Melkein joulu

Ei tullu tuloksia Lappeenrannasta. Tai hypäriltä olisi tullut, mutta otin yhden kiellon ylimääräisen putken kautta uusiksi. Häärälle on yllättäen kisoissa tosi vaikea irrota kovassa vauhdissa putkista kaukana minusta suoraan oleville hypyille (myös muurille). Paitsi jos kyseessä on takaakierto :D Kepit oli hienot, samoin puomit. Lähtöjen luulin olevan hienot mutta videoiden mukaan ainakin vikalla radalla varasti. Jatkamme työstämistä. Kuitenkin yhdessä. Vaikka joku pitkä- tai nopsakinttuinen tuon kanssa varmaan sen puuttuvan aginollan aika nopeasti nappaisikin. Kiva reissu oli kyllä muuten. Pojat kesti juoksuja lopettelevaa Häärää hyvin vierainaan ja saatiin kaikki suurinpiirtein nukuttuakin. Häärällä oli vielä varuiksi housut jalassa koko ajan ja suljetun oven takana se nukkui lähes koko ajan. Kisoissa tuntui että sen lähtöjä taas hitusen helpotti se matto. Voinko sanoa aina kisoissa että tällä on juoksut että saan sen maton siihen :DD

Hyppytekniikkaa suunnitelmissa tehdä jatkossa kerran viikossa, ratatreeniä kerran viikossa ja lyhkäisiä tekniikkatreenejä (puomi, keinu, hyppy vs. takaa) kerran tai pari viikossa. Ja tauko pitäisi kanssa jossain vaiheessa pitää. Ääk. Puomin alastuloa on nyt käyty hinkkaamassa ja palkalle saa ryysiä vain jos osuu kontaktialueen alimmalle puolikkaalle. Hitaasta vauhdista osuminen siihen alas on ihan järkyttävän vaikeaa ja harvinaista. Kontaktialueelle osuminen alkaa olla jotain luokkaa 98 prosenttia, mutta siihen alas puomin puolivälistä tai vain alastulolta osuminen on vaikeaa. Kun saa tulla koko puomin tai vauhdilla muiden esteiden kanssa, alas osuminen on paljon todennäköisempää. Ota tästä selvää. Jatkamme ahkeraa paukutusta.

Palveluskoiraliiton lisenssi lähtee myös maksuun. Kovasti pohdinnassa mistä löytäisin jonkun ohjaamaan mulle yhden tokon alo yksärin. Kai se on ainakin mentävä katsomaan KPSH:n Tokokisoja 29.12. että näkee mitä siellä pitää tehdä ja millaiset suoritukset on kelvollisia. Luulen että sen ryhmäpaikkiksen oman sivulle istumaan nousun käskyn odottaminen on kaikista vaikeinta.. Ihan hirveästi ei ole alkuvuodelle luvassa lähistölle rallykisoja, mutta Kuopion triplat ja Jykylän kisat lämmittää mieltä mukavasti.

Jäällä käytiin jo varovasti koko porukalla rantoja pitkin tepsuttelemassa. Pitänee odotella ennen pidempiä reissuja pilkkimiesten ilmestymistä tai latupohjien vetoa. Meidän metsän puoleisille normireiteille olikin jo aamulla käyty pohjaa tamppaamassa. :/ Masentavaa. Montako päivää menee varsinaisten latujen vetämisestä ensimmäisen laturaivotyypin kohtaamiseen.. Toivottavasti se joku reipas, joka joka vuosi tepsuttaa polkuja latujen viereen asuu vielä täällä ja tekee taas meille muille polkujen alkuja. Pääsisi talvellakin tuohon lähimetsään <3

Riepukin osasi pitää jo hetken makkaraa suussaan ilman että se silppusi sitä palasiksi. Ja luopuikin siitä nätisti. Se treenasi ensin ihan vain pitämistä, sellaisella ohuella nahkarullalla. Sitten se treenasi sen pitoa niin että siihen oli hierottu nakkia, eli tottui siihen että hampaita ei voi iskeä kiinni toisiinsa. Kovaa oli luopuminen siinä vaiheessa, vähän samaa siis kuin Tairalla. Ei joko halunnut ottaa suuhun ollenkaan, koska ajatteli varmaan että tässä on joku houkuttelu-luopumistreeni tai otti ja irrotti saman tien. Mutta kuvan oton verran kuitenkin jo malttoi. Saa nähdä päätyykö makkarahauskuus joulukorttikuviin.