Taira. Se elämäni koira. Ei ensimmäinen, eikä viimeinen, mutta se, jolla ehkä on pala mun sielua.
Taira on koira, joka ei aina toimi niin kuin koulutuslainalaisuudet ja periaatteet edellyttäisivät. Meidän agivalmentajakin on todennut, että vaikka koirat ei vittuile, niin Taira kyllä melkein vittuilee minulle. Silleen sievästi, mutta näkyvästi, toteaisin minä.
Taira haettiin meille siihen aikaan kolmanneksi koiraksi Nuijamaan raja-asemalta 19.12.2011 sopivasti joulun viettoon, pitkän ja vaativan maanittelun, uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan kautta. Taira löytyi Kodittomat Koirat - Homeless Dogs ry:n sivuilta ja yhdistyksen jäsenet huolehtivat Tairan ja muut samaan aikaan kodin löytäneet rajalle ja eläinlääkärin valvontaan. Koirat tuotiin rajan yli rokotettuina, sirutettuina ja vuorokauden(?) eläinlääkärin valvovan silmän alla olleina. Passin kera tietysti. Sieltä sitten pakun takaosan häkkikasasta kukin otti omansa, kunhan sen sieltä ensin tunnisti. Taira ei meinannut päästä häkistä ulos kun häkkikaveri oli sitä mieltä että kukaan ei tule eikä mene mihinkään. Sitten vaan vaihdettiin vanhan pannan ja hihnan tilalle uudet, yritettiin jutella pari sanaa saattaamaan tulleelle haikealle mutta onnelliselle sijaiskodin hoitajalle ja saatiin tuliaiseksi itsetehty narulelu ja muutama Tairan herkku. Sitten vaan koira sisälle vieraaseen autoon ja kotia kohti. Huh.
Tairan lempipuuhaa heti alkuunsa oli karata lenkillä. Se pujottautui ulos mitä erilaisemmista valjaista ja pannoista ja sitten leikittiin ota kiinni jos saat-leikkiä. Ja eihän me saatu, ennen kuin neidin mielestä oli leikitty tarpeeksi. Ei auttanut huuto, ei namit, ei maanittelu eikä sen pihalle hylkääminen. Kunnes Taira niin päätti. Nykyisin se kokee luoksetulon huomattavasti kannattavammaksi, siitähän voi saada vaikka nakkia.. Välillä tosin nenä vie ja venäläiset karvasankarit karkaavat vähän pidemmälle omatoimilenkille. Eipä siinä, hampaita kiristellen kehutaan kun tulevat takaisin. Vaikka tulisivat vasta kun muu väki on jo kyllästynyt pakkasessa odotteluun ja tyypit tulevat tunnin päästä kotioven taakse norkoilemaan. Sisälle se pissi kerran, hirmuiset lirut ensimmäisenä tai toisena päivänä ja tietysti matolle. Sen kerran jälkeen se taisi olla sisäsiisti, tai sitten aika on kullannut muistot.. Nykyisessä asunnossa meillä on viherhuoneen ovessa "ovikello" (eli nakkileluketju, jossa on kulkunen) jota Taira osaa soittaa hädän hetkellä.
Miehiä kohtaan se oli alkuun hyvinkin varauksellinen, nykyään jännittää lähinnä vain lapset, narkkarit ja juopot. Ymmärrän hyvin, epäilyttäviä kaikki. Oravia ja jäniksiä taas on ihana jahdata, samoin kissoja. Ja porojen kanssa jos sais joskus juosta kilpaa, innostui niistä kun nyt pääsi moisia näkemään viime kesänä Lapissa. Muista koirista Taira yleensä tykkää, Tairan äänekäs ja railakas leikkiinkutsutyyli on vaan monen koiran mielestä pelottava tai ärsyttävä. Tairan kummallisen piirre on sen kärpäspelko. Ensin niitä jahdataan, mutta jos saalista ei ajassa X saa kiinni, Taira menee yleensä piiloon pimeään vessaan eikä suostu tulemaan sieltä ulos pitkään aikaan.
Naksutinta Taira pelkäsi
aluksi hirveästi, ensimmäinen naksaus aiheutti kahden tunnin
läähätystärinän, oli kiva käyttää maksettua kurssiaikaa moiseen :P
Aloiteltiin sitten varovaisesti Pilttipurkin kannella ja vähitellen
saatiin ottaa oikea naksukin käyttöön. Nykyisin naksu ei pelota, vaan
aiheuttaa hirmuista toiminnan tarvetta. Tairassa parasta on sen asenne. Jos esim. agissa ei ole oma vuoro, voi vaikka nukkua ihan rauhassa hallin lattialla. Sit jos kaivaa esim. naksun esiin niin alkaa hirveä hyppypomppumakaus ja ylipäätään tarjoaminen, et mitä sä haluut, näinkö, näinkö, tätäkö? Kun otetaan rennosti, otetaan Rennosti isolla R:llä. Kaivaudutaan syliin tai kainaloon, mieluiten vielä peiton alle ja tai sitten maataan auringon paisteessa puutarhasohvalla tai riippumatossa (jos ihminen vaan sinne avustaa).
Tairan kanssa harrastetaan agilityä ja doboa, satunnaisesti myös verijälkeä. Tairaa on myös treenattu etsimään rahaa. Agissa tehotreenissä ikuisen minä-osaan-radan-paremmin-kuin-tuo-kartturi-asenteen lisäksi keinu (pelottava) ja kepit (tylsää, teen mahdollisimman hitaasti). Kontaktit sattuvat muuten Tairan nykyisen hitaalla suoritusvauhdilla aika tarkalleen kohdalleen. Kisat ois tarkoitus startata 6.6. ja jatkaa siitä heti 7.6. Saa nähdä uskaltaudunko. Kahdet möllit takana (VarPS ry ja SWAU) ja olin tyytyväinen siitä että koira pysyi lähdöissä, suoritti rataa suurin piirtein mun kanssa ja antoi ottaa maalissa kiinni :) Nollia ei taidettu tehdä millään neljästi radasta, oisko vitonen ollu paras suoritus. Tuomarit oli vähän jänniä, mitäs seisoovat keskellä rataa ja tuijottavat.. Toivottavasti sattuis vielä parit möllit tähän väliin niin saisi tuohonkin ongelmaan treeniä.
Temppuilusta Taira tykkää, tällaisia videoita ja kuvia blogi tulee sisältämään kyllästymiseen saakka..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti