sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Vepehommia

Kylläpä aika rientää kun on touhua. Annoin arkitöille taas pikkusormen ja nyt on vahdittava ettei mene koko käsi. Kaksi esseetäkin pitäisi raapustella niin kesän opintopistesaldo olisi kasassa eikä tarvitsi tapella Kelan kanssa.

Vepen alkeet oli ja meni ja yllätti todella positiivisesti. Niin koiran toimimisen kuin järjestävän tahon ihmistenkin kannalta. Tykkäsin porukasta ja koulutuksesta :) Kaikista soven liikkeistä saatiin hommat aluilleen, vaikein oli hukkuvan pelastaminen kun tyyppi muuttui pikkukoiria hukutettavakseen houkuttelevaksi näkiksi heti kun se tippui veneestä tai meni muuten vaan veteen. Siinä sitä sitten parilla kerralla rauhassa treenailtiin, ensin ruualla (mä syötin kun katsoo kun varusteita puetaan, setä syöttää välillä, mä leikitän lähellä kun setä täydessä varustuksessa ja lopulta uskalsi leikkiä sedänkin kanssa kunhan oltiin maalla). Veden lähellä oli edelleen pelottava, kunnes menin itse koiran kaveriksi veteen ja lähetin siitä pelastamaan. Saatiin viimeisellä kerralla lyhyen matkan pelastus niin että hukkuva hyppää veneestä ja räpikoi ihan hitusen kun minä olen juuri ja juuri veden puolella. Tästä on hyvä rakentaa.

Veneestä hyppy sujuu 50 metristä ja veneenhaku on ihan huippuhauskaa koiran mielestä vaikka niin kovin rankkaa pienelle. Hirvee vinkuvonku ennen kuin se vapautetaan hakuun. Vinoutta hommaan lisätty vasta ihan vähän. Vientikin saatiin viimein jotenkuten auki, pidemmällä matkalla vaan selkeästi iskee vielä epätietoisuus hommasta ja saattaa pyöriä matkalla ympäri kunnes muistutetaan että minne pitikään menny. Luovutus vaatii vastaanottajalta nopeita otteita. Mutta itse esineen pito rannassa ja vientiin lähtö on mukavaa katsottavaa.



Agin puolella näyttää varmalta että tavoitteeni siitä että Häärä nousisi kakkosiin ennen kuin se on kaksi ei toteudu. Seuraava mahdollisuus on nimittäis just synttäripäivänä ja silloinkin agiratoja on vain yksi. Puristaa puristaa. Ja ahdistaa. Koira vaikuttaa mun takia paljon huonommalta kuin onkaan.

Jussin juoksuissa oli kivaa vaikka meidän suoritukset oli aika surkeita. Kymppi, vitonen ja kaksi hyllyä. Mutta Häärä oli mukava ja rento reissukaveri ja majoitus Kesähotelli Vuorilinnassa oli sijainniltaan ja ulkoilumaastoineen loistava. Ja se aamiaspöytä.. Nam. Eikä ollut kauhean pahan hintaista, koira plus kaksi ihmistä, kaksi yötä, aamiaiset ja 'kylpylän' vapaa käyttö yhteensä 160 €.

Hypyillä käännökset hajoaa käsin: jostain syystä koira kääntyy poikkeuksetta eri tavalla kuin olen tarkoittanut enkä oikein saa kiinni syystä. Kisamöröksi tässä tulee se, että koira hyppää helposti jo suorittamansa esteen uusiksi, kun kääntyy ensin väärin ja joutuu kääntymään sit saman tien uudestaan mun perään sinne 'oikeaan' suuntaan.

Bh-treeneissä ei ole hirveästi edistytty. Tai jotenkin tuntuu siltä. Päästiin testaamaan miesten käskyihin reagointia (tai yhden miehen) ja onneksi ei reagoinut ainakaan niihin. Ongelmana on siis samanlaista äänialaa käyttävät naiset.. Kuinkahan saisin varmistettua pariksi miehen :D Paimennuksessa kulunut "maahan" on ikävä kyllä jollain lailla rikkonut paikkamakuuta niin että aika usein se ponkaisee sieltä salaa ylös. Saanan huijauksiin ei onneksi ihan niin helposti enää lähde, mulkoilee vaan kulmiensa alta että ootpa ilkee kun puijaat pientä koiraparkaa.

Paimentamaan ei kesäkuussa hirmuisesti päästy, viidestä kerrasta kaksi siirrettiin heinäkuulle, toinen sateen ja toinen helteen takia ja yhden vaihdoin heinäkuun treeniin että päästiin vepeen. Jospa siihenkin pääsisi taas kiinni, varsinkin kun elokuulle sain uuden viiden kerran sarjan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti