Pakkotauko

Mä oon maailman nipoin koiratreenari. Mun mielestä koirat ansaitsee joka päivä edes jotain pientä lenkkeilyn lisäksi. Kuten vaikka aamuruuan Fitbonen päällä keikkumisesta tai ruuan etsinnän ympäri asuntoa. Jotain virkistystä ja hauskaa, aina. Nyt kun tiistaina iski angiina ja kun olin reilun vuorokauden niin että mikään ei pysynyt sisällä niin jouduin olemaan pari päivää niin että hyvä että jaksoin puhua noille. Tai pystyinkään. Lähelläolo ja halu kontaktiin ahdisti ja koiratkin oli ihan ihmeissään että mitä toi muija puuhaa kun se vaan nukkuu ja puhisee eikä tee meidän kanssa mitään. Ahdistavaa, kaikille. Mutta tulipa koettua ja siitäkin selvisi kaikki osapuolet elossa. Kiitos KYS ja tipassa suoneen laitettu antibiootti ja kipulääke. Ja Juuso joka hoisi lenkitykset niin että koirien maailma ei ihan kutistunut tänne neljän seinän sisälle niin kuin itselläni.

Paremmalla puolella siis jo, elämä voittaa. Häärä on vielä viikon levossa (eli ei juokse vapaana eikä pääse aksaamaan) sen naksuvan hauisjänteen vuoksi. Sini tulee hieromaan sen ensi viikolla ja toiveissa olisi että se ei enää naksuisi. Jos naksuu niin kait se on jollekin spesialistille vietävä tuonne etelämpään. Kurjuus. Inhoan koirien vammoja, varsinkin noita epäselviä jotka ei näytä koiraa itseään haittaavan ollenkaan mutta joista tietää selvittämättömänä voivan seurata vaikka ja mitä.

Jos (pidetään peukkuja) turvotus on kadonnut ja jänne asettunut niin meillä on seuraavan puolen vuoden treenilistalla aksan suhteen monta K:ta. Korvat, Kontaktit, Kepit, Käännökset.. Tai varmaan loppuelämän treenilistalla :D

Lauantaina kävin Varkauden kisojen jälkeen talkoilemassa Hupun rally-tokokisoissa muutaman tunnin. Oli hauskaa ja opettavaista nähdä niin monta kertaa sama rata suoritettuna niin monen eri koiran kanssa. Varsinkin kun pääsin ajanottajaksi niin suorituksia näki läheltä, vaikka ihan suoraan ei voinutkaan tuijotella. Mieli olisi tehnyt jäädä avuksi loppuun asti, mutta perinteinen kisapäivän jälkeinen migreeni alkoi jomotella otsalohkolla niin koin parhaaksi poistua kotiin makkarin pimeyteen nukkumaan sen pois.

SWAUn rallymölleissä napattiin palkintosijat AVOssa ja VOIssa.

Rallyn treeneissä keskityttiin maanantaina uusiin kylttitehtäviin. Harmi kun sinne tehtäviin ei vieläkään tullut niitä erikoisia puolenvaihtoja edessä mitä Häärä harrastaa :D Istu-puolen vaihto takana-istu tehtävässä Häärä haluaisi vaihtaa etukautta. Kierros myötäpäivään sujuu hienosti, mutta kierros vastapäivään tehtävässä Häärä haluaisi vain vaihtaa oikealta vasemmalle eikä palata takaisin oikealle asti. Istu-seiso-istu-maahan tehtävä vaatii vähän treeniä. Koira kun on kaksi vuotta oppinut että kun ihminen pysähtyy niin pitää istua... Hivenin siis vaatii uusia toistoja ja rutiinia että se muuttuu. Ja niitä aginkin puolelle toivottuja korvia. Kuuntele, elä arvaa. Mutta hirveinhän tuo tehtävä olisi jos se olisi istu-maahan-seiso-istu tai istu-maahan-istu-seiso. Mutta ehkä sen kuuntelun varmistamiseksi noita täytyy tehdä myös tuollaisessa erilaisessa järjestyksessä.

Taira on päässyt hallille monta kertaa pentutreeniseuralaiseksi ja onkin yllättänyt suvaitsevaisuudellaan ja leikkihalullaan. Mummero painaa penskan kanssa innoissaan ympäri ämpäri ja tekee välillä myös vähän hommia mielenvirkistykseksi. Sini sai viime hieronnalla tosi hyvin sen pitkään kipeänä ja jumissa olleen selän auki. Huippua. Riepukin on päässyt treeniseuralaiseksi muutaman kerran. Sitä tosin lähinnä vain kiukuttaa kun koko ajan ei ole sen vuoro. Se on tehnyt vähän aksahommia ja on aina niin polleena kun hän on niiiiin taitava. Omassa päässään ainakin :D