Viime vuonna eläintenkouluttajalinjan puitteissa kävin kouluttelemassa labraoloissa nuorta rottaneitiä. Kolmen kerran jälkeen tulos näytti tältä.
Ehdottomasti vaikeinta oli löytää vahviste eli palkkio, joka olisi A) tarpeeksi pieni, nopeasti syötävissä ja helposti annettava B) sellainen jonka saa viedä tuollaisen puhtaustason paikkaan ja C) joka kelpaisi rotalle. Ehdin kokeilla maksamakkaraa, pähkinää, juustoa ja auringonkukan siemeniä, kunnes jo lähes epätoivoisena keksin kokeilla poppareita ja leivonnassa koristeena käytettäviä pieniä sokerikuulia. Ne olivat hitti, jolla saatiin naksuttelu aluilleen ja sen jälkeen alkoivat kelvata muutkin herkut. Olin ihan järkyttynyt että maailmasta löytyi rotta joka oli noin nirso, kyllä mun rotille oli aina kelvannut kaikki muu paitsi raaka porkkana. Ilmeisesti se että oli koko lyhyen ikänsä syönyt vain yhtä ja samaa tuttua ruokaa teki neidin vähän epäluuloiseksi muille tarjoiluille.
Vaikeaa oli myös keksiä tapa, jolla vahvisteen saa nopeasti toimitettua rotalle. Kun muruset olivat niin pieniä, hanskallisella kädellä oli jotenkin hirveän vaikeaa saada ruoka selvästi rotan tarjolle. Popparit tarttuivat hanskaan ja leivontakuulat tippuivat vähän mihin sattui. Lopulta keksin käyttää tuota pientä lasikippoa, joka toimikin ihan näppärästi. Kunnes rotta jossain vaiheessa tajusi että se voi napata siitä kerralla useamman herkun..
Lisäksi haasteena oli saada kerrankin vapauteen ja suureen seikkailuun päässyt rotta malttamaan mielensä, kiinnostumaan koulutuksesta ja pysymään pöydällä. Odotankin innolla sitä että pääsisin joskus kouluttamaan valmiiksi kesyä ja käsiteltyä lemmikkirottaa :) Vaikka tällainen jäljestävä rotta olisi kiva kouluttaa: Jälkirotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti