vuoksi. Koiraparat, sääliksi käy. Lisäksi oli todella kuuma päivä, piti pysähdellä usein, kastella ja juottaa koiria ja raahata mukana kassillinen kylmäkalleja. Kesäiloja ajella autolla jossa ei ole ilmastointia. Lisäksi jossain vaiheessa kotiin tullessa (Naissaari, Ahvenkoski) Häärä teloi tassunsa niin että maanantaina oltiin sitten kolmijalkaisia ja soittelin 40 minuuttia ympäri Kuopion eläinlääkäreitä. Kekkiin ja Punaturkkiin en päässyt siinä ajassa läpi ollenkaan, Lupsakassa aika olisi mennyt tiistaille. Mutta onneksi Siilin Karvainen kaveri pelasti ja saatiin päivän viimeinen vapaa aika 15.45 ja sitten alkoi tuskainen odottelu. Tyyppi piti rauhoittaa, tassu kuvattiin varmuuden vuoksi mutta onneksi kyse oli vain katkenneesta kynnestä joka oli repinyt vähän anturan kärkeäkin auki. Kynsi ja osa kynsiluusta poikkeen ja nyt saikutellaan. Kisataukoakin ainakin kuukausi dopingin vuoksi. Ärsyttää siinä mielessä että tauko oli tarkoitus pitää sitten kesä-heinäkuussa kun ei ole mitään hallia missä treenata :( Välistä jää Laukaan ja Hupun kisat, sekä ilmeisesti vielä Jyväskylän kesäkuun kisat. Pitää laskeskella se vielä. Jospa Jussin juoksuihin kuitenkin joutaisi ja koira paranisi, sehän se on pääasia :)
Ps. Miksi olen viehättänyt paria koiraharrastusihmistä niin, että oli ryhmä ja aihe lähes mikä tahansa (vaikka puutarhanhoito, Evira, ruuanlaitto tms.) niin nämä ihmiset punkeavat vastaamaan ja kommentoimaan mun juttuja ivallisesti ja vittuillen, vaikka heiltä ei vahingossakaan mitään kysyisi. Toivottavasti ei pahemmin törmätä tosielämässä, en nimittäin aio olla se 'fiksumpi' osapuoli joka kiltisti kääntää sen toisenkin posken..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti