Agisyksy18

Agikisoja on ollut ja mennyt ja puuttuvan nollan metsästys alkaa olla jo tuskaista. Tai saatiin me toivetteni mukaan yksi nolla viimeksi Jyväskylästä, harmi että se tuli hypäriltä. Apina roikkuu hiuksissa ja haittaa liikkumista ja peittää silmiä niin että toivoa ei näy :D Tuloksia ja vitskoja tulee, vaan ei sitä kauneinta. Nyt jo aikalailla tarpeen mukaan hyllytellään sit surutta jos on virheitä alla, sillä tuloksella kun ei tee mitään. Kontaktit ja hypyillä kääntymiset on vaikeita koiralle. Koira kääntyy joko väärään suuntaan aiotusta ja tai sitten tiputtaa riman. Edellisissä kisoissa taisteltiin myös keppien kanssa, mä kun koetin varmistella liikaa ja taisin sitten olla joka kohdassa myöhässä. Koira meni sisään oikein mutta sitten tuli pois kun olin niin outona.

Eilen kävin eilen vetää pikatreenit aamulla ennen töitä. Riepu ja Taira sai touhuilla kentällä vuorollaan jotain pientä (muutama este, lelun hakua, käsikosketuksia..) ja Häär teki samaa pätkää joka lauantaina meni hyvin mutta jäi kuvaamatta. No. No. No. Ekalla se Häärän pätkä meni hyvin, vaikka se kääntyikin putkelta vähän hassusti. Olisi pitänyt lopettaa siihen. Vaan ei. Perfektionisti halusi hienomman radan, itseltään paremmat ohjaukset ja koiralta paremmat käännökset. Ja pakkahan meni ihan sekaisin. Häärä alkoi järjestelmällisesti kääntyä suoralta putkelta aina vastakkaiseen suuntaan missä minä olin. Jos siis olin putken oikealla puolella, koira kääntyi putken jälkeen vasemmalle. Ja päin vastoin. Kun sit julmasti en katsonut moista vaan peli meni poikki ja koira hetkeksi maahan, se ei kohta suostunut menemään putkeen ollenkaan. Siis mun putkihullu. :o Lopulta se ei juossutkaan enää, vaan hölkytti. Kun tehtiin hetki eri pätkää, suoritus parani, mutta kun tultiin takaisin niin putkikäännöt oli edelleen sekaisin. En ymmärrä.

Eli siis lauantain huippuhienoista ylpeyttä ja iloa herättäneistä treeneistä sunnuntaiaamun epätoivon alhoon. On tämäkin laji. Vähän sama meininki oli paimennuksessa. Tiistaina tehtiin kaaria jotka oli Häärästä kivoja kun sai juosta kovaa. Ja sit leikkasikin aivot ihan kiinni ja koira ei kuunnellut MITÄÄN. En saanut sitä maahan, pois lampailta, en niihin suuntiin mihin halusin, se ei pystynyt liikkumaan hitaasti vaan vain juosten eikä se toista vuoroaan odottaessaan pystynyt olemaan paikkamakuussa. Ja se on kuitenkin ollut niissä kiltisti koko lammaskesän. Ja sitten jännityksellä mentiin torstaina uusiksi. Se jatkoi ensin tiistaisella linjalla kunnes sanoin että kiitti riitti ja käskin sen ulos pyöröstä. Sen jälkeen oli häivähdys korvia ja ihan mukavaa. Toivottavasti Koiranotko saa järjestettyä jotain paimennuksia myös loppusyksylle ja talvelle, ettei lampaat jää ihan unholaan.

Mulla alkoi kaksi viikkoa sitten pitkästä aikaa Perron treenit. Joka toinen viikko ohjattua treeniä siis. Ja Sinin kanssa tehdään mitä voidaan :) Itekseen tulee siis paljon tahkottua, mutta yritetään ottaa pikkuhiljaa oikeasti selkeät kotitehtävät joita sitten hiotaan. Perron treeneissä tarkoitus on keskittyä isompien kokonaisuuksien ja pidempien pätkien hallintaan ja katella niitä hinkkauksia sitten itekseen. Treenilistalla siis kontaktit, koiran käännökset, mun kääntymisten ja säätämisten sieto = ei tartte tiputtaa rimoja/kaataa siivekkeitä, keinun suoritusvarmuus vaikka ohjaajaan on pitkä matka, erilaiset keppikulmat, lähdöt... Öö, siis niinkuin koko agility? :D