Olipa muuten hieno tapahtuma. Paikka huikea ja päivät sujuvia. Kolme päivää aksaa, neljällä eri kentällä. Löydettiin majapaikka ihan vierestä työkaverin entisen opiskelukaverin luota jossa saatiin majailla Tairan ja Häärän kanssa ihan keskenämme. Taira oli niiiin hieno ja rauhallinen turistikoira. Välillä ihan pakahdutti sydäntä ylpeydestä. Mukavasti paikalla oli myös ihan ulkopuolisia ihmisiä joita agility lajina kiinnosti ja ihan hyviä keskusteluja saikin käydä säännöistä ja lajin aloittamisesta. Joka päivä palkintopallilla, mutta sitä puuttuvaa aginollaa ei vaan irrronnut. Taitaa olla että vuosi sitten hyvin vaatimattomalta tuntunut tavoite olla kakkosissa ennen kuin koira on kaksi ei toteudu. Vaan ihan omaa huonouttahan se on, nopsemman kuskin kanssa koira voisi olla vaikka ja missä jo.
Perjantaina mentiin kaksi rataa. Katarina Virkkalan agirata (vitonen, keppien toka väli, kolmanneksi) ja Vesa Sivosen hypäri (hyl, koira kääntyi mun takaaleikkauksen jälkeen väärään suuntaan ja hyppäsi saman hypyn uusiksi).
Lauantaina kirmattiin sitten neljästi: kolme normirataa ja ihka ensimmäinen gambler <3 Aloitettiin Virkkalan agiradalla (vitonen, mun turhan jarrun takia tokan hypyn rima alas, toiseksi) ja jatkettiin Sivosen agiradalla (hyl, aluksi koira lähti jatkamaan suoraan puomille vaikka käännyin itse renkaalle, tuli lopulta laajalla kaarella ohi renkaasta ja hyppäsi sen sitten väärän suuntaan). Sen jälkeen Anne Huittisen agirata (hyl, koira jatkoi mun käännöksestä ja käskytyksestä huolimatta suoraan ja suoritti pituuden väärässä paikassa) ja Sara Mairsin gambler joka oli ihan parasta. Näin jälkikäteen olisin tietty osannut suunnitella vielä paremman ja toimivamman radan, vaan olipa kivaa kun ei ollut niin pilkun tarkkaa ja koira sai mennä, tehdä ja irrota. Tätä lisää Suomeen!
Sunnuntaina jaksettiin vielä Virkkalan agiradalla (15, keppialoitus, kaksi rimaa alas, kolmanneksi) ja Huittisen hypärillä (vitonen, kerrankin en varmistellut niin kolmoshypystä ohi, toiseksi) ennen kuin alettiin ajella kotia kohti.
Musta-pinkit kepit koituivat liioittelematta satojen koirakkojen kompastuskiveksi, ihan suomenmestareillakin. Pitäisi siis koettaa treenata kaikilla mahdollisilla eri väri yhdistelmillä sisäänmenoa ja paria ekaa keppiväliä noin ylipäätään.
Eilen kävin treenaamassa uudelle paikalle muuttaneella Metkalla. Ensin en päässyt varausvahvistuksen koodilla sisään ja epätoivoisen sähköpostittelun, facekommentoinnin ja helteessä hikoilun jälkeen yhdeltä facesivulta löytyi puhelinnumero josta sain apua ja pienen mutkan kautta takaisin hallille ja päästiin sisään. Valoisat, siistit ja uudet tilat. Kuuma myös, mutta missäpä ei näillä helteillä olisi. Matto oli laitettu jotenkin oudosti. Rimoja nostellessa jalka meni kokonaan kahden maton saumakohdasta nelisen senttiä syvään kuoppaan. Iski pieni huoli turvallisuudesta, mutta onneksi juuri sen kohdan päällä oli se hyppy. Toista kenttää en ehtinyt tutkia, jospa se olisi vähän parempi. Mielenkiinnolla odotan miten tuo toimii kisapaikkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti