Pitääkö treenaamisen olla aina kivaa?

Tätä aina säännöllisen epäsäännöllisesti pohditaan koiramaailman blogeissa, artikkeleissa ja julkaisuissa. Mä mietin tätä eilen kun migreenin myllätessä pakkasin koiran ja itseni iltahämäriin rallyn ulkotreeneihin ja siellä pää jomottaen ja silmät kivusta vuotaen sateessa ja kylmässä tein koiran kanssa rataa. Siitä aletaan toivottavasti olla yhtä mieltä, että koiralle treenin tulisi aina olla kivaa. Tai ainakin sille pitäisi jäädä fiilis että olisin voinut vielä kerran yrittää ja olisin vielä halunnut jatkaa. Jää kipinä seuraavaan kertaan.

Vaan mites ohjaaja? Voiko päästä huipulle jos treenaa vain silloin kun mieli ja kroppa on täydessä terässä? Ehkä joku voi, mutta en usko että minä voisin. En ole niin taitava kouluttaja että esim. kerta viikkoa aksaa riittäisi viemään koiraa maan huipulle. Plus mä olen niin mukavuudenhaluinen ja epäsosiaalinen että jos mä treenaisin vain silloin kun 'kaikki on hyvin ja kivaa' niin en mä hirveästi täältä kotinurkista ja sängyn pohjalta poistuisi. Jos mä en treenaisi silloin kun mua ei oikeasti huvittaisi, ei montaa treenirastia kalenteriin tulisi. Jos en treenaisi pienissä nuhissa ja pääkivuissa, en mä paljon treenaisi. Ja vaikka mun mielestä se treenaaminen on useimmiten joka tapauksessa kivaa ja treenit menee pääsääntöisesti hyvin, niin ei se sinne lähteminen useinkaan ole mukavaa. On sellainen fiilis ettei haluaisi nähdä ketään eikä varsinkaan esitellä omaa osaamattomuuttaan muiden edessä.

Varsinkin näin syksyn sateilla ja talven kylmyydessä olisi helppo unohtua kotiin möllöttämään. Vaan onneksi halu menestyä koiran kanssa ei anna sellaista mahdollisuutta, vaan treeneihin on raahauduttava vaikka omat tähdet ei ihan kohdillaan olisikaan. Ja onneksi on niitä mukavia ihmisiä jotka muistuttelee että minäkin olen noissa piireissä ihan kaivattu seuralainen 🙂

Töissä viimeinen arkihommapäivä. Ilmoitin että seuraavan kerran olen käytössä arkisin joulukuussa. Pakko kääriä hihat ja malttaa istua tenttikirjojen ääreen, vaikka rahakin toki kelpaisi. Vaan muuten suuttuu Kela ja sitten ollaan pulassa.

Ollaan käyty paljon sienessä ja tytöt on olleet niin kilttejä *kop kop*. Tairakin ihan istuu vierelle tai käy maate kun löytyy hyvä sienipaikka. Suppiloita on paljon ja koetan nyt nauttia niistä vielä ennen kuin pakkaset vie ne.